Tutkimus: Nykyiset nuoret aikuiset köyhin sukupolvi kymmeniin vuosiin työttömyyden, hintojen nousun ja velkaantumisen takia

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyään ihmiset opiskelevat pidenpään. Ennen mentiin töihin heti peruskoulun jälkeen. Säästettiin 10 vuotta ja perustettiin perhe ja ostettiin asunto. Sitä kuitenkin maksettiin vielä 20 vuotta. 

Silloin sai töitä, mutta onko mukavampi tehdä raskasta työtä, kuin opiskella? Ja töitä tehtiin 6 päivää viikossa. En ymmärrä kuinka joku sanoo, että joku sukupolvi on saanut hopealautasella kaiken. Jokainen on rakentanut ja tehnyt elämänsä eteen töitä ja valintoja ja uhrauksia. Jos ajattelen omaa nuoruuttani 70-80-luvulla, niin materiaali oli ihan eri tasolla kuin nykyään. Yhdet kivat farkut ja toiset halvat housut koko vuodeksi. Poni-pyörä aikuisuuteen asti. Taskurahaa sai kun kävi töissä eikä se silloinkaan ollut helppoa. Kesätöillä mansikkamaalla tienattiin koko vuoden käyttövarat. Ruokana oli silakkalaatikkoa ja makkarakastiketta. Lauantaina sai limun ja lenkkimakkaraa. En muista että olisin koskaan muulloin limuja saanut. Harrastettiin mitä ilmaiseksi tai melkein ilmaiseksi pystyi. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia vaan kaikki aika meni töissä ja kotihommissa ja jos aikaa jäi niin vanhemmat lepäsi. Harva perhe kävi etelässä. Omalta luokaltani vain neljä 34:stä oli matkustanut johonkin lomakohteeseen. Siis yläasteella. Ruotsissa tai Norjassa oli jotkut muutkin käyneet. Se maailma oli huomattavasti vaatimattomanpi kuin nykyään.

Joo, vähän kärjistettyä mutta näin minäkin 70-luvun lapsena koen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika kävi avovaimonsa kanssa pankissa. Siellä oli ihan ääneen ihmetelty ettei ole kulutusluottoja, ei pikavippejä eikä ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. Ilmeisesti ovat nykyajan nuorilla aikuisilla ihan normaaleja. Enkä ihmettele. Silpputöitä (ei enää voi edes pätkätöistä puhua), työttömyyttä, epävakaita oloja jne. yhteikunna puolelta ei saa enää kuin turvatonta oloa.

Ja silti moni harrastaa maksullisia harrastuksia, matkustaa silloin tällöin, syö tai juo ulkona, omistaa auton tai sisustaa kotiaan. Asioita, joita vanhempamme tekivät huomattavasti pienemmin elleivät olleet johtajatasoa. 

Omat vanhempani syntyneet 49, eivät johtajia. Toinen ns tradenomi, toinen peruskoulupohjainen. Ovat matkustelleet, asuvat omistusasunnossa. Minä tuplamaisteri asun vuokralla, en edes haaveile matkustamisesta.

Siis matkustelivat saman ikäisenä huomattavasti enemmän kuin sinä ja pääsivät paljon helpommalla? Aika hyvät duunit heillä olleet kuitenkin kun toinen on voinut aikuisopiskellakin. 

40: Nykyään ei tosiaan voi mitenkään mennä töihin heti peruskoulun jälkeen, eikä ylipäätänsä koskaan vain mennä töihin vaikka olis tuplamaisteri.

Suomessa oli hyvä (työ) jakso 80-luvun lopulla tuohon 90-luvun alkuun. Mutta ei se jakso ollut kovin pitkä. 77-91 oli aika SDP vetoiset hallitukset. 

Onneksi en ole vielä kolmekymppinen. On akateeminen koulutus,  vakityöpaikka, asunto, sijoituksia ja paljon enemmän varallisuutta kuin esim. äidilläni oli tässä iässä. Nyt menee pari vuotta ja sitten köyhdyn :-(

Töitä ei ole, koska työn hinta on liian korkea Suomessa. Aiemmin oli helppo löytää töitä, koska palkat ja siten myös työn tuottavuusvaade olivat alhaisia. Meidän työssäkäyvien pitäisi osoittaa solidaarisuutta työttömiä ja pätkätyöläisiä kohtaan ja suostua palkanalennuksiin. Näin saataisiin työllisyys nousuun, millä olisi myös paljon positiivisia oheisvaikutuksia, kun syrjäytyneisyys vähenisi. Meillä ei voi olla yhtä aikaa mahdollisimman korkeat palkat ja hyvä työllisyystilanne.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Ei ole mulla ainakaan asiat sen paremmin.

S.-74

Väitän, että nyky aikuiset ovat äimänä, kun kaikki ei olekaan niin helppoa. Ovat kasvaneet suojatusti ja yltäkylläisyydessä, eivätkä ole huomanneet kuinka sen eteen on tehty töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille ikäluokille kaikki tuli hopealautasella.

Nii tuli kun miettii. Täällä vanhemmat ihmiset itkee, että nykynuoret on vässyköitä ja ennen vanhaan sitä tätä ja tuota.. joo oli se hienoo kun ei tarvinnut kun käydä jonkin sortin peruskoulu ja käydä kysymässä duunia, varmasti sai jotain. Nykyään pitää olla vuosia vieneet tutkinnot ja tutkinnot ja jotain laitetta tai konetta et saa käyttää jos et ole erillistä kurssia käynyt ja jotain korttia maksanut. huhheijaa. Ja kun se tutkinto on kunnialla suoritettu, ei haluta ottaa töihin ja maksaa siitä palkkaa, jolla tulee toimeen.

Oma isäni kertoi kuinka joskus 70-90 luvuilla paperimiehet olivat oman kaupunkinsa "herroja". Siis jos puhutaan tällaisista pienistä paperiteollisuuskaupungeista. Vienti veti ja maksettiin tosi isot palkat. Nykyään ei taida liikaa paperimiehiäkään olla kun tehtaat suljetaan ja siirretään jonnekin Kiinaan tai Brasiliaan, jossa paperia valmistetaan paskasta materiaalista.

Niin isäni teki omaisuuden paperityöllä,monta asuntoa ja kallis auto+kaikkea muuta.hän sanoikin ettei onnistu enää nykypäivänä.ne ajat oli niin hienoja nyt suomessa ei ole mitään :(

Globaalisaatio tuli ja työ oli helppo siirtää ulkomaille. Myös hyödykkeet oli helppo tuoda ulkomailta. Minun nuoruudessani oli kamppanja "suosi suomalaista". Kaikki ymmärsi, että suomalaista ostamalla tuetaan työllisyyttä. Kuinka moni nykyään ajattelee noin? Ihan oikeasti ostettiin suomalaisia tuotteita, palveluita ja ruokaa. Appelsiinit oli ulkomaalaisia, mutta ne oli sesonki tuotteita. Nyt tilataan ulkomaalaisista nettikaupoista. Silloin ostettiin kylän vaatepuodista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille ikäluokille kaikki tuli hopealautasella.

Nii tuli kun miettii. Täällä vanhemmat ihmiset itkee, että nykynuoret on vässyköitä ja ennen vanhaan sitä tätä ja tuota.. joo oli se hienoo kun ei tarvinnut kun käydä jonkin sortin peruskoulu ja käydä kysymässä duunia, varmasti sai jotain. Nykyään pitää olla vuosia vieneet tutkinnot ja tutkinnot ja jotain laitetta tai konetta et saa käyttää jos et ole erillistä kurssia käynyt ja jotain korttia maksanut. huhheijaa. Ja kun se tutkinto on kunnialla suoritettu, ei haluta ottaa töihin ja maksaa siitä palkkaa, jolla tulee toimeen.

Oma isäni kertoi kuinka joskus 70-90 luvuilla paperimiehet olivat oman kaupunkinsa "herroja". Siis jos puhutaan tällaisista pienistä paperiteollisuuskaupungeista. Vienti veti ja maksettiin tosi isot palkat. Nykyään ei taida liikaa paperimiehiäkään olla kun tehtaat suljetaan ja siirretään jonnekin Kiinaan tai Brasiliaan, jossa paperia valmistetaan paskasta materiaalista.

Niin isäni teki omaisuuden paperityöllä,monta asuntoa ja kallis auto+kaikkea muuta.hän sanoikin ettei onnistu enää nykypäivänä.ne ajat oli niin hienoja nyt suomessa ei ole mitään :(

Kaikki on myyty 90-luvun lopulla ulkomaille. Myös ne paperitehtaat on ulkomailla. Etelä-Amerikassa muunmuassa. Silloin kun isäsi teki tulosta paperityöläisenä, oli kaupungit suurimpia työnantajia. Nyt nekin työpaikat on ulkoistettu ulkomaalaisille firmoille. Sähköfirmat on myyty. Nyt ollaan ilmeisesti ne pohjavedetkin myymässä. Paperi ja metalli oli suurimmat vientituotteet ja ne pitivät Suomen pystyssä, kunnes ne siirrettiin muihin maihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Ei ole mulla ainakaan asiat sen paremmin.

S.-74

Aivan! En ymmärrä, miksette ymmärrä päivänselvää asiaa. Työttömyydellä on pahimmat seuraukset pitkäaikaistyöttömille, etenkin meille ei-eläköityville, jotka ollaan tajuttu, ettei me enää koskaan työllistytä mihinkään.

Suurin osa pitkäaikaistyöttömistä on työuransa lopulla olevia, joka on se "normaali" tilanne pitkäaikaistyöttömyydessä. Muiden ikäluokkien kuin sanotaan yli 55-v pitkäaikaistyöttömyys pitäisi olla harvinaista, mutta enenevästi näin ei ole. Siltikin sanotaan alle 35-v pitkäaikaistyöttömyys on vähäistä ja keskittyy pitkäaikaistyöttömyyden alarajalle. Huolestuttavaa on, että noin 35-55-v pitkäaikaistyöttömyys ei enää ole harvinaista. Ja tässä tilanteessa olemme keskiössä juurikin me 70-luvun lapset. En ihmettele tässäkin ketjussa olevaa vähättelevää sävyä: kukapa keski-ikäisistä välittäisi... Mutta todellisuuden kieltäminen on jo ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Töitä ei ole, koska työn hinta on liian korkea Suomessa. Aiemmin oli helppo löytää töitä, koska palkat ja siten myös työn tuottavuusvaade olivat alhaisia. Meidän työssäkäyvien pitäisi osoittaa solidaarisuutta työttömiä ja pätkätyöläisiä kohtaan ja suostua palkanalennuksiin. Näin saataisiin työllisyys nousuun, millä olisi myös paljon positiivisia oheisvaikutuksia, kun syrjäytyneisyys vähenisi. Meillä ei voi olla yhtä aikaa mahdollisimman korkeat palkat ja hyvä työllisyystilanne.

Ei ole työn hinta liian korkea kun vertaat esim. Ruotsiin tai Saksaan. Väitän että osinkovaatimukset ja tuotto-odotukset ovat liian kovia. Työllisyys ei nouse palkanalennuksilla vaan ostovoiman lisäämisellä. Nyt tarvitaan sitä että ihmisillä on oikeasti varaa kampaajaan, autokorjaamoon, kirvesmieheen, sähköasentajaan, hammaslääkäriin , ompelijaan, kotimaiseen ruokaan, hierojaan, harrastuksiin yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä ei ole, koska työn hinta on liian korkea Suomessa. Aiemmin oli helppo löytää töitä, koska palkat ja siten myös työn tuottavuusvaade olivat alhaisia. Meidän työssäkäyvien pitäisi osoittaa solidaarisuutta työttömiä ja pätkätyöläisiä kohtaan ja suostua palkanalennuksiin. Näin saataisiin työllisyys nousuun, millä olisi myös paljon positiivisia oheisvaikutuksia, kun syrjäytyneisyys vähenisi. Meillä ei voi olla yhtä aikaa mahdollisimman korkeat palkat ja hyvä työllisyystilanne.

Ei ole työn hinta liian korkea kun vertaat esim. Ruotsiin tai Saksaan. Väitän että osinkovaatimukset ja tuotto-odotukset ovat liian kovia. Työllisyys ei nouse palkanalennuksilla vaan ostovoiman lisäämisellä. Nyt tarvitaan sitä että ihmisillä on oikeasti varaa kampaajaan, autokorjaamoon, kirvesmieheen, sähköasentajaan, hammaslääkäriin , ompelijaan, kotimaiseen ruokaan, hierojaan, harrastuksiin yms.

Kampaajat ja hierronnat ostetaan Virosta ja vaatteet etelänmatkalla. Kaupasta ostetaan samsungia ja haukutaan nokialaista. Mitä enemmän on rahaa, sen kauemmaksi se viedään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töitä ei ole, koska työn hinta on liian korkea Suomessa. Aiemmin oli helppo löytää töitä, koska palkat ja siten myös työn tuottavuusvaade olivat alhaisia. Meidän työssäkäyvien pitäisi osoittaa solidaarisuutta työttömiä ja pätkätyöläisiä kohtaan ja suostua palkanalennuksiin. Näin saataisiin työllisyys nousuun, millä olisi myös paljon positiivisia oheisvaikutuksia, kun syrjäytyneisyys vähenisi. Meillä ei voi olla yhtä aikaa mahdollisimman korkeat palkat ja hyvä työllisyystilanne.

Ei ole työn hinta liian korkea kun vertaat esim. Ruotsiin tai Saksaan. Väitän että osinkovaatimukset ja tuotto-odotukset ovat liian kovia. Työllisyys ei nouse palkanalennuksilla vaan ostovoiman lisäämisellä. Nyt tarvitaan sitä että ihmisillä on oikeasti varaa kampaajaan, autokorjaamoon, kirvesmieheen, sähköasentajaan, hammaslääkäriin , ompelijaan, kotimaiseen ruokaan, hierojaan, harrastuksiin yms.

Kampaajat ja hierronnat ostetaan Virosta ja vaatteet etelänmatkalla. Kaupasta ostetaan samsungia ja haukutaan nokialaista. Mitä enemmän on rahaa, sen kauemmaksi se viedään.

Aika harva kehäkolmosen ulkopuolelta ostaa palveluita Virosta. Ei ole varaa edes siihen matkaan. Saatikka etelänlomaan. Nyt puhutaan kolmekymppisistä joilla ei ole töitä eikä varaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ollut hyviä tuloja kolmekymppisenä. Ei ollut edes työpaikkaakaan. Tämä 15 vuotta sitten. En usko, että nykykolmekymppiset sen köyhempiä ovat.

Olisiko kysymys siitä, että meillä lama aiheutti saman ilmiön aiemmin kuin muissa maissa? Olen samaa sarjaa kanssasi, ja pitkään kuvittelin että kysymys oli omista ratkaisuistani, vaikka tosiasiassa väistelin tukkoisia työmarkkinoita jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Ei ole mulla ainakaan asiat sen paremmin.

S.-74

Jostain syystä en pysty lainaamaan sivun 2 tekstejä joten jatkan tästä nyt kun palsta on taas auki.

Näyttäisi että omat kokemukseni ovat tyypillisiä IT-alalle jossa on (Suomessa) alkanut tulemaan isommin takkiin vasta Nokian alamäen myötä. Globaalisti työvoiman kysyntä on kuitenkin ollut vahvaa paria lyhytaikaista notkahdusta lukuunottamatta.

Näyttäisi myös että olen aika pihalla muiden kuin IT-alan tilanteesta. Jotenkin kuvittelin että muutkin alat olisivat menneet samankaltaisella kaavalla pahinta hypeä lukuunottamatta. Pahoittelut tietämättömyydestäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Me 70-luvulla syntyneet tipahdettiin kyydistä jo 90-luvun lamassa. Aika monen elämä on siitä lähtien ollut pätkätöitä ja uudelleenkouluttautumista. Mutta ehkä siinä mielessä helpompaa, että edes jotain mahdollisuuksia oli. Aika moni kaveri muutti tosin pysyvästi ulkomaille silloin.

Tuo on vähän, miten sen ajattelee. Toki moni nykynuori ei voi koskaan saavuttaa sellaista elintasoa kuin monet kouluttamattomat, mutta säännöllisen työuran tehneet vanhempansa, mutta toisaalta nykyisin on myös muhkeat sosiaaliedut, eikä kenenkään ole pakko käydä töissä tai tavoitella keskiluokkaisia ihanteita. Vieläpä puuhataan sellaista asiaa kuin kansalaispalkka. Eli palkkaa siitä, että on syntynyt tähän maailmaan jostain reiästä.

Loppujen lopuksi se omaisuus ei kuitenkaan takaa sitä onnea. Käyn itse töissä, mutta salaa kadehdin monia sosiaaliturvalla eläviä kaikesta siitä omasta ajasta ja mahdollisuuksista tehdä itselle kiinnostavia asioita. Työssäkäyvänä käytännössä menetin elämäni silloin, kun aloin käydä töissä. 8-tuntinen työpäivä oli yhtäkkiä 10-11-tuntinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Muistan kyllä. Vuonna 1970 syntyneenä opiskelin silloin ja mm. kesätöitä oli turha etsiä. Kesäksi sai kuitenkin opintotukea Kun vain suoritti kursseja. Valmistuin 1995 IT-buumiin ja siitä riitti vauhtia vuoteen 2000 asti. tein kyllä väitöskirjanikin sinä aikana joten jäin paitsi villeimmästä IT-hypestä.

Jotenkin tuo romahdus 2000 ei kuitenkaan tuntunut niin pessimistiseltä kuin 'tämä aika'. Tämä on tietenkin vain yhden ihmisen kokemus eikä ei välttämättä edusta ikäluokkaa laajemmalti

Itse olen myös syntynyt 1970 ja IT-alalla. Tosin menin lukion jälkeen heti yo-pohjaiseen koulutukseen ja valmistuin jo 1991. Pääsin määräaikaiseksi harjoittelupaikkaan. 1994 tyssäsi sitten työt ja olin 8 kk työttömänä, mutta koulukaverin vinkistä löysin työn jossa olen nyt ollut tähän päivään asti. Olen kyllä opiskellut sivussa lisää alan tutkintoja, mutta mikäänhän ei takaa että töitä olisi vielä n 20 vuodeksi eteenpäin tällä allalla.