Lue keskustelun säännöt.
Teenkö virheen jos menen naimisiin rahasta?
07.03.2016 |
Olen nuori, päälle parikymppinen nainen. Menossa naimisiin miehen kanssa, joka on minua huomattavasti vanhempi - ja varakkaampi. Suhteemme perustuu osin puhtaasti ja avoimesti ns. käytännön syille. Mies halusi löytää nuoren naisen, jonka kanssa perustaa perhe uudestaan, ja joka asettuu perinteiseen naisen rooliin. Minä olen täysin ok sen kanssa että laitan miehelle illallisen ja pidän kodin siistinä ja itseni nättinä ja miehen tyytyväisenä. Mieheni on karismaattinen, lempeä ja kohtelee minua hyvin. Minun ei tarvitse huolehtia taloudesta, vaan voin keskittyä opintoihini. Yhdessä harrastamme ja matkustelemme. Viihdymme toistemme seurassa.
Minulla on kaikkea mistä unelmoida saattaa (en nyt tarkoita että asuisimme kartanossa ja että elisin todellista luksuselämää, mutta mies on matkalippuni yläluokkaan ja melko huolettomaan elämään kuitenkin.) eikä minun tarvtise huolehtia raha-asioista. Voin ostaa mitä haluan ja elää stressittömästi. Olen yhdessä hyvän miehen kanssa. Kaikki edellä mainittu tuntuu hyvältä, koska tulen perheestä jossa raha oli tiukalla ja jossa isäni kohteli äitiäni kovin toisella tavalla kuin oma kumppanini kohtelee minua.
En kuitenkaan voi aidosti sanoa rakastavani kumppaniani. Välitän hänestä, arvostan häntä ja hän on hyvä ystäväni. Turvallinen, ihana, lempeä. Suunnitelmamme on parin vuoden sisään hankkia lapsi. Tiedän, että lapsi viimeistään sitoisi ja sinetöisi elämäni hyvin vahvasti. Nuoruuteni jäisi kirjaimellisesti kovin lyhyeksi ja monet suunnitelmat ja seikkailut jäisi kokematta.
Toisaalta järki sanoo, että tavallaanhan olen ajautunut lottovoitto -tyyppiseen tilanteeseen. Elämä on huoletonta ja hyvää, voin harrastaa ja kehittää itseäni ja olen melko stressitön ja elämä on turvattua. Suurta intohimoa ja rakkautta ei ole, mutta muita positiivisia puolia, etuja ja hyötyjä senkin edestä. Asioita, joista moni vain haaveilee ja unelmoi.
Menenkö naimisiin ja takaan kivan ja turvallisen elämän itselleni ja lapsilleni? Kaikkea ei voi saada, joten minä sitten uhraisin sen ns. elämäni rakkauden. Ja jos joku nyt kommentoi että hyväksikäytän miestäni, meille oli jo suhteen alussa hyvin selvää että minkälaista elämää ja "järjestelyä" molemmat etsii. Avioehtoomme kirjataan minun aloitteestani kohta, että omaisuutta ei jaeta tasan vaan tietyin ehdoin ja vasta yhteiset lapset muuttaa sopimusta siten että eronkin tullesa hyötyisin konkreettisesti rahallisesti. Sillä en halua miehelle, saatikka miehen aikuisille lapsille mielikuvaa että olen pelkkä kullankaivaja ja hyväksikäyttäjä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Mies siis pelkää lompakkoloista, mutta kotitöitä kyllä pitäis naisen tehdä. Ei siinä tietty mitään, jos niistä tykkäät, mutta... En nyt näe mitä mies tuohon antaa panoksenaan.
Rahaa. Fyrkkaa. Paalua. Pätäkkää. Hilloa. Fyffendeeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies siis pelkää lompakkoloista, mutta kotitöitä kyllä pitäis naisen tehdä. Ei siinä tietty mitään, jos niistä tykkäät, mutta... En nyt näe mitä mies tuohon antaa panoksenaan.
Rahaa. Fyrkkaa. Paalua. Pätäkkää. Hilloa. Fyffendeeliä.
Juurihan oli puheena, että ei anna. Ap ei halua miehen rahoja, ei mies mitään vastinetta siinä anna, jos antaa ap:n asua samassa talossa kanssaan, koska joutuu kuitenkin asumaan siellä itse. Eikä matkojen maksamistakaan voida oikein laskea panostamiseksi, koska mies ei varmaan halua matkustaa yksin, joten ostaa ap:n mukaan matkalle. Jne.
Mun mielestä hyvin monenlaisilla valinnoilla voi tulla hyvä ja onnellinen elämä. Se on äärimmäisen yksilöllistä. Itselle tuo idea tuntuu luotaantyöntävältä, mutta se voi johtua siitä, että rakastuin todella nuorena todella intohimoisesti, ja olemme vieläkin yhdessä (16v myöhemmin) ja siitä on jäänyt sellainen tietyllä tavalla lapsellinen, romanttinen käsitys ihmissuhteista. Järjellä ajatellen tuossa ei ole mitään ongelmaa, ja jos se tuntuu sinusta oikealta intuitiivisella tasolla, niin se on varmasti sinulle oikea valinta, ainakin nyt tässä elämäntilanteessa.
Sitä vaan mietin, että vaistoavatko mahdolliset lapset, että äiti ja isä eivät rakasta toisiaan ja miten se vaikuttaa heihin. Mutta tuokin voi olla vain ennakkoluuloani.
Oletko koskaan rakastunut, ap?
Tässä yhtälössä mättää yksi asia. Sinä kerrot opiskelevasi ja haluat luoda oman uran. Mitenkäs siihen sopii miehen vaatimukset lapsista ja kodinhoidosta?
Älä lapsi kulta myy itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mimusta kuulostaa, että mies on ostanassa itselleen esinettä, jonka omistaa ja johon käyttää täyttä valtaa vanhempana ja rikkaampana. Hyvä perusta parisuhdeväkivallalle, joka alkaa yleensä vasta papin aamenen tai lapsen syntymän jälkeen.
[/quote] Minulla ei ole oikein perhettä, eikä mitään menetettävää tai mitään mihin tukeutua. Voin tukeutua mieheen, henkisesti ja taloudellisesti.
-ap[/quote]
= eli olet täysin riippuvainen miehestä. Huolestuttaisi, jos oma lapsi suunnittelisi tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolestuttavaa, jos ap on vasta miehen toinen vaimo, jonka kanssa tahtoo lapsiakin. Ap:n asema olisi parempi selvillä sopimuksilla ja kokemuksella, että mies on hyvä isä useammankin vaimon kanssa saaduille lapsille sekä yhteistyökykyinen ex-puolisonakin. Ei kai vaan sisaruspuolet joudu epätasa-arvoiseen asemaan? Ero miehestä olisi myös helpompi, jos mies olisi kokenut jo useampia eroja?
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa, jos ap on vasta miehen toinen vaimo, jonka kanssa tahtoo lapsiakin. Ap:n asema olisi parempi selvillä sopimuksilla ja kokemuksella, että mies on hyvä isä useammankin vaimon kanssa saaduille lapsille sekä yhteistyökykyinen ex-puolisonakin. Ei kai vaan sisaruspuolet joudu epätasa-arvoiseen asemaan? Ero miehestä olisi myös helpompi, jos mies olisi kokenut jo useampia eroja?
Miehen lapset on jo aikuisia ja omillaan, joten tuollaista ongelmaa ei ole. Mies on kyllä tekemisissä lastensa kanssa ja välit ihan hyvät.
Joku sanoi että olen riippuvainen miehestä, no niin tavallaan olenkin enkä edes yritä kieltää sitä. Tuntuu hyvältä,että on joku pitämässä minusta huolta taloudellisesti ja muutenkin. Olen vähän sellainen liian kiltti tossu, mutta se kai johtuu siitä että olen aina kaivannut jotain joka huolehtisi minusta. En sitten tiedä muutunko itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi iän myötä, mutta en tällä hetkellä sitä ole ainakaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis kai tuo on jonkin sortin semi huoraamista mutta eikai siinä mitään jos oot sinut asian kanssa. Voisin itsekkin itsekkin ottaa Elisabethin itselleni niinkuin Uuno Turhapuro aikoinaan. Olen siis mies.
AP vaikuttaa fiksulta, sympaattiselta ja kaiken puolin hyvältä ehdokkaalta järki-liittoon. Sinä taas ahneelta, itsekkäältä valehtelijalta. "...mennään rakkaudesta ja piste" Juurihan on tehty selväksi ettei mennä rakkaudesta eikä intohimosta, vaan rahasta.