Lue keskustelun säännöt.
Teenkö virheen jos menen naimisiin rahasta?
07.03.2016 |
Olen nuori, päälle parikymppinen nainen. Menossa naimisiin miehen kanssa, joka on minua huomattavasti vanhempi - ja varakkaampi. Suhteemme perustuu osin puhtaasti ja avoimesti ns. käytännön syille. Mies halusi löytää nuoren naisen, jonka kanssa perustaa perhe uudestaan, ja joka asettuu perinteiseen naisen rooliin. Minä olen täysin ok sen kanssa että laitan miehelle illallisen ja pidän kodin siistinä ja itseni nättinä ja miehen tyytyväisenä. Mieheni on karismaattinen, lempeä ja kohtelee minua hyvin. Minun ei tarvitse huolehtia taloudesta, vaan voin keskittyä opintoihini. Yhdessä harrastamme ja matkustelemme. Viihdymme toistemme seurassa.
Minulla on kaikkea mistä unelmoida saattaa (en nyt tarkoita että asuisimme kartanossa ja että elisin todellista luksuselämää, mutta mies on matkalippuni yläluokkaan ja melko huolettomaan elämään kuitenkin.) eikä minun tarvtise huolehtia raha-asioista. Voin ostaa mitä haluan ja elää stressittömästi. Olen yhdessä hyvän miehen kanssa. Kaikki edellä mainittu tuntuu hyvältä, koska tulen perheestä jossa raha oli tiukalla ja jossa isäni kohteli äitiäni kovin toisella tavalla kuin oma kumppanini kohtelee minua.
En kuitenkaan voi aidosti sanoa rakastavani kumppaniani. Välitän hänestä, arvostan häntä ja hän on hyvä ystäväni. Turvallinen, ihana, lempeä. Suunnitelmamme on parin vuoden sisään hankkia lapsi. Tiedän, että lapsi viimeistään sitoisi ja sinetöisi elämäni hyvin vahvasti. Nuoruuteni jäisi kirjaimellisesti kovin lyhyeksi ja monet suunnitelmat ja seikkailut jäisi kokematta.
Toisaalta järki sanoo, että tavallaanhan olen ajautunut lottovoitto -tyyppiseen tilanteeseen. Elämä on huoletonta ja hyvää, voin harrastaa ja kehittää itseäni ja olen melko stressitön ja elämä on turvattua. Suurta intohimoa ja rakkautta ei ole, mutta muita positiivisia puolia, etuja ja hyötyjä senkin edestä. Asioita, joista moni vain haaveilee ja unelmoi.
Menenkö naimisiin ja takaan kivan ja turvallisen elämän itselleni ja lapsilleni? Kaikkea ei voi saada, joten minä sitten uhraisin sen ns. elämäni rakkauden. Ja jos joku nyt kommentoi että hyväksikäytän miestäni, meille oli jo suhteen alussa hyvin selvää että minkälaista elämää ja "järjestelyä" molemmat etsii. Avioehtoomme kirjataan minun aloitteestani kohta, että omaisuutta ei jaeta tasan vaan tietyin ehdoin ja vasta yhteiset lapset muuttaa sopimusta siten että eronkin tullesa hyötyisin konkreettisesti rahallisesti. Sillä en halua miehelle, saatikka miehen aikuisille lapsille mielikuvaa että olen pelkkä kullankaivaja ja hyväksikäyttäjä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset menee naimisiin rahasta. Et sä mitään poikkeusta tuossa tee.
Jep. Ja tämä topikki todistaa sen.
Kyse on yhdestä naisesta.
Yhdestä.
Yhdestä ainoasta naisesta.
En oikein osaa selittää teille tilannetta paremmin.
Pahoittelen taustaanne ja heikkoa ymmärrystänne.
Okei, korjataan kommentti. 90% naisista menee naimisiin rahasta. Noin, helpottiko?
Aika alankanttiin arvioit, kun arviot vain 90% naisista menevän naimisiin rahasta.
Minulla on vielä 10%:nen luotto naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs sitten kun löydät sen oikean jonka kanssa synkkaa oikeasti?
No ei kannata mennä naimisiin. Petyt vaan ja siinä vaiheessa nuoruus on menetetty.
Sit kun olet kolmevitonen, mies on jo "ikääntynyt" tai "seniori". Kattelisin tarkkaan sillä silmällä kuuskymppisiä, nyt olet nuori mutta vuodet tuntuu vierivän aina vaan nopeammin ja pian siinä onkin pappa vierellä. Ehkä tuo järkiavio voi sitten soveltua jollekin, mulla päässä soi vaan RUN FOREST, RUN!!
yli puolet suhteista loppuu kuitenkin avioeroon 10 vuoden sisällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuinka "vakaata" miehen rikkaus on? Mitä sitten kun pörssikurssit romahtavat, yritys menee konkkaan tai mies sairastuu vakavasti ja tippuu kelan päivärahalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset menee naimisiin rahasta. Et sä mitään poikkeusta tuossa tee.
Jep. Ja tämä topikki todistaa sen.
Kyse on yhdestä naisesta.
Yhdestä.
Yhdestä ainoasta naisesta.
En oikein osaa selittää teille tilannetta paremmin.
Pahoittelen taustaanne ja heikkoa ymmärrystänne.
Okei, korjataan kommentti. 90% naisista menee naimisiin rahasta. Noin, helpottiko?
Aika alankanttiin arvioit, kun arviot vain 90% naisista menevän naimisiin rahasta.
Minulla on vielä 10%:nen luotto naisiin.
Se tulee siitä kyllä tippumaan ymärrättä, että pelin henki on $$$.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yli puolet suhteista loppuu kuitenkin avioeroon 10 vuoden sisällä
Mulle ois ainakin vaikeampaa erota kun olisin harkiten mennyt rahan takia liittoon jos sitten ohhoh, tuolla onkin mies, jota rakastan, kuin vaikkapa samanikäisen Villen kanssa, koska oltiin so in löööv, mutta se ei kestänyt.
Meinaan mä tuntisin itsesyytöksiä ensimmäisessä tapauksessa, mutta en jälkimmäisessä.
En menisi rahasta naimisiin. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka "vakaata" miehen rikkaus on? Mitä sitten kun pörssikurssit romahtavat, yritys menee konkkaan tai mies sairastuu vakavasti ja tippuu kelan päivärahalle?
Mies on niin varakas, ettei varmasti tule muuttumaan köyhäksi yhdessä yössä. Miehellä on paljon likvidoitavaa omaisuutta.
Moni esitti kysymyksen "mitä sitten kun löydät sen oikean?" Se on "jos" eikä "kun." Olen kerran ollut rakastunut mieheen, jonka eteen edelleen tekisin mitä tahansa. Rakastan sitä miestä edelleen ja tulen aina rakastamaan. Valitettavasti se mies ei halua minua nyt tai ikinä. En edes tiedä voinko rakastaa ketään toista sillä tavalla. Joten nykyinen mieheni on paljon parempi vaihtoehto kuin ei miestä ollenkaan. -ap
Mietippä tältä kannalta: Missä miehen tunteet?Kykeneekö edes tuntemaan rakkautta tai toisesta ihmisestä välittämistä oikeasti? Miksi haluaa "taloudenhoitajan"? Miksi aiempi liitto on päätynyt miehen virheisiin, millaisiin? Nyt täytyisi jo hälytyskellojen soida, miksi varakas mies ei löydä/halua tasavertoista rakkaussuhdetta vaan kulissin? Eikö kykene kuin kulissiin, tai on jotain mt-ongelmia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallinen harhakäsitys tuntuu monella olevan, että järkiavioliitto jotenkin sulkisi rakkauden kokonaan pois. Rakastuminen alkuhuumineen jää toki pois, mutta haihtuu se rakkausliitoissakin parissa vuodessa. Rakastaminen on eri juttu, enemmän tahdon asia. Tästä syystä järjestetyissä avioliitoissakin elävät pariskunnat ovat usein jopa onnellisempia ja rakastavampia, kuin ns. rakkausliitoissa.
Vierailija kirjoitti:
Kummallinen harhakäsitys tuntuu monella olevan, että järkiavioliitto jotenkin sulkisi rakkauden kokonaan pois. Rakastuminen alkuhuumineen jää toki pois, mutta haihtuu se rakkausliitoissakin parissa vuodessa. Rakastaminen on eri juttu, enemmän tahdon asia. Tästä syystä järjestetyissä avioliitoissakin elävät pariskunnat ovat usein jopa onnellisempia ja rakastavampia, kuin ns. rakkausliitoissa.
Olen kirjoittanut aika monta kriittistä (aloittajan päätöksen tueksi, en vettäkseni mattoa jalkojen alta) viestiä tänne enkä ole niissä sanonut, etteikö voisi olla rakkautta. Sehän se onkin ihmisillä ensimmäinsenä mielessä, että they lived happily ever after, ei sitä varmaan tarvitse aloittajalle korostaa?
Mutta entä sen kohtalo noissa kohdissa, joita ketjussa on nostettu esille? Kai niitä kannattaa pohtia, eihän se tarkoita, että päätyy tulokseen, että ai no ei sitten. Kun nekin on otettu huomioon ja saatu mielessä vihreä valo, homma on varmemmalla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietippä tältä kannalta: Missä miehen tunteet?Kykeneekö edes tuntemaan rakkautta tai toisesta ihmisestä välittämistä oikeasti? Miksi haluaa "taloudenhoitajan"? Miksi aiempi liitto on päätynyt miehen virheisiin, millaisiin? Nyt täytyisi jo hälytyskellojen soida, miksi varakas mies ei löydä/halua tasavertoista rakkaussuhdetta vaan kulissin? Eikö kykene kuin kulissiin, tai on jotain mt-ongelmia..
Mies oli menestyvä komea toimitusjohtaja, vaimo kotona pienten lasten kanssa. Mies petti, ja lopulta jätti vaimon toisen naisen takia. (tämä tapahtui melkein 10 vuotta sitten.)
Nuoruus ja menestys vei mennessään. Sitten mies tajusi että haluaa naisen jonka luokse tulla iltaisin. Mies haluaisi myös perustaa perheen uudestaan, koska nuorempana mies oli aina töissä. Ja mies on mies, ei se tätä ääneen sano, mutta tiedän että miestä viehättää nuoruuteni, nätti naama ja se että olen vielä vähän sinisilmäinen ja naiivi, enkä samalla tavalla vaativa itsenäinen feministi kuin jonkun kolmekymppinen nainen jolla jo oma elämä. Mies varmasti tykkää siitä, että ihannoin miehen karismaattisuutta ja elämänkokemusta. Olen kiltti koiranpentu odottamassa kotona enkä nalkuta tai ole mustasukkainen. Lisäksi siivoan ja laitan ruokaa ja olen sellainen "stereotypinen" vaimo, jollaisia mies sanoi että on vaikea löytää. Ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen ja tiedostan sen. En koe miehen omistavan minua, mutta tiedän että annan miehelle paljon valtaa koska hän on se joka istuu rahakirstun päällä. Osin se johtuu siitä, että olen liian kiltti hyväksikäyttämään miehen varoja ihan järjettömällä tavalla. -ap
Ap, miten miehen aikuiset lapset suhtautuvat asiaan ja mahdollisisiin uusiin sisarpuoliin?
No mikset etsisi itseäsi? Miksi olet tuollainen kiltti koiranpentu?! Heräääää! Arvasin, että kuvion taustalla on jotain, mitä aloittaja ei ole ns. saanut itsestään selville. Jota tavallaan pakenee. Koiranpentuna olemiseen.
Ja 20+ ikäinen mies tavallaan sori nyt ap kyllä vain käyttää sun itsesipakenemista hyväkseen. Tavallaan sinäkin häntä, hän tarjoaa pakopaikan, mutta kun sun pitäis saada elämä, jossa sä selvität sen, mitä pakenet, etkä pakene.
Et tule onnelliseksi pakenemalla. Ymmärrän, että on vaikeaa löytää se, mikä puristaa kenkää, mutta ole tietoinen siitä, jookos? Ois oikein, että sulla ois keinoja, välineitä ja mitä, iysetuntoa? tasa-arvoiseen kumppanuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietippä tältä kannalta: Missä miehen tunteet?Kykeneekö edes tuntemaan rakkautta tai toisesta ihmisestä välittämistä oikeasti? Miksi haluaa "taloudenhoitajan"? Miksi aiempi liitto on päätynyt miehen virheisiin, millaisiin? Nyt täytyisi jo hälytyskellojen soida, miksi varakas mies ei löydä/halua tasavertoista rakkaussuhdetta vaan kulissin? Eikö kykene kuin kulissiin, tai on jotain mt-ongelmia..
Mies oli menestyvä komea toimitusjohtaja, vaimo kotona pienten lasten kanssa. Mies petti, ja lopulta jätti vaimon toisen naisen takia. (tämä tapahtui melkein 10 vuotta sitten.)
Milläs takaat ettei mies ole pistänyt putkiaan poikki. Sinä ensin opiskelet ja teet töitä, sitten 10v päästä odottelet lapsia eikä niitä tule. Sitten kun alat ihmetellä asiaa ääneen, mies ottaa eron ja kun teillä on avioehto ilman lapsia niin et saa mitään. Mies ottaa uuden nuoren tytön samalla sopimuksella.
Mies siis pelkää lompakkoloista, mutta kotitöitä kyllä pitäis naisen tehdä. Ei siinä tietty mitään, jos niistä tykkäät, mutta... En nyt näe mitä mies tuohon antaa panoksenaan.
Ja siis ei nainen ole välttämättä feministi, vaikka olisikin itsenäinen. Mies tarkoittaa, ettei halua täysin tasa-arvoista suhdetta, vaan hänen rahat, hänen sanat. Ookoooo.
Ja tuokin, ettei nainen kuluta hulluna hänen rahojaan, siis ei naisen aina tartte olla mikään rahojen omavaltaisesti kuluttaja, nehän ovat toisen, vaikka olisi itsenäinen suhteessa.
Minä vaatisin enemmän, enkä silti kuluttaisi penniäkään jos mun ei anneta. Vaatisin ainakin sen, että saan erota ilman mitään draamaa tästä järkijärjestelystä, jos ja kun aikuistun. Vaikka se tapahtuisi 4-kymppisenä. Siihen on ap piiitkä matka. Ehdit muuttua.
(Lupaus erosta ilman draamaa = miehelle varoitus siitä, mitä saattaa olla tulossa, eli ettei elättele utopioita).
Jos minä olisin sinä, en menisi tämän miehen kanssa naimisiin. Olet nuori, ihanaa nuoruutta vuosia edessä. Eikö sinusta olisi ihanaa olla vapaa, vapaa tekemään niitä valintoja, jotka tunnet oikeiksi itsellesi, vapaa rakastumaan. Menetät nämä asiat.
Miksi mies haluaa perheen niin nuoren naisen kanssa kuin sinä olet? Hän voisi perustaa uuden perheen jonkun yli kolmekymppisen kanssa.
Mutta muista: Sinä teet päätökset elämästäsi. Sivullisen on vaikea samaistua elämääsi, unelmiisi, toiveisiisi.