Lue keskustelun säännöt.
Teenkö virheen jos menen naimisiin rahasta?
07.03.2016 |
Olen nuori, päälle parikymppinen nainen. Menossa naimisiin miehen kanssa, joka on minua huomattavasti vanhempi - ja varakkaampi. Suhteemme perustuu osin puhtaasti ja avoimesti ns. käytännön syille. Mies halusi löytää nuoren naisen, jonka kanssa perustaa perhe uudestaan, ja joka asettuu perinteiseen naisen rooliin. Minä olen täysin ok sen kanssa että laitan miehelle illallisen ja pidän kodin siistinä ja itseni nättinä ja miehen tyytyväisenä. Mieheni on karismaattinen, lempeä ja kohtelee minua hyvin. Minun ei tarvitse huolehtia taloudesta, vaan voin keskittyä opintoihini. Yhdessä harrastamme ja matkustelemme. Viihdymme toistemme seurassa.
Minulla on kaikkea mistä unelmoida saattaa (en nyt tarkoita että asuisimme kartanossa ja että elisin todellista luksuselämää, mutta mies on matkalippuni yläluokkaan ja melko huolettomaan elämään kuitenkin.) eikä minun tarvtise huolehtia raha-asioista. Voin ostaa mitä haluan ja elää stressittömästi. Olen yhdessä hyvän miehen kanssa. Kaikki edellä mainittu tuntuu hyvältä, koska tulen perheestä jossa raha oli tiukalla ja jossa isäni kohteli äitiäni kovin toisella tavalla kuin oma kumppanini kohtelee minua.
En kuitenkaan voi aidosti sanoa rakastavani kumppaniani. Välitän hänestä, arvostan häntä ja hän on hyvä ystäväni. Turvallinen, ihana, lempeä. Suunnitelmamme on parin vuoden sisään hankkia lapsi. Tiedän, että lapsi viimeistään sitoisi ja sinetöisi elämäni hyvin vahvasti. Nuoruuteni jäisi kirjaimellisesti kovin lyhyeksi ja monet suunnitelmat ja seikkailut jäisi kokematta.
Toisaalta järki sanoo, että tavallaanhan olen ajautunut lottovoitto -tyyppiseen tilanteeseen. Elämä on huoletonta ja hyvää, voin harrastaa ja kehittää itseäni ja olen melko stressitön ja elämä on turvattua. Suurta intohimoa ja rakkautta ei ole, mutta muita positiivisia puolia, etuja ja hyötyjä senkin edestä. Asioita, joista moni vain haaveilee ja unelmoi.
Menenkö naimisiin ja takaan kivan ja turvallisen elämän itselleni ja lapsilleni? Kaikkea ei voi saada, joten minä sitten uhraisin sen ns. elämäni rakkauden. Ja jos joku nyt kommentoi että hyväksikäytän miestäni, meille oli jo suhteen alussa hyvin selvää että minkälaista elämää ja "järjestelyä" molemmat etsii. Avioehtoomme kirjataan minun aloitteestani kohta, että omaisuutta ei jaeta tasan vaan tietyin ehdoin ja vasta yhteiset lapset muuttaa sopimusta siten että eronkin tullesa hyötyisin konkreettisesti rahallisesti. Sillä en halua miehelle, saatikka miehen aikuisille lapsille mielikuvaa että olen pelkkä kullankaivaja ja hyväksikäyttäjä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
No mikset etsisi itseäsi? Miksi olet tuollainen kiltti koiranpentu?! Heräääää! Arvasin, että kuvion taustalla on jotain, mitä aloittaja ei ole ns. saanut itsestään selville. Jota tavallaan pakenee. Koiranpentuna olemiseen.
Ja 20+ ikäinen mies tavallaan sori nyt ap kyllä vain käyttää sun itsesipakenemista hyväkseen. Tavallaan sinäkin häntä, hän tarjoaa pakopaikan, mutta kun sun pitäis saada elämä, jossa sä selvität sen, mitä pakenet, etkä pakene.Et tule onnelliseksi pakenemalla. Ymmärrän, että on vaikeaa löytää se, mikä puristaa kenkää, mutta ole tietoinen siitä, jookos? Ois oikein, että sulla ois keinoja, välineitä ja mitä, iysetuntoa? tasa-arvoiseen kumppanuuteen.
Minulla ei ole oikein perhettä, eikä mitään menetettävää tai mitään mihin tukeutua. Voin tukeutua mieheen, henkisesti ja taloudellisesti.
Ja en suoraan sanottuna ajattele että olen miehen kanssa välttämättä koko loppuelämääni. Nautin tilanteesta ja elämästä nyt, huolettomuudesta ja siitä että mies voi tarjota minulle asioita mitä en itse voisi muuten saada. En tiedä näenkö meitä yhdessä vuosikymmenien päästä, eikä minua haittaa ajatus että emme ehkä olisikaan. Jos mies jättäisi minut, olisin kuitenkin saanut nauttia taloudellisesta vapaudesta vuosia ja onhan minulla koulutus jo sitten takataskussa. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, puhut järkiliitosta, ja sitten selität jostain turhista tunteista ja siitä kuinka et halua näyttää "golddiggeriltä" miehen suvun silmissä. Ryhdistäydy nyt hyvä nainen!
Jos olet oikeasti fiksu, et tee mitään avioehtoa, vaan naimisiin mennään rakkaudesta ja piste. Jos mies haluaa, että olet kotona ja hoidat lapsia, niin lyöt faktat tiskiin ja sanot että korkeakoulutettunakin on vaikea työllistyä, jos et juurikaan ole oman alan töitä tehnyt tai suurimman osan ajasta hoidat lapsia/kotia. Kotityö ja lastenhoito on työtä, ja voit olla jopa avoliitossa turvatummassa asemassa, kun erotilanteessa voit vaatia perusteettoman edun palautusta kuin avioliitossa, jos olet mennyt tekemään avioehdon! Pidä hyvänen aika huolta itsestäsi ja katso että toimeentulosi on turvattu hautaan asti, koska eläkekertymäsi jää joka tapauksessa pienemmäksi kuin jos et tekisi diiliä miehen kanssa. Teit mitä tahansa, niin ratkaisu on aina jonkun mielestä väärä. Oli mies nuori tai vanha, rikas tai köyhä niin jollakulla on aivan varmasti siitä jotain negatiivista sanottavaa. Mieti mitä SINÄ haluat ja KENEN kanssa ja miten SINUN tulevaisuutesi on turvattu.
Miehet arvostavat aidosti itsenäisiä naisia, älä ala höynäytettäväksi sinisilmäiseksi koiranpennuksi.
T. "Järki-rakkausliitossa" oleva nainen
Suuressa osassa maailmaa käytetään järjestettyjä avioliittoja. Arjen jakavat puoliset kiintyvät toisiinsa ja rakkauskin tulee hiljaa usein kuvaan.
Ihastumiseen ja kiimaan perustuvat liitot hajoavat paljon useammin.
Mikäli liitto on sinulle ja lapselle hyvä, pidä se. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ei nainen ole välttämättä feministi, vaikka olisikin itsenäinen. Mies tarkoittaa, ettei halua täysin tasa-arvoista suhdetta, vaan hänen rahat, hänen sanat. Ookoooo.
Ja tuokin, ettei nainen kuluta hulluna hänen rahojaan, siis ei naisen aina tartte olla mikään rahojen omavaltaisesti kuluttaja, nehän ovat toisen, vaikka olisi itsenäinen suhteessa.
Minä vaatisin enemmän, enkä silti kuluttaisi penniäkään jos mun ei anneta. Vaatisin ainakin sen, että saan erota ilman mitään draamaa tästä järkijärjestelystä, jos ja kun aikuistun. Vaikka se tapahtuisi 4-kymppisenä. Siihen on ap piiitkä matka. Ehdit muuttua.
(Lupaus erosta ilman draamaa = miehelle varoitus siitä, mitä saattaa olla tulossa, eli ettei elättele utopioita).
Mies ei ole laittanut rahankäytölleni mitään erityisiä rajoituksia. Toisaalta kunnioitan hänen omaisuuttaan enkä ihan järjettömästi vinguta visaa, ihan puhtaasti koska en kehtaa ja en edes halua.
Totta kai mies pitää siitä että hänellä on pääasiallinen valta suhteessa ja minuun. Varmaan jokainen mies lähtökohtaisesti pitää ajatuksesta että nuori nätti nainen ihannoi ja jumaloi sinua vastapainoksi taloudellisesta huolenpidosta. En pidä tätä mitenkään omituisena eikä mies ole mitenkään mustasukkainen tai rajoittava - nauttii vaan tilanteesta ja tiedän sen.
Mielestäni olisi aika kamala asia sanoa miehelle että "saatan joskus jättää sinut jos löydän paremman ja olethan sitten ok sen kanssa." Ei kai kukaan halua mennä naimisiin ihmisen kanssa joka sanoo noin? Ja jokaiseen suhteeseen kuuluu lähtökohtaisesti se että on aina olemassa riski että toinen rakastuu toiseen. Miestä myös varmasti satuttaisi jos sanoisin noin, kuitenkin kun uskon hänen oikeasti rakastavan minua. Kai. Tai sitten olen miehelle mukava uusi ostos kuten auto tai vene, mutta olen lähtökohtaisesti ihan ok asian kanssa koska en itsekään varsinaisesti rakasta miestäni. Kunnioitan, arvostan ja välitän kylläkin. -ap
Koska kyseessä on "järkeen" eli rahaan perustuva liitto, ota puheeksi taloudelliset järjestelyt ja vaadi kunnon sopimus. Ota asia puheeksi ja seuraa miehen ilmettä, meneekö vaikeaksi. Edellisen avioliiton lapset tuskin ilahtuvat uudesta pesänjakajasta. 20 vuoden päästä sun miehesi on löysä tweedlakkinen setä ja sinun markkina-arvosi lähentelee nollaa. Silloin on hyvä olla oma talous kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset etsisi itseäsi? Miksi olet tuollainen kiltti koiranpentu?! Heräääää! Arvasin, että kuvion taustalla on jotain, mitä aloittaja ei ole ns. saanut itsestään selville. Jota tavallaan pakenee. Koiranpentuna olemiseen.
Ja 20+ ikäinen mies tavallaan sori nyt ap kyllä vain käyttää sun itsesipakenemista hyväkseen. Tavallaan sinäkin häntä, hän tarjoaa pakopaikan, mutta kun sun pitäis saada elämä, jossa sä selvität sen, mitä pakenet, etkä pakene.Et tule onnelliseksi pakenemalla. Ymmärrän, että on vaikeaa löytää se, mikä puristaa kenkää, mutta ole tietoinen siitä, jookos? Ois oikein, että sulla ois keinoja, välineitä ja mitä, iysetuntoa? tasa-arvoiseen kumppanuuteen.
Minulla ei ole oikein perhettä, eikä mitään menetettävää tai mitään mihin tukeutua. Voin tukeutua mieheen, henkisesti ja taloudellisesti.
Ja en suoraan sanottuna ajattele että olen miehen kanssa välttämättä koko loppuelämääni. Nautin tilanteesta ja elämästä nyt, huolettomuudesta ja siitä että mies voi tarjota minulle asioita mitä en itse voisi muuten saada. En tiedä näenkö meitä yhdessä vuosikymmenien päästä, eikä minua haittaa ajatus että emme ehkä olisikaan. Jos mies jättäisi minut, olisin kuitenkin saanut nauttia taloudellisesta vapaudesta vuosia ja onhan minulla koulutus jo sitten takataskussa. -ap
Ok. Mutta älä jätä miestä pimentoon tuosta. Pääset sitten eteenpäin aikanaan helpommin, jos pelaat nyt avoimin kortein. Oikeasti. Itsesi takia. Jos mies nyt pyörtää päänsä sen takia, niin ehkä se on parempi niin, koska jos et edes uskalla puhua asiasta miehelle, koska pelkäät, ettei hän pitäisi siitä niin miten sä sitten otat aikanaan irtioton? Vai oletko hyvä luomaan verkostoja tai saatko tukijoita muista ihmisistä kuin perheestä? Älä nyt jää yksin varakkaan miehenkään varaan, jos tulee jotain kupruja miehen kanssa niin mitäs sitten?
Minusta jos teillä on kerran tuollainen vähän diilimäinen tilanne, niin sen ei pitäisi olla järkyttävä loukkaus puhua asiasta, sillä mies kuvittelee tosiaan liikoja jos olettaa saavansa sinusta myös hoitajan kun alkaa vanhaksi. Kun sä olisit 42, jolloin naisella alkaa usein ihan uusi elämänvaihe elämässään niin mies olisi jo 65+ ja siitä 5-10 vuoden päästä ihan vanha kurppa, kun 4-kymppinen nainen näkee itsensä usein vielä ihan nuorena!
Niin jatkan vielä ihan omasta kokemuksesta, että harva itsensä nuoreksi näkevä 40+ nainen haluaa todistaa omaa nuoreuttaan 65+ ikäisen miehen seuralla! Ei halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ei nainen ole välttämättä feministi, vaikka olisikin itsenäinen. Mies tarkoittaa, ettei halua täysin tasa-arvoista suhdetta, vaan hänen rahat, hänen sanat. Ookoooo.
Ja tuokin, ettei nainen kuluta hulluna hänen rahojaan, siis ei naisen aina tartte olla mikään rahojen omavaltaisesti kuluttaja, nehän ovat toisen, vaikka olisi itsenäinen suhteessa.
Minä vaatisin enemmän, enkä silti kuluttaisi penniäkään jos mun ei anneta. Vaatisin ainakin sen, että saan erota ilman mitään draamaa tästä järkijärjestelystä, jos ja kun aikuistun. Vaikka se tapahtuisi 4-kymppisenä. Siihen on ap piiitkä matka. Ehdit muuttua.
(Lupaus erosta ilman draamaa = miehelle varoitus siitä, mitä saattaa olla tulossa, eli ettei elättele utopioita).Mies ei ole laittanut rahankäytölleni mitään erityisiä rajoituksia. Toisaalta kunnioitan hänen omaisuuttaan enkä ihan järjettömästi vinguta visaa, ihan puhtaasti koska en kehtaa ja en edes halua.
Totta kai mies pitää siitä että hänellä on pääasiallinen valta suhteessa ja minuun. Varmaan jokainen mies lähtökohtaisesti pitää ajatuksesta että nuori nätti nainen ihannoi ja jumaloi sinua vastapainoksi taloudellisesta huolenpidosta. En pidä tätä mitenkään omituisena eikä mies ole mitenkään mustasukkainen tai rajoittava - nauttii vaan tilanteesta ja tiedän sen.
Mielestäni olisi aika kamala asia sanoa miehelle että "saatan joskus jättää sinut jos löydän paremman ja olethan sitten ok sen kanssa." Ei kai kukaan halua mennä naimisiin ihmisen kanssa joka sanoo noin? Ja jokaiseen suhteeseen kuuluu lähtökohtaisesti se että on aina olemassa riski että toinen rakastuu toiseen. Miestä myös varmasti satuttaisi jos sanoisin noin, kuitenkin kun uskon hänen oikeasti rakastavan minua. Kai. Tai sitten olen miehelle mukava uusi ostos kuten auto tai vene, mutta olen lähtökohtaisesti ihan ok asian kanssa koska en itsekään varsinaisesti rakasta miestäni. Kunnioitan, arvostan ja välitän kylläkin. -ap
Tietääkö mies, ettet rakasta? Jos ei tiedä, niin minusta teet väärin antamalla hänen olettaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ei nainen ole välttämättä feministi, vaikka olisikin itsenäinen. Mies tarkoittaa, ettei halua täysin tasa-arvoista suhdetta, vaan hänen rahat, hänen sanat. Ookoooo.
Ja tuokin, ettei nainen kuluta hulluna hänen rahojaan, siis ei naisen aina tartte olla mikään rahojen omavaltaisesti kuluttaja, nehän ovat toisen, vaikka olisi itsenäinen suhteessa.
Minä vaatisin enemmän, enkä silti kuluttaisi penniäkään jos mun ei anneta. Vaatisin ainakin sen, että saan erota ilman mitään draamaa tästä järkijärjestelystä, jos ja kun aikuistun. Vaikka se tapahtuisi 4-kymppisenä. Siihen on ap piiitkä matka. Ehdit muuttua.
(Lupaus erosta ilman draamaa = miehelle varoitus siitä, mitä saattaa olla tulossa, eli ettei elättele utopioita).Mies ei ole laittanut rahankäytölleni mitään erityisiä rajoituksia. Toisaalta kunnioitan hänen omaisuuttaan enkä ihan järjettömästi vinguta visaa, ihan puhtaasti koska en kehtaa ja en edes halua.
Totta kai mies pitää siitä että hänellä on pääasiallinen valta suhteessa ja minuun. Varmaan jokainen mies lähtökohtaisesti pitää ajatuksesta että nuori nätti nainen ihannoi ja jumaloi sinua vastapainoksi taloudellisesta huolenpidosta. En pidä tätä mitenkään omituisena eikä mies ole mitenkään mustasukkainen tai rajoittava - nauttii vaan tilanteesta ja tiedän sen.
Mielestäni olisi aika kamala asia sanoa miehelle että "saatan joskus jättää sinut jos löydän paremman ja olethan sitten ok sen kanssa." Ei kai kukaan halua mennä naimisiin ihmisen kanssa joka sanoo noin? Ja jokaiseen suhteeseen kuuluu lähtökohtaisesti se että on aina olemassa riski että toinen rakastuu toiseen. Miestä myös varmasti satuttaisi jos sanoisin noin, kuitenkin kun uskon hänen oikeasti rakastavan minua. Kai. Tai sitten olen miehelle mukava uusi ostos kuten auto tai vene, mutta olen lähtökohtaisesti ihan ok asian kanssa koska en itsekään varsinaisesti rakasta miestäni. Kunnioitan, arvostan ja välitän kylläkin. -ap
Tietääkö mies, ettet rakasta? Jos ei tiedä, niin minusta teet väärin antamalla hänen olettaa muuta.
Siis meinaan: minusta hänelle on jo ihan tarpeeksi siinä, että olet kuin koiranpentu, valta on hänellä, teet kotityöt, hoidat lapsen ja sinulla on nätti naama ja olet nuori.
Ei siihen mitään rakkautta enää tarvita. Jos sitä kerran ei ole. Mies miettiköön, riittääkö tuo lista, vai pitääkö olla vielä rakkauttakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt hyvä ihminen pilaa elämääsi!!! Elämä on muutakin kuin rahaa ym. muuta materiaa. Kadut valintaasi viimeistään keski-iässä.
Tätä mä aina jaksan ihmetellä ihmisissä: miksi te menette liittoon olematta rehellisiä, ettette rakasta? Ei järkiliitto ole järkiliitto, ellei siltäkin kantilta olla rehellisiä! Miehesikin on tunteva olento, olkoonkin varakas, vanhempi ja nähnyt sinussa elämänsä tilaisuuden; rakkaus on silti niin arvokasta, että jos hän uskoo sitäkin sinusta että sä rakastat häntä niin se sattuu häneen paljon jos sitten haluatkin erota ja hän huomaa, ettet sä edes rakastanut häntä!
Sen sijaan jos hän on fiksu ottaa sinut rinnalleen ilmankin koska sä olet hyvä diili todellakin ja hyvä kumppanuus ei varsinaista rakkautta tarviste vaan juuri sitä arvostamista, kunnioittamista ja muuta. Kunnioitatko sä häntä, jos pimität tunteesi (puutteen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En valitsisi tuota elämää, mutta olenkin romantikko, jonka valintoja on ohjannut vuosisadan rakkaustarina. Rahaa en myöskään yli kaiken arvosta, kun ei ole köyhyydessäkään tarvinnut elää. 25 v aviossa ollut
Oh kuinka klassista! Ap oli ensimmainen vakavampi nuoruudenrakkaus josta tuli nenille ja haavoitti. Ap loysi miehen joka tuntuu "tunneturvalliselta" eli laastarisuhde. Ap;n mies taas on entinen geelitukka toimari joka paineli naisia oikealle ja vasemmalle ja menettikin perheen siina rytakassa. Nyt sen miesmaine ja urakehitys alkaa hiipua ja samanikaiset ja kolmikymppisetkin naiset nakee jo miehen lapi. Niita tyyppeja oli mun opiskeluaikoina Kallen suomibaari taynna; "mun vaimo ei ymmarra mua, ma sain megabonukset viime viikolla, sa oot niin fressi, nuori ja ihana jne jne." Jep jep, niita siella oli 13 tusinaan vinkumassa.
Toki sa voit ap menna naimisiin ja pyorayttaa ne lapsetkin. Mutta varo ettei susta tule katkera; joko sa jaat syyllisyydesta siihen suhteeseen vaikkakin sa kohtaat rakkauden ja katkeroidut. Tai sa olet se perheenrikkoja joka pahimmassa tapauksessa jatat lasten isan ilman hoivaa juuri kun mies/isa sita tarvitsisi = sun lapset katkeroituu sulle. Katsot sa milta kantilta vaan tassa on isot riskit. Toisaalta se mies voi tehda sulle ihan samat kun ex-vaimolleen jos sa joskus ryhdyt "vaativaksi femististiksi".
Sa olet ap laastarisuhteessa ja sun kannattaa todella miettia mita sa itse haluat elamaltasi. Jos taloudellinen turva on kaikkein tarkeinta niin anna menna vaan mutta turvaa se sitten todella. Jos uskot etta koulutuksellasi voit turvata sen itse myohemminkin niin silloin ala jaa laastariin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh, suoraa puhetta, 74! Mutta totta.
Niin, mitä hienoa on olla kiltti ja koiranpentu, jotta miestä ei ala ottaa kupoliin; jolloin miehen vaan ois pakko päästä pettämään? Mies ei pysty uskollisuuteen ja hyvyyteen tasa-arvoisessa (jotain nyt itselleenkin vaativan naisen) suhteessa?
En edes etsi ketään toista miestä enkä voi uskoa että kukaan mies voisi minua rakastaa. Ei tuo nykyinenkään varmasti rakasta, mutta hyötyy minusta ja minä hänestä. En koe että minulla olisi oikein toistakaan hyvää vaihtoehtoa, kuin olla yksin ja varaton. -ap
Vierailija kirjoitti:
En edes etsi ketään toista miestä enkä voi uskoa että kukaan mies voisi minua rakastaa. Ei tuo nykyinenkään varmasti rakasta, mutta hyötyy minusta ja minä hänestä. En koe että minulla olisi oikein toistakaan hyvää vaihtoehtoa, kuin olla yksin ja varaton. -ap
Et vastannut motään tuohon avoimuuteen miehelle siitä, että et ole rakastunut häneen. Mitä sanoisit siitä? Onko miehellä oikeus tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuinka "vakaata" miehen rikkaus on? Mitä sitten kun pörssikurssit romahtavat, yritys menee konkkaan tai mies sairastuu vakavasti ja tippuu kelan päivärahalle?
Mies on niin varakas, ettei varmasti tule muuttumaan köyhäksi yhdessä yössä. Miehellä on paljon likvidoitavaa omaisuutta.
Moni esitti kysymyksen "mitä sitten kun löydät sen oikean?" Se on "jos" eikä "kun." Olen kerran ollut rakastunut mieheen, jonka eteen edelleen tekisin mitä tahansa. Rakastan sitä miestä edelleen ja tulen aina rakastamaan. Valitettavasti se mies ei halua minua nyt tai ikinä. En edes tiedä voinko rakastaa ketään toista sillä tavalla. Joten nykyinen mieheni on paljon parempi vaihtoehto kuin ei miestä ollenkaan. -ap
Rakastan sitä miestä edlleen ja tulen aina rakastamaan. Huh mitä skeidaa. Ei rakkaus ole ikuista. Huh mitä harhaa.
Yksipuolinen, haikaileva rakkaus voi kyllä olla.
Mutta parisuhteistakin, aiukuinen pitäisi ymmärtää että rakkaus on valinta.
No one falls in love by choice, it is by chance. No one stays in love by chance, it is by work. And no one falls out of love by chance, it is by choice.
Kysypä ex-vaimolta millaista oli.
Tottakai teet noin! Ehkä varmistelisin kuitenkin että saat tehdä myös töitä jos haluat. Tietysti jos haluat olla kotirouvana niin mikäs siinä. Suhteet kaatuu todellakin usein ja jos sulle käy niin niin eipähän ole raastavia sydänsuruja.
Ainut mikä arvelluttaa on tuo toinen perhe, toivottavasti miehen ero on selvä ja aiemmat lapset isoja ettet "riko"mitään missä joku oikeasti rakastaa ja kaipaa puolisoa tai isää.
Rakastan sitä miestä edlleen ja tulen aina rakastamaan. Huh mitä skeidaa. Ei rakkaus ole ikuista. Huh mitä harhaa.