Mies ja anoppi haluaa häät, mutta minä en
Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.
Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Koska ap ei kuulu kirkkoon, pitää hänen kirkkovihkiminen saadakseen liittyä kirkkoon ja lisäksi taitaa kirkkovihkiminen vaatia sen, että on konfirmoitu eli rippikoulun käynyt. Ellei sitä ole, niin meneekö kirkkoon liittyminen kovin monimutkaiseksi?
Jos nimenomaan haluaa kirkkovihkimisen,pitää molempien osapuolten kuulua kirkkoon ja olla rippikoulu käytynä,mutta se onnistuu aikuisiälläkin(itse kävin rippikoulun 17-vuotiaana yksityisesti).Tosin jos ei halua muuten kuulua kirkkoon,ei tuollainen vaivannnäkö kannata siksi puoliso ja anoppi saisivat unelmahäänsä,totta kai morsiamen mielipide painaa myös.Ensinnäkin tuollaisessa asiassa ei pitäisi ylipäätään olla anopilla sanavaltaa,hääpari keskustelee keskenään odotuksistaan ja yrittävät päästä kompromissiin.
Jos ap ei siis mitenkään periaatteesta vastusta kirkkohäitä ja häävastaanoton pitämistä,vaan suhtautuu asiaan neutraalisti ja miehelle suuret häät ovat tärkeät,tuo että morsian vain ilmestyy paikalle laittauduttuaan omalla tavallaan voisi olla hyvä kompromissi.Siis sinne avioliiton siunaamistilaisuuteen,kun on ensin vihitty maistraatissa.Luulisin,että on helpompi tehdä myönnytyksiä,jos asia ei herätä suuria tunteita,vaan kumpikin tapa -kirkko tai maistraatti - käy.
Itseäni surettaa,kun olen lapsesta asti haaveillut kirkkohäistä tietyssä kirkossa,sitä varten kävin loppujen lopuksi riparinkin,johon en meinannut ensin suostua.Nykyinen miesystävä ei ole käynyt rippikoulua eikä eritisemmin piittaa hössötyksestä.Sukulaisiakaan kummallakaan ei ole montaa,vielä vähemmän sellaisia joiden kanssa tulisi toimeen.Eli jos joskus menemme naimisiin,se on varmaan siviilivihkiminen ehkä parin läheisen ystävän tai sitten "talon tarjoamien" todistajien läsnäollessa.En edes ole mitenkään uskonnollinen ihminen,minusta kirkkohäät vain ovat niin paljon kauniimmat ja romanttisemmat kuin maistraattivihkimishäät.Kirkon vihkikaavassa luvataan rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissikän,maistraatissa vain sanotaan jotain yhteiskunnan kasassa pitämisestä.
Mies ja äitinsä menköön keskenään naimisiin.