Mies ja anoppi haluaa häät, mutta minä en

Ei mies eikä anoppi voi saada kirkkohäitään jos et kuulu kirkkoon. Itse en moisen vuoksi kyllä liittyisikään. Eli 2 keikkaa tulee.... siviilivihkiminen ja siunaus sitten anopin ohelman mukaan.

Ihan hyvä jos voit tuon verran joustaa, kun asialla ei itsellesi ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.

Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..

Ei häät ole ainoastaan morsianta varten vaan myös sulhasta varten. Ei sinulla ole yksi oikeutta päättää onko hääjuhla vai ei. Miehelläsikin on oikeus saada unelmiensa häät.

Jos sulle käy vihkimisen jälkeen kahvit lähimäällä ABC:llä niin et voi vaatia että miehelle käy. Hänellä on myös oikeus saada sellaiset häät kun haluaa. Miehelläkin voi olla ja saa olla unelmia. Ja myös toteuttaa ne. Naimisiinhan (oletettavasti) mennään vain kerran.

Jos haluat solmia avioliiton maistraatissa ilman hörsöilyä, kerro se miehellesi. Ei hänkään varmaan halua, että sinulta menisi tärkeä päivä pilalle.

Anoppisi avioitumissuunnitelmiin et kuitenkaan voi puuttua. Jos hän haluaa pitää isot häät, se ei ole sinun asiasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.

Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..

Jos olisin mies en menisi ollenkaan kanssasi naimisiin. Etsisin uuden vaimoehdokkaan. Jos ei voi joustaa tuossa asiassa niin muissa asioissa tulevaisuudessa. Ei näytä hyvältä.

Onkohan mies valmis siihen, että hääsuunnittelu jää hänen vastuulleen? Vai onko tämä niitä juttuja jotka olis kiva saada kun joku muu järkkäis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.

Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..

Jos olisin mies en menisi ollenkaan kanssasi naimisiin. Etsisin uuden vaimoehdokkaan. Jos ei voi joustaa tuossa asiassa niin muissa asioissa tulevaisuudessa. Ei näytä hyvältä.

Kuinkahan paljon sitten pitäsi joustaa että sinulle kelpaisi? Kun aloittaja ihan selvästi sanoi suostuvansa miehen mieliksi. Hän kieltäytyi ainoastaan raatamasta puolta vuotta servettien ja hääkarkkien parissa, kun häntä ei kiinnosta. Kyllä puvussa, meikissä ja vihkimisessä pitäisi olla tarpeeksi joustamista. Pitää sen miehenkin sitten jossain joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mies valmis siihen, että hääsuunnittelu jää hänen vastuulleen? Vai onko tämä niitä juttuja jotka olis kiva saada kun joku muu järkkäis?

Eiköhän mies sysää ne äitinsä hoidettavaksi.

No tilaisuuksiahan teille tulisi jokatapauksessa sitten kaksi, koska et kuulu kirkkoon ja mies haluaa kirkkohäät. Anopin haluamiset ei tähän kuulu, mutta ehdottaisin että yrittäisitte löytää miehen kanssa jonkin kompromissin häistänne. Kummankin täytyy joustaa vähän.

Jaa että heti häistä alat nöyristellä anoppia?

Jos et halua, niin et suostu.

-mies45v

No anopin toiveista sinun ei kuulu välittää, mutta miehen kanssa teidän pitäisi saada aikaan kompromissi. Toisaalta minusta sillä, joka ahdistuu keskipisteenä olemisesta, tulisi olla jonkinlainen veto-oikeus (ehkä etenkin jos kyseessä on morsian, koska perinteisissä häissä morsian on todellakin se keskipiste) eli mentäisi hänen toiveittensa mukaan. Mutta jos pienimuotoinen seremonia ja juhla ei ole sinulle kauhistus ja miehelle tosi tärkeää niin miksipä et voisi sellaiseen suostua.

Älä kuitenkaan anna anopin sanella sitä, millaiset häät teille tulee, voit katua sitä myöhemmin.

Mä en ole vielä koskaan tavannut miestä, joka haluaisi isot kirkkohäät kaikkine siihen kuuluvine krumeluureineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.

Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..

Ei häät ole ainoastaan morsianta varten vaan myös sulhasta varten. Ei sinulla ole yksi oikeutta päättää onko hääjuhla vai ei. Miehelläsikin on oikeus saada unelmiensa häät.

Jos sulle käy vihkimisen jälkeen kahvit lähimäällä ABC:llä niin et voi vaatia että miehelle käy. Hänellä on myös oikeus saada sellaiset häät kun haluaa. Miehelläkin voi olla ja saa olla unelmia. Ja myös toteuttaa ne. Naimisiinhan (oletettavasti) mennään vain kerran.

Jos ollaan pitotavasta erimielisiä niin vähintään toisen on pakko joustaa.

Ap ei kuulu kirkkoon, joten hän ei voi mennä kirkossa naimisiin, mutta mies voi mennä maistraatissa naimisiin, vaikka kuuluu kirkkoon. Tältä pohjalta tietysti valitaan maistraatti. Mies voi alkaa etsimään luterilaista morsianta jos ei tuossa voi joustaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä koskaan tavannut miestä, joka haluaisi isot kirkkohäät kaikkine siihen kuuluvine krumeluureineen.

Taitaa olla mammanpoikavässykkä joka tekee kaikkensa mielyyttääkseen äitiään.

Kannattas ap lähteä jo juokseen karkuun, jotta saat mahdollisimman hyvän etumatkan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis naimisiin tuon miehen kanssa haluan, mutta ajattelin sen tapahtuvan maistraatissa parin ulkopuolisen todistajan läsnäollessa. En oikein tykkää olla huomion keskipisteenä ja kaikenlainen juhlarituaalimeininki tuntuu nololta.. No tässä sitten tuli puheeksi häät, ja mies sanoi haluavansa hienot kirkkohäät (en kuulu kirkkoon) ja hänen äitinsäkin haaveilee sellaisista.

Onkohan paha, jos vain miehen mieliksi suostun hänen ja anopin suunnittelemiin häihin? Kunhan se jeesussekoilu jätetään mahdollisimman vähäiseksi ja häissä ei ole mitään typeriä seuraleikkejä. Häämekon voisin varmaan itse valita ja kampauksen, meikata osaan itsekin hyvin. Mutta muuten en laittaisi hääsuunnitelmiin tikkuakaan ristiin, ilmestyisin vain paikalle ja antaisin anopin ja miehen nauttia tuosta unelmiensa päivästä? Mies selvästi pettyi, kun minulla ei ollutkaan mitään hääleikekirjaa jossain sängyn alla piilossa..

Jos olisin mies en menisi ollenkaan kanssasi naimisiin. Etsisin uuden vaimoehdokkaan. Jos ei voi joustaa tuossa asiassa niin muissa asioissa tulevaisuudessa. Ei näytä hyvältä.

Olet yhtä joustava ja neuvottelukykyinen kuin Sipilä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä koskaan tavannut miestä, joka haluaisi isot kirkkohäät kaikkine siihen kuuluvine krumeluureineen.

Mun mies olisi halunnut! Mä taas vihasin ajatusta "päivä prinsessana" ja ahdisti ajatus keskipisteenä olosta. Tehtiin kompromissi: Kirkkovihkiminen, jossa paikalla sisarukset perheineen ja läheisimmät ystävät. Lopputulokseen oltiin molemmat erittäin tyytyväisiä. Päivä oli ihan meidän näköinen :)

.

Aloittelijalle suosittelen siis kompromissin tekemistä miehen kanssa. Kuten muutkin ovat todenneet, unohda ne anopin halut.. Päivä on sinun ja miehesi.

Ot: Mun mies käyttää aina tota sanaa "nöyristele" se on tosi ärsyttävää. Välillä sanoo, että "älä viitsi mulle nöyristeillä" 😩 Että mitähän vittua?

Niin ja aiheeseen. Mun mielestä on ihana ajatus pitää häät miehen mieliksi, kuinkahan monet on pidetty naisen mieliksi? 😊 Jos mies myös maksaa lystin. Eiköhän anoppi suunnittele jos annat hänelle vapaat kädet. Voithan sanoa, että häät ei ole ihan sun juttu. Ja tosiaan privaatti puoli hoituu maistraatissa 😊

Yhdellä tutulla oli aikoinaan vastaava tilanne. Heillä se ratkaistiin siten, että morsian laittoi itsensä mieleisekseen ja järjesti itsensä kirkkoon. Anoppi hoiti ja maksoi kaiken. Heille tuli ihan hyvä ja kestävä avioliitto.

Minäkään en halunnut isoja häitä, joten menimme sitten naimisiin kenellkään ilmoittamatta. Anoppi jaksaa vielä piilov*ttuilla asiasta. Harmi, kun en silloin tiennyt tutun järjestelyistä, olisin ehdottanut anopille samaa. Luultavasti meille olisi tullut anoppilassa jäjestetty vihkiminen ja vieraina väkeä vain anopin puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole vielä koskaan tavannut miestä, joka haluaisi isot kirkkohäät kaikkine siihen kuuluvine krumeluureineen.

Eiköhän aloittajankin mies valita tuopin ääressä kavereilleen, että vaimon oli ihan pakko saada prinsessapäivänsä ja piti sitten sen mieliksi suostua, vaikka itselle olisi kelvannut maistraattikäynti ja kahvit ärrällä.

Tarkennus. Haluuako mies oikeasti kirkkohäät vai haluaako olla äidilleen mieliksi?

Meillä vastaava tilanne. Minä en haluaisi häitä ollenkaan, mieskin olisi sen kannalla tavallaan, mutta kun äidille tulee niin kauhean paha mieli eikä se ikinä anna anteeksi jos esim ulkomailla mentäisiin kahdestaan naimisiin.

Jos mies oikeasti tahtoisi isot kirkkosukuprinsessa häät, olisin valmis johonkin kompromissiin. Mutta kun kyse on ainoastaan anopin tahtomisista ja mielenpahoittamisesta, ei kiinnosta enkä aio joustaa.

Koska ap ei kuulu kirkkoon, pitää hänen kirkkovihkiminen saadakseen liittyä kirkkoon ja lisäksi taitaa kirkkovihkiminen vaatia sen, että on konfirmoitu eli rippikoulun käynyt. Ellei sitä ole, niin meneekö kirkkoon liittyminen kovin monimutkaiseksi? Eikö juhlava siviilivihkiminen kävisi? Nykyisiin saa maistraatin virkamiehiä liikkeelle viikonloppuisinkin! Olen itse nähnyt erittäin kauniin ja juhlavan siviilivihkimisen juhlapaikalla, jonne oli laitettu alttarin tyylinen vihkipaikka ja silloin oli lauantai. Kyllä siihen varmaan saa myös mukaan papin siunaamaan liiton ja sekin voisi olla mukavaa etenkin, jos on vaikka tuttu perhepappi, jota voisi pyytää! Suomessahan on monenn muuhun maahan poikkeava tilanne, kun on valtionkirkko, että kirkollinen vihkiminen ja samalla virallinen myös. Monissa maissa on aina siviilivihkiminen ja kirkossa tapahtuu liiton siunaaminen.