Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa tyhmälle miksi oma vauva on parempi kuin adoptio
07.03.2016 |
Miksi sen lapsen on oltava oma? Eikö nykyinen määrä jo mitenkään riitä?
Kommentit (40)
Voihan tuolla adoptio lapsella olla vielä huonommat geenit kuin keskiverto suomalaisella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että adoptio on äärimmäisen pitkä prosessi ja kriteerit adoptiovanhemmalle on TODELLA tiukat. Adoptiovanhemmiksi haluavia on monenkertainen määrä orpolapsiin (jos tämä nyt on oikea termi) verrattuna.
Todellisuudessa kodittomia ja perheettömiä lapsia on järkyttävät määrät. Jo tuolla naapurimaassa varmaan samanverran, kun meillä koko Suomessa väestöä. Harmi vaan, että adoptio on hankala ja pitkä prosessi, eikä suurin osa kotia tarvitsevista lapsista koskaan pääse edes mahdolliseksi sellaisesta.
Kyllä minä ensisijaisesti halusin oman, vaikka sen saaminen kesti kolme vuotta ja vaati kalliita lapsettomuushoitoja. On mahtavaa kokea se, että lapsi kasvaa sisälläsi. Synnytää oma lapsi. Imettää. Huomata lapsessa tuttuja piirteitä. Kokea "veriside" omaan jälkeläiseen.
Ei siinä mitään, adoptio on varmaan monelle hyvä vaihtoehto. Mutta kyllä biologinen lapsikin on mahtava juttu, eikä tässä tarvitse miettiä mitään eri kulttuurista tulemisen sopeutumisvaikeuksia, kuten varsinkin ulkomaisissa adoptioissa.
Onhan se nyt eri asia.
Luulen että tunnesidekin on vähän erilainen, tai ainakin kehittyy biologiseen lapseen nopeammin. Äideillä varmaan vielä voimakkaammin/eri tavalla kun vauva on heille tavallaan konkreettinen jo ennen syntymää. Adoptiolapseen joutuu opettelemaan kuin kehen tahansa randomiin ihmiseen. Biologiseen lapseen on siirtänyt oman perimänsä, joten voi olettaa pystyvänsä hiukan ennakoimaan millainen siitä tulee. Ensisijaisesti siis oma, vaikken toki sulkisi adoptiotakaan pois jos omaa ei syystä tai toisesta saisi.
Mis ihmeestä sinä tuollaista olet keksinyt? Erityistarpeinen lapsi? Ei pidä paikkaansa. Minut on adoptoitu enkä ole missään vaiheessa tarvinnut yhtään mitään sen enempää kuin kukaan muukaan. Kannattaa varmaan ihan ekaks hankkia vähän tietoa asioista ennenkin tulee tänne huutelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NK86 kirjoitti:
Mis ihmeestä sinä tuollaista olet keksinyt? Erityistarpeinen lapsi? Ei pidä paikkaansa. Minut on adoptoitu enkä ole missään vaiheessa tarvinnut yhtään mitään sen enempää kuin kukaan muukaan. Kannattaa varmaan ihan ekaks hankkia vähän tietoa asioista ennenkin tulee tänne huutelemaan.
Ja tämä siis kysymyksenä tuilla ensimmäisellä sivulla kirjoittavalle, että nämä lapset ovat erityistarpeisia. Jäi tämä lainaus tästä pois.
NK86 kirjoitti:
Mis ihmeestä sinä tuollaista olet keksinyt? Erityistarpeinen lapsi? Ei pidä paikkaansa. Minut on adoptoitu enkä ole missään vaiheessa tarvinnut yhtään mitään sen enempää kuin kukaan muukaan. Kannattaa varmaan ihan ekaks hankkia vähän tietoa asioista ennenkin tulee tänne huutelemaan.
En ole huudellut, mutta tietoa olen hankkinut, ja sen tiedon mukaan adoptiolapset ovat todennäköisemmin erityistarpeisia lapsia. Ei se tarkoita, että sinä olisit. Opettele erottamaan toisistaan tilastollinen todennäköisyys ja henkilökohtainen kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska en ole kokonaan suomalainen perimältäni, niin olen joskus harkinnut biolasten lisäksi eräästä maasta kahden tyttölapsen adoptoimista. Adoptio olisi pakko tehdä omatoimisesti, mikä muodostuu ongelmaksi koska Suomi näitä omatoimisia adoptioita ei tahdo hyväksyä. Käsittääkseni nimenomaisesta maasta ei voi adoptoida minkään eurooppalaisen tai suomalaisen järjestön kautta. En ole kuullut että sieltä koskaan olisi kukaan adoptoinut , koska maan laki kieltää adoptiot muille uskonnollisille ryhmille kuin islamilaisille.
Itse olen lähinnä uskonnoton, mutta menisin hyvin läpi muslimista joten sinänsä siellä adoptio ei olisi ongelma.
Kyseisessä maassa on myös todellisuudessa täysin vanhempansa menettäneitä sekä hylättyjä lapsia. Varsinkin tyttölapsen kohtalo joka kasvaa ilman sukua aikuiseksi kohtalo voi olla aika karsea jos häntä ei adoptoida. Naisilla on heikot oikeudet, itsenäinen eläminen todella vaikeaa saati sitten työnteko. Koulutuksen siellä voi unohtaa sillä taustalla, joten mielelläni kasvattaisin orvon tytön ja takaisin hänelle hyvän koulutuksen, uran sekä tulevaisuuden täällä. Miehille on mahdollista pärjätä taustastaan huolimatta siinä yhteiskunnassa paremmin. He eivät ole niinkään suuressa vaarassa.
Olemme sinänsä hyvin varakkaita, nuoria sekä korkeasti koulutettuja. Meillä ei ole myöskään sairaushistoriaa tai muita ongelmia, joten sinänsä voisimme ryhtyä adoptiovanhemmiksi.
Sinänsä emme kuitenkaan voi adoptoida, koska voi käydä niin että adoptio virallistetaan kohdemaassa mutta sitten Suomi ei anna tuoda adoptiolasta Suomeen. Näinkin on muistaakseni jollekin perheelle käynyt.
Haluatko nuolla pilluani en-si yönä? kalenterissani on vielä tilaa joten ole nopea
http://lyli.fi/siljan-seksikoulussa-245
Muistan myös että meidän mustalla labradorin-noutaja koiralla on lihaksia ja kaiken lisäks se o-saa ja ymmärtää englannin-kieltä kun se oli aikoinaan pentu-koira se oli niin karismaattinen ja valo-kuvauksellinen että oli koko kylän nähtävyys
- Silja -
Muistin virkistykseksi lue myös tarinani jos et tiedä vielä minusta mitään
"äiti näinkö sinä minua rakastat"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan kokea raskauden ja synnytyksen. Haluan siirtää lapselle omat ja mieheni geenit, ei sillä että ne olisivat muita paremmat, vaan koska ne ovat omat. En halua, että sukulinjani katkeaa minuun. Adoptio on pitkä, vaikea ja käsittääkseni myös melko kallis prosessi.
Lisäksi, adoptio on lapselle aina trauma, vaikka bioäidillä olisi hyvä peruste luopua lapsesta, lapsi olisi adoptiovanhempien taholta haluttu ja rakastettu ja prosessi tapahtuisi eettisesti ja lakeja noudattaen. En usko, että olisin edes hyvä kandidaatti adoptioäidiksi, sillä minulla on mt-diagnoosi. Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa, olen vuosikausia elänyt normaalia, tasapainoista elämää, mutta diagnoosi ei terveystiedoista katoa :D
Emme varmaankaan olisi täyttäneet adoptiovanhemmuuden kriteerejä, mutta ei ollut myöskään erityistä halua lähteä niin hankalaan ja kalliiseen prosessiin, eikä ollut myöskään sellaista oloa, että olisin osannut olla tarpeeksi hyvä vanhempi adoptiolapselle. On ihan eri asia kasvaa vanhemmuuteen vauvan myötä kuin saada isompi lapsi, jonka kieltä ei puhu ja jonka erityistarpeisiin pitää vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus miehen kanssa ajatus, että tehdään pari lasta ja sen jälkeen adoptoidaan pari. Kaunis ajatus. Mutta ei toteuttamiskelpoinen. Liian suuret vaatimukset adoptioon. Tarvitaan paljon rahaa ja jos ennestään jo omia lapsia, ei onnistu.
Tehtiin sit vielä pari omaa lisää ja loppujen lopuksi hyvä näin.
Miksi kehitysmaissa on oikeus tehdä paljon lapsia ja hylätä ne täysin? Miksi hyvän kodin tarjoavilla ei ole lupaa lisääntyä ihan itse?
Täh? Mitä sä selität? Missä ja kenellä ei ole lupaa lisääntyä?
Eikö aloittajalla ole mitään kommentoitavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma se adoptoitukin on.
Viologinen on helpompi hankkia.
En ottaisi adobtiolasta.
No korkeintaan siinä tapauksessa, että olisi sukulaiseni ja tuntisin vanhemmat hyvin.
Koskaan et voi tietää minkä hullun, narkkarin, psykopaatin pentu se oikein on.
Ja todennäköisesti onkin, kun on tullut hylätyksi. Saati sitten, jos ja kun molemmat vanhemmat ovat tuollaisia tai vakavia sairauksia. Geenit eivät sopineet yhteen jne.
En todellakaan haluaisi riesakseni mitään moniongelmaista pentua, joka jo vauvaiässä kärsii jostain huumeidenvieroitusoireista, saa jo tarhaiässä kaikenlaiset diagnoosit ja koulu on hankalaa ja mielenterveys vaivaa, väkivaltaa jne. Myöhemmin sairastuu vaikka mihin.
Kyllä, nämä ovat periytyviä.
Jos ottaisin adoptiolapsen, niin haluaisin, että lapsi ei koskaan saisi tietää omia biologisia vanhempiaan tai vaihtoehtoisesti lapsi olisi jonkun lähisukulaisen. Olisi turhauttavaa, että olen lasta kasvattanut ja pitänyt omanani vuosikymmeniä ja sitten eräänä päivänä joku vieras ihminen tulee minun ja lapsen väliin. Se on vain usein koettu, että veri vetää puoleensa.
Jos haluaa vauvan niin varmin keino on oma lapsi. Adoptoitavat ovat yleensä vuoden ikäisestä ylöspäin. Siinä iässä on jo varhaislapsuuden kiintymyssuhteet luotu, joten lapsilla on hylkäämiskokemus, joka aiheuttaa melkein aina psyykkisiä ongelmia myöhemmällä iällä. Muutenkin adoptiobisnes on suurta, joten sitä yksivuotiasta voi joutua odottamaan kymmenenkin vuotta ellei käy tuuri tai ota vakavasti vammaista. Mitä enemmän lapsella on ikää sitä nopeammin sen saa, mutta silti jonot ovat vuosia. Lisäksi suomalaisia lapsia on olemattoman vähän "markkinoilla", joten lapsesta selvästi näkee ettei ole oma.
Tiesit tämän varmaan jo Ylestä mutta otetaan vaan uusiksi jos et usko mikä sen uskon muuttaisi kun uskokaan ei ole muuttunut
https://ylefinland.wordpress.com/yleton-suomi/
Haluatko jotain kivaa jo tänä yönä? Vaikka nuolla pilluani? kalenterissani on vielä tilaa joten olehan nopea ja ota yhteyttä mutta lupaathan minulle ettet tule liian nopeasti...
http://lyli.fi/siljan-seksikoulussa-245
Muista myös että meidän mustalla labradorin-noutaja koiralla on lihaksia ja kaiken lisäks se o-saa ja ymmärtää englannin-kieltä kun se oli aikoinaan pentu-koira se oli niin karismaattinen ja valo-kuvauksellinen että oli silloin joskus koko kylän nähtävyys
- Silja -
Lue myös tarinani
"äiti näinkö sinä minua rakastat"
Alue: Aihe vapaa
Vauva myös oppii tuntemaan biologisen äitinsä jo kohdussa. Ei ole optimaalinen alku elämälle, jos vastasyntynyt viedään pois ainoan tutun olennon luota (lastensuojelutapauksissa tämä on tietenkin ainoa vaihtoehto, mutta sitä ei pitäisi suorastaan edistää julistamalla miten adoptio on "ihan sama" kuin biologinen vanhemmuus).