Kertokaa tyhmälle miksi oma vauva on parempi kuin adoptio
Miksi sen lapsen on oltava oma? Eikö nykyinen määrä jo mitenkään riitä?
Kommentit (40)
Lapsen adoptointi on on vähän isompi ja vaikeampi projekti kuin oman lapsen hankinta. Ei niitä noin vain ojenneta jokaiselle halukkaalle.
Siksi että adoptio on äärimmäisen pitkä prosessi ja kriteerit adoptiovanhemmalle on TODELLA tiukat. Adoptiovanhemmiksi haluavia on monenkertainen määrä orpolapsiin (jos tämä nyt on oikea termi) verrattuna.
Minullekin kelpaisi adoptiolapsi oikein hyvin
Helpompaa ja halvempaa ja säästyy kriiseiltä liittyen lapsen mahdollisiin identiteettiongelmiin ja hylkäyskokemukseen.
Adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, tavalla tai toisella. Helpommalla pääsee, sekä odotuksen, vanhemmuuden vaatimusten sekä kasvatuksen kanssa, kun tekee sen biologisen lapsen. Parempi ei ole kumpikaan ja varmasti yhtä rakkaita molemmat.
Adoptiolasta saa harvoin vastasyntyneenä.
Ja ne ensimmäiset viikot, kuukaudet, vuodet ovat kriittisiä koko elämän kannalta.
Oma soma perimä on omassa vauvassa. Isoisän kierot silmät, esiäidin pottunokka, isän laskeutunut jalkapöytä ja äitin - tietenkin - jumalainen kauneus.
Adoptiovauva on ihana, mutta voi yllättää olemalla esimerkiksi älykäs ja lahjakas.
Aika moni ottaisi adoptiolapsen, jos sen saisi 9 kk odotuksen jälkeen ilman mitään pitkiä selvityksiä, epävarmuuksia ja viranomaisten yllättäviä kelkankääntöjä.
Tämä kuulostaa nyt varmaan typerältä, mutta minä haluaisin omien geenieni siirtyvän. Oletan jopa, että lapsi, jolla olisi minun geenejäni, voisi olla iloinen että tein hänet.
Adoptio on hankala, kallis ja epävarma. Vaatii myös, lapsen alkuperämaasta riippuen, vakaat isot tulot ja tästä huolimatta stressittömän työn jotta lapselle on aikaa, pitkän avioliiton, puhtaan mielenterveyshistorian (hoidettu masennus on este ainakin Kiina-adoptioille) jne.
Näitä avauksia on täällä usein, vastaukset pysyvät samana, mutta aloittaja ei koskaan kommentoi saamiansa vastauksia. Liekö saman ihmisen avauksia.
No minä en taas tajua että miksi toisilla tulisi olla toisia suurempi oikeus lisääntyä.
Miksi vaikka korkeasti koulutettu pariskunta Mari ja Pena ei saisi hankkia biologista lasta, kun naapurissa Jannica-teini tulee raskaaksi kun ei käytetä ehkäisyä yhden illan jutussa ja antaa lapsen adoptioon. Miksi Mari ja Pena eivät saisi hankkia yhdessä omaa lasta ja kokea raskausaikaa. Miksi Jannicalla on suurempi oikeus tehdä lapsia tähän maailmaan kun Marilla ja Penalla? Näin kärjistetysti.
Eikö myös tällä logiikalla syntyvät lapset ole aina jollakin tavalla ei-haluttuja/ei-toivottuja äidille. Eli lapsia saisi tehdä vain vahingossa? Aika hurjaa jos kaikkien lasten tulisi syntyä ei-suunniteltuna maailmaan.
Adoptio on todella kallis ja hankala prosessi. Lisäksi adoptiossa on erityisvaatimuksia. Esim. lapsen kanssa pitää pysyä kotona tietyn ajan, joka on paljon pidempi kuin bioäideillä. Nykyään lapsilla on myös usein jonkinasteisia vammoja ja täysin tervettä adoptiolasta harvemmin saa. Jos voi tehdä oman lapsen, jolla on omat geenit niin kuka lähtee tuollaisia tuhansia maksavaan hullujenmyllyyn. Adoptiojonossakin voi joutua odottamaan vuosia kaiken muun rahanmenon lisäksi.
Mieluummin tekisin oman kuin kasvattaisin muiden oman, vaikka varmasti adoptiolapseenkin samoin kiintyisi. Väestön liikakasvu jossain kolmannessa maailmassa ei ole meikäläisen ongelma. Suomalaisethan lisääntyvät järkevästi ja muutenkin EU-alueella on ollut väestö jo laskusuhteessa (paikallisten kansalaisten syntymä). En ala rajoittamaan lastentekoa sen vuoksi että EU:ssa ja EU:n ulkopuolella asuvat ulkomaalaiset sekä uskomaalaistaustaiset eivät osaa kontrolloida perhekokoaan.
Lisään edellisiin kansainvälisen adoption mahdollisen epäeettisyyden. Lapsia on jopa ryöstetty ja ryöstetään edelleen vanhemmiltaan köyhissä maissa. Köyhissä maissa vanhemmat saattavat myös jättää lapsensa väliaikaisesti lastenkotiin voidakseen tehdä töitä ja kun tulevat hakemaan lasta, niin lapsi onkin saatettu antaa adoptioon ja adoptiovanhemmat ajattelevat, että totta kai oli orpo, kun oli lastenkodissa.
Kannattaa myös tutustua aikuisten adoptiolasten (kyllä, myös ihan vastasyntyneinä adoptoitujen) kokemuksiin. Monet kokevat syvää juurettomuutta ja identiteetittömyyttä, ja kokevat, että biologisen äitinsä menettäminen on ollut heille traumaattista ja vaikuttanut negatiivisesti koko heidän elämäänsä (vaikka adoptiovanhemmat olivat hyviä). Jos googlaa esimerkiksi "lost daughters" tai adoptees flip the script niin näitä tarinoita löytää.
Ja siis ihan tiivistettynä: on täysi myytti, että maailmassa olisi valtavasti lapsia, jotka tarvitsisivat uudet vanhemmat. Valitettavasti maailmassa on kyllä paljon vanhempia, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä kasvattaa lapsiaan hyvin. Mutta tähän olisi mielestäni ratkaisuna auttaa näitä vanhempia eikä viedä heiltä lapsia pois.
Onhan se luonnollista että haluaa sukunsa perintötekijöiden siirtyvän eteenpäin, vaikka kohta joku varmaan tulee ketjuun väittämään että suomalaisilla on maailman paskimmat geenit ja meidän ei pitäisi muutenkaan lisääntyä. Voin kuvitella että isovanhempia harmittaisi sukunsa sammuminen jos jokainen heidän lapsistaan vain adoptoisi lapsia. Oma sukumme kuolisi geneettisesti, vaikka henkinen perintö tietenkin siirtyisi eteenpäin adoptiolasten kautta.
Meillä oli joskus miehen kanssa ajatus, että tehdään pari lasta ja sen jälkeen adoptoidaan pari. Kaunis ajatus. Mutta ei toteuttamiskelpoinen. Liian suuret vaatimukset adoptioon. Tarvitaan paljon rahaa ja jos ennestään jo omia lapsia, ei onnistu.
Tehtiin sit vielä pari omaa lisää ja loppujen lopuksi hyvä näin.
Miksi kehitysmaissa on oikeus tehdä paljon lapsia ja hylätä ne täysin? Miksi hyvän kodin tarjoavilla ei ole lupaa lisääntyä ihan itse?
Raskaus ja synnytys valmistavat äitiä äitiyteen. Raskaushormonit herkistävät äidin "vauvan taajuudelle."
Ilman tuota prosessia, musta ei varmastikaan olisi ollut äidiksi. Noin niin kuin "kylmiltään."
Vierailija kirjoitti:
Lisään edellisiin kansainvälisen adoption mahdollisen epäeettisyyden. Lapsia on jopa ryöstetty ja ryöstetään edelleen vanhemmiltaan köyhissä maissa. Köyhissä maissa vanhemmat saattavat myös jättää lapsensa väliaikaisesti lastenkotiin voidakseen tehdä töitä ja kun tulevat hakemaan lasta, niin lapsi onkin saatettu antaa adoptioon ja adoptiovanhemmat ajattelevat, että totta kai oli orpo, kun oli lastenkodissa.
Kannattaa myös tutustua aikuisten adoptiolasten (kyllä, myös ihan vastasyntyneinä adoptoitujen) kokemuksiin. Monet kokevat syvää juurettomuutta ja identiteetittömyyttä, ja kokevat, että biologisen äitinsä menettäminen on ollut heille traumaattista ja vaikuttanut negatiivisesti koko heidän elämäänsä (vaikka adoptiovanhemmat olivat hyviä). Jos googlaa esimerkiksi "lost daughters" tai adoptees flip the script niin näitä tarinoita löytää.
Ja siis ihan tiivistettynä: on täysi myytti, että maailmassa olisi valtavasti lapsia, jotka tarvitsisivat uudet vanhemmat. Valitettavasti maailmassa on kyllä paljon vanhempia, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä kasvattaa lapsiaan hyvin. Mutta tähän olisi mielestäni ratkaisuna auttaa näitä vanhempia eikä viedä heiltä lapsia pois.
Samoin kolmannessa maailmassa annetaan adoptioon raiskattujen naisten lapsia sekä avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Naisten perheet haluavat lapsista eroon, koska kunniallisella naisella ei ole avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia. Joissain maissa ja suvuissa se ei ole äiti, joka saa päättää pitääkö lapsensa vai ei. Suku voi painostaa ja maissa joissa ei ole turvaverkkoja sekä naisten asema on muutenkin huono on vain pakko tehdä niin kuin suku sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli joskus miehen kanssa ajatus, että tehdään pari lasta ja sen jälkeen adoptoidaan pari. Kaunis ajatus. Mutta ei toteuttamiskelpoinen. Liian suuret vaatimukset adoptioon. Tarvitaan paljon rahaa ja jos ennestään jo omia lapsia, ei onnistu.
Tehtiin sit vielä pari omaa lisää ja loppujen lopuksi hyvä näin.
Miksi kehitysmaissa on oikeus tehdä paljon lapsia ja hylätä ne täysin? Miksi hyvän kodin tarjoavilla ei ole lupaa lisääntyä ihan itse?
Joo, itselläni oli aikanaan sama idea... Suomessahan valmiiksi perheelliset ja biolapsia omaavat vain harvoin saavat adoptiolapsia. Muutenkin taidan jättää väliin, koska prosessi on pitkä, kallis sekä epävarma.
Erittäin mielelläni adoptoisin lapsen, jos se olisi yhtä helppoa kuin oman hankkiminen. Mutta en halua käydä läpi monen vuoden adoptioprosessia, joka ei edes anna varmuutta, että se lapsen lopulta saisi.