Lue keskustelun säännöt.
Eurojackpot-haaveiluketju. 50 miljoonaa napsahtaa tilillesi, mitä teet?
07.03.2016 |
Minä lopettaisin työt ja opiskelisin lopun ikäni niitä näitä. Kävisin laulutunneilla, opiskelisin taidehistoriaa, kieliä, lääketiedettä. Hankkisin todella laajan yleissivistyksen ihan vain itseni takia.
Matkustelisin paljon ja hankkisin Italiasta ison talon, josta tulisi myöhemmin koko suvun (jälkeläisteni) kesäpaikka.
Hankkisin siivoojan ja kokin, joka tekisi minulle terveellistä välimerellistä ruokaa.
Siinäpä se. Tuohon kaikkeen riittää hyvin 10 miljoonaa, joten loput 40 miljoonaa jakaisin läheisilleni.
Kommentit (58)
Mahdollisimman äkkiä pois vaan Suomesta, Australian Etelä-rannikolle ihanne-ilmastooni. Läheisilleni jakaisin miljoonia joka tapauksessa. Ostaisin potkuriturbiinikoneen (pari kolme miljoonaa) ja hankkisin siihen lentolupakirjan. Jonkinlaisen veneen ostaisin myös, muutamalla saadalla tuhannella, sata tuhattakin riittäisi. Kovin isoa taloa en hankkisi, max. 100 m2.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin sijoitusbisnekseen ihan kunnolla. Asuntoja, osakkeita ainakin alkuun. Pari-kolme loma-asuntoa pitäisi haalia. Yksi Suomesta, yksi jostain Floridasta ja yksi vaikka Espanjasta. Niitäkin voi sitten vuokrailla silloin kun ei itse ehdi oleskelemaan. Vapaa-aikana pelaisin golfia, soittelisin kitaraa ja ajelisin tarpeettoman kalliilla autoilla. Silloin tällöin järjestäisin hyvät barbeque-bileet parhaiden kaverien kanssa.
Ottasin selvää onko eräs nuoruuteni koulukaverinaisista vapaana ja onko hänellä perhettä. Mikäli olisi sinkkuna niin kysyisin, että haluisko lähtee mun kanssa vaikka johonkin ulkomaille.
Ostaisin asunnon eiranrannasta merinäköalalla tai omakotitalo kaskisaaresta. Kesämökki Raaseporin saaristosta. Kaupunkiasunto Euroopasta, kesäasunto lämpimästä. Marbellasta tms. Ostaisin vanhemmilta heidän asunnon. Uudet autot. Matkustaisin, söisin hyvin, ostaisin uudet vaatteet. Töistä häipyisin varmaankin tai pitäisin paljon lomia.
kaikki rahat viinaan, huoriin ja huumeisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottasin selvää onko eräs nuoruuteni koulukaverinaisista vapaana ja onko hänellä perhettä. Mikäli olisi sinkkuna niin kysyisin, että haluisko lähtee mun kanssa vaikka johonkin ulkomaille.
Kannattaa ehkä ottaa selvää asiasta, vaikka ei lottovoitoa tulisikaan. Tiedä vaikka olisi kiinnostus olisi molemminpuolista.
Heti maanantaina ilmoittaisin tylysti töissä, että irtisanoudun huonon johtamisen vuoksi. Sitten eläisin luksuselämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottasin selvää onko eräs nuoruuteni koulukaverinaisista vapaana ja onko hänellä perhettä. Mikäli olisi sinkkuna niin kysyisin, että haluisko lähtee mun kanssa vaikka johonkin ulkomaille.
Kannattaa ehkä ottaa selvää asiasta, vaikka ei lottovoitoa tulisikaan. Tiedä vaikka olisi kiinnostus olisi molemminpuolista.
Eipä mulla olis mitään ilman lottovoittoa tarjota.
Nakkaisin kaikki vaatteeni roskiin ja ostaisin uudet tilalle, varaisin matkan Floridaan, muuttaisin isompaan asuntoon ja ostaisin tiskikoneen. Näin aluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, jos ihminen on kirurgi, juristi yms vähän paremman duunin tekijä, että työtä ei haluisi ehkä jättää. Itse en ole näitä. En ole ikinä ymmärtänyt, että joku jatkaisi jossain paskahommassa, kun siihen on tottunut.
Minulla ei olisi syytä jäädä Suomeen. Kielitaito riittäisi kyllä ulkomailla asusteluun.
Ensinnäkin, soittaisin samantien pomolle, että en tule enää töihin.
En antaisi perheelleni suoraan rahaa, sillä tällöin heidän pitäisi maksaa kamalat lahjaverot. Ostaisin heidän asuntonsa ja antaisin heidän asua siinä aivan nimellisellä vuokralla loppuelämänsä. Tai ainakin yrittäisin kikkailla tilanteen niin, että verottaja ei veisi suurta siivua rahoista.
Hankkisin kaikille sisarusten lapsille tilit joihin laittaisin rahaa maksimimäärän ilman veroseuraamuksia.
Veisin äitini ja sisarukseni perheineen New Yorkiin ja sieltä jatkettaisiin rantalomalle. Vuokraisin saaren jossa saisimme olla ihan rauhassa. Kokki hoitaisi ruokapuolen ja matkat tehtäisiin ykkösluokassa sen iänikuisen ahtaan turistiluokan sijaan.
Kotiin palatessa ostaisin uuden kodin ja auton. Sijoitusasuntoja ostaisin myös.
Lahjoittaisin rahaa eläintensuojelutyöhön ja tekisin loppuelämäni töitä eläinten parissa.
Ai niin, ja ostaisin jonkun ihanan laukun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostaisin luonnonsuojelualueita ja ruokalahjakortteja köyhille.
Lahjoittaisin osan rahoista läheisilleni ja joihinkin hyväntekeväisyyskohteisiin. Sitten voisin harjoittaa myös arkipäivän anteliaisuutta antamalla rahaa, kun näkisin jonkun tarvitsevan.
Mutta lopuilla rahoilla hummailisin loppuelämäni. Hankkisin talon tai huoneiston jostain E-Euroopasta, ehkä Italiasta tai Ranskasta. Matkustelisin Euroopassa ja Amerikoissa. Opiskelisin vielä vanhoilla päivilläni jonkun uuden tutkinnon. Harrastaisin kaikkea mielenkiintoista. Opettelisin laittamaan uusia ruokalajeja ihanista aineksista. Hankkisin Suomestakin jonkin pienen talon, jossa olisi puutarha, jossa voisin kasvattaa kukkia ym. Raha auttaisi varmaan myös törmäämään mukavaan mieheen, jonka kanssa olisi kiva jakaa kaikki se runsaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä lopettaisin työt ja opiskelisin lopun ikäni niitä näitä. Kävisin laulutunneilla, opiskelisin taidehistoriaa, kieliä, lääketiedettä. Hankkisin todella laajan yleissivistyksen ihan vain itseni takia.
Matkustelisin paljon ja hankkisin Italiasta ison talon, josta tulisi myöhemmin koko suvun (jälkeläisteni) kesäpaikka.
Hankkisin siivoojan ja kokin, joka tekisi minulle terveellistä välimerellistä ruokaa.
Siinäpä se. Tuohon kaikkeen riittää hyvin 10 miljoonaa, joten loput 40 miljoonaa jakaisin läheisilleni.
Tuo jakaminen ei ole lainkaan viisas päätös, jos siis läheisille meinaa potista siivun antaa, vaan tehdä, kuten esimerkiksi tämä edellinen kansallisen loton jättipotin, eli 14 miljoonaa voittanut ja useammat muut jättipotin voittaneet ovat tehneet. Tuo 14 miljoonan potin voittajahan oli jonkun aikaa "kadoksissa". Olin tuolloin satavarma, että kun voittaja viimein julkaistaan, niin "paljastuu" että kyseessä onkin kimppaporukka, kuten olikin. Siellä siis oli välittömästi voiton jälkeen alkanut suunnittelu, ketä otetaan "kimppalottoon" mukaan.
Eli voiton napsahtaessa alkaa vimmattu suunnittelu ja lakimiesten kanssa neuvottelu ja mietintä ketä läheisiä otetaan kimppaan. Kyseessähän on siis puhdas verosuunnittelu, eli veronkierto. Kun papparainen voittaa ison potin, niin hänhän luonnollisesti haluaa jakaa potista sievoiset summat jälkeläisilleen. Jos sen teet sen jälkeen, kun olet potin voittanut, niin napsahtaa lahjavero, eli valtio napsaisee potista sievoisen summan. Mutta kun ilmoitat, että kyseessä oli kimppalotto ja ilmoitat kimppaan ne, keille haluat rahaa lahjoittaa, niin he saavat koko summan verottomana, koska lottovoitosta (myös eurojackpotista) on jo verot maksettu.
Tosiaan, lottovoitosta on jo verot maksettu. Nuo kimppajutut jälkeenkin päin tehtyinä voisivat aivan hyvin olla ok ilman sen kummempaa spekulaatiota sillä, että siten tavallaan kierretään veroja. Eli lottovoittaja voisi ennen voiton lunastamista ottaa porukkaansa keitä haluaa ja heille kaikille voitto olisi verotonta tuloa. Näin käytännöstä tulisi selkeä. Nythän on niin, että ne ketkä ilkeävät tehdä jälkilottoporukan, hyötyvät valtavasti verotuksellisesti. Rehellinen taas maksaa kiltisti.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, soittaisin samantien pomolle, että en tule enää töihin.
En antaisi perheelleni suoraan rahaa, sillä tällöin heidän pitäisi maksaa kamalat lahjaverot. Ostaisin heidän asuntonsa ja antaisin heidän asua siinä aivan nimellisellä vuokralla loppuelämänsä. Tai ainakin yrittäisin kikkailla tilanteen niin, että verottaja ei veisi suurta siivua rahoista.
Hankkisin kaikille sisarusten lapsille tilit joihin laittaisin rahaa maksimimäärän ilman veroseuraamuksia.
Veisin äitini ja sisarukseni perheineen New Yorkiin ja sieltä jatkettaisiin rantalomalle. Vuokraisin saaren jossa saisimme olla ihan rauhassa. Kokki hoitaisi ruokapuolen ja matkat tehtäisiin ykkösluokassa sen iänikuisen ahtaan turistiluokan sijaan.
Kotiin palatessa ostaisin uuden kodin ja auton. Sijoitusasuntoja ostaisin myös.
Lahjoittaisin rahaa eläintensuojelutyöhön ja tekisin loppuelämäni töitä eläinten parissa.
Ai niin, ja ostaisin jonkun ihanan laukun :)
Ei tarvitse maksaa lahjaveroa, jos vaan kiven kovaan väittää, että on kimpassa pelattu ja jokaiselle on etukäteen määritelty voitto-osuus. Viranomaisten on täysin mahdotonta todistaa, että ette olisi sopineet etukäteen jo. Hesarissa tästä oli juttu sunnuntaina. Siinä huolehdittiin siitä, kuinka veroja jää saamatta.
Ekaksi miettisin että ketä kaikkia siinä porukkalottossa olikaan mukana.
Päiväisin sitten porukkalottosopimuksen arvontaa edeltävälle päivälle ja näin homma menisi oikein eikä verottaja saisi vääryydellä ja muotoseikoillaan mitään.
Ihan ensimmäisenä varaisin ajan yksityiselle ja pyytäisin unilääkkeitä. Sitten varaisin viikolopuksi hotellihuoneen, mihin menisin nukkumaan näitä jäätäviä univelkoja pois. Vai pitäisiköhän nukkua jossain valvotusti, etten nukkuisi pois ennen kuin edes rahat ehtii tilille... Se olisi jo aika julmaa!
Sitten niihin varsinaisiin suunnitelmiin. Mies jää joka tapauksessa pian hoitovapaalle, joten olisi ihan normaalisti töissä siihen asti. Sitten jäätäisiinkin kaikessa hiljaisuudessa molemmat kotiin. Näin voisi jatkaa, kunnes lapsi täyttää 3 ja miehen hoitovapaa loppuu. Siinä vaiheessa varmaan jo tiedettäisiin mitä halutaan töiden kanssa tehdä. Ja kohu miljonääristä olisi toivottavasti jo laantunut.
Minä en luultavasti haluaisi kertoa voitosta kenellekään. En varsinkaan vanhemmilleni, koska joisivat aivan varmasti itsensä hengiltä :( Mutta haluaisin kyllä jakaa hyvää eteenpäin läheisilleni, vain vähän hienovaraisemmin. Ehkä "voittaisin" jonkun pienemmän summan tms. Tätä pitäisi suunnitella. Mies varmasti antaisi reilummin rahaa vanhemmilleen, joten he saisivat tietää kun tehtäisiin sitä kuuluisaa porukkasopimusta.
Voisin varmaan kirjoittaa sivutolkulla, mutta tiivistetään vähän:
*en menisi enää muille töihin
*lahjoittaisin hyväntekeväisyyteen ja olisin itsekin aktiivisesti mukana, esim perustaisin opiskelija-asuntosäätiön ja pyörittäisin sitä
*antaisin aikaa perheelle, matkustelisimme paljon. varmasti myös asuisimme jonkin aikaa ulkomailla
*tekisin joskus maisterin valmiiksi. muutenkin opiskelisin mielenkiintoisia asioita ja kehittäisin itseäni
*menisin terapiaan käsittelemään menneisyyttäni ja mielenterveysongelmiani. kelan korvaamaan en ole vielä päässyt, koska en ole tarpeeksi pipipää...
*varaisin ajan yksityiselle erikoilääkärille ja hoitaisin vaivojani kuntoon. miehellä sama. arvauskeskuksesta ei ole ollut apua.
*en shoppailisi turhaa roinaa, mutta ostaisin palveluja ja työllistäisin sitä kautta; kävisin hierojalla, kampaajalla, kosmetologilla, räätälillä, ulkona syömässä, meillä kävisi siivooja jne.
*silloin kun jotain pitäisi ostaa, suosisin ihania pieniä kivijalkamyymälöitä ja ostaisin suomalaista ja ekologista. esim vaatteissa pieniä nousevia suunnittelijoita, jotka teettävät vaatteensa vastuullisesti.
*harrastaisin kaikkia niitä ihania asioita, mistä haaveilen, mutta nyt ei ole aikaa/varaa
Voi näitä on ihana miettiä :)
Muuttaisin johonkin Lapin korpeen enkä tulisi ihmisten näkyville kuin kerran viikossa hakemaan tavaratäydennyksiä. Joskin nekin voisi varmaan jollain kämpillekuljetuksena hoitaa...