Luulen, että poikien äitejä oikeasti vähän harmittaa

Minulla on tytär, mutta en todellakaan ole halunnut mitään "prinsessaa". 

Oksettavaa puhua tyttäristään prinsessoina, sori vain!

Aika kehno näin sunnuntaiaamuun.

Ei tainnu olla tää jutun pointti

Vierailija kirjoitti:

Tuntui Facebookia selatessa, että tosi moni oli laittanut seinälleen jotain, jonka viestinä oli "olen poikien äiti ja ylpeä siitä. Facessa on myös ryhmä poikien äidit. Aloin vaan miettimään, että tätä samaa ei näy tyttöjen äitien kohdalla ollenkaan. Onko äitiys pojille, jotenkin kuitenkin kipeä paikka näille äideille, että sitä on pakko jotenkin pönkittää näillä "poikien äiti" ryhmillä ja päivityksillä. Olen avoimesti sanonut, että olen onnellinen, kun olen saanut tyttöjä. Koen olevani hyvä juuri tyttöjen kanssa. En voi sietää mitää jääkiekkoa, sotapelejä enkä äänekästä räiskintää. Kivempaa on vähän rauhallisempi ja hillitympi meno. Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös. Luulen, että jokainen äiti haluaisi myös on prinsessan, jonka kanssa tehdä tyttöjen juttuja niin isona kuin pienenä. Eipä mulla muuta!

T: Kolmen prinsessan äiti

Jaa-a. Poika on usein se äidin mussukka ja kultanuppu, tytär riitapukari. Ei mulla muuta.

Sitä et ap saa koskaan tietää, sen tietää vain poikien äidit. PS. Voi olla poikien äiti ja silti olla myös niitä "prinsessoja". Itsekin kuulun ko. FB-ryhmään ja joskus jaan niitä juttuja vaikka minulla molempia onkin.

Alulle joo, nimimerkille ei helvetissä.

T: Villikko-supersankari-prinsessa-karhu-tyttären äiti

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tytär, mutta en todellakaan ole halunnut mitään "prinsessaa". 

Oksettavaa puhua tyttäristään prinsessoina, sori vain!

Juuri näin! AP on ihan sama asia puhua tytöistä pinkkeinä prinsessoina kun pojista poikina.

Inhottavaa kun tytöt lyödään muottiin jossa pitää olla vaan nätti hiljainen prinsessa joka vain odottaa prinssiä ja naimisiin menoa.

Tytöt saa olla juuri mitä haluavat. Peppejä, pikku Myitä, ninja turtleseja tai prinsessoja

Minullakin on kolme ihanaa tyttöä mutta sun mielipiteesi on aika typerä. Omat lapset on omia ja ihania sukupuolesta riippumatta ja uskon että kolmen pojan äiti on yhtä onnellinen kuin minä. Sinun onneesi en niinkään usko, tuollaiset aivopierut heijastuu piilotajunnasta ja tyytymättömyydestä.

Olen kolmen pojan äiti enkä tajua yhtään mitä tarkoitat. Minulle lapsen sukupuoli ei ole tärkeä asia, he he ovat ensisijaisesti yksilöitä ja lapsia. En tajua miten jollakin olisi syytä olla ylpeä siitä että lapsi edustaa tiettyä sukupuolta. Kuulostaa jopa hieman sairaalta.

Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia olla pojan äiti, ei meillä räiskitä ja riehuta jatkuvasti, tms.

Ja tuo prinsessaksi nimittäminen on minustakin yök.

Meillä tyttö ja poika. Tyttö on varsinainen hurjapää ja kaukana prinsessasta. Poika taas on haaveilija ja taiteilija sielu. Missäs minun ryhmäni on?

Joka kerta kun katson sukulaisperheiden poikalasten meininkiä olen onnellinen, että minulla on kaksi tyttöä. Poikalasten hereilläoloaika on huutamista, tappelua, rikkomista, riehumista ja tappamista.

Voihan noiden ryhmien idea olla se, että äitinä kasvattaa kuitenkin itselleen vierasta sukupuolta? Minulla on sekä tyttö että poika ja pojan kasvatus oli jollain lailla tosi kiehtovaa, kun tutustui itselleen vieraaseen maailmaan, ihan uusi haaste. Se oli ihanaa. Kun myöhemmin sain tytön, oli jollain lailla "helpompaa" naisena, mutta toisaalta arkisempaa.

Minulla on tytär, 2-vuotias. Hän on aina saanut valita itse millä leikkii ja miten, leluja löytyy nukeista junaratoihin, pikkuautoista pehmoleluihin.

Ja tuo "prinsessa" rakastaa autoja, traktoreita, junia, pyytää ylleen autopaitoja, ei juurikaan välitä ponnareista tms. vaan menee tukka hulmuten vapaana. Saa palkinnoksi esim. pottaan tehdystä kakasta tarroja; alkuun oli kaksi arkkia, toisessa söpöjä eläimiä ja toisissa ajoneuvoja - ajoneuvotarrat vetää viimeisiään kun eläimistä ei ole valittu yhtään :D

Tokihan tämä voi vielä muuttua, mutta ei se automaattisesti mene niinkään että tyttö on aina tyttömäinen heti alkuunsa. Ja tuota ei ole mihinkään suuntaan tuupattu, kuten sanoin, siitä asti kun oma mieli on alkanut kehittyä on hänellä ollut vapaus ilmaista omat mieltymyksensä.

En tiedä harmittaako joitain tällaiset asiat. Itse olen aina ollut kaukana prinsessa tyylistä ja toivoin aina poikaa, vaikka tottakai tyttökin olisi ollut yhtä rakas. Sain pojan ja minusta on ihanaa olla hänen äitinsä :). prinsessaleikit olisivat minulle vieraita.

Mulla on yksi tytär ja kaksi poikaa. Ei yhtään prinsessaa, eikä yhtään villiä häirikköä, vaan kolme mukavaa lasta. Meidän pojat eivät huuda, tappele eikä riko. Toki joskus on varsin meluisaa leikkiä, mut esimerkiksi pikkuautojen ralliautokisoissa vaan joskus on aika kovaäänisiä moottoreita. 

Inhoan tuollaista tyypittämistä. Meidän tyttärestä on tullut palautetta, että on epänormaali tyttö, kun ei ole elänyt prinsessavaihetta. Hoivavietti on aina kohdistunut eläimiin. Ja sit taas herkkä poika on epänormaali. En enää ihmettele miksi, jos kerran tällaisesta asiasta pitää tehdä aloituskin.

Otsikko aiheutta ärtymystä, mutta siis onko FB:ssä oikeasti tuon niminen ryhmä? 😳 Miksi ihmeessä äiti EI OLISI ylpeä lapsistaan sukupuolesta riippumatta? M35

Sun tekstissäsi oli yksi hyvä lause "Inhoan sanontaa pojat on poikia, jolla oikeutetaan poikalasten villi ja jopa huonokäytös." jonka allekirjoitan pojan äitinä. Ärsyttää kun pojan mummo yrittää oikeuttaa kaiken huonon käytöksen tuolla sanonnalla. Muuten tekstisi oli täyttä pa**aa.

Ei kai se onnellisuus sukupuolesta riipu? Itellä on kaksi tyttöä,mutta en silti ole koskaan ajatellu että niistä kasvatetaan pinkkejä hörhelöprinsessoja,jotka ei käsiään likaa.Asutaan maaseudulla ja päivittäiset kotiaskareet on melko fyysisiä,ja lapset pyörii aina kaikessa mukana.Vaikka lapset olis molemmat poikia,nii rakastaisin niitä varmasti ihan samalla lailla kun tyttöjäki.

Mulla tyttöjä ja poikia ja näin naisena sanoisin että mahtavaa kun on tyttöjä mut mies taas kovasti halusi pojan. Eli naiset haluaa tytön ja miehet pojan. Tämä siis tuntuu olevan yleisajatus. On myös kiva kun on poika mut kyllä naisena on kiva jos yhden tytön saa edes.

Minulla on kaksi poikaa enkä koe jääväni mistään paitsi, vaikka poikani ovatkin energisiä, helposti innostuvia, kekseliäitä, suuripiirteisiä ja tilaa vieviä. Minä tyttönä olin se hiljainen, huomaamaton, hartiat kyyryssä ja kädet vastoin vartaloa, etten veisi tilaa eikä kukaan saisi sanottua, että olen hankala.

Juuri sinä ylläpidät myyttiä siitä, että tyttöjen pitää olla hiljaisia, huomaamattomia, helppoja, ettei heillä saa olla kuin vain pieniä juttuja, he eivät saa viedä tilaa, aikaa eikä aikuisen huomiota. Ja kas vain, miten  määrittelit pojat! Pelkkiä negatiivisia määreitä (oletko miesvihaaja myös?), joista kuitenkin voidaan vetää päätelmiä siitä, että pojat saavat haastaa, näkyä, kuulua ja olla omia itsejään. On surullista, että lokeroit lapsesi tuolla tavalla. Minua ahdistaa ajatus siitä, että lapsi on kiltti jos hän ei puhu eikä ilmaise itseään eikä tarpeitaan. Ei se ole kiltteyttä vaan pelkoa. Kiltti lapsi tottelee, kun häntä ojennetaan, ottaa opiksi, kun on tehnyt virheen. Ei hänen tarvitse olla näkymätön tai leikkiä vain äidilleen sopivia leikkejä. Kaikki me olemme ihmisiä, jotka teemme virheitä, mutta pojat saavat tehdä niitä jo lapsena, tytöt vasta, kun pääsevät irti äitiensä haavemaailmasta.

Ehkä tajuat (joskus), että olet omien ajatustesi vanki ja siirrät erittäin kyseenalaisia määritelmiä lapsillesikin. Koeta hypätä aitojen yli, se on vapauttavaa.