Lue keskustelun säännöt.
Muistatko vielä ajan, jolloin kaupassa pärjättiin kassalla ilman kapuloita
05.03.2016 |
Ihmiset saivat suunsa auki tarvittaessa: "tähän asti" tai "nämä eivät ole enää minun". Oli se aikamoista urotekojen aikaa. Nykyään ei moni rohkenisi tehdä moista.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
O tempora O mores. Aikoinaan masentuneitakaan ei ollut, koska ei ollut aikaa. Heinätöihin oli lähdettävä, eikä sängynpohjalla ollut aikaa makoilla "masentuneena". Muuten talvella ei oltaisi syöty.
Höpö höpö. Hullujenhuoneella oli paljon paljon enemmän porukkaa kuin nykyään. Siitä ei vain puhuttu, koska mielenterveysongelmat olivat tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä hajuraoista te oikein puhutte?
Eihän siinä mitään rakoa jää kun liukuvasta hihnasta on puhe, sehän on vähän niinkuin se idea.
En itse muista kapulatonta aikaa mutta kylläkin kauppoja joissa ei liukuhihnaa vielä ollut.
Meinaatko, että jos ei ole kapulaa, niin laitat omat ostoksesi liukuhihnalle ihan kiinni edellisen ostoksiin? Sun maitopurkit sekaisin edellisen asiakkaan viilien kanssa?
Kylläpä ihmiset oli ennen tyhmiä kuin ei tuommoista kapulaa keksineet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hajuraoista te oikein puhutte?
Eihän siinä mitään rakoa jää kun liukuvasta hihnasta on puhe, sehän on vähän niinkuin se idea.
En itse muista kapulatonta aikaa mutta kylläkin kauppoja joissa ei liukuhihnaa vielä ollut.
Meinaatko, että jos ei ole kapulaa, niin laitat omat ostoksesi liukuhihnalle ihan kiinni edellisen ostoksiin? Sun maitopurkit sekaisin edellisen asiakkaan viilien kanssa?
Kun päästään kriittiseen pisteeseen, eli siihen että hihna on kuljettanut sinun tavarasi kassamyyjän käden ulottuville kassaan piipattavaksi, niin "tadaa", se hajurako on kadonnut (koska liukuhihna).
Tuo on yleinen harha siinä jonossa,ihmetellään miten se kassa muka ei erottanut MINUN ja edellisen tuotteita, siksi koska liukuhihna, sitä rakoa ei enää ole kun tulee aika piipata tuote.
Lisäksi kassa ei voi mistään tietää että oliko kyse nyt jostain luullusta hajuraosta vai esim. vain asiakkaan hitaudesta latoa omia tavaroitaan tasaiseen jonoon hihnalle. Kapula on ehkä paras keksintö ikinä, kukakohan senkin keksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja ajan kun kaupat oli auki ma-to 9-17, pe 9-18 ja la 9-13.
Kyllä! Tavaratalot saattoivat olla hieman kauemmin auki, mutta eivät ihan hirveän myöhään nekään. On jäänyt mieleen, että Rauman Sokos oli lauantaisin auki kello 15:een. Eikä kukaan edes unelmoinut, että mitkään kaupat olisivat sunnuntaisin auki, e-hei, se oli täysin utopistinen ajatus. Jotkin pienet luukkukioskit olivat auki vähän aikaa sunnuntaisin, mutta aika harvassa olivat nekin.
Nyt ei Raumalla enää edes ole koko sokosta... oi niitä vanhoja hyviä aikoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kaupan asiakas näki, mitä edellinen osti.
Millä ei ollut sinänsä väliä, koska jokainen osti suunnilleen samaa.
Mikä ei pidä paikkaansa! Köyhemmät osti lauantaimakkaraa, varakkaammat metwurstia. Köyhemmät halusi sen luisen soppalihapalan, varakkaammille piti olla lihaakin luun ympärillä tai peräti kyljyksiä. Tomaatteja (kausituote!) osti vain ruokahifistelijät ja perunanostaja oli kesämökkiläinen, muilla oli perunat kellarissa eikä kauppaa tarvittu. Eineksiä kuten italiansalaatti ostettiin, kun haluttiin vähän irti arjesta.
Hienoja hetkiä oli ne, kun sattui heti leipomon lähetyksen jälkeen kauppaan ja sai lämpimän ranskanleivän.
Ei meidän kyläkaupassa ollut edes liukuhihnaa saati kapuloita. Siellä oli tiski, mihin ostokset laitettiin. Kauppias tuli itse pumppaan bensatkin autoon. Mehevimmät juorut kuuli aina kaupanpäällisiks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 53v ja ollut kaupan kassana Turussa ja Raisiossa v.1985-1987. Ei ollut välikapuloita. Tavaroissa oli hintalaput, joista hinta naputeltiin kassakoneeseen (paitsi limuissa ja maitokaapin tuotteissa, ne piti muistaa/katsoa listasta). Tarjoukset piti muistaa erikseen (toki oli luntti edessä). Ruokavarastossa tuotteissa ei ollut hintalappuja vaan ne hinnat joko piti muistaa ulkoa tai katsoa listasta. Kassakuittiin tuli pelkät hinnat, ei tuotteiden nimiä. Asiakas sai pähkäillä itse paljonko mistäkin oli veloitettu. Pankkikortit vedettiin käsimankelilla. Kaupat oli auki 9-20, la 9-15.
Vierailija kirjoitti:
Olen 53v ja ollut kaupan kassana Turussa ja Raisiossa v.1985-1987. Ei ollut välikapuloita. Tavaroissa oli hintalaput, joista hinta naputeltiin kassakoneeseen (paitsi limuissa ja maitokaapin tuotteissa, ne piti muistaa/katsoa listasta). Tarjoukset piti muistaa erikseen (toki oli luntti edessä). Ruokavarastossa tuotteissa ei ollut hintalappuja vaan ne hinnat joko piti muistaa ulkoa tai katsoa listasta. Kassakuittiin tuli pelkät hinnat, ei tuotteiden nimiä. Asiakas sai pähkäillä itse paljonko mistäkin oli veloitettu. Pankkikortit vedettiin käsimankelilla. Kaupat oli auki 9-20, la 9-15.
Minä en lapsena mitenkään voinut käsittää, miten kaupan tädit muistivat ulkoa kaikki hinnat. Enkä kyllä vieläkään voi käsittää. Mitenköhän paljon virheitä tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viinakaupassakin oli tiski ja myyjältä piti pyytää mitä halusi.
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja ajan kun kaupat oli auki ma-to 9-17, pe 9-18 ja la 9-13.
Vaikea uskoa että noin on todella ollut.
Hyi helvetti...
Hitaasti on markkinatalous tänne tullut, ei voi muuta sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 53v ja ollut kaupan kassana Turussa ja Raisiossa v.1985-1987. Ei ollut välikapuloita. Tavaroissa oli hintalaput, joista hinta naputeltiin kassakoneeseen (paitsi limuissa ja maitokaapin tuotteissa, ne piti muistaa/katsoa listasta). Tarjoukset piti muistaa erikseen (toki oli luntti edessä). Ruokavarastossa tuotteissa ei ollut hintalappuja vaan ne hinnat joko piti muistaa ulkoa tai katsoa listasta. Kassakuittiin tuli pelkät hinnat, ei tuotteiden nimiä. Asiakas sai pähkäillä itse paljonko mistäkin oli veloitettu. Pankkikortit vedettiin käsimankelilla. Kaupat oli auki 9-20, la 9-15.
Minä en lapsena mitenkään voinut käsittää, miten kaupan tädit muistivat ulkoa kaikki hinnat. Enkä kyllä vieläkään voi käsittää. Mitenköhän paljon virheitä tuli?
Mulla on tosi hyvä muisti, etenkin numeromuisti. Siitä on ollut hyötyä myös työssä ravintolassa (piti muistaa alkoholien numerot ja muut koodit) sekä nykyisessä työssäni toimistossa. Muistan aika paljon puhelinnumeroita ulkoa ja numeronäytöstä tunnistan kuka soittaa.
Tarjoukset oli vaikea muistaa (asiakkaat kyllä muistuttivat) ja hintojen muuttuessa meni aikansa ennen kuin uudet hinnat päivittyivät päähän.
t. edellinen kaupan täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hajuraoista te oikein puhutte?
Eihän siinä mitään rakoa jää kun liukuvasta hihnasta on puhe, sehän on vähän niinkuin se idea.
En itse muista kapulatonta aikaa mutta kylläkin kauppoja joissa ei liukuhihnaa vielä ollut.
Meinaatko, että jos ei ole kapulaa, niin laitat omat ostoksesi liukuhihnalle ihan kiinni edellisen ostoksiin? Sun maitopurkit sekaisin edellisen asiakkaan viilien kanssa?
Kun päästään kriittiseen pisteeseen, eli siihen että hihna on kuljettanut sinun tavarasi kassamyyjän käden ulottuville kassaan piipattavaksi, niin "tadaa", se hajurako on kadonnut (koska liukuhihna).
Tuo on yleinen harha siinä jonossa,ihmetellään miten se kassa muka ei erottanut MINUN ja edellisen tuotteita, siksi koska liukuhihna, sitä rakoa ei enää ole kun tulee aika piipata tuote.
Lisäksi kassa ei voi mistään tietää että oliko kyse nyt jostain luullusta hajuraosta vai esim. vain asiakkaan hitaudesta latoa omia tavaroitaan tasaiseen jonoon hihnalle. Kapula on ehkä paras keksintö ikinä, kukakohan senkin keksi?
Reps. .. Kyllä se hajurako siinä vielä on kun myyjän kohdalle pääsee. Ei ne tavarat siinä liukuhihnan päällä liiku. Ehkä jos jonkun limupullon laitat kyljelleen se saattaa vähän liikkua.
Kassat oli ennen vissiin sitten fiksumpia kun osasivat katsoa että se hajurako tarkoitti että siihen loppuu ostokset.
Ja ne jotka sanoo että meni kauemmin ennen koska oli pieni rako ostosten välissä niin ei mennyt. Ne sun tavarat liukuu sen 20 cm sillä aikaa kun edellinen maksaa siihen kassan nenän eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hajuraoista te oikein puhutte?
Eihän siinä mitään rakoa jää kun liukuvasta hihnasta on puhe, sehän on vähän niinkuin se idea.
En itse muista kapulatonta aikaa mutta kylläkin kauppoja joissa ei liukuhihnaa vielä ollut.
Meinaatko, että jos ei ole kapulaa, niin laitat omat ostoksesi liukuhihnalle ihan kiinni edellisen ostoksiin? Sun maitopurkit sekaisin edellisen asiakkaan viilien kanssa?
Kun päästään kriittiseen pisteeseen, eli siihen että hihna on kuljettanut sinun tavarasi kassamyyjän käden ulottuville kassaan piipattavaksi, niin "tadaa", se hajurako on kadonnut (koska liukuhihna).
Tuo on yleinen harha siinä jonossa,ihmetellään miten se kassa muka ei erottanut MINUN ja edellisen tuotteita, siksi koska liukuhihna, sitä rakoa ei enää ole kun tulee aika piipata tuote.
Lisäksi kassa ei voi mistään tietää että oliko kyse nyt jostain luullusta hajuraosta vai esim. vain asiakkaan hitaudesta latoa omia tavaroitaan tasaiseen jonoon hihnalle. Kapula on ehkä paras keksintö ikinä, kukakohan senkin keksi?
Allekirjoitan tämän myyjänä! Usein vielä jos tavarat pääsevät sekoittumaan, kumpikaan asiakkaista ei saa avattua suutaan ennen kuin olen jo skannannut reippaasti seuraavan asiakkaan tuotteita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hajuraoista te oikein puhutte?
Eihän siinä mitään rakoa jää kun liukuvasta hihnasta on puhe, sehän on vähän niinkuin se idea.
En itse muista kapulatonta aikaa mutta kylläkin kauppoja joissa ei liukuhihnaa vielä ollut.
Meinaatko, että jos ei ole kapulaa, niin laitat omat ostoksesi liukuhihnalle ihan kiinni edellisen ostoksiin? Sun maitopurkit sekaisin edellisen asiakkaan viilien kanssa?
Kun päästään kriittiseen pisteeseen, eli siihen että hihna on kuljettanut sinun tavarasi kassamyyjän käden ulottuville kassaan piipattavaksi, niin "tadaa", se hajurako on kadonnut (koska liukuhihna).
Tuo on yleinen harha siinä jonossa,ihmetellään miten se kassa muka ei erottanut MINUN ja edellisen tuotteita, siksi koska liukuhihna, sitä rakoa ei enää ole kun tulee aika piipata tuote.
Lisäksi kassa ei voi mistään tietää että oliko kyse nyt jostain luullusta hajuraosta vai esim. vain asiakkaan hitaudesta latoa omia tavaroitaan tasaiseen jonoon hihnalle. Kapula on ehkä paras keksintö ikinä, kukakohan senkin keksi?
Reps. .. Kyllä se hajurako siinä vielä on kun myyjän kohdalle pääsee. Ei ne tavarat siinä liukuhihnan päällä liiku. Ehkä jos jonkun limupullon laitat kyljelleen se saattaa vähän liikkua.
Kassat oli ennen vissiin sitten fiksumpia kun osasivat katsoa että se hajurako tarkoitti että siihen loppuu ostokset.
Ja ne jotka sanoo että meni kauemmin ennen koska oli pieni rako ostosten välissä niin ei mennyt. Ne sun tavarat liukuu sen 20 cm sillä aikaa kun edellinen maksaa siihen kassan nenän eteen.
Se hihnahan kapenee just ennen kassaa. Meillä mies laittaa kapulan heti edellisen asiakkaan ostosten perään ja omia ostoksia sitten melkein kapulaan kiinni, niin melkein joka kerta sen toisen asiakkaan ostoksia on pyörähtänyt meidän puolelle. Itse jätän kunnon raon molemmin puolin kapulaa, silti sitä ei enää ole kassan kohdalla. Sittenhän se toimisi, jos ostokset olisivat yksi kerrallaan peräkkäin hihnalla, mutta kaikki laittaa ne vierekkäin ja päällekäin ihan keoksi asti.
Olen kuusikymppinen, enkä muista ettei noita kapuloita olisi ollut. Aikoinaan ne olivat puisia kuten joku tuolla mainitsikin
Ja ennen löytyi päässälaskutaitoa kioskin tytöiltä. Nykyisin on vain purkkaa vätkyttäviä taskulaskimen näpyttelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, ja ajan kun kaupat oli auki ma-to 9-17, pe 9-18 ja la 9-13.
Vaikea uskoa että noin on todella ollut.
Hyi helvetti...
Hitaasti on markkinatalous tänne tullut, ei voi muuta sanoa.
Näin oli. Ja siitä huolimatta kukaan ei kuollut nälkään.
Me ostettiin maitotuotteet maitokaupasta. Maito mitattiin pääläriin. Voi oli valtava klimppi, josta langalla painettiin sopiva pala. Juustot samoin. Maksu niistä suoritettiin sinne.
Sitten mentiin lihakauppaan. Sieltä lihat ja leikkeleet ja maksu sinne.
Sitten mentiin siirtomaatavarakauppaan. Sieltä ostettiin hedelmät, karamellit, tupakat ja kuivatuotteet (jauhot yms). Ja maksu sinne.
Nämä kaikki kaupat oli samassa kaupassa. Kaikkiin pääsi suoraan ulkoa, mutta myös sisäkautta pääsi kulkemaan kauppojen välillä ovesta.
Kaupan nimi oli Elanto, Hok tai Varuboden.
Mitenkähän kauas menneisyyteen sinä oletkaan katsomassa? Minä otin kantaa kakkosviestiin ja kerroin omia muistojani ja ne muistot sijoittuvat tuonne 80-luvun alkupuolelle. Ihan urbaania meininkiä oli silloin jo pikkukaupungissakin, vaikka minun lapsuudenkotini sijaitsikin pikkuisen kaupungin rajojen ulkopuolella, ja meidän tontilla oli marjapensaita ja vanhempani viljelivät myös perunaa, porkkanaa, herneitä, salaattia, tilliä, persiljaa ja mansikoita. Kyllä meillä silti kurkkua ja tomaattia ostettiin kaupasta, ja vapaa-aikaakin oli, sillä kesäisin lähdettiin viikonlopuiksi meren saareen mökille. Ei kuule aina tehty "hommia".
12