Olen lompakkoloinen tahtomattani

Olemme asuneet avoliitossa yhdessä mieheni kanssa kohta 10 vuotta ja meillä on yksi alle kouluikäinen lapsi. Viime vuosien aikana mielessäni on vahvistunut tunne siitä, että haluan erota. Olemme yhdessä vain siitä syystä, ettei minulla ole varaa eroon. Olen opiskelija, mies käy töissä, meillä on yhteinen tili. Eron sattuessa luultavasti minä jäisin nykyiseen vuokra-asuntoon yhdessä lapsen kanssa ja mies saisi etsiä itselleen jonkun pienemmän kämpän.

Minua rasittaa suunnattomasti asua tässä kulissiliitossa, eihän tämä voi olla hyväksi lapsellemmekaan, kun varmasti hän aistii, ettei isi ja äiti oikeasti rakasta toisiaan. Kaikenlainen hellyys puuttuu väliltämme, miehen kosketus lähinnä ärsyttää. Riitoja meillä ei miehen kanssa ole, en vain enää rakasta häntä niinkuin ennen. Ero olisi kaikille hyväksi, mutta mitä teen, kun ei ole varaa? Sossusta kai saisi jotain, mutta tuntuu nöyryyttävältä mennä sinne hattu kourassa,entä saako mieskään sieltä mitään apuja, kun on kerta vakiduunissa. Mitään säästöjä meillä ei tietenkään ole, kaikki raha menee ruokaan ja laskuihin.