Hahaa, naisillakin on vaikeuksia löytää miehiä

Vierailija kirjoitti:

233: kai käsität, että harva nainen haluaa hurmata miehen sellaisilla seikoilla kuten kodin siivoaminen, ruoan laittaminen tai lastenkasvatus. Sillä takaa aika tehokkaasti sen, että nainen saa itselleen pelkkää äidinkorviketta etsivän miehen, jonka kotiorjaksi joudut.

Minä olen akateemisesti koulutettu nainen, mukava, empaattinen ja ollut aina kiinnostunut ns. perinteisesti naisellisista asioista. Hyöty parisuhdemarkkinoilla: ei mitään.

On ihan sama mitä nainen teidän miesten mukaan tekee kun teille miehille ei merkkaa kuin ikä ja naisen kauneus.

Kyllä taidan käsittää, valitettavasti. Se, että on kiinnostunut perinteisesti naisellisista asioista, ei välttämättä ole sama asia kuin se, että huokuu klassista naiseutta. Pojat ovat kiinnostuneita iästä, miehet eivät. Mutta se kauneus on kyllä yksi tärkeä asia, ja viimeisen 30 vuoden aikana suomalaisessa yhteiskunnassa on nähty myös suunnaton naiskauneuden muuttuminen maskuliniisempaan suuntaan, yleisessä habituksessa ja käyttäytymisessä. Ei näillä naisilla ole enää annettavaa suomalaisille miehille, ilmeisesti vähän samoin kuin että näillä nuorehkoilla metroseksuaaleilla ei ole annettavaa merkityksellisyyttä nykyajan menevälle naiselle...

Katso Donald Trumpin 'spokeswoman' Katrina Pierson, siinä on se mitä mies haluaa ja tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kirous on siinä, että ikävuosina 16-25 housuihin pyrkijöitä on niin tolkuton määrä. Syntyy illuusio, että naisen tasoinen mies on aikamoinen eliittisankari. Vähän vanhempana parisuhdetta etsiessä on sitten vaikea ymmärtää, että suhdehommissa yksi mies ei riitäkään sadoille naisille, jolloin omat osakkeet tippuvat paaaljon alemmaksi. Peruskiva ok-nätti on tietenkin haluttua panoseuraa teekkaribileissä ja kevytsuhteeseenkin ok, mutta sitä ei pidä käyttää indikaationa omasta parisuhdetasosta.

Usein näkee miten nämä ihan kivat-naiset ei kelpaa nille ihan kivoille-miehille. Tässäpä se ongelma pilee, samantasoiset eivät huoli toisiaan, vaan kaikki tavoittelevat jotakin parempaa kuin mitä itse ovat.

Harmittaa, kun tuli pariuduttua niin aikaisin. Olin 25-vuotiaana jo äiti. Jos olisin silloin tajunnut, että kannattaa käyttä tilaisuus hyväkseen ja pitää hauskaa niin monen miehen kanssa kuin mahdollista, niin olisin tehnyt sen.

Sen sijaan siis elin perhe-elämää, erosin, pidin yli kolmekymppisenä hauskaa lukemattomien miesten kanssa, vakiinnuin jälleen nelikymppisenä, erosin, pidin hauskaa enää muutaman miehen kanssa seuraavien vuosien aikana, ja nyt olen parisuhteessa jossa toivon pysyväni loppuelämäni. Eli uusia kokemuksia ei enää kerry, jos noin huonosti on ettei akateeminen, lastentekoiän ohittanut nainen mukamas kelpaa mihinkään. Elämä taitaa olla turhan lyhyt.

Mutta tuon ikäisille nuorille naisille kannattaa saattaa sanomaa, että ottavat kaiken irti noista vuosista.

Mahdollisimman monen kanssa paneminen on siis jotain absoluuttista hauskaa, jota kaikille pitää tuputtaa?

Eikö sitten ole? Jos sinulle kerrottaisiin, että riittää kun olet suht ok-näköinen hoikka tai normaalivartaloinen nuori mies niin kaikki naiset haluavat seksiä kanssasi, niin mitäpä miettisit? Että no en tietenkään harrastaisi sitä vaan etsisin jostain kannon alta alemman tason naisen ja sitoutuisin häneen loppuelämäkseni?

Totta hemmetissä kannattaa deittailla monia, sekstaillakin, pitää hauskaa, jos kerran on vain kerran elämässä tuollainen tilaisuus ja sen jälkeen peli on menetetty.

Ei se kaikille ole, mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse en nauti laisinkaan yhdenillan jutuista, jätän ne sellaisille ihmisille jotka tuollaisesta toiminnasta jotain tyydytystä saavat.

No huh huh. 

Olen ruma mies ja olen kokenut jopa tilanteen, jossa tyttö on tullut kirjaimellisesti hakemaan minua kotoani. Opiskeluaikana yksi ns. seksinainen haki huomiotani - nyt puhutaan siis sellaisesta, jolla olisi voinut olla silarit (en tiedä oliko): blondi, pukeutui seksikkäästi korkkareineen päivineen. Edelliskesänä työpaikkani nätti kesäharjoittelija ihastui minuun ja pientä fyysisyyttäkin oli kesäjuhlissa, mutten vienyt sitä sen pidemmälle, vaan koitin hellävaraisesti, nolaamatta, torpata. Ja ilmeisesti onnistuinkin kun oltiin ihan väleissä loppukesä. 

Nuo sellaisina mieleen jääneinä keisseinä. Vertaisiani perusnaisia (ei kuitenkaan puoluekanta haha) on tarttunut mukaan baareista ja jopa avovaimo pariksi vuodeksi. 

 Myönnän että minulla on joitain luonnon suomia hyviä puolia, kuten pituus ja erityisesti nuorempana oli vähän sellaiset johtajan elkeet (naurattaa näin jälkeenpäin). Mutta olen myös oikeasti ruma haljakoine piirteineni - kaukana mainosten ja lehtien sänkimiehistä. 

Vaikea siis uskoa näitä, ettei tavismiehellä flaksi kävisi jos vaan altistavat itsensä ihmisille ja sosiaalisille tilanteille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

233: kai käsität, että harva nainen haluaa hurmata miehen sellaisilla seikoilla kuten kodin siivoaminen, ruoan laittaminen tai lastenkasvatus. Sillä takaa aika tehokkaasti sen, että nainen saa itselleen pelkkää äidinkorviketta etsivän miehen, jonka kotiorjaksi joudut.

Minä olen akateemisesti koulutettu nainen, mukava, empaattinen ja ollut aina kiinnostunut ns. perinteisesti naisellisista asioista. Hyöty parisuhdemarkkinoilla: ei mitään.

On ihan sama mitä nainen teidän miesten mukaan tekee kun teille miehille ei merkkaa kuin ikä ja naisen kauneus.

Kyllä taidan käsittää, valitettavasti. Se, että on kiinnostunut perinteisesti naisellisista asioista, ei välttämättä ole sama asia kuin se, että huokuu klassista naiseutta. Pojat ovat kiinnostuneita iästä, miehet eivät. Mutta se kauneus on kyllä yksi tärkeä asia, ja viimeisen 30 vuoden aikana suomalaisessa yhteiskunnassa on nähty myös suunnaton naiskauneuden muuttuminen maskuliniisempaan suuntaan, yleisessä habituksessa ja käyttäytymisessä. Ei näillä naisilla ole enää annettavaa suomalaisille miehille, ilmeisesti vähän samoin kuin että näillä nuorehkoilla metroseksuaaleilla ei ole annettavaa merkityksellisyyttä nykyajan menevälle naiselle...

Katso Donald Trumpin 'spokeswoman' Katrina Pierson, siinä on se mitä mies haluaa ja tarvitsee.

Googletin tämän naisen kuvia että miltä hän näyttää, viehättävä naisihminen, ei siinä mitään mutta on yksi juttu mikä tässä mättää: kaikki naiset eivät voi olla Katrinan kaltaisia, siitä yksinkertaisesta syystä että heillä ei ole samantyyppiset kasvonpiirteet kuin hänellä. Vakka tavisnainen laittautuisi miten paljon tahansa, ihan vimpan päälle, niin ei hänestä kuoriutuisi tuon tasoista. Viestistäsi saa sen vaikutelman että näet vain kauniit naiset naisellisina ja että muiden naisten tulisi vain seurata tämänkaltaisten naisten esimerkkiä ja näyttää samalta. Annat ymmärtää että se olisi niinkin yksinkertaista kuin meikkaaminen ja mekon pukeminen päälle mutta totuus on jotain muuta, ei se ihan noin mene. On naisia jotka eivät ikimaailmassa näyttäisi lähellekään tuolta, on mielestäni epäreilua käyttää Katrinan kaltaisia naisia esimerkkeinä ja vaatia vähemmän viehättäviä naisia näyttämään samalta, kun on päivänselvää ettei se ole käytännössä mahdollista.

Ottamatta itse ketjun aiheeseen kantaa kerron vain oman näkemykseni koulutuksesta ja sen puutteesta. Olen itse myös sitä naisryhmää, joka toivoo - tai edellyttää - mieheltä korkeampaa koulutustasoa kuin ammattikoulu tai "elämän korkeakoulu". Syy ei ole ollenkaan se, että koulutus mukamas takaisi paremman toimeentulon tai arvostetumman aseman yhteiskunnassa. Ei, vaan syy on se, että MONET - en sano että läheskään kaikki!! - vähän kouluttautuneet ovat näkemyksiltään usein paljon ahdasmielisempiä kuin esim. akateemisesti koulutetut; asioista ajatellaan vain yhdestä näkökulmasta ja itse asiassa kielletään, että mitään muita näkökulmia edes olisi, mielipiteet voivat olla hyvinkin kärjistettyjä mutta mitään ei tarvitse osata perustella jne. Ylipäätään keskustelu mistään vakavammasta aiheesta voi olla vaikeaa jollei mahdotonta, eikä asioista olla syvemmällä tasolla kiinnostuneita. (Ja tietysti myös akateemisiin tms. korkeakoulutettuihin mahtuu umpitalikkoja - kaikki on mahdollista)

Paljon poikkeuksiakin tuohon vähän koulutettujen ryhmään mahtuu ja itse asiassa ihanimmat tuntemani ihmiset ovat juuri niitä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta hankkia mitään "hienoa tutkintoa" puhumattakaan hyvästä urasta. Mutta koska kumppanin hakemisessa on lähdettävä liikkeelle joistakin kriteereistä, pidän itse jonkinlaisena lähtökohtana sitä, että tuleva mieheni on hankkinut itselleen niin paljon koulutusta, että hän "pärjää" kanssani ja omassa maailmassani. Nuoruuden poikaystävissä oli niitä amishemmojakin, ja vaikka monin tavoin mukavia ja osaavia kavereita olivatkin, perheen perustamiseen en yhdenkään kanssa ryhtynyt. Juuri noista aikaisemmin mainitsemistani syistä.

Toki maailman menosta ja itsensä sivistämisestä kiinnostunut ammattikoulun käynytkin voi hyvin viedä sydämeni - jos niin on käydäkseen - mutta mitään ahdasmielistä, kapeakatseista talikkoa en halua.

Koulutus ei siis ole mikään itseisarvo vaan paremminkin signaali toivotuista henkilökohtaisista ominaisuuksista.

N42 (maailmaa rauhallisin mielin katseleva uusiosinkkuäiti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kirous on siinä, että ikävuosina 16-25 housuihin pyrkijöitä on niin tolkuton määrä. Syntyy illuusio, että naisen tasoinen mies on aikamoinen eliittisankari. Vähän vanhempana parisuhdetta etsiessä on sitten vaikea ymmärtää, että suhdehommissa yksi mies ei riitäkään sadoille naisille, jolloin omat osakkeet tippuvat paaaljon alemmaksi. Peruskiva ok-nätti on tietenkin haluttua panoseuraa teekkaribileissä ja kevytsuhteeseenkin ok, mutta sitä ei pidä käyttää indikaationa omasta parisuhdetasosta.

Usein näkee miten nämä ihan kivat-naiset ei kelpaa nille ihan kivoille-miehille. Tässäpä se ongelma pilee, samantasoiset eivät huoli toisiaan, vaan kaikki tavoittelevat jotakin parempaa kuin mitä itse ovat.

Kyllä on niin bullshittia. 

Naiset ne ovat niitä, jotka ulisevat jonkun urheilu- tai viihdetähden perään. 

Miehillä ei esiinny vastaavaa ilmiötä. Miehille kelpaa melkein kaikkein naiset, kuten on tässäkin ketjussa todettu. Tai vähintäänkin miehillä on niin valtavasti erilaisia naisihanteita, että melkein kaikki naiset ovat jotakin niistä. Naisten miesmaku on paljon rajatumpi. 

Joo, kaiken ikäisille miehille kelpasi melkein kaikki normaalipainoisista 16-28-vuotiaista hymyilevistä ja iloisista naisista (jee!). Naisilla seuraavia rajoitteita: ei saa olla tyhmä tai päihdeongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kirous on siinä, että ikävuosina 16-25 housuihin pyrkijöitä on niin tolkuton määrä. Syntyy illuusio, että naisen tasoinen mies on aikamoinen eliittisankari. Vähän vanhempana parisuhdetta etsiessä on sitten vaikea ymmärtää, että suhdehommissa yksi mies ei riitäkään sadoille naisille, jolloin omat osakkeet tippuvat paaaljon alemmaksi. Peruskiva ok-nätti on tietenkin haluttua panoseuraa teekkaribileissä ja kevytsuhteeseenkin ok, mutta sitä ei pidä käyttää indikaationa omasta parisuhdetasosta.

Usein näkee miten nämä ihan kivat-naiset ei kelpaa nille ihan kivoille-miehille. Tässäpä se ongelma pilee, samantasoiset eivät huoli toisiaan, vaan kaikki tavoittelevat jotakin parempaa kuin mitä itse ovat.

Harmittaa, kun tuli pariuduttua niin aikaisin. Olin 25-vuotiaana jo äiti. Jos olisin silloin tajunnut, että kannattaa käyttä tilaisuus hyväkseen ja pitää hauskaa niin monen miehen kanssa kuin mahdollista, niin olisin tehnyt sen.

Sen sijaan siis elin perhe-elämää, erosin, pidin yli kolmekymppisenä hauskaa lukemattomien miesten kanssa, vakiinnuin jälleen nelikymppisenä, erosin, pidin hauskaa enää muutaman miehen kanssa seuraavien vuosien aikana, ja nyt olen parisuhteessa jossa toivon pysyväni loppuelämäni. Eli uusia kokemuksia ei enää kerry, jos noin huonosti on ettei akateeminen, lastentekoiän ohittanut nainen mukamas kelpaa mihinkään. Elämä taitaa olla turhan lyhyt.

Mutta tuon ikäisille nuorille naisille kannattaa saattaa sanomaa, että ottavat kaiken irti noista vuosista.

Mahdollisimman monen kanssa paneminen on siis jotain absoluuttista hauskaa, jota kaikille pitää tuputtaa?

Eikö sitten ole? Jos sinulle kerrottaisiin, että riittää kun olet suht ok-näköinen hoikka tai normaalivartaloinen nuori mies niin kaikki naiset haluavat seksiä kanssasi, niin mitäpä miettisit? Että no en tietenkään harrastaisi sitä vaan etsisin jostain kannon alta alemman tason naisen ja sitoutuisin häneen loppuelämäkseni?

Totta hemmetissä kannattaa deittailla monia, sekstaillakin, pitää hauskaa, jos kerran on vain kerran elämässä tuollainen tilaisuus ja sen jälkeen peli on menetetty.

Niin, mutta tuolla meiningillä menetät helposti myös sitoutumiskykysi.

Sehän se onkin jännä juttu että vain naisen kumppaneiden määrä korreloi oman tyytyväisyyteen avioliittoonsa, käänteisesti. Miesten tyytyväisyys ei korreloi miesten kumppanimäärän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten kirous on siinä, että ikävuosina 16-25 housuihin pyrkijöitä on niin tolkuton määrä. Syntyy illuusio, että naisen tasoinen mies on aikamoinen eliittisankari. Vähän vanhempana parisuhdetta etsiessä on sitten vaikea ymmärtää, että suhdehommissa yksi mies ei riitäkään sadoille naisille, jolloin omat osakkeet tippuvat paaaljon alemmaksi. Peruskiva ok-nätti on tietenkin haluttua panoseuraa teekkaribileissä ja kevytsuhteeseenkin ok, mutta sitä ei pidä käyttää indikaationa omasta parisuhdetasosta.

Usein näkee miten nämä ihan kivat-naiset ei kelpaa nille ihan kivoille-miehille. Tässäpä se ongelma pilee, samantasoiset eivät huoli toisiaan, vaan kaikki tavoittelevat jotakin parempaa kuin mitä itse ovat.

Kyllä on niin bullshittia. 

Naiset ne ovat niitä, jotka ulisevat jonkun urheilu- tai viihdetähden perään. 

Miehillä ei esiinny vastaavaa ilmiötä. Miehille kelpaa melkein kaikkein naiset, kuten on tässäkin ketjussa todettu. Tai vähintäänkin miehillä on niin valtavasti erilaisia naisihanteita, että melkein kaikki naiset ovat jotakin niistä. Naisten miesmaku on paljon rajatumpi. 

Tässä ketjussa on nimenomaan kerrottu, että yli kolmekymppinen nainen ei kelpaa kenellekään koska jokainen mies haluaa 18-28 vuotiaan naisen.

Vai niin. 

Mutta miksi te naiset elätte harhoissa, että joku pop-tähti ehtisi edes teoriassa panna kaikkia satoja tuhansia naisfanejaan? Tiedetään ettette ole kovin hyvia matematiikassa, mutta melko monet teistä kuitenkin lukion oppimäärän saavat suoritettua ja eikös sitä siihen mennessä jo tilastomatematiikkaakin ole sivuttu. 

Kuinka moni teini-iän ohittanut haaveilee jostain poptähdestä? Varmaan saman verran aikuisia miehiä ja naisia piirittää vain jotain ihailemaansa julkimoa.

Minä olen ihan rehellisesti nirso akateeminen nainen. En kelpuuta kaikkia miehiä, ja vaikka yksinäisyys joskus ahdistaakin olen silti mieluummin yksin kun jonkun täysin itselleni sopimattoman kanssa. En vaadi mieheltä korkeakoulutusta, mutta matemaattista älyä kyllä. Se on ainut pitävä vaatimus, en kestä ajatusta tyhmästä lapsesta. Toki sellainen voi muutenkin syntyä, mutta en halua isävalinnalla ihan varmistaa, että tulevat kersat joutuvat matematiikan tukiopetukseen jo alakoulussa.

Olen 28v, olen koulutukseltani DI. Olin ikävuodet 19-26 avoliitossa ja kihloissa, suhde kaatui kun mies (silloin 29) petti, jätti ja vaihtoi 23-vuotiaaseen. Tämän jälkeen sinkkuna on ollut vaikeaa. Vaikka nuorena korkeakoulussa oli edukas sukupuolijaukauma ja näennäisesti matemaattisesti lahjakkaita ja mukavia miehiä oli vapaana ei heistä tietääkseni ole sinkkuna enää ketään (hyvä heille, en ole katkera).

Minulle miehen ulkonäkö on melkolailla ihan sama, en halua sairaalloisen lihavaa tai tatuoitua ja/tai lävistettyä miestä. Ottaisin myös työttömän miehen, jos se ei aiheuta hänelle itsetunto-ongelmia ja hänellä on realistinen itsensä elätyssuunnitelma. Tyhmää en vaan huoli, miehen täytyy olla sellainen, jonka kanssa voi keskustella oikeista ja tärkeistä asioista ja jonka geeniperimä on edes jokseenkin edullinen.

Kumppanin löytäminen on ollut aika hankalaa, olen jutellut nettitreffeillä useamman kivan oloisen miehen kanssa, mutta monen ihan lupaavan miehen kanssa ei ole vain synkannyt sitten livenä. Sitten on ollut ihan toivottomia tapauksia, esim. erittäin huonoa suomea kirjoittava 30-vuotias eronnut ja lapsellinen putkimies, joka väitti olevansa hyvä luonnontieteissä mutta putosi ihan perusjuttelusta kärryiltä. Sitten yritti paikata sitä ikävää tunnetta sovinistisella läpällä ja puhumalla ammattitermejä jotta osaisi jotain mitä minä en...

Olen siis ihan nirsouttani sinkku, tykkään silti valittaa asiasta. En ole aikuistunut "alfojen panoringistä" karannut yksilö tai haaveile julkkiksista. Mutta vaateina on älykkyys ja sinkkuna ei vaan ole paljoa älykkäitä miehiä, ihan ymmärrettävistä syistä. Osa sinkkuutta voi johtua myös omista piirteistäni. Saatan olla ujouden vuoksi vaikeasti lähestyttävän oloinen, olen kasvoiltani aika kovapiirteinen, haluan käyttää laseja enkä piilolinssejä, hiukseni ovat aika ohuet eikä minulta löydy kiinnostusta niiden laittamiseen päivittäin. Pukeudun rennosti, lähinnä hameisiin, mekkoihin ja neuleisiin. Vartaloltani olen normaali, pienet rinnat, päärynä, normaali painoindeksi.

Olen sinkku nirsouttani ja omaa epäviehättävyyttäni, tykkään silti purkaa ahdistustani asiasta mm. valittamalla miesten tasosta. En varsinaisesti ihmettele miten voin olla sinkku, mutta kyllä joskus tympii kun näen exän tyttöystävänsä kanssa ja mietin mikä hänessä on minua niin paljon parempaa.

Oon 18-vuotias nuori mies. Valintoja edessä paljon kuten, intti vai sivari jne.

 En ole kiinnostunut kenestäkään naisesta, koska ylenpalttisen rasisteja suurin osa ja tahtoo vain Suomalaisen miehen 100%. Ulkomaalaset naiset useat heistä haisee ulosteelle ja eikä heillä ole työpaikkaa tai kunnollista koulutusta. Suomalainen nainen nauraa vain minulle tai tyrmää suoraan ahdistelulla.

En ole mikään lompakko tai avain parempaan tulevaisuuteen, siksi onnen onkijat pysyy kaukana.

Peruskoulun jälkeen menin amikseen, en ole tavannut vielä yhtään järkevää tyttöä, joka ei olisi tehnyt seuraavia: makannu tuntemattoman kanssa,Ollut baarissa,Ollut laivalla,Ollut masentunut, seurustellut aikaisemmin, viiltelee itseensä jne.

En etsi naisia, en omista kaveri piiriä, en ole millään lailla yhteiskunnassa mukana.

Puoli-suomalaisena olen ns"roska sakkia". Tulevaisuudessa olen todennäköisesti työtön, asun yksin puhtaassa kodissa ja nain parikymmentä nuoremman naisen jos jaksan, koska naiset haluaa vanhempia miehiä (heh,heh mitä idioottei, selvästi devoluutiota tykkää harrastaa).

Ei ole mitään varsinaisia vaatimuksia, miltä naisen pitää näyttää, kunhan vain kemia toimii ja ollaan samalla tasolla ja nainen ei ole ylikasvanut lapsi, joka ei pääse asioiden yli.

En ota vastaan sellaisia kuka tykkää käyttää "vilauttelevia asuja" ja sanoa että se on muotia.

En ole mitenkään misogynisti tai no hiukan, mutta nuorempana useat ongelman aiheuttajat olivat nimenomaan tytöt ja vanhemmalla iällä naiset ja miehet.

Useat mulkoilevat kaduilla vihaisesti, koska olemassa oloni on haitaksi. Ihan sama pukeudunko asiallisesti vai koti verkkareihin, niin aina ihmiset mulkoilee, kuin olisin murtovaras.

Vierailija kirjoitti:

Näiden itsensä perusnäteiksi leimaavien naisten mielestä yökerhossa kuin yökerhossa on aina vähintään kymmeniä alusvaatemallitason kaunottaria viemässä miehet ja heidän huomio. Vaikka totuus on, että siellä on ehkä muutama tälläinen ja loput ovat niitä oikeasti perusnättejä naisia jotka kelpaavat miehille aivan loistavasti kuten pitääkin. 

Eli voinko siis jo aivan aiheesta kutsua itseäni ihan helvetin rumaksi naiseksi, koska miehet eivät minua baareissa lähesty? Kaikkialla muualla olen aina saanut kuulla olevani kaunis ja ihmiset olettavat minun olevan varattu.

Mutta baareissa ei yhtikäs mitään iskuyrityksiä tai sitä, että miehet kelpuuttaisivat. Ymmärtäähän sen kun siellä on kauniimpia, joita piirittää. Ja asun siis isossa kaupungissa, en missään peräkylässä, jossa asiantila aivan eri.

Minä olen ihan rehellisesti nirso akateeminen nainen. En kelpuuta kaikkia miehiä, ja vaikka yksinäisyys joskus ahdistaakin olen silti mieluummin yksin kun jonkun täysin itselleni sopimattoman kanssa. En vaadi mieheltä korkeakoulutusta, mutta matemaattista älyä kyllä. Se on ainut pitävä vaatimus, en kestä ajatusta tyhmästä lapsesta. Toki sellainen voi muutenkin syntyä, mutta en halua isävalinnalla ihan varmistaa, että tulevat kersat joutuvat matematiikan tukiopetukseen jo alakoulussa.

Olen 28v, olen koulutukseltani DI. Olin ikävuodet 19-26 avoliitossa ja kihloissa, suhde kaatui kun mies (silloin 29) petti, jätti ja vaihtoi 23-vuotiaaseen. Tämän jälkeen sinkkuna on ollut vaikeaa. Vaikka nuorena korkeakoulussa oli edukas sukupuolijaukauma ja näennäisesti matemaattisesti lahjakkaita ja mukavia miehiä oli vapaana ei heistä tietääkseni ole sinkkuna enää ketään (hyvä heille, en ole katkera).

Minulle miehen ulkonäkö on melkolailla ihan sama, en halua sairaalloisen lihavaa tai tatuoitua ja/tai lävistettyä miestä. Ottaisin myös työttömän miehen, jos se ei aiheuta hänelle itsetunto-ongelmia ja hänellä on realistinen itsensä elätyssuunnitelma. Tyhmää en vaan huoli, miehen täytyy olla sellainen, jonka kanssa voi keskustella oikeista ja tärkeistä asioista ja jonka geeniperimä on edes jokseenkin edullinen.

Kumppanin löytäminen on ollut aika hankalaa, olen jutellut nettitreffeillä useamman kivan oloisen miehen kanssa, mutta monen ihan lupaavan miehen kanssa ei ole vain synkannyt sitten livenä. Sitten on ollut ihan toivottomia tapauksia, esim. erittäin huonoa suomea kirjoittava 30-vuotias eronnut ja lapsellinen putkimies, joka väitti olevansa hyvä luonnontieteissä mutta putosi ihan perusjuttelusta kärryiltä. Sitten yritti paikata sitä ikävää tunnetta sovinistisella läpällä ja puhumalla ammattitermejä jotta osaisi jotain mitä minä en...

Olen siis ihan nirsouttani sinkku, tykkään silti valittaa asiasta. En ole aikuistunut "alfojen panoringistä" karannut yksilö tai haaveile julkkiksista. Mutta vaateina on älykkyys ja sinkkuna ei vaan ole paljoa älykkäitä miehiä, ihan ymmärrettävistä syistä. Osa sinkkuutta voi johtua myös omista piirteistäni. Saatan olla ujouden vuoksi vaikeasti lähestyttävän oloinen, olen kasvoiltani aika kovapiirteinen, haluan käyttää laseja enkä piilolinssejä, hiukseni ovat aika ohuet eikä minulta löydy kiinnostusta niiden laittamiseen päivittäin. Pukeudun rennosti, lähinnä hameisiin, mekkoihin ja neuleisiin. Vartaloltani olen normaali, pienet rinnat, päärynä, normaali painoindeksi.

Olen sinkku nirsouttani ja omaa epäviehättävyyttäni, tykkään silti purkaa ahdistustani asiasta mm. valittamalla miesten tasosta. En varsinaisesti ihmettele miten voin olla sinkku, mutta kyllä joskus tympii kun näen exän tyttöystävänsä kanssa ja mietin mikä hänessä on minua niin paljon parempaa.

Myöskään viestin kirjoittajan kaltaista älykästä mutta sinkkuna olevaa naista ei ole niin helppoa löytää. Ja kyllä niitä samanikäisiä DI-tutkinnon suorittaneita miehiäkin vielä on sinkkuina; viestin kirjoittaja on 34 täyttänyt jatko-opintojaan tekevä DI Espoosta. Miten sinun kaltaisen naisen tavoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää miehet että kavereidenne tyttöystävät etsisivät tuttavapiiristään sopivia naisia, joiden kanssa voisi lähteä treffeille. Siten ne parisuhteet parhaiten syntyvät kun on yhteisiä tuttuja ja tiedetään että nämä voisivat sopia yhteen.  

Heh... minua on yritetty "naittaa" ainakin 4-5 kertaa juurikin tällä tavalla, eli kaveri tai hänen vaimonsa tuntee jonkun ystävättären, työkaverin tai salitutun, joka valittelee miehen puutetta. Ja tulos?

*Yhdelle laitoin Facebookissa asiallisen avausviestin, jonka kaverin vaimo luki ennen tälle työkaverilleen lähettämistä. => Ei suvainnut arvon leidi edes vastata viestiini.

*Loput ovat sitten sanoneet kauniisti päivää ja sen jälkeen olleet hiljaa suuntaani. Yksi jopa käänsi selkänsä, kun ojensin käteni tervehtiäkseni.

Kaverini, ja varsinkin hänen vaimonsa, ovat olleet silminnähden hämmästyneitä näiden naisten käytöksestä. Kokevat kai olevansa osittain vastuussa, kun suosittelijoina toimivat.

Jaa että millainen minä olen? 35-vuotias, yliopistossa maisteriksi opiskellut, lapseton, kahta työtä tekevä (mutta silti pienituloinen), keskimääräistä älykkäämpi, varsin laaja-alaisesti asioista kiinnostunut aina politiikasta kirjallisuuden klassikoiden kautta ravitsemustieteeseen asti, vartalolta paremman näköinen kuin 90-95% ikäluokkani miehistä, ei mielenterveysongelmia, raitis ja tupakoimaton. Luonne enemmän introvertti, joskin on minulla avereita ja käyn deittitapahtumissa ynnä muissa tilaisuuksissa, joissa nyt ihmiset yleensä tapaavat käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää miehet että kavereidenne tyttöystävät etsisivät tuttavapiiristään sopivia naisia, joiden kanssa voisi lähteä treffeille. Siten ne parisuhteet parhaiten syntyvät kun on yhteisiä tuttuja ja tiedetään että nämä voisivat sopia yhteen.  

Heh... minua on yritetty "naittaa" ainakin 4-5 kertaa juurikin tällä tavalla, eli kaveri tai hänen vaimonsa tuntee jonkun ystävättären, työkaverin tai salitutun, joka valittelee miehen puutetta. Ja tulos?

*Yhdelle laitoin Facebookissa asiallisen avausviestin, jonka kaverin vaimo luki ennen tälle työkaverilleen lähettämistä. => Ei suvainnut arvon leidi edes vastata viestiini.

*Loput ovat sitten sanoneet kauniisti päivää ja sen jälkeen olleet hiljaa suuntaani. Yksi jopa käänsi selkänsä, kun ojensin käteni tervehtiäkseni.

Kaverini, ja varsinkin hänen vaimonsa, ovat olleet silminnähden hämmästyneitä näiden naisten käytöksestä. Kokevat kai olevansa osittain vastuussa, kun suosittelijoina toimivat.

Jaa että millainen minä olen? 35-vuotias, yliopistossa maisteriksi opiskellut, lapseton, kahta työtä tekevä (mutta silti pienituloinen), keskimääräistä älykkäämpi, varsin laaja-alaisesti asioista kiinnostunut aina politiikasta kirjallisuuden klassikoiden kautta ravitsemustieteeseen asti, vartalolta paremman näköinen kuin 90-95% ikäluokkani miehistä, ei mielenterveysongelmia, raitis ja tupakoimaton. Luonne enemmän introvertti, joskin on minulla avereita ja käyn deittitapahtumissa ynnä muissa tilaisuuksissa, joissa nyt ihmiset yleensä tapaavat käydä.

Sama kokemus minulla. Tuttavanainen suositteli minulle naisystäväänsä. Tapasimme jossain ja tuttavanainen esitteli meidät. Tämä "minulle sopiva nainen", sanoi että "Jaa" ja meni tilaamaan siideriä, eikä tullut enää juttelemaan. Ei siis tervehtinyt, taikka vaihtanut edes paria näennäisen kohteliasta lausetta. En tiedä mitä hän odotti, mutta ilmeisen vahvasti pettyi näkemäänsä, eli 3 vuotta itseään vanhempaan, 182 pitkään ja normaalipainoiseen insinöörimieheen.  Nyttemmin seurustelee viinaan menevän pitkähiuksisen elämäntapavalittajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden itsensä perusnäteiksi leimaavien naisten mielestä yökerhossa kuin yökerhossa on aina vähintään kymmeniä alusvaatemallitason kaunottaria viemässä miehet ja heidän huomio. Vaikka totuus on, että siellä on ehkä muutama tälläinen ja loput ovat niitä oikeasti perusnättejä naisia jotka kelpaavat miehille aivan loistavasti kuten pitääkin. 

Eli voinko siis jo aivan aiheesta kutsua itseäni ihan helvetin rumaksi naiseksi, koska miehet eivät minua baareissa lähesty? Kaikkialla muualla olen aina saanut kuulla olevani kaunis ja ihmiset olettavat minun olevan varattu.

Mutta baareissa ei yhtikäs mitään iskuyrityksiä tai sitä, että miehet kelpuuttaisivat. Ymmärtäähän sen kun siellä on kauniimpia, joita piirittää. Ja asun siis isossa kaupungissa, en missään peräkylässä, jossa asiantila aivan eri.

No?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden itsensä perusnäteiksi leimaavien naisten mielestä yökerhossa kuin yökerhossa on aina vähintään kymmeniä alusvaatemallitason kaunottaria viemässä miehet ja heidän huomio. Vaikka totuus on, että siellä on ehkä muutama tälläinen ja loput ovat niitä oikeasti perusnättejä naisia jotka kelpaavat miehille aivan loistavasti kuten pitääkin. 

Eli voinko siis jo aivan aiheesta kutsua itseäni ihan helvetin rumaksi naiseksi, koska miehet eivät minua baareissa lähesty? Kaikkialla muualla olen aina saanut kuulla olevani kaunis ja ihmiset olettavat minun olevan varattu.

Mutta baareissa ei yhtikäs mitään iskuyrityksiä tai sitä, että miehet kelpuuttaisivat. Ymmärtäähän sen kun siellä on kauniimpia, joita piirittää. Ja asun siis isossa kaupungissa, en missään peräkylässä, jossa asiantila aivan eri.

No?

No mitä no? Onko sen miehen sitten löydyttävä juuri sieltä baarista, jos ne kerran muualla sua lähestyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näiden itsensä perusnäteiksi leimaavien naisten mielestä yökerhossa kuin yökerhossa on aina vähintään kymmeniä alusvaatemallitason kaunottaria viemässä miehet ja heidän huomio. Vaikka totuus on, että siellä on ehkä muutama tälläinen ja loput ovat niitä oikeasti perusnättejä naisia jotka kelpaavat miehille aivan loistavasti kuten pitääkin. 

Eli voinko siis jo aivan aiheesta kutsua itseäni ihan helvetin rumaksi naiseksi, koska miehet eivät minua baareissa lähesty? Kaikkialla muualla olen aina saanut kuulla olevani kaunis ja ihmiset olettavat minun olevan varattu.

Mutta baareissa ei yhtikäs mitään iskuyrityksiä tai sitä, että miehet kelpuuttaisivat. Ymmärtäähän sen kun siellä on kauniimpia, joita piirittää. Ja asun siis isossa kaupungissa, en missään peräkylässä, jossa asiantila aivan eri.

No?

No mitä no? Onko sen miehen sitten löydyttävä juuri sieltä baarista, jos ne kerran muualla sua lähestyy?

No kun eivät lähesty! Luullaan varatuksi ja lopuilta varatuilta miehiltä saan kuulla olevani kaunis.

Että miksi minä olen mukamas osan mielestä kaunis ja silti ei tavismiehelle baareissa kelpaa? En voi muuta johtopäätöstä enää tehdä kuin sen, etten ole edes perusnätti vaan ruma.

Vierailija kirjoitti:

Niin, kun tavalliset pullanaamat ei sytytä näitä naisia.

Mun mies on tavallinen pullanaama. Suhteessa merkkaa muut asiat.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on. Olen itse akateemisesti koulutettu vasten tahtoaan paritta jäänyt, jo 41-vuotias suomalaisnainen.

Eikä ole ollut nirsouskaan vaivana, kuten usein väitetään, että ainoa syy naisen pariutumattomuuteen on kohtuuttomat odotukset miestä kohtaan. Mulla on aina ollut toiveena löytää vaan ihan tavallinen, mukava ja luonteeltaan kanssani yhteensopiva mies. Ei pituus-, koulutustaso- tai tulorajoja. Kovin pahoja henkilökohtaisia ongelmia en tosin ole hyväksynyt, esim. alkoholi- tai huumeongelmaa tai vakavaa mielisairautta (kerran yritin seurustella bipolaarihäiriöisen kanssa ja se oli yhtä helvettiä). 

Olenko sitten ruma ja läski siiderivalas? No en. En nyt missikisoihin tai malliksi kelpaisi, mutta ihan tavallisen näköinen, meikattuna jopa kivan näköinen olen. 165 cm pitkä ja 53 kg painoa. Tyyliltäni semmoinen aika luonnollinen, eli ei mitään tekoripsiä, silikoneja tai platinablondia tukkaa eikä huipputreenattua fitnesskehoa. 

Mutta niin vaan on ollut että minusta ei ole juuri kukaan mies joita olen deittaillut ollut kiinnostunut. Valinnanvaraa on miehille niin paljon, kauniimpia ja näyttävämpiäkin naisia. Samaa ongelmaa on useammalla tutullanikin, että ihan fiksut ok näköiset naiset ei vaan ole löytäneet miestä, vaikka yritystä on ollut.

Minkäs ikäisiä ovat miehet olleet? Mistä olet miehiä etsinyt? Onko ollut paljon suhteita? Seksisuhteita? Ootko paljon tapaillut, treffaillut, jne? Mitä ovat olleet syyt että miehe eivät ole halunneet edetä?

Varmaan sinä ja nämä naiset kuitenkin tiedostamattaan ovat karsineet pois suuren joukon potentiaalisia miehiä. Varmaan myös ovat passiivisia iskuhommissa. 35v jälkeen naisen pitäisi jo itsekin alkaa panostamaan miehen iskemiseen.

Netissä nämä yhdet eukot piti blogia (Loppukiri) ja tämä toinen 4-kybänen nainen järjestäen innostui itseään nuoremmista miehistä. Antoi niille pesää, mutta ei saanut suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Pyytäkää miehet että kavereidenne tyttöystävät etsisivät tuttavapiiristään sopivia naisia, joiden kanssa voisi lähteä treffeille. Siten ne parisuhteet parhaiten syntyvät kun on yhteisiä tuttuja ja tiedetään että nämä voisivat sopia yhteen. Mun kavereiden miehillä 35+ ei ole enää sinkkuystäviä. Ne on kaikki naimisissa. Naisille tämä pariutuminen tässä iässä on jo todella hankalaa, kuten tässäkin ketjussa moni on todennut, halusi lapsia tai ei tai oli niitä lapsia tai ei jo ennestään. 

Ei onnistu, koska ne entiset mieskaverit pelkäsivät niiden vaimon jättävän heidät ja ottavan mut tilalle. Kokivat siis minut uhkaksi itselleen ja omalle suhteelleen. Naimisissa olevilla miehillä ei siis yleensä ole sinkkukavereita tuosta syystä, mikä oletettavasti pätee myös ylläkirjoittajan kavereiden miehiin.

Niinpä neuvosi ei ole hyödyllinen juuri kenellekään.

Saas nähdä onnistuuko joku nainen tämänkin tulkitsemaan naisten syyllistämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ketjut on aina todella omituista luettavaa. En itse tunne ketään, en miestä enkä naista, joka olisi vastentahtoisesti pariton. Kuten täällä jo aiemmin jossain ketjussa puhuttiinkin, niin ihmiset nykyään tapaavat toisensa helpoiten netissä. Omassakin tuttavapiirissäni on pariskuntia, jotka ovat tavanneet nettitreffeillä. Jos joku eroaa, hetken humputtelun jälkeen se yleensä etsii uuden kumppanin nettipalstoilta, jos ei löydä sitä muuta kautta ihan normaaliarjesta. Harvemmat ovat tavanneet baarissa, taitavat nuo baarit olla Tinderin lailla vain satunnaisseuran etsimistä varten.

Itse taas olen vapaaehtoisesti sinkkuna pysyttelevä N36 ja maailman tavanomaisimman näköinen. Olen niin keskiarvo kuin ihminen voi ikinä olla: pituus, paino ja naama ovat kaikki täyttä keskiluokkaa. Meikkaan minimaalisesti, pukeudun tavanomaisesti. Luonteeltani olen introvertti, viihdyn enimmäkseen yksin ja uusia tuttavuuksia kohtaan suhtaudun pitkän aikaa isolla varauksella. Ja sitten kun puhun, tykkään puhua varsin pitkäveteisistä aiheista, kuten töistä tai politiikasta. Näistä tosiasioista huolimatta minulla ei KOSKAAN ole ollut ongelmana saada treffikutsuja miehiltä. Tiedän monta miestä omasta tuttavapiiristäni, jotka olisivat halunneet kanssani parisuhteeseen; mukavia, fiksuja, kivannäköisiä miehiä, joista en vain ole kiinnostunut kuin kaverina ja sille tasolle olemme onneksi jääneetkin. (Siksi "onneksi", että haluan pitää nämä ihmiset elämässäni, vaikka meillä ei rakkaussuhdetta olekaan.)

Joten JOS MINÄ, kaikkien seinäkukkasten esiäiti, tapaan potentiaalisia seurustelukumppaneita (ja vielä tämänkin ikäisenä) jatkuvasti, niin MITEN VOI MUKA OLLA, että miehen löytäminen olisi jotenkin VAIKEAA?? Niitähän tapaa kaikkialla: kirjastoissa, kahviloissa, junissa, bensa-asemilla, harrastuksissa ja erilaisissa tapahtumissa, taidenäyttelyissä, työpaikoilla... Ja vielä jos on itse haku päällä, niin ei muuta kuin laajentamaan valikoimaa internetiin asti.

En usko hetkeäkään, etteikö normaali-ihminen kykenisi halutessaan löytämään toista normaali-ihmistä ja pariutumaan sen kanssa. En hetkeäkään.

Jaah. Olen kivan näköinen 164/60 32v. toimistotyötä tekevä nainen. Tykkään koti-illoista, leipomisesta, elokuvista, konserteista, matkustamisesta, vaeltamisesta. Mulla on pitkät vaaleat hiukset ja naiselliset vaatteet. Oon vähän introvertti mutta kuitenkin sosiaalinen ja iloinen. Juttelen sujuvasti ihan kenen kanssa vaan ja tapaan uusia ihmisiä jokusen kerran kuussa. Olen mielestäni kaikin tavoin tavallinen, mukava nainen.

Ikinä ei ole ulos pyydetty ja jos olen itse kysynyt, vastaus on ollut ei. Sanomattakin selvää etten ole suhteessa ollut kun en ole poikaa edes pussaamaan päässyt.

Meitä on. Me emme ole taruolentoja. Kokemuksemme ja pettymyksemme ovat aitoja. Emme ehkä tiedä miksi elämä on mennyt näin mutta pliis älkää ainakaan haukkuko tai vähätelkö. Miesten lähestyminen on tarpeeksi jännittävää muutenkin kun ei ikinä tiedä sanooko tämäkin jotain ilkeää vai vaan ei kiitos... Parhaimmillaan mut on friend zonattu, pahimmillaan haukuttu rumaksi isotissiseksi lehmäksi.

Meitä todellakin on.