Miksi Suomessa vaaditaan omaa aikaa lapsista,
Miehestä,sukulaisista jne? Tarvitsetteko omaa aikaa itsestänne?
Kommentit (35)
Minä ainakin kaipaan joskus omaa aikaa. Ihan vaan siksi, että saan päässä sekaisin olevat palikat taas järjestykseen. Ei onnistu jos pitää koko ajan ajatella jotain toista ihmistä. Mulle kyllä riittää tähän vaikka tunnin lenkki yksin jossain rauhallisessa paikassa, joskus vaatii pidemmän jakson.
ennenhän sitä omaa aikaa oli äideillä esim. navetassa. Varsinkin talvella, kun ei kaikilla ollut kenkiä, niin lapset olivat tuvasssa ehkä isoäidin kanssa, ja äiti kävi saamassa omaa aikaa lypsämässä.
Aina on ollut hetkiä, että äidit ovat olleet erossaan muksuistaan, nykyaikana taas pitäisi olla koko ajan lasten käytettävissä.
Eikö ole aika narsistista ajatella joka välissä vain omaa aikaansa?
Miksei voitaisi olla aina töissä? Mihin sitä vapaa-aikaa tarvitsee?
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
Esimerkiksi Italiassa on ihan tavallista, että miehen äiti päättää poikansa perheen asioista. Toki hän usein vastaa lastenhoidosta, ruuanlaitosta jne., mutta vastapuolena on se, että hän saa päättää matot ja verhot ja sen, missä sunnuntaipäivällinen syödään. Äiti saa omaa aikaa, mutta anopin määräämissä rajoissa. Ja kun mummo vanhenee, on hän miniän hoivissa elämänsä loppuun asti, joten helppo lapsiperheaika vaihtuu anopin hoitamiseksi.
Sitähän meilläkin nyt iso osa nuorista äideistä toivoo: mummo hoitamaan lapsia ja antamaan omaa aikaa, 20 vuoden kuluttua miniä hoitamaan mummoa ilman omaa aikaa.
Mielestäni lapset tuo voimaa <3 Älkööt tehkö, jos ette kestä :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
Esimerkiksi Italiassa on ihan tavallista, että miehen äiti päättää poikansa perheen asioista. Toki hän usein vastaa lastenhoidosta, ruuanlaitosta jne., mutta vastapuolena on se, että hän saa päättää matot ja verhot ja sen, missä sunnuntaipäivällinen syödään. Äiti saa omaa aikaa, mutta anopin määräämissä rajoissa. Ja kun mummo vanhenee, on hän miniän hoivissa elämänsä loppuun asti, joten helppo lapsiperheaika vaihtuu anopin hoitamiseksi.
Sitähän meilläkin nyt iso osa nuorista äideistä toivoo: mummo hoitamaan lapsia ja antamaan omaa aikaa, 20 vuoden kuluttua miniä hoitamaan mummoa ilman omaa aikaa.
No, tuo vasta sairaalta kuullostaakin! :DDDD Mun ja miehen perhe, MEIDÄN päätökset! Muut voi painua vittuun :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
Esimerkiksi Italiassa on ihan tavallista, että miehen äiti päättää poikansa perheen asioista. Toki hän usein vastaa lastenhoidosta, ruuanlaitosta jne., mutta vastapuolena on se, että hän saa päättää matot ja verhot ja sen, missä sunnuntaipäivällinen syödään. Äiti saa omaa aikaa, mutta anopin määräämissä rajoissa. Ja kun mummo vanhenee, on hän miniän hoivissa elämänsä loppuun asti, joten helppo lapsiperheaika vaihtuu anopin hoitamiseksi.
Sitähän meilläkin nyt iso osa nuorista äideistä toivoo: mummo hoitamaan lapsia ja antamaan omaa aikaa, 20 vuoden kuluttua miniä hoitamaan mummoa ilman omaa aikaa.
No, tuo vasta sairaalta kuullostaakin! :DDDD Mun ja miehen perhe, MEIDÄN päätökset! Muut voi painua vittuun :)
Juuri siksi suomalaiset lapsiperheet rutisevat puuttuvista turvaverkoista: halutaan ihan kaikki, mutta ei olla itse valmiita antamaan mitään. Kuka haluaa olla aikuisille lapsilleen ilmainen piika?
Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. Vasta sitten voin hyvin ja jaksan muita ihmisiä. Se liittyy introvertiiuteen.
Minä tarvitsen kyllä omaa aikaa itsestänikin. Ap tarkoitti tuon varmaankin vitsiksi, mutta kun yksinäinen ihminen hakeutuu muiden ihmisten seuraan, sehän on nimenomaan vapaata siitä omasta itsestä. Ei se nyt niin harvinaista ole.
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
No miksi niin? Miksi ei keskieuroopan malliin ole paluuta, kun siellä perheet ja lapset voivat vielä paremmin? Miksi äiti tai isö ei voisi hoitaa lapsia kotona, pidempäänkin? Ettei vain syynä ole siihenkin, että no kun se oma aika?
Vierailija kirjoitti:
Miksei voitaisi olla aina töissä? Mihin sitä vapaa-aikaa tarvitsee?
Töissäolo on monelle vanhemmalle sitä omaa aikaa. Saa olla erossa lapsista, aah. Näin se menee täällä. Eikö ole ihanaa?
Vierailija kirjoitti:
Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. Vasta sitten voin hyvin ja jaksan muita ihmisiä. Se liittyy introvertiiuteen.
Oma iaka lapsista tarkoittaa useimmiten aikaa omien aikuisten kavereiden kanssa hurvittelemassa, omissa harrastuksissa, reissuilla ja menoissa.
Kun äidillä ja isällä menee lujaa ja elävät elämänsa parhainta aikaa, se voikin olla lapselle kaikkein yksinäisintä, pelokkainta ja surkeinta iakaa vailla tukea ja rakkautta!
En tarvitse omaa aikaa itsestäni (sitä saan ihan riittävästi ollessani asiakkaiden, työkavereiden, puolisoni, lasteni, sukulaisteni ja ystävieni käytettävissä), mutta tarvitsen omaa aikaa itseni kanssa.
Naiset haluaa nykyisin niin usein eron, saa lapset kätevästi pois joka toinen viikko ja saa omaa aikaa rälläämiseen yms.
Vierailija kirjoitti:
Minä tarvitsen paljon omaa aikaa. Vasta sitten voin hyvin ja jaksan muita ihmisiä. Se liittyy introvertiiuteen.
Olen voimakkaasti erimieltä. Itsekeskeisyys ei liity introverttiyteen. Väsyn minäkin sosiaalisissa tilanteissa, mutta perhe on oma lukunsa. Olen pesunkestävä introvertti, mutta lataudun kyllä kun saan olla yksin perheeni kanssa.
Kusipäisyys ja omien mielihalujen edellelaittaminen ei ole introverttiyttä.
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
Minulla on pari ystävää Sakssa, mutta ei sielläkään se konttoristi tai sairaanhoitaja pysty maksamaan niitä siivojia yms. Olet kyllä nyt ihaan elokuvamaailmasta tai lääkäri/tuomari perheistä puhumassa.
ruoho on aina vihrempää aidan toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.
Minulla on pari ystävää Sakssa, mutta ei sielläkään se konttoristi tai sairaanhoitaja pysty maksamaan niitä siivojia yms. Olet kyllä nyt ihaan elokuvamaailmasta tai lääkäri/tuomari perheistä puhumassa.
ruoho on aina vihrempää aidan toisella puolella.
Ja kolmevuotiaana tarhaan ja siitä esikouluun ja sitten kouluun. Lukiovalinta pitää tehdä jo hyvin aikaisin ala-asteella.
Koska monessa muussa paikassa on itsestäänselvyys, että sitä omaa aikaa on: vanhemmat käyvät päivällisillä, kotona käy siivoaja, pyykit pesetetään, niin että haetaan ja tuodaan kotiin, lounastauko on 1-2h, jolloin käydään työkavereiden, omien ystävien, oman miehen jne. kanssa ulkona syömässä kunnon lounas viineineen, joten siinä saa aikuisseuraa.
sosiaalisemmissa kulttuureissa voi hengähtää, kun isovanhempi hoitaa lasta ja tekee ruoan. Ei tarvitse juosta päiväkotiin ja päiväkodista kotiin väsäämään sitä ruokaa jne, jne
keski-eurooppassa on yleistä, että perheessä on yksi lapsi, äiti on kotona/tekee osa-aikatöitä, lapsi käy kolmivuotiaasta lähtien koulussa ja silti kotiin tulee se siivoaja, puutarhuri jne.
Meillä kun käydään kokopäivätöissä, tehdään lähes kaikki kotitalouteen liittyvät asiat täysin itse, ideallina on se, että vauva ei näe muita kuin äitinsä ja ehkä vähän isäänsä ( tämä siis kärjistäen), niin kyllähän siinä alkaa sitä omaa aikaa vaatimaan. Muualla sitä vaatimusta ei ole, koska sitä tulee ihan normaalisti.