Hemmetti, et ärsyttää joidenkin ihmisten asenne! Pakko avautua tästä!
Joo eli omistan aivan ihanan kultaisennoutajan. Aika rauhallisen tapauksen. No ei siinä mitään, olen tällä hetkellä raskaana ja nyt jatkuvasti saan kuulla siitä kuinka mun pitäisi luopua omasta kullanmurustani, vain siksi koska olen raskaana ja en kerkeäisi käydä pitkillä lenkeillä!! Ja vitut sanon minä! Kyllä me edelleen ollaan käyty pitkillä lenkeillä, VAIKKA RASKAANA OLENKIN!!!! Viikkoja huimat rv 28 eikä lenkit estä menoa siltikään!!
Mua ärsyttää ihan saakelisti just toi ihmisten asenne "sä oot raskaana, sä et voi tehä tota,tota ja tota! Sun pitää vaa maata sängyssä ja mutustaa suklaata!" Joo raskaus ei ole edelleenkään mikään saakelin sairaus!!! Raskaus on ihan luonnollinen tila ja elämä jatkuu edelleen!
Sitten tämä toinen asenne mikä ärsyttää, on se, että kuka vittu edes kehtaa sanoa toiselle luovu tosta eläimestä raskauden takia???!!!! Koira ei ole mikään saakelin tavara/esine mikä vaan annetaan pois huvin vuoksi!!!!!!!!!!!
Ja en todellakaan luovu koirastani,se on aivan SATA VARMA! Oli mulla sitten yks tai sata lasta!!!!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Juu, ymmärrän hyvin. Sain kuulla ihan samaa, ja siihen päälle kun oli vielä kaksi kissaa, niin voit varmaan kuvitella mitä se sitten oli.. Myös ammatistani tuli sanomista.. on erittäin epäsäännolliset työajat, eli jotkut automaattisesti olettivat että vihdan hups vaan tosta ammattiakin, ja olivat erittäin tyrmistyneitä kun vastasin että mitäpäs minä muutakaan teen tai osaan, eli tietysti palaan vanhaan työpaikkaan.. ja voi jösses sitä paheksuntaa..
Se on jännä juttu.. kun olet raskaana, niin se on monelle ihmiselle lupa alkaa laukomaan ihan mitä sattuu, ja se mielipide on tuotava esille ihan pakosti, vaikkei raskaana olevan ihmisen elämä tai elämänvalinnat kellekkään kuulu.
Mut se onneks loppuu aika nopeesti kun vauva syntyy, ja sillon viimestään niille viimeisille kitisijöille voi laukasta yhtä suoraan, että kysyt kyllä mielipidettä tai neuvoa jos sitä tarvitset, mutta nyt on se hetki, jollon jokkainen pitää huolta omasta elämästään. piste!!
tsemiä raskauteen, ja tietenkään et koirasta luovu!!! hittoako se kellekkään kuuluu!!
Kiitos tsemppeistä :) En todellakaan luovu. Sellaista päivää ei tule, että luopuisin omasta rakkaasta kullanmurustani. Ja kyllä se lapsikin on minulle tärkein/rakkain silti, mutta siltikään en luovu koirastani. Vaikka meille vauva syntyy. Tiedän kyllä, että onhan siinä aina oma hommansa, mutta olen valmis tekemään töitä sen eteen. Se on kuitenkin niin rakas minulle, että mikään ei mieltäni muuta eikä päätäni käännä!
Välillä itsekkin mietin mikä hemmetti joitakin ihmisiä vaivaa, että kun tulee raskaaksi niin tyyliin niiden mielestä pitäisi itsensä sitoa sänkyyn kiinni ja oma elämä pitäisi unohtaa samantien!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä hankkiutumaan raskaaksi noin nuorena?
Noin nuorena?? 25 olen :D
Eikä se muka oo sun mielestä nuori????
Emmä ny tiiä :D emmä mikää 18 v nuori ole enää kuiteskaa :D
Must on vähän törkeetä tulla maalaamaan piruja seinille, et "Mitä jos sun lapsesta tulee allerginen..." no jos jotain sattuu, ni sit mennään sen tilanteen mukaan, mut ei tulis mieleenkään varautua kaikkeen mahdolliseen pahaan mitä voi ja saattaa ehkä mahdollisesti joku päivä jossain tapahtua. Lähtökohtaisesti kuitenkin odotetaan et sielt tulee terve ja toivottu lapsi.
Samalla periaatteella voisi haukkua perheitä jotka asuu talossa, mis on portaat tai rappuset, ku mitä jos joku invalidisoituu eikä voi käyttää niitä? Sit kannattaa kaikkien luopua semmosesta talosta hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Outoja tuttavia ap:llä. Veikkaan, etteivät he pidä koirista.
Samaa joskus miettinyt itekkii, aika monilla tuttavilla kissoja, muutamalla koira. Sitten on myös näitäkin tuttavia jotka on luopuneet kaikista eläimistään kun ovat perustaneet perheen, mutta minä en sitä tee. Minun perheeseen kuuluu myös meidän koira. Tehkööt /ajatelkoot siitä muut mitä lystää! Mutta näin se vaan menee meillä!
Se on ihan miltä itsestä tuntuu.
Mä en usko, että kukaan vastasyntyneen äiti käy hevosia hoitamassa nykypäivänä. ;) Pötypuhetta..
Mutta niin, se on miltä itsestä tuntuu ja koirahan, varsinkin kultsi on huomattavasti helpompi lemmikki kuin vaikkapa pienpetoeläin, kissa.
Kissoilla kun on tuo saalistusvietti melko voimakas, ainakin useimmilla yksilöillä.
Mulla oli sellainen, jokaiseen liikkuvaan kyntensä iskevä tapaus, niin ei olisi tullut mitään.
Mun perheeseen ei kuulu vieraan lajin eläin, jota en ole itse synnyttänyt, valitan.
Oma lapsi menee kaiken edelle, myös eläimen.
Eli mä luovuin lemmikistä, turvallisuussyistä.
Se oli mun ratkaisuni. Piste.
ap kuulostaa ärsyttävän huomionhakuiselta. ehkä tuohon koiraan kommentointi johtuu siitä, että teet tuosta RASKAUDESTASI samanlaisen haloon oikeassa elämässäkin.
Vierailija kirjoitti:
ap kuulostaa ärsyttävän huomionhakuiselta. ehkä tuohon koiraan kommentointi johtuu siitä, että teet tuosta RASKAUDESTASI samanlaisen haloon oikeassa elämässäkin.
Kuuleppas, minä pidän raskautta luonnollisena tilana. Elän ja teen ihan normi asioita, vaikka raskaana olenkin. En ole todellakaan sellainen joka vain haluaa saada palvontaa raskauden aikana! En ole sairas, vaikka raskaana olenkin. Voin edelleen liikkua, nauttia elämästä ihan normaalisti.....
Koko elämää ei tarvitse unohtaa vaikka lapsen saakin. Eikä koiraa!
Ehkä tuon sanonnan sanoma on se, että ei pidä jäädä miettimään jonkun tölväisyjä liian pitkäksi aikaa. Tottakai sanatkin satuttavat mutta itsellä loppujen lopuksi on vastuu miten niihin reagoi.