Hemmetti, et ärsyttää joidenkin ihmisten asenne! Pakko avautua tästä!
Joo eli omistan aivan ihanan kultaisennoutajan. Aika rauhallisen tapauksen. No ei siinä mitään, olen tällä hetkellä raskaana ja nyt jatkuvasti saan kuulla siitä kuinka mun pitäisi luopua omasta kullanmurustani, vain siksi koska olen raskaana ja en kerkeäisi käydä pitkillä lenkeillä!! Ja vitut sanon minä! Kyllä me edelleen ollaan käyty pitkillä lenkeillä, VAIKKA RASKAANA OLENKIN!!!! Viikkoja huimat rv 28 eikä lenkit estä menoa siltikään!!
Mua ärsyttää ihan saakelisti just toi ihmisten asenne "sä oot raskaana, sä et voi tehä tota,tota ja tota! Sun pitää vaa maata sängyssä ja mutustaa suklaata!" Joo raskaus ei ole edelleenkään mikään saakelin sairaus!!! Raskaus on ihan luonnollinen tila ja elämä jatkuu edelleen!
Sitten tämä toinen asenne mikä ärsyttää, on se, että kuka vittu edes kehtaa sanoa toiselle luovu tosta eläimestä raskauden takia???!!!! Koira ei ole mikään saakelin tavara/esine mikä vaan annetaan pois huvin vuoksi!!!!!!!!!!!
Ja en todellakaan luovu koirastani,se on aivan SATA VARMA! Oli mulla sitten yks tai sata lasta!!!!
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity lapseen eikä hurttaan. Lapsi voi olla allerginenkin, mitäs sit teet?
Lasten allergisoitumista vastaan nykyään suositetaan, että kotona olisi useampia kotieläimiä lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Tuollainen altistus tuntuu suojaavan eläinallergioilta ei aiheuttavan niitä. Eikä raskaus ole vamma, itse pyöräilin ihan loppuun asti kun nuorimmaista odotin, liikunta tekee hyvää.
Olen täysin samaa mieltä kans! Jotkut ei vaan tajua asiaa näinkin päin, että ei se eläin aina ole niin paha asia..... Selitetään vaan, että entäs jos lapselle tulee allergia.... Voi luoja sentää!
Minä kohtasin raskaana ollessani samanlaista asennetta, tosin meillä oli kaksi kissaa. Lääkäri sanoi ihan faktana, että meidän tulee luopua kissoista. Perusteluna, että kissat ovat paljon likaisempia kuin koirat ja tulevat nukkumaan vauvan päälle, jolloin hän tukehtuu. Minusta lääkärin palaute oli ihan kummallista ylireagointia ja kissat jäivät. Tosin raskauden ajan mieheni putsasi hiekkalaatikon.
Kun vauva syntyi, kissat pysyttelivät kohteliaan matkan päässä. Lapsi ei koskaan yrittänyt mennä hiekkalaatikolle eikä syödä niiden ruokia. Kaikki meni loistavasti, eikä lapsellani ole koskaan ollut minkäänlaista allergiaa.
No, minä viimeisilläni raskaana matkustan työkeikoille bussilla, Helsingistä Porvooseen ja samana päivänä takaisin.
Eniten tällä hetkellä kuormittaa se että ukko ei välttämättä aina pese tiskejä vaikka olisi sovittu että on sen vuoro. Silti tulee neuvolasta ja jos miltäkin suunnalta kauhistelua noista bussimatkoista.
Raskaus ei todellakaan ole sairaus, kun raskaana ei saisi edes puolen tunnin nokkaunia bussissa ottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity lapseen eikä hurttaan. Lapsi voi olla allerginenkin, mitäs sit teet?
Lasten allergisoitumista vastaan nykyään suositetaan, että kotona olisi useampia kotieläimiä lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Tuollainen altistus tuntuu suojaavan eläinallergioilta ei aiheuttavan niitä. Eikä raskaus ole vamma, itse pyöräilin ihan loppuun asti kun nuorimmaista odotin, liikunta tekee hyvää.
Olen täysin samaa mieltä kans! Jotkut ei vaan tajua asiaa näinkin päin, että ei se eläin aina ole niin paha asia..... Selitetään vaan, että entäs jos lapselle tulee allergia.... Voi luoja sentää!
Siis mitä? Mitä ihmeen selitystä se on, että jos lapselle tulee allergia? Meillä on koira ja kaksi pientä lasta. Vaikka koira oli ensin ja rakas perheenjäsen, jonka elämä ei ole lapsista muuttunut, niin jos jompikumpi lapsi olisi tullut allergiseksi eikä parannusta olisi löytynyt esim. siedätyksestä, olisi koira selkeästi ja satavarmasti lähtenyt. Siksi minusta on turha uhota että aivan varmasti koira ei lähde... No lapsiko sitten?
Mutta itsekään en sitä ymmärrä, että eläin koetaan joksikin harjoittelukappaleeksi lapselle, joka viskataan sitten sivuun. Koirat ja lapset pärjäävät samassa perheessä kunhan kaikille riittää aikaa. Ja normiperheessä aivan varmasti riittää.
Ennen lapsen tuloa kannattaisi luopua tuon v-sanan käytöstä. Vaikka käykin ihan vähän kierroksilla.
Siis mikä ihme säkin oot, joku teinipillu? Ainakin ulosannin perusteella... Silloin ainakin on helppo ymmärtää nuo kehotukset luopua koirasta.
Koirat oppii yllättävän nopeasti kulkemaan vaunujen rinnalla ja yleensä näyttävät vain nauttivan siitä, että "taluttavat koko laumaansa".
Mun naapurissa just kultsi kovasti hoitaa pientä 2-3v poikaa ja on ollut tosi lempeä lapsen syntymästä asti. Joka päivä ovat liikkeellä.
Nykyiset vaunut ja myös ne kantoreput on tosi kevyitä ja käteviä.
En usko, että sulla on mitään ongelmia edessä, jos koirasi on rauhallinen aikuinen koira jo.
Musta kyll ennemmin kannattaa luopua uhmaikäisistä isoista sisaruksista : ne heittäytyvät kävelemättömiksi ja joudut raahaamaan niitä ison mahan kanssa, kenties puskemaan hangessa painavien rattaitten kanssa... Ne saattavat mustasukkaisuuksissaan yrittää tappaa vauvan ja tuottavat usein stressiä ja hampaiden kiristelyä, mikä vaarantaa syntymättömän. Lisäksi niitä täytyy hoitaa, ruokkia ja viedä ulos - niin ison mahan kanssa kuin kipeällä per**ellä...
Koira, jopa kaksi on erittäin hyvä olla lapsiperheessä. Tutkimusten mukaan allergioiden ja yliherkkyyksien määrä on pienempi koiran omistavissa perheissä. Lisäksi, yllättävää kyllä, koiran omistavissa perheissä koettiin olevan vähemmän stressiä. Tutkimus tämäkin. Tärkeintä lienee kuitenkin se, että lemmikin avulla lapset oppivat paljon tunnekieltä, vastuuta, ja lemmikki voi olla tärkeä lohtu ja tuki lapselle tiukoissa tilanteissa. Pidä koirasi ja iske faktaa pöytää epäilijöille.
Käy joku vihanhallintakurssi tai muuta vastaavaa. Nimittäin sulla tulee menee HERMOT kun lapsesi itkee ja huutaa päivät ja yöt. Elämäsi tulee olemaan pelkkää valvomista ja imettämistä. Sun hermot EI TULE KESTÄÄ SITÄ! (Ja huudan vaan sen takia että huomaisit miten vihaiselta vaikutat.)
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä ihme säkin oot, joku teinipillu? Ainakin ulosannin perusteella... Silloin ainakin on helppo ymmärtää nuo kehotukset luopua koirasta.
Jotenkin tuntuu, että kommenttisi olisi huomattavasti uskottavampi, jos et itse syyllistyisi täysin samaan.
Vierailija kirjoitti:
Anna ihmisten typerien mielipiteiden mennä toisesta korvasta ulos ja jos et pysty, kysy mikä on oikea syy, että juuri sinun pitäisi luopua koirastasi, kun eivät tuhannet muutkaan raskaana olevat ole kykenemättömiä hoitamaan lemmikkejään. Koirien lisäksi ihmisillä on myös hevosia ja muita vaativampia eläimiä hoidettavana. Tuntuu todellisuudesta vieraantuneelta kuvitella, ettei lemmikistä kykene huolehtimaan raskauden vuoksi.
En ole ap. mutta en voi sietää tuota sanontaa; anna mennä toisesta korvasta ulos.
Sellainen onnistuu vain sellaiselta ihmiseltä jolla ei ole aivoja siinä välissä. Kaiken maailman ei haukku haavaa tee ja aina maailmaan ääntä mahtuu- sanonnat ovat henkisen väkivallat hyväksymistä perään kuuluttavia ja ihmistä mitätöiviä inhottavia fraaseja.
Kyllä ne sanat ihan oikeasti satuttavat ja kaikilta ei onnistu se totaalinen ignooraaminen millään tahdon voimalla.
Enhän minäkään tule sinulle lohduttelemaan jos joku on sinua vaikka avokämmenellä naamaan lyönyt, että älä välitä, eihän enää satu, kipu meni pois ja anna olla vaan, kehohan se vaan siinä hermopäätteineen pikkuisen oireilee, älä anna pienen nipistelyn häiritä. Anna olla, anna olla ja anna olla.
Vierailija kirjoitti:
Käy joku vihanhallintakurssi tai muuta vastaavaa. Nimittäin sulla tulee menee HERMOT kun lapsesi itkee ja huutaa päivät ja yöt. Elämäsi tulee olemaan pelkkää valvomista ja imettämistä. Sun hermot EI TULE KESTÄÄ SITÄ! (Ja huudan vaan sen takia että huomaisit miten vihaiselta vaikutat.)
Joo eipä ole ennenkään hermot menny ku lapsi itkenyt eikä kyllä mene tämän toisen kohdallakaan! Siksi sanoin asiat noin, ehkä saattoi mennä hieman jyrkästi. Mutta joka päivä kun sä kuulet tuollaista vitun ininää kuinka sun pitäis luopua rakkaasta kullanmurusta joka on mulle HELVETIN TÄRKEÄ, niin kyllä siinä hermot palaa ja alkaa vituttaa.Mä en vaan jaksais jankuttaa joka päivä tyyliin samasta asiasta. Täysin turhasta asiasta! Jokainen varmasti tietää, että raskaus ei ole syy luopua eläimestä! Ja todellakin oli pakko johkin purkaa tämä, että olisi joku edes joka edes yrittäisi ymmärtää pointtini, mitä mahdan asialla tarkoittaa! Minulle koirani on ollut AINA perheen jäsen ja tulee sitä AINA olemaan! Minulle koira ei ole mikään tavara/esine joka vaan heitetään menemään!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy joku vihanhallintakurssi tai muuta vastaavaa. Nimittäin sulla tulee menee HERMOT kun lapsesi itkee ja huutaa päivät ja yöt. Elämäsi tulee olemaan pelkkää valvomista ja imettämistä. Sun hermot EI TULE KESTÄÄ SITÄ! (Ja huudan vaan sen takia että huomaisit miten vihaiselta vaikutat.)
Joo eipä ole ennenkään hermot menny ku lapsi itkenyt eikä kyllä mene tämän toisen kohdallakaan! Siksi sanoin asiat noin, ehkä saattoi mennä hieman jyrkästi. Mutta joka päivä kun sä kuulet tuollaista vitun ininää kuinka sun pitäis luopua rakkaasta kullanmurusta joka on mulle HELVETIN TÄRKEÄ, niin kyllä siinä hermot palaa ja alkaa vituttaa.Mä en vaan jaksais jankuttaa joka päivä tyyliin samasta asiasta. Täysin turhasta asiasta! Jokainen varmasti tietää, että raskaus ei ole syy luopua eläimestä! Ja todellakin oli pakko johkin purkaa tämä, että olisi joku edes joka edes yrittäisi ymmärtää pointtini, mitä mahdan asialla tarkoittaa! Minulle koirani on ollut AINA perheen jäsen ja tulee sitä AINA olemaan! Minulle koira ei ole mikään tavara/esine joka vaan heitetään menemään!!!
NO miksi et raivoo niille, jotka sanovat noin? Tulisi varmaan parempi olo, kun saisit sanottua heille suoraan. Miksi meille raivoot? Mulle on yksi hailee mitä koirastasi ajattelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy joku vihanhallintakurssi tai muuta vastaavaa. Nimittäin sulla tulee menee HERMOT kun lapsesi itkee ja huutaa päivät ja yöt. Elämäsi tulee olemaan pelkkää valvomista ja imettämistä. Sun hermot EI TULE KESTÄÄ SITÄ! (Ja huudan vaan sen takia että huomaisit miten vihaiselta vaikutat.)
Joo eipä ole ennenkään hermot menny ku lapsi itkenyt eikä kyllä mene tämän toisen kohdallakaan! Siksi sanoin asiat noin, ehkä saattoi mennä hieman jyrkästi. Mutta joka päivä kun sä kuulet tuollaista vitun ininää kuinka sun pitäis luopua rakkaasta kullanmurusta joka on mulle HELVETIN TÄRKEÄ, niin kyllä siinä hermot palaa ja alkaa vituttaa.Mä en vaan jaksais jankuttaa joka päivä tyyliin samasta asiasta. Täysin turhasta asiasta! Jokainen varmasti tietää, että raskaus ei ole syy luopua eläimestä! Ja todellakin oli pakko johkin purkaa tämä, että olisi joku edes joka edes yrittäisi ymmärtää pointtini, mitä mahdan asialla tarkoittaa! Minulle koirani on ollut AINA perheen jäsen ja tulee sitä AINA olemaan! Minulle koira ei ole mikään tavara/esine joka vaan heitetään menemään!!!
NO miksi et raivoo niille, jotka sanovat noin? Tulisi varmaan parempi olo, kun saisit sanottua heille suoraan. Miksi meille raivoot? Mulle on yksi hailee mitä koirastasi ajattelet.
No olen sanonutkin ainakin sen sata miljoonaa kertaa, lopputulos on se,että kukaan ei tota kuuleviinsa korviinsa ja jatkavat ihme selittelyjään ja jankkaavat samaa paskaa päivästä toiseen! Yhdessä vaiheessa tilanne oli se eräs henkilö tyrkytti minulle kissaa, samalla yritti saada luopumaan koirastani. Mutta sen jälkeen se akka saikin kuulla kunniansa! Eipä sen jälkeen kissaa tarjonnut, kun sanon ihan suoraan sille, että meille EI TULE kissaa eikä eläimet ole mitään tavaroita mitä vaan vaihdellaan huvikseen keskenään.
Välillä oikeesti tuntuu et jotkut ihmiset ei niiku ajattele yhtää et sillä eläimelläkin on tunteet eikä se eläin ole mikään lelu. Siitä pitää huolehtia silti vaikka elämäntilanne muuttuisi. Eikä vaan heittää kylmästi pois!
Juu, ymmärrän hyvin. Sain kuulla ihan samaa, ja siihen päälle kun oli vielä kaksi kissaa, niin voit varmaan kuvitella mitä se sitten oli.. Myös ammatistani tuli sanomista.. on erittäin epäsäännolliset työajat, eli jotkut automaattisesti olettivat että vihdan hups vaan tosta ammattiakin, ja olivat erittäin tyrmistyneitä kun vastasin että mitäpäs minä muutakaan teen tai osaan, eli tietysti palaan vanhaan työpaikkaan.. ja voi jösses sitä paheksuntaa..
Se on jännä juttu.. kun olet raskaana, niin se on monelle ihmiselle lupa alkaa laukomaan ihan mitä sattuu, ja se mielipide on tuotava esille ihan pakosti, vaikkei raskaana olevan ihmisen elämä tai elämänvalinnat kellekkään kuulu.
Mut se onneks loppuu aika nopeesti kun vauva syntyy, ja sillon viimestään niille viimeisille kitisijöille voi laukasta yhtä suoraan, että kysyt kyllä mielipidettä tai neuvoa jos sitä tarvitset, mutta nyt on se hetki, jollon jokkainen pitää huolta omasta elämästään. piste!!
tsemiä raskauteen, ja tietenkään et koirasta luovu!!! hittoako se kellekkään kuuluu!!
Outoja tuttavia ap:llä. Veikkaan, etteivät he pidä koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitikö mennä hankkiutumaan raskaaksi noin nuorena?
Noin nuorena?? 25 olen :D
Eikä se muka oo sun mielestä nuori????
Tää on varmaan provolla heitetty kommentti mutta vastaan silti.
Meillä on kaksi saksanpaimenkoiraa ja kissa. Lapsia on yksi ja toinen tulossa. Ei edes mietitty elukoista luopumista raskausaikana. Tosin jos olisivat olleet vauvalle vihaisia niin sitten. Raskauden loppuun asti käytin kummatkin koirat lenkillä sekä siivosin kissan hiekka-astian. Pitkillä lenkeillä käyn nytkin ja lapsi on vaunuissa/rattaissa ollut alusta asti mukana. Lapsetkin tarvitsevat raitista ilmaa eli mikä tässä on ongelma? Lisäksi lapsellahan on myös isä olemassa joka myös hoitaa ja viettää lapsen kanssa aikaa.