Vituttaa kun on köyhä ja kaikkeen pitäs aina vaan tyytyä !!!

Joo, sellaista se on. Muuttakaa toiselle paikkakunnalle. Hakekaa töitä ulkomailta tai lisäkouluttautukaa. Ei noi ajatukset mene koskaan ohi, joten yrittäkää rikastua.

Mitä muutakaan sä voit?

Ammatinvalintakysymys. Muuta en osaa sanoa sulle.

Sulla on sohva ja imuri. Et siis Tarvitse uusia.

Valituksesi on hassua. Mene töihin.

Voit joskus saada uuden sohvan. Toivottavasti et halua uutta liian usein. Turha kulutus on väärin

Ei mullakaan ole mahdollisuutta hankkia sellaisia asioita joihin ei ole varaa. Niinpä tyydyn siihen mitä on

Ei muuta kuin miettimään, miten saat tuon tyytymättömyytesi käännettyä energiaksi, jolla teet töitä. Tsemppiä!

Etkö rakasta miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ammatinvalintakysymys. Muuta en osaa sanoa sulle.

Ammattia ei aina valita. Ap:ta tuntematta totean vain että kaikki me ei olla neroja vaan jotkut ovat jopa tyhmiä. Miksei se tyhmempi haluais myös rahaa? On tylsää tyytyä koko elämä köyhyyteen eikä saa edes valittaa. Älynlahjoja ei voi valita.

Ahkeruudella pitäis myös rikastua. Fyysisesti raskaiden töiden palkat ylös myös! Saahan ne lääkäritkin alkaa siivoamaan sit jos haluaa :)

Niin, meidän sohva on ihan karmeassa kunnossa, jouset kuluneet, eli melkein lattialle istuu, kun siihen istuu. Mutta kun ei ole varaa muuhun niin se on tuossa ja pysyy. Tai oikeasti olisi ollut varaa, mutta kun tekee valintoja. Meidän perheemme oli mielummin risteilyllä kuin uusi sohvan.

Elämä on valintoja, myös kouluttautumisen ja työpaikkojen suhteen. Eli jos haluaa parempaa, pitää yrittää kovemmin ja tehdä töitä sen eteen, mitä haluaa. Esim. kauppaan lappu, että hoitaa lapsia, kymppi kerrallaan kertyy ne sohvarahat.

Opettele olemaan kiitollinen pienistä asioista, kevään lähestymisestä, linnun laulusta, auringonpaisteesta, valosta, terveydestä...suuri osa täysin ilmaisia ;)

Pointti onkin siinä nähdäänkö me ne.

Miehelläsi on myönteistä suhtautumista, joka vie eteenpäin.

Negatiivisen ihmisen lähellä on raskasta olla.

Iloa pian koittavaan kevääseen! Jospa asiat järjestyvät parhain päin 🐫

AP:n mies kuulostaa fiksulta, AP kuulostaa tyhmältä ja ei sinänsä ihmetytä että hän on vähätuloinen. Paljosta vetoa, että tässäkin tapauksessa nykyinen sohva on täysin käyttökelpoinen, mutta AP on vaan kyllästynyt siihen tai instassa menneillään joku uusi sisustusvillitys jota persaukisena sitten yrittää seurata. 

Olen kanssasi täysin samaa mieltä Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Ymmärrän, että harmittaa :( Meillä ei ole ihan noin tiukkaa, mutta ei olla esim. matkusteltu 8 vuoteen, vaikka KAIKKI muut käyvät tuon tuosta jossakin. Eikö teillä todellakaan ole mahdollisuutta lisätulojen hankkimiseen, edes muutamaa kymppiä kuussa (mainosten jakaminen, mll:n hoitajana toimiminen tms.)? Onko tilanteenne jatkossakin yhtä srkea, että ei ole helpotusta tiedossa?

Olis varmaan kannattanut valita se vähän tylsempi ala mutta jolla työllistyy. Hyvin suurelti omista valinnoista tässä maassa on kiinni se että löytyykö sitä pätäkkää keskivertoelämään vai ei.

Jos olette työttöminä, ettekö pääsisi siivoamaan? Osa-aikaisia paikkoja on monilla paikkakunnilla tarjolla ja 300 €/kk voi ansaita niin, että se vaikuta työttömyyskorvaukseen. Luksusta ei tuollaisella rahalla saa, mutta jotain uutta ehkä joskus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Olipa älynväläys. Onko sinulla kokemusta köyhänä olemisesta? Eihän niitä tarvitsisi jatkuvasti miettiä jos siitä materiasta ei olisi puutetta, ymmärsitkö jutun??

Onko miehesi ehkä elänyt joskus vielä vaatimattomammin? Minä nimittäin olen elänyt joskus ilman suihkua ja pesukonetta ja nautin vieläkin pitkän ajan kuluttua todella paljon siitä että on pyykinpesukone taloyhtiössä  ja suihku kotona. Olen suorastaan kiitollinen. Suurin osa ihmisistä ei näe mitään erityistä arvoa noilla asioilla, ne ovat itsestäänselvyyksiä heille. Minä olen kuitenkin onnekas mielestäni, koska saan tavallisista asioista enemmän iloa kuin ne, joilla on aina ollut kaikkea.  Saattaisin silti vaihtaa pesukoneen ja sohvankin kivaan ja fiksuun mieheen joka tukee ja rohkaisee vaikeina aikoina.

Sohvia tulee ja menee, kyllä vielä myöhemminkin  joku aarre osuu kohdalle ja huomaat, että  se onkin parempi kuin se mitänyt havittelet. Niinkin käy usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vähävaraisia miehen kanssa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Nyt pitäs saada sohva ja imuri. Käytettynä sohvia kattelin ja löysin tosi hienon sohvan ja hintaki vaan 190e mutta JUST NYT EI OLE VARAA OSTAA ja tietenki tuoki sohva on menny sitten kun vois olla varaa.

Ja juu, sieltä löytyy halvempiakin sohvia mutta kun ne on rumia... Enkä halua rumaa sohvaa. Tähänki joku alkaa sanomaan, että "Pitää tyytyä siihen mitä saa".. No sepä se, pitäs tyytyä MUTTA EN HALUA TYYTYÄ VÄHEMPÄÄN KUN VOIS SAADA PAREMPAA !!

Vituttaa se että mies sanoo että "pitää tyytyä siihen mitä on. Että sulla on sentään katto pään päällä, jonkunlaista ruokaa edes, jonkunlainen sohva ja jonkunlainen romu imuri. Aattele kun ei ois mitää"

Ja sitten se sanoo, että "Mieti niitä joilla on asiat vielä huonommin". Mutta miks pitäs miettiä? Miks mun pitäs elää elämääni tavallaan muiden kautta ajatellen? Että kun "Siellä jossain päin Suomea tai jossain päin maailmaa joillakin ihmisillä on asiat vielä paskemmin niin mun pitäs olla tyytyväinen että mulla on asiat paremmin"

Ja jos en ole tyytyväinen, enkä ajattele noin, oon joku kauhea itsekäs huono ihminen.

Joskus sairastin vakavaa masennusta ja psykologikin sanoi näin että "Joillakin ihmisillä on asiat vielä huonommin, ajattele sillä tavalla". Mutta miks helvetissä pitäs ajatella?! Että mun masennus ei oo edes mikään kamala asia, koska joillakin muilla on vielä kamalampaa masennusta? :D Just..

Yritän ja yritän ja yritän sitä, että taloudellinen tilanne olisi joskus parempi.

Välillä tulee päiviä, että kaipaan jotain kunnon luksus elämää, sitten mä uppoudun ihan kunnolla siihen haavemaailmaani ja sitten havahdun siitä, katon ympärilleni ja tajuan taas olevani tässä saatanan sonnassa kurkkuani myöten, jossa kaikkeen pitää vaan TYYTYÄ !!!

Miten näistä ajatuksista pääsee eroon? :(

Köyhän elämä on kyllä varmasti vaikeaa jos päiväunetkin pyörii jossain kulutushysteriassa. Itse olen keskituloinen ja rahaa olisi ostaa uusi sohva vaikka kerran viikossa, mutta unelmat ja fantasiat liittyy kyllä ihan muuhun kuin johonkin kulutukseen ja materiaan.

En tiedä miten tuosta pääsee eroon. Materialismi yleensä liittyy yksinkertaisuuteen ja sitä ei nykyäänkään osata parantaa. Jos et saa nautintoa mistään ilmaisista asioista, niin ennuste on aika huono. 

Mikä ala-arvoinen oksennus! 190 euron sohva ei ole mikään kulutusjuhlan huipentuma. Sinulta itseltäsi taitaa puuttua muutama meloja kanootista kun et tuon vertaa kykene itsetyytyväisyydessäsi ymmärtämään erilaisia olosuhteita.

Ap vaikuttaa tyhmältä joten tulee olemaan köyhä lopun ikänsä. Toivottavasti ei ryhdy väkivaltaiseksi.