Lue keskustelun säännöt.
Eilinen dokkari YLE1 pikkusiskon lesboudesta
01.03.2016 |
Olipa harvinaisen hatarasti tehty dokumentti. Se tuli selväksi kuinka suvaitsemattomia ihmiset ovat häntä ja lesbouttaan kohtaan, mutta annas olla kun kun itse meni Kanadaan ja tapasi siellä "kaksisieluisen" kanssa sisarensa. Voi sitä ylenkatsomisen määrää, ei saanut sanaa suustaan ja naama norsun veellä koko matkan.
Oli niin "uskossa" ettei osannut nähdä ketään muuta kuin itsensä. Varsinainen draama queen ja minä-minä tyyppi.
Miksi näin hepposesti tehty ohjelma on saanut tukea Avec etc. myötä? Ohjelma ei avannut mitään muuta kuin pikkusieluisen pikkusiskon maailman johon ei mahtunut ketään muuta, ei edes sympaattista isoa siskoa.
Lopussa kuultuaan, että isosysteri saa myös vauvan, näytti että olisi ollut pettynyt koska itseltä meni tähtirooli sen myötä.
Onneton tekele koko dokkari. Ei avannut mitään muuta kuin itsekkään pikkusysterin angstin.
Kommentit (64)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun ulkomailla ja tutustuin vasta nyt sattumalta Märkiin säpikkäisiin Yle Areenan kautta, en ollut koskaan kuullutkaan heistä ennen. Kaikki jaksot katsottuani löysin sitten Westin dokumentin ja katsoin sen (onneksi se löytyi netistä) ja sitten kaivoin esille tämän vanhan ketjun. Koko aihe tuskin enää kiinnostaa ketään, mutta olin niin järkyttynyt kommentteja lukiessani, että pakko osallistua.
Minusta tuo dokumentti oli todella mielenkiintoinen ja onnistunut. Siinä Kaisan tapauksen ja ohjaajan henkilökohtaisten tuntemusten ja kokemusten kautta nostettiin esiin todella tärkeä aihe (yhteisön tabut ovat aina tärkeitä aiheita), joka liittyy suurempaan kontekstiin.
Olen todella iloinen, että sisaruksilta löytyi rohkeutta ja taitoa tehdä elokuva, jolla todella on yhteiskunnallista painoarvoa.
Mitä saamen kielellä puhumiseen tulee, en tajua miten joku voi vetää siitä herneen nenään. Minusta on mahtavaa kuulla (pohjois-?)saamea puhuttavan ja käytettävän julkisesti, se on niin harvinaista.
Ällöttää nuo alun kotivideokommentit. Juuri tuollaista rasismia saamelaiset ovat joutuneet kohtaamaan valtaväestön puolelta vuosikausien ajan. Mikä siitä laulukohtauksesta muka teki niin kammottavan? Ilmeisesti se, että tytöt lauloivat saameksi saamelaista laulua, jonka melodiaketjut eroavat siitä, mihin tavan av-mamma on tottunut.
Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka kapeakatseisia ihmisiä vieläkin on ja miten rasistisia kommentteja voi lähteä, vaikka kyseessä ihan syntyperäiset suomalaiset (puhun nyt kansallisuudesta) ja suomalaisen näköiset ihmiset.
Tänään tuli dokkari uusintana. Koskettava oli.
Eikö tuossa alun kotivideossa olleet Suvi ja Kaisa itse lapsina? Ei videon tarkoitus ollut esittää mitään huippuluokan musiikkiesitystä, vaan kuvata heidän yhteistä historiaansa. En voi käsittää, miten armottomasti ja vaativasti täällä suhtaudutaan jopa lapsiin. Minusta video oli hieman koominen, mutta myös hellyttävä.
Pidin dokkarista kovasti ja ihmetyttää tämä negatiivinen ketju. Ei dokkarissa ole tarkoitus välttämättä selvittää jotain asiaa juurta jaksain, vaan näyttää jokin näkökulma joka voi olla kapeakin. Dokumentin suomenkielinen nimikin oli Minä ja pikkusiskoni, ja sitten täällä valitetaan että aihe jäi ohueksi kun ei perehdytty saamelaisyhteisön suhtautumiseen pohjamutia myöten. Minusta oli myös kaunista, miten dokkari eli ja muuttui edetessään.
Paras kohtaus mielestäni oli festareilla, ehkä siksi että lappilaisena voin hyvin ymmärtää sen hiljaisuuden ilmapiirin, jota taas on vaikea tavoittaa ja käsittää etelästä käsin. Olen ollut muissa asioissa samassa tilanteessa, kun kaupungissa on ollut helppoa olla oma itsensä ja kotiseudulle mennessä yksinkertaisesti vaan vaipuu samaan hiljaisuuteen tietämättä miksi.
Ja kummallisimpia kommentteja nuo kielen arvostelijat. Kertojanäänenä ohjaaja ei olisi muka saanut puhua saamea, kun dokkari muka "oli suunnattu suomalaisille". Eiköhän se ollut suunnattu myös saamelaisille, joista suurin osa ei osaa suomea.