Lue keskustelun säännöt.
Kunpa olisin nuorena tiennyt
KaikkiPäättyyKyyneliin
01.03.2016 |
Voisinpa kääntää kelloja taaksepäin. Valitsisin sen miehen joka oli kuin paras kaverini, jonka kanssa oli niin paljon yhteistä ja joka niin kovin minua rakasti. Kunpa olisin tajunnut silloin.
Vaan ei, piti hypätä erään komean, hyvin palkatun ja suositun miehen matkaan. Tehdä vielä lapsia, ettei paluuta vain olisi. Voi itku! Olin niin imarreltu hänen huomiostaan. Hän oli minua nuorempi. Olisi saanut kenet naiset tahansa, mutta valitsi minut.
En halunnut uskoa varoitusmerkkejä. Jo ennen avioliittoa ikävöin jatkuvasti sitä toista miestä. Ikävöin kaikkia hauskoja hetkiä välillämme. Hän ymmärsi ja oli kiinnostunut asioistani ihan eri tavalla kuin mies jota rakastin. Mutta en kuunnellut vaistoani. Halusin uskoa että mieheni oli se oikea minulle ja vastasin myöntävästi, kun hän kosi.
Aluksi kaikki menikin oikein hyvin. Avioliitto ja lapset lähensivät meitä kun kaikki oli niin uutta ja ihanaa. Mutta kun se arki sitten iski, niin se iski kovaa. Meillä ei ollut lopulta oikein mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Hän alkoi viettää kaiket päivät kavereidensa kanssa. Minusta tuli nalkuttava vaimo. Sitten mies aloitti suhteen 18 vuotta nuoremman työkaverinsa kanssa. Samalla hän tuhosi itsetuntoni.
Monet kerrat annoin anteeksi ja uskoin kun hän itkien vakuutti katuvansa, mutta mikään ei muuttunut. Enää en jaksa uskoa oikein mihinkään. Olen henkisesti vain kävelevä ruumis. Kauanko itken joka päivä? Kertokaa minulle, jos vaikka vertaistuki toisi lohtua?
Jos täällä on nuorempia naisia, niin haluaisin antaa pari neuvoa, jotka olisin itse toivonut tienneeni ennen naimisiin menoa.
1. Älä koskaan ota itseäsi nuorempaa miestä. Se liitto ei tule kestämään ja hän vaihtaa lopulta nuorempaan.
2. Jos sinulla on miespuolinen tuttava, jota voit oikeasti kutsua parhaaksi ystäväksesi, niin tee palvelus itsellesi äläkä koskaan päästä häntä menemään. Mikään ei ole avioliitossa tärkeämpää, kuin yhteiset kiinnostuksen kohteet ja aito yhteenkuuluvuuden tunne. Toivoisin itse valinneeni toisin.
Kommentit (16)
Sinä et kuitenkaan voi tietää kuinka sen kaverimiehen kanssa olisi mennyt. Ehkä olisitte tylsistyneet toisiinne tms. Mennyttä ei kannata halajata.
Oma onni ei muutenkaan saa olla toisesta ihmisestä kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos tuo kakkos kohdan mies on sinua nuorempi? 😕
Voi ap! :( Särkynyttä sydäntä ei voi korjata kukaan muu kuin sydän itse. Vaikkei nyt tunnukaan siltä, niin aika auttaa. Itse en uskonut siihen, en uskonut että voisin enää ikinä olla oikeasti onnellinen tai edes pärjätä eteenpäin. Mutta nyt kun kaksi vuotta on kulunut, oon huomannut että pikku hiljaa oon ruvennut taas löytämään onnea ja elämäniloa ympäriltä.
Ainoa vinkki mitä voin antaa, niin anna itsesi surra NYT äläkä patoa tunteita koska ne tulee kuitenkin jossain välissä pintaan ja joudut ne käsittelemään. Tsemppiä!<3
Itse en nuorempaa miestä ottaisi kirveelläkään. Muutenkin tarpeeksi ulkonäköpaineita. Jos oma mieskin näyttäisi nuoremmalta, niin sekoaisin varmaan. Sellaisessa suhteessa alkaisin tuntea itseni sitä paitsi äidiksi.
Aiheeseen liittyen mainittakoon että avioeroja tapahtuu keskimääräistä huomattavasti useammin liitoissa, joissa nainen on vanhempi kuin mies.
Jo suhteessa jossa nainen on vain kaksi vuotta vanhempi, avioeron todennäköisyys on 53 prosenttia korkeampi.
http://www.voice.fi/daami/suhteet/naista-merkeista-tiedat-etta-suhteesi…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se joskus helpottaa, vaikka ei itsestänikään siltä tunnu. noin 2,5 kuukautta sitten erottiin aviomieheni kanssa. Nyt hänellä on jo kuukauden ollut vakava suhde. Ei vissiin tainnut välittää minusta sitten yhtään. Pitää vaan koettaa keksiä tekemistä mistä itse tykkää. Ei minullakaan mene hyvin. Tuntuu että mikään ei kinnosta ja mitään ei jaksa. Silti on vain pakko yrittää. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa helpottaa. Tai ainakin itse yritän niin uskoa. Voimia sinulle.
Kai se "paras ystäväkin" voi pettää ja vaihtaa nuorempaan, miehet usein rakastuvat silmillään.
Tiedätkö, miten hänellä menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kokemus, onneksi tajusit virheesi, mutta nuo sinun kaksi ohjettasi eivät minusta kuulosta sellaisilta, että niitä kannattaa kannustaa muita ehdottomasti uskomaan.
1. En usko, että itseään nuorempi mies olisi automaattisesti huono vaihtoehto.
2. Parasta ystävää, joka on mies, ei varmaan kannata joo päästää menemään, mutta ei sen kanssa naimisiinkaan tarvitse mennä. :D
Voi olla, että jos olisit valinnut sen toisen miehen, olisit jäänyt katumaan ja miettimään, miten ihanaa taas sen toisen kanssa olisi ollut. Et olisi varmaan aavistanut, miten oikeasti olisi käynyt, vaan jouduit oppimaan kantapään kautta.
Ehkä tästä voi oppia ettei kannata valita puolisoa pelkästään ulkoisten seikkojen takia, vaikka lähes kaikilla ne vaikuttaa tietenkin myös; mutta niin kuin luettelit alussa että valitsit komean, rikkaan ja suositun miehen. Ei mitään miehen luonteesta tai teoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän surusi. Ei se nuorempi ukko välttämättä aina petä, mutta omallakin kohdalla niin valitettavasti kävi. Siitä on aikaa kulunut kohta melkein vuosi. Edelleenkin joinain päivinä haluaisin vaan päästä jonnekkin pois, ettei sattuisi enää. Ei kuitenkaan ihan niin pahalta tunnu kuin puoli vuotta sitten. Silloin olin todella pohjalla. Näiden avulla olen selvinnyt:
-perhe
-ystävät
-työpaikan psykologi
-unilääkkeet, tosin en suosittele
-mielialalääkkeet, joita söin kuukauden ajan. Todella auttoivat selvästi.
-pidempi matka ulkomaille
Voisi kuvitella että tässä iässä ei olisi enää niin herkkä sydänsuruille, mutta taitaa olla päin vastoin.
Kiitos kaikille vastauksista! Valitsin miehen väärin perustein. Nuorena olin ilmeisesti ihastunut siihen, että luulin, että mies rakastaa minua ja se tuntui riittävän. Muistan miten hän vannoi rakkauttaan ja yllätti minut lahjoilla tuon tuostakin. Perheen perustamisen jälkeen alkoi kuitenkin valjeta ettei meillä ollut oikeasti mitään yhteistä juteltavaa. Päivän aikana juteltiin vain kaikki pakolliset lapsiin liittyvät asiat. Ei mitään muuta. Minua kiinnostaa taide, kulttuuri ja matkustelu. Miestä ei tuntunut kiinnostavan mikään.
Kaikkein eniten tämä satuttaa lasten kannalta. He kun eivät voi tälle yhtään mitään. Ja tuntuu pahalta katsoa kun mies ei edes ymmärrä satuttaneensa lapsia. Minua hän on satuttanut enemmän kuin kukaan muu ja elämäni ei tosiaan ole aina ollut niin ruusuinen. Olen aloittamassa terapian, koska haluan päästä tästä kaikesta yli. En halua katkeroitua ja toivon että miehen kanssa välit säilyvät sellaisena että lapsilla olisi hyvä olla. En vain tiedä onko se mahdollista.
Sinulle, joka kysyit miten sillä "parhaalla ystävälläni" menee, niin hänkin on nyt naimisissa. Hyvin paljon minun kaltaisen naisen kanssa. Turha on tietysti jossitella, mutta jos nyt valitsisin miehen, niin yhteiset kiinnostuksen kohteet olisivat ehdottomasti tärkein kriteerini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että oot aloittanut terapian. Ja saanut ilmeisesti lastenhoitoapua sen ajaksi. Älä lopeta terapiaa liian aikaisin, voit tarvita sitä pitkään, vaikka välillä tuntuis jo paremmaltakin.
Ja ennen kaikkea muista: et oo ainoa. Mun ex-miehen toinen nainen paljastui, kun lapsi oli 3 kk. Ja mies jätti minut. Nuorempi mies hänkin. Hirveä kokemus kun se yllätyksenä tulee, ensimmäiset noin 16 kk tuntui kuin ois kaivossa ollut, yhtä mustaa. Nelisen vuotta meni, että pääsin jaloilleni. Ja me oltiin naimisissa. Mutta kaikesta voi selvitä, suru hellittää aikanaan. Ja vähitellen vihakin.
Tarinan opetus: Naiset, kuunnelkaa miehiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mielestä ei ole yhtäkään toimivaa pitkäikäistä liittoa jossa mies olisi naista nuorempi?
Ja kiitos paljon vaan vinkeistä, paras ystäväni on mies, ollut kohta 10v ajan mutta häntä ei parisuhde kanssani kiinnosta. Olen siis tuomittu epäonnistumaan ikuisesti ja jään sinkuksi.
Tuo aloituksen tarina ei taida olla tosi ja nuo ohjeet ovat myös tosi outoja. Jos just aloittajalle olisikin käynyt noin, niin siitä ei seuraa se, että kaikkien muiden liitot, joissa kohtia 1 ja 2 ei ole noudatettu, olisivat onnettomia.
Olipa taas - minun kokemukseni on juuri sellaisenaan siirrettävissä kenelle tahansa.