Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijan piinaava vauvakuume :(
01.03.2016 |
Joka ainoa kuukausi odottaa, että kuukautiset eivät alkaisikaan, vaikka tietysti ne aina alkavat, ja mikseivät alkaisi, kun olen ehkäisyn kanssa kuitenkin niin tarkka. Parilla päivällä epäsäännöllinen kierto antaa aina ne pari toiveikasta päivää: mitä jos kuukautisia ei tule, mitä jos saan käydä ostamassa raskauspäiväkirjan, mitä jos pääsisimmekin vaunukaupoille. Mitä jos saisin tehdä tuosta miehestäni vaatimattomasti sanottuna maailman parhaan isän, joka siitä ihan varmasti tulee.
Miten te pystyitte hallitsemaan vauvakuumettanne, kun tiesitte että lapsen aika on joskus 2-4 vuoden päästä? Tämä muuttuu vaan kierto kierrolta rankemmaksi, ei suinkaan helpota, vaikka odotusaika periaatteessa lyhenee. Siihen sitten päälle tietysti stressi siitä, saako niitä lapsia ylipäänsä koskaan, kun ei sekään mikään itsestäänselvyys ole.
Kommentit (26)
Kyllähän opinnot onnistuvat opiskelijanakin, ainakin pienellä päättäväisyydellä ja molempien vanhempien yhteistyöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän opinnot onnistuvat opiskelijanakin, ainakin pienellä päättäväisyydellä ja molempien vanhempien yhteistyöllä.
Toki, ja tämä meillä onkin ehkä vähän ajatuksenakin, tuo 2 vuotta siis tarkoittaisi, että lapsella olisi lupa tulla jo silloin kun aloitan maisteriopintoni. Joidenkin lähteiden mukaan työllistymisen kannalta voisi olla jopa parempi, kun pääsee tuoreilla papereilla suoraan hakemaan töitä eikä jää välittömästi valmistumisen jälkeen äitiyslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän opinnot onnistuvat opiskelijanakin, ainakin pienellä päättäväisyydellä ja molempien vanhempien yhteistyöllä.
Äh siis tarkoitin tietysti että opinnot onnistuvat perheellisenä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän opinnot onnistuvat opiskelijanakin, ainakin pienellä päättäväisyydellä ja molempien vanhempien yhteistyöllä.
Äh siis tarkoitin tietysti että opinnot onnistuvat perheellisenä!
Ymmärsin kyllä :)
Sama. Mieskin olisi mutta ei asuta yhdessä eikä tullakaan asumaan vielä pariin vuoteen joten se pari-kolme vuotta tässä menee ennen kuin asia yhtään edes ajankohtaistuisi. Tuntuu että me molemmat toivotaan jollain tasolla että kävisi vahinko vaikka järki sanookin että ei vielä missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annas kun arvaan. Olet seurustellut miehen kanssa viikon ja nyt hänestä tulisi mielestäsi maailman paras isä?
Tämä veikkaus siksi kun tuntuu olevan joku trendi.
hyvänen aika eläkää nuoruuttanne ja nauttikaa!! ei lapsia kannata nuorena tehä!!
nim. 18-vuotiaana jo pallo jalassa :( no gan do...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mieskin olisi mutta ei asuta yhdessä eikä tullakaan asumaan vielä pariin vuoteen joten se pari-kolme vuotta tässä menee ennen kuin asia yhtään edes ajankohtaistuisi. Tuntuu että me molemmat toivotaan jollain tasolla että kävisi vahinko vaikka järki sanookin että ei vielä missään nimessä.
ei kannata alkaa miehen puolesta toivomaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan. Olet seurustellut miehen kanssa viikon ja nyt hänestä tulisi mielestäsi maailman paras isä?
Tämä veikkaus siksi kun tuntuu olevan joku trendi.
Tammikuussa alkoi kuudes vuosi tätä parisuhdetta. Ei siis osuta sun trendiisi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan. Olet seurustellut miehen kanssa viikon ja nyt hänestä tulisi mielestäsi maailman paras isä?
Tämä veikkaus siksi kun tuntuu olevan joku trendi.Tammikuussa alkoi kuudes vuosi tätä parisuhdetta. Ei siis osuta sun trendiisi :)
No ehkä Porvoossa vuodet lasketaan eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
hyvänen aika eläkää nuoruuttanne ja nauttikaa!! ei lapsia kannata nuorena tehä!!
nim. 18-vuotiaana jo pallo jalassa :( no gan do...
On tosiaan kurjaa jos on kouluttautuminenkin jäänyt niin kesken, että no GAN do...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mieskin olisi mutta ei asuta yhdessä eikä tullakaan asumaan vielä pariin vuoteen joten se pari-kolme vuotta tässä menee ennen kuin asia yhtään edes ajankohtaistuisi. Tuntuu että me molemmat toivotaan jollain tasolla että kävisi vahinko vaikka järki sanookin että ei vielä missään nimessä.
ei kannata alkaa miehen puolesta toivomaan mitään.
Joo ei tietenkään kannata, en minä tyhmä ole. Tarkoitin että puheet on sen suuntaisia että oltais molemmat valmiita, haluttais lapsi nuorena, ollaan puhuttu jo kaikki mahdollinen nimistä ja siitä mitä tehtäisiin jos jos vahinko kävisi alkaen, ja jos viimeisin vuosi olisi mennyt eri tavalla niin ei olisi ihme että oltais jo astetta vakavammin keskustelemassa aiheesta. Nyt kuitenkin esteenä on se että tiedetään ettei tässä vielä olisi järkeä.
Sama ongelma. Itse uskon että opiskelijakin voi lisääntyä (meillä moni muukin on ylpällä maha pystyssä/vanhempia) mutta mies ei ole vielä valmis :(
Miehen pahin pelko on ehkäisyn pettäminen, mulle sama asia on ehkä suurin haave. (Vaikken sitä tietysti ääneen myönnä enkä todellakaan ole ehkäisyä sörkkimässä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hyvänen aika eläkää nuoruuttanne ja nauttikaa!! ei lapsia kannata nuorena tehä!!
nim. 18-vuotiaana jo pallo jalassa :( no gan do...
Hmm, minä tein lapseni 19- ja 21-vuotiaana, ja nyt 35-vuotiaana on todella ihanaa kun lapset on jo isoja, eikä ole sitä ruuhkavuosirumbaa kuin monella ikäiselläni. Opinnot sujuivat oikein mainiosti (yliopisto-sellaiset) vaikka olikin kaksi lasta, ja töihinkin pääsin helposti - lastenteko kun oli jo hoidettu eli työnantajien ei tarvinnut pelätä että kohta se jää äitiyslomalle ja hoitovapaalle.
Mitenkään en ole koskaan kokenut lasten olevan pallo jalassa, vaan ihanin asia elämässäni. Mutta minä en ole koskaan nuorenakaan ollut mikään menevä bilehile, vaan kirjatoukka introvertti. Ei varmasti kaikille sovi lapset nuorena, mutta osalle sopii erinomaisesti.
Meillä mies puhui minulle ns. järkeä ja nyt jälkikäteen hyvä niin. Päätimme että odotamme pari vuotta, juhlimme, teemme pari ulkomaan matkaa ja tapaamme ihmisiä. Meillä mies on samanikäinen ja oli siis myös samaan aikaan opiskelija niin tilanne oli varmasti eri kuin monella muulla. Itse aloin kuumeilemaan siinä 22-23-vuotiaana ja olin vähän vielä naiivi silloin. En ehkä osannut ajatella miten paljon se lapsi tarvitseekaan, esim. taloudellisesti (no vaati ainakin enemmän kuin olin mielessäni ajatellut), ja että pystyn kyllä opiskelemaan raskausaikana ihan normaalisti, en osannut odottaa että raskausaikakin voi ottaa fyysisesti koville näinkin nuorena. Nämäkin tietysti yksilöllisiä eroja.
Nyt olen 25v (pian 26v) raskaana 30. viikolla, sain kaikki kurssit onneksi käytyä, mutta gradu jäi uupumaan. Se valmistuu äitiyslomalla, eli opiskelija olen siinäkin mielessä vieläkin. Olen silti tyytyväinen että odotimme nämä pari vuotta. Menimme tässä välissä naimisiin ja mieskin aloitti samana päivänä vakituisessa työpaikassa kun tein positiivisen raskaustestin. Olemme päässeet muuttamaan parempaan asuntoon paremmalla lapsiystävällisemmälle alueelle ja ostettua kaiken lapselle tarvittavan, mikä ei olisi ollut opiskeluvaiheessa ainakaan meillä mahdollista. Eli tämä oli meille se paras ajankohta. Minäkin mietin tuota että voidaankohan edes saada lapsia, kun ei sitäkään voi tietää.. No, ekasta kierrostahan se tietysti tärppäsi. Annan sen neuvon millä sain oman mieleni maltettua, eli matkustelkaa, juhlikaa, seurustelkaa. Oletteko naimisissa tai oletteko miettineet avioliittoa? Siitäkin saa itselleen tekemistä. Tehkää siis kaikkea sitä mitä ette voi enää lapsen kanssa tehdä, ainakaan yhtä helposti ja huolettomasti. :)
Kannattaa seurata poliittista keskustelua, tappaa kummasti vauvakuumeen: opintotuki halutaan lainapainotteiseksi, subjektiivinen päivähoito-oikeus halutaan pois, kodinhoidontuki pienemmäksi, päivähoitomaksut korkeammaksi, isommilla lapsilla sit luokkien ryhmäkokojen kasvu, jne. Samalla akateeminen työttömyys kasvaa ja koulutetut hyvät tyypitkin tekee palkattomia harjotteluja, mikä onkin sit tosi hyvä yhdistelmä sen ison opintolainan kanssa. Nyt kun teen toista tutkintoa, josta olisi tarkoitus valmistua kolmekymppisenä, tuntuu, et en taida uskaltaa saada lapsia lainkaan.
Mutta miksei lapsia voi opiskelijana tehdä? Itse olen saanut lapset kun olin 19v, 22v ja 24v. Aloitin yliopisto-opiskelut, kun esikoinen oli 1v. Itse kyllä koin, että lasten ja opiskelujen yhdistäminen oli paljon helpompaa kuin jos nyt pitäisi yhdistää kiireinen työelämä ja pienet lapset. Opiskeluja (ainakin yliopistossa) pystyi tekemään erittäin joustavasti ja oman aikataulun mukaan. Lapset sai olla vähintään vuoden täysin kotona ja senkin jälkeen hoitopäivät olivat usein klo 9-14. Vapaitakin pystyi viikolle järjestämään, jos omat luennot oli illalla ja mies oli päivän opiskelemassa (myöhemmin töissä).
Valmistuin yliopistosta, kun kuopus oli vuoden vanha ja pääsin heti seuraavana vuonna koulutusta vastaavaan työhön. Nyt olen 34v ja mulla on koulutusta vastaava vakituinen työ, josta vielä kaiken lisäksi pidän. Lapset on jo melko isoja (esikoinen aloittaa ensi syksynä lukion ja nuorin lopettelee alakoulua). Nyt on jo paljon aikaa itselle ja omillekin harrastuksille. Myös lasten kanssa voi tehdä jo monia juttuja yhdessä (mm. matkustelemme paljon). Mieskin on saanut koulutusta vastaavia töitä ja edennyt keskisuuren yrityksen toimitusjohtajaksi.
Tämön halusin kertoa siksi, että voisit (ap) huomata, että opiskelut ja vauvat voi yhdistää, eikä nuorena vanhemmaksi tuleminen väistämättä tarkoita opiskelujen lopettamista tai (työ)elämän hukkaan heittämistä. Itse ainakin olen erittäin tyytyväinen, että lapset tuli tehtyä nuorena. Omasta mielestä olen edelleen melko nuori, mutta voin jo hyvällä omalla tunnolla panostaa myös itseeni ja omaan (ammatilliseen)kehittämiseen sekä uraan. Tiedän, että toisinkin voi tehdä ja olla tyytyväinen, mutta minulle (ja miehelleni) tämä oli oikea ratkaisu.
Tuntuu, että täällä on ollut esimerkkejä vain niistä, jotka ovat tehneet lapset todella nuorina tai sitten vasta ihan opiskelujen loppuvaiheessa. Entäpä jos olet vasta 25-vuotiaana päässyt haluamaasi kouluun (yliopistoon) ja tarkoitus olisi opiskella seuraavat 5-6 vuotta. Sitten iskeekin se vauvakuuma ja pitäisi odottaa sinne lähemmäs 30 vuotiaaksi, että olisi edes järkeä aloittaa lastenteko. Helppohan se on sanoa, jos on elämä mennyt ns. putkeen ja sopiva mies tupsahtanut taivaasta jo 19-vuotiaana ja on ollut vielä oikein kypsä äitiyteen noin nuorena. Sitten onkin helppo opiskella vielä viisi vuotta, kun kaikki lapset on saatu tarhaikäisiksi.
Kyllä kai puolison kanta lasten hankkimiseen on selvitetty ennen avioitumista. (ensimmäiselle vastaajalle kommenttina)
Sen kun joku minulle kertoisi. Opintoja jäljellä vielä kolme vuotta ja sen jälkeen haluaisin vielä päästä hiukan kiinni työelämään ja saada jalkaa ovenrakoon. Välillä hoivaamisentarve on niin kova, että tunnen fyysistä kipua. Myös minua piinaa epävarmuus siitä, jos en ikinä saakkaan lasta tai mieheni ei suostu lapsen hankkimiseen.