Kommunistinuoret haikailevat yleislakon perään kuten 1956.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummasti työnantajilla on jaella miljardeja osinkoina, mutta näihin taloustalkoisiin niillä ei ole ollenkaan varaa. Vain työntekijäpuolen pitää säästää ja tinkiä eduistaan. 

Taitaa olla nokiat ja koneet mitkä maksaa miljardeja. Ei paljoa suomen talkoot kiinnosta kun yritykset toimii 95% ulkomailla.

Jep. Yritysten tulokset on tehty pääosin ulkomailla, omistajat ovat pääosin ulkomailla, osingotkin menevät siten pääosin ulkomaille. Noin se menee kaikkialla ja niin sen pitääkin mennä.

Voi tietenkin kysyä, miksi suomalainen duunari on niin tyhmä, että ei useinkaan omista palaakaan mistään firmasta? Esim ruotsalaisista duunareista valtaosa on pörssin kautta omistajana ainakin jossain tai useammassa yrityksessä. Ruotsalainen lakkoilee todella vähän, koska hän ymmärtää että lakkoilu vahingoittaa omistajaa eli häntæ itseään.

No jo oli propagandaa tuutin täydeltä. Etten sanoisi naurettavaa tekstiä.

Ihan vaan tiedoksesi, että melko moni piensijoittaja on duunari. Duunareita ovat muuten kaikki palkkatyöläiset, johtajia lukuunottamatta, vaikka jotain muuta haluat kuvitella.

Matalapalkkaisilla ei ole mahdollisuutta sijoitustoimintaan,koska heidän palkkansa riitää niukin naukin elämiseen. Tosin meillä on jo yli puoli miljoonaa työssäkäyvää köyhää, joiden palkka ei riitä edes siihen, vaan he joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukiin kattaakseen välttämättömät elinkustannukset.

http://yle.fi/uutiset/tyolla_parjaaminen_on_myytti__suomessa_on_puoli_m…

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/08/07/tyossakayvat-koy…

Ja palatakseni tuohon tuottavuuteen, niin:

Jopa Saksankin ohi – suomalaisen työn tuottavuudesta paljastuu yllätys

Merja Saarinen 24.9.2015 12:12 päivitetty 30.9.2015 18:36

Hallitus on huolissaan suomalaisen työn huonosta tuottavuudesta, mutta todellisuudessa suomalainen työ pärjää tuottavuusvertailussa erinomaisesti. Suomi päihittää tuottavuusvertailussa jopa Saksan ja Ruotsin, puhumattakaan euroalueen keskiarvosta, kun vertaillaan työn tuottavuutta tehtyä työtuntia kohden eli bruttokansantuote per tehty työtunti.

Tieto ilmenee Mandatum Lifen ekonomistien koostamasta OECD-tilastosta. Sen mukaan Suomi on päihittänyt muut jo vuodesta 2011 lähtien ja ollut sitä ennenkin, jo viimeiset kymmenen vuotta, työn tuottavuudessa kärkijoukkoa. (kts. alla oleva grafiikka).

Näkökulmaa ja tilastointitapaa vaihtamalla voidaan saada kuitenkin täysin toisenlainenkin tulos, mikä antaa antaa esimerkiksi poliitikoille mahdollisuuden käyttää tilastotietoja haluamallaan tavalla.

http://www.talouselama.fi/uutiset/jopa-saksankin-ohi-suomalaisen-tyon-t…

Tässä lisää heille, jotka eivät uskaltanee tuota linkkiä avata.

Suomen työnantajakulut alle EU-keskiarvon

Vertailut eri maiden välillä paljastavat myös lisää yllättäviä tietoja, kuten sen, että palkan suhteelliset työnantajakulut jäävät Suomessa alle EU-keskiarvon. Suomessa työnantajien sivukulujen osuus palkkakuluista on 22 prosenttia, kun EU-alueen keskiarvo on lähes 25 prosenttia ja euroalueen yli 25 prosenttia. Korkeimmat työn sivukulut ovat Ranskassa, Ruotsissa ja Belgiassa, jossa ne ylittävät 30 prosenttia.

”Työn sivukulujen leikkaamisella ei saadakaan merkittävää kilpailuetua muihin maihin verrattuna. Ongelmat Suomen työvoimakustannusten muita suuremmassa nousussa johtuvatkin palkkojen noususta. Työvoimakustannusket ovat Suomessa nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin verrokeilla", Juhani Lehtonen arvioi.

Vaikka työn hinta Suomessa onkin kallista, niin työntekijä ei siitä kostu, kertovat laskelmat. Suomen työvoimakustannukset on hivenen sekä euroalueen että EU:n keskivertoa korkeammat. Suomessa työn hinta on keskimäärin 31 euroa tunnilta, kun euroalueen keskiarvo on 27 e/h.

Kun tilannetta tarkastellaan ostovoimakorjattuna ja työvoimakustannuksia verrataan maan hintatasoon, tilanne muuttuu: Suomi jää alle euroalueen keskiarvon. Tuolloin työtunnin hinta Suomessa on 26 euroa, kun esimerkiksi Saksassa työtunnin hinta on samalla tavalla laskettuna 32 euroa. Tieto pohjaa Eurostatin lukuihin.

Mitä noihin kohonneisiin palkkoihin ja sitä kautta kohonneisiin elinkustannuksiin tulee, niin siitä voimme kääntää katseemme Kokoomukseen ja heidän vaalikampanjaansa, jossa puolue yritti profiloitua työväenpuolueen "Sari Sairaanhoitajan" avulla. Sairaanhoitajat saivatkin kivat korotukset, mutta se johti yleiseen palkkatason nousuun, johon Suomella ei siinä tilanteessa olisi ollut varaa. Samoin se johti elinkustannusten nousuun, jotka vain jatkavat kasvamistaa, kuten kaikki olemme rahapussissamme tuntea.

Poliittiset päätökset ovat siis olleet aivan vääränlaisia.

90-luvun lamaa Kokoomus ja Kepu, jotka olivat silloin hallitusvastuussa, hoitivat myöhemmin vääriksi osoitetuin keinoin (tämän on osoittanut mm. VATT), leikkauksin. Työttömyyden annattiin kasvaa aivan liian korkeaksi, vaikka tiedossa oli, että liian suurta työttömyyttä ei millään toimenpiteillä kyetä laskemaan, vaan osa siitä jää pysyväksi. Kaikki tämä johti kolmivaiheesn lamaan, josta emme selvinneet ennen seuraavaa lamaa.

Nyt sama pari, Kok+Kepu, hoitaa tätä taloustilannetta aivan samoilla keinoilla. Mitään ei siis ole opittu, tai sitten toiminta on tarkoituksellista ja johtaa Suomen putoamisen Liittovaltion syliin.

Kaikki vuoden 1956 ihannoivat pikkukommarit, haastatelkaapa ensin isovanhempianne, millaista silloin oli. Minä aloitin samana vuonna kansakoulun, joten näin lakon lapsen silmin. Olin koko lakon ajan isovanhempien luona, sillä kotiin ei päässyt, koska linja-autot eivät kulkeneet. Kauppoja oli taajamassa useita, mutta ostettavaa oli päivä päivältä vähemmän. Vaikka kotona tehtiin mahdollisimman paljon, niin kyllä kaupastakin tarvittiin elintarvikkeita. Naisilla oli toimiva verkosto. Kun joku sai kuulla, että johonkin kaupoista oli tullut myyntiin vaikkapa ruisleipää, niin siitä tiedotettiin heti muillekin. Aukioloajatkin olivat omalaatuiset. Muistan, miten haimme aika pitkän matkan takaa isoäidin kanssa leipää aika myöhään illalla.

Kannattaisi kysellä myös vanhemmalta polvelta, miten he tulivat toimeen, jos ja kun säästöjä ei ollut eikä juuri lakkoavustuksiakaan. Kannattaisi myös laskea, kuinka kauan piti tehdä töitä, että saavutti ennen lakkoa olleen elintason. Isommilla paikkakunnilla oli mielenosoituksia, joiden hajottaminen saattoi olla aika kivuliasta touhua.

Jonkinasteisen yleislakon koin nuorena aikuisena 70-luvulla, mutta silloin elintaso oli jo toinen kuin melko pian sodan päättymisen jälkeen. Jotkut yksittäiset tavarat saattoivat loppua, mutta kyllä tilanne oli toinen kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Kas kun nämä pikkukommarit eivät haikaile vuoden 1905 suurlakon perään! Siinä se olisi ollut oikein kunnon lakko!  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy todeta, että te wannabee-porvarit olette ihan täysiä lampaita.  Halukkaasti teuraalle talutettavissa.

Vasemmistolaisten väkivalta on vain parempaa.

No eikö se sitten ole? Tietenkin itsepuolustus on parempaa kuin aiheeton hyökkäys.

1956 oli miehet rautaa. Samanlainen voimannäyttö olisi nyt paikallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommunistinuoret? Ihaileeko ne jotain Neukkulaa ja DDR:ää? :D

Tiesitkö, että vielä 80-luvun lopulla SDP:n puolueohjelmaan oli kirjattu tavoitteeksi Suomen liittäminen osaksi Neuvostoliittoa. Mm sittemmin presidenttinämme 12 vuotta istunut Tarja Halonen ajoi hanketta voimakkaasti. 😳

Voisitko liittää mainitsemasi tavoitetekstin tähän perään? On taas niin hanurista tää teidän propaganda.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vuoden 1956 ihannoivat pikkukommarit, haastatelkaapa ensin isovanhempianne, millaista silloin oli. Minä aloitin samana vuonna kansakoulun, joten näin lakon lapsen silmin. Olin koko lakon ajan isovanhempien luona, sillä kotiin ei päässyt, koska linja-autot eivät kulkeneet. Kauppoja oli taajamassa useita, mutta ostettavaa oli päivä päivältä vähemmän. Vaikka kotona tehtiin mahdollisimman paljon, niin kyllä kaupastakin tarvittiin elintarvikkeita. Naisilla oli toimiva verkosto. Kun joku sai kuulla, että johonkin kaupoista oli tullut myyntiin vaikkapa ruisleipää, niin siitä tiedotettiin heti muillekin. Aukioloajatkin olivat omalaatuiset. Muistan, miten haimme aika pitkän matkan takaa isoäidin kanssa leipää aika myöhään illalla.

Kannattaisi kysellä myös vanhemmalta polvelta, miten he tulivat toimeen, jos ja kun säästöjä ei ollut eikä juuri lakkoavustuksiakaan. Kannattaisi myös laskea, kuinka kauan piti tehdä töitä, että saavutti ennen lakkoa olleen elintason. Isommilla paikkakunnilla oli mielenosoituksia, joiden hajottaminen saattoi olla aika kivuliasta touhua.

Jonkinasteisen yleislakon koin nuorena aikuisena 70-luvulla, mutta silloin elintaso oli jo toinen kuin melko pian sodan päättymisen jälkeen. Jotkut yksittäiset tavarat saattoivat loppua, mutta kyllä tilanne oli toinen kuin parikymmentä vuotta aikaisemmin.

Kas kun nämä pikkukommarit eivät haikaile vuoden 1905 suurlakon perään! Siinä se olisi ollut oikein kunnon lakko!  

Suomalainen palkkatyöläinen eläisi orjan asemassa ilman näitä silloisia suurlakkoja.

Suuremmissa asioissa ja varsinkaan yhteisessäasiassa ei pikkuseikoilla ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

]Voitot kuuluu yrittäjälle. Jos voittoja tulee vähemmän, tuotanto siirretään sinne missä niitä saa enemmän. Jos on helppoa, ala itse yrittäjäksi. Ulkomaalaista sijoittajaa ei kiinnosta suomalaisen ruikutus kun täällä on asiat kuitenkin hyvin verrattuna muihin maihin.

Rahaa valuu pois suomesta jos työntekijät eivät jousta, samalla menee työt. Tämä on fakta mikä ei muutu. Kommunistit eivät tätä halua tunnustaa ja tämän vuoksi työllisyys romahtaa suomessa tuleisuudessa. Köyhyys odottaa kansaa.

Valitettavasti vaan se yrittäjien tuotanto kulutetaan pääasiassa Euroopassa. Jos työt häviävät täältä, niin häviää myös kulutus ja sitä kautta firmoilla menee entistä huonommin. Tämä tuntuu olevan täysin ylivoimainen asia ymmärtää.