Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
13v uhoaa tappavansa itsensä
29.02.2016 |
Olisiko syytä huolestua vai onko vain teini-uhmaa kun riitojen aikana huutaa että tappaa itsensä?? On kuitenkin 11v:nä varastanut lääkkeitä ja koittanut niitä syödä..
Kommentit (61)
Monet teinit ovat teininä samanlaisia kuin vanhempansa. Etenkin tytöt. Jos yhtäläisyyksiä on, en olisi huolissani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapselle on tapahtunut kun voi noin huonosti? Teillä vanhemmilla on kyllä mennyt monta asiaa jo alusta asti pieleen... Järkyttävää. Katsokaa peiliin, hakekaa apua myös omiin ongelmiinne.
Ja siinä toinen idiootti. Kuule, masennukseen ja ahdistukseen ei välttämättä OLE mitään syytä, jos niistä nyt edes on kyse.
Ihan turha suonenvedonomaisesti aina hakea vikaa vanhemmista. Parhaissakin perheissä voi lapsi sairastua mielenterveysongelmiin. On geneettistä alttiutta, on koulukiusaamista... Ja aivokemiat tai vaikkapa hormonituotannon häiriöt voivat kenelle tahansa aiheuttaa vaikkapa masennusoireita.Tuollaisella syyllistämisellä ei asiaa auteta, vaan käärimällä hihat ja hakeumalla tutkimuksiin. Siihenkin kynnys on matalempi silloin, jos ei heti aleta syytellä kotioloja, vaan ensin selvitetään.
13
Masennukseen ja ahdistukseen on aina syy. Useimmiten löytyy ikävä kyllä kotioloista... On olemassa paljon epäkelpoja vanhempia. Koita kestää. Aikuisten kuuluisi hakea apua ajoissa, ettei tilanne kärjistyisi noin. Mielummin vaan salaillaan ongelmia ja vieritetään syy lapsen määrittelemättömän hankalan käytöksen syyksi. "Parhaimmissa" perheissä ei muuten ko. ongelmia ole, tai muuten ne eivät ole parhaita. Ei ole todellakaan normaalia tuollainen keskivertoperheissä.
Täytyy vielä lisätä, että itse olin "hankala" teini. Minua kiusattiin koulussa ja sen lisäksi kotona. Oli lapsesta asti esim. fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Eron jälkeen äidin masennusta ym. Äitini mielestä minulla oli vain hankala murrosikä ja olin "vittumainen", koska oli täysin kykenemätön näkemään omia virheitään. Miksi vanhemmat eivät ikinä näe vikaa itsessään? Eihän mitään lastensuojeluakaan tarvittaisi, jos kaikki olisivat hyviä vanhempia.
No just, pitihän se arvata. Tyyppilinen av-mamma yleistää omat karut kokemuksensa koskemaan kaikkia. Että kun sulla oli kurjat kotiolot, niin apkin tietysti on epäkelpo äiti ja hakkaa lastaan...
Kyllä ne kotiolotkin kuule selvitetään, kun lasta tutkitaan. Ensisijaisen tärkeää olisi nyt, että ap rohkaistuu selvittämään tilannetta. Mieti, mistä on enemmän apua: lyttäämisestä ja ennakkoluuloisesta teilaamisesta - jota sinä harrastat - "ap on huono äiti, ap:n vika!" VAI siitä, että ymmärretään, että lapsella voi olla ongelmia, mutta niiden syitä ei voi tutkimatta tietää, ja siksi olisi tärkeää hakeutua tutkimuksiin.
13
Mukavaa, kun vähättelet toisten kokemuksia tyypilliseen av- mamman tapaan. Sinun ikäväksesi kyseessä ei ole ainoastaan minun kokemukseni: asiaa on tutkittu paljon ja ammattilaisillakin on asiasta aika yhtenäinen mielipide, joka on paljon lähempänä minun omaani kuin sinun.
Suomessa useimmiten nuorten ongelmat johtuvat ongelmista kotioloissa ja huonosta kohtelusta. Ja niitä ongelmia on paljon ja monissa perheissä! Tämä ei ole edes mikään mielipidekysymys, vaikka sellaisen kovasti yrität asiasta tehdä.
Ap, anna esimerkkejä millaisissa tilanteissa tämä tapahtuu? Mitä teette silloin?
Usein kun tulee riitaa esim. kotiintuloajoista tai rahasta. Tyttö on myös perfektionisti ja usein jos sanon että 8 on hyvä numero, saattaa raivota että tappaa itsensä kun ei koskaan ole hyvä. Vain 10 riittäisi tytölle. Olen aina sanonut että 7-8 on hyvä ja itseään ei saa rasittaa.
Teini haluaa että vanhempi osoittaa rakastavansa olemalla huolissaan ja puuttumalla teinin sanomisiin, ap voisi miettiä olisiko ehkä tästä kyse. Se että teini sanoo jotain noinkin järkyttävää saisi minut heti kysymään, miksi hän niin sanoo ja halaamaan & keskustelemaan ainakin. Läheisyyttä ja lämpöä se 13veekin kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko esim kuukautisiin yhteyttä tällä?
Itse aloin näkemään itsemurhan ratkaisuna pahaan olooni juuri 13-vuotiaana. Siinä kymmenen vuoden kuluttua pääsin vasta ajatuksesta eroon. Olisin tarvinnut apua, sillä siinä meni monta potentiaalisesti hyvää vuotta hukkaan mielialaongelmien ja elämän päämäärättömyyden takia. Kärsin mielialaongelmista edelleen, mutta itsemurhaa en ajattele.
Hae lapsellesi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vahvemman näytön masennuksen perinnöllisestä taipumuksesta antavat kaksostutkimukset. Identtisistä kaksosista toisen kärsiessä masennustiloista, niitä esiintyy toisellakin 54 prosentin todennäköisyydellä. Vakavan masennustilan esiintyvyyden vaihtelusta väestössä arvioidaan 35 - 40 prosenttia selittyvän perinnöllisillä tekijöillä.
Masennustilojen synty on parhaimmillaan ymmärrettävissä ajassa etenevänä monitekijäisenä prosessina, jossa ovat altistavina tekijöinä perinnöllinen ja hankittu biologinen alttius sekä altistavat persoonallisuudenpiirteet ja laukaisevina tekijöinä voivat olla ajankohtaiset elämänmuutokset, kronobiologiset häiriöt tai hormonaaliset muutokset. Sosiaalisen tuen puute todennäköisesti myös altistaa ihmisen masennukselle."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=3073376
"masennustilan kulku ja ennuste tunnetaan monessa mielessä jo varsin hyvin, on jokaisen ihmisen masennus kulultaan yksilöllinen ja kokemuksena ainutlaatuinen. Tietoa masennustiloihin usein liittyvistä tekijöistä on kyllä olemassa runsaasti, mutta on hyvä muistaa, että masennuksesta kärsivien ihmisten elämäntilanteet ja taustat poikkeavat voimakkaasti toisistaan ja masennustilaan voi sairastua lähes missä iässä tai elämäntilanteessa hyvänsä."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=4702536
Masennukseen voi olla monia syitä. Jos joku luulee nettialoituksen perusteella tietävänsä, että apn kotioloissa on vikaa, hänellä on kusta päässä. Ei mulla muuta.
Teineilyä. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein kun tulee riitaa esim. kotiintuloajoista tai rahasta. Tyttö on myös perfektionisti ja usein jos sanon että 8 on hyvä numero, saattaa raivota että tappaa itsensä kun ei koskaan ole hyvä. Vain 10 riittäisi tytölle. Olen aina sanonut että 7-8 on hyvä ja itseään ei saa rasittaa.
Tuo on nykyään teinitytöillä ällistyttävän yleistä, että on perfektionismia ja neuroottinen asenne itseensä.
Mun tyttäreni viiden hengen ystäväporukassa yksi on masennuksen takia kotiopetuksessa nyt, yksi on anorektinen, yksi pelkää neuroottisesti vieraita aikusia, yksi on masennuksen takia terapiassa. Kaikki, siis jokainen perhe noista on normaaleja, lapsistaan välittäviä, töissäkäyviä keskiverto perheitä. Ei ole alkoholismia, väkivaltaa (ainakaan tietääkseni), lapsia tuetaan eikä kilpailuhenkisesti patisteta kympin oppilaiksi. Ja silti ihme neuroottista porukkaa.
Puhun nyt yläasteikäisistä stadilaistytöistä.
Yläasteikäisillä tytöillä hormonitkin heittelee tosi pahasti. Kaveripiirissä voi olla sosiaalista syrjintää. Koulupaineet on kurssimuotoisella yläasteella isot.
Nämä voi olla niitä todennäköisimpiä syitä. Kannattaa silti tehdä kuten joku sanoi eli käydä tytön kanssa koulupsykalla. Sieltä se selvittely lähtee liikkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aloin joskus 10-vuotiaana masentua ja alkuvuosina reagoin juurikin raivokohtauksilla. Masennukseen en saanut apua koska ulospäin näytin vain vaikealta lapselta joka varmaan iän myötä rauhottuu. Kuolemaa mietin todella paljon mutta vasta 14-vuotiaana otin ekan yliannostuksen ja sit rupesin saamaan vähän parempaa apua.
Älkää ikinä ikinä aliarvioiko lastenne pahaa oloa. Voi olla hyvin vaikeaa vetää raja "normaalin" murrosiän (tai esimurrosiän) ja ammattilaisapua vaativien mielenterveysongelmien välillä ja jos on yhtään epäilystä et kyse on jälkimmäisestä nii ehdottomasti kannattaa hankkia sitä apua ja kartottaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
"Vahvemman näytön masennuksen perinnöllisestä taipumuksesta antavat kaksostutkimukset. Identtisistä kaksosista toisen kärsiessä masennustiloista, niitä esiintyy toisellakin 54 prosentin todennäköisyydellä. Vakavan masennustilan esiintyvyyden vaihtelusta väestössä arvioidaan 35 - 40 prosenttia selittyvän perinnöllisillä tekijöillä.
Masennustilojen synty on parhaimmillaan ymmärrettävissä ajassa etenevänä monitekijäisenä prosessina, jossa ovat altistavina tekijöinä perinnöllinen ja hankittu biologinen alttius sekä altistavat persoonallisuudenpiirteet ja laukaisevina tekijöinä voivat olla ajankohtaiset elämänmuutokset, kronobiologiset häiriöt tai hormonaaliset muutokset. Sosiaalisen tuen puute todennäköisesti myös altistaa ihmisen masennukselle."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=3073376
"masennustilan kulku ja ennuste tunnetaan monessa mielessä jo varsin hyvin, on jokaisen ihmisen masennus kulultaan yksilöllinen ja kokemuksena ainutlaatuinen. Tietoa masennustiloihin usein liittyvistä tekijöistä on kyllä olemassa runsaasti, mutta on hyvä muistaa, että masennuksesta kärsivien ihmisten elämäntilanteet ja taustat poikkeavat voimakkaasti toisistaan ja masennustilaan voi sairastua lähes missä iässä tai elämäntilanteessa hyvänsä."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=4702536
Masennukseen voi olla monia syitä. Jos joku luulee nettialoituksen perusteella tietävänsä, että apn kotioloissa on vikaa, hänellä on kusta päässä. Ei mulla muuta.
Itselläsi vaikuttaa olevan jotain vialla päässä. Ei ole normaalia käydä herjaamaan. Ikävä tosiasia on, etteivät kaikki vanhemmat ole tarpeeksi hyviä. Ja näiden vanhempien lapsilla on keskivertoa selvästi useammin mielenterveysongelmia. Kyllä se pitäisi voida sanoa ääneen. Koita kestää. Todennäköisin vaihtoehto kannattaa aina ottaa huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viskaisin äitiäni veitsellä naamaan teinipäissäni ja ihan tavallinen aikuinen tuli :D Nyt FM-tutkinto.
Mitä ihmettä tutkintosi tähän kuuluu?
Kukaan akateemisesti koulutettu ei koskaan voi olla mielenvikainen? "Tavallinen" ihminen ymmärtää, että esim. skitsofrenia ei ole millään tavalla riippuvainen oppineisuudesta.
En ole tämä FM, mutta kyllähän se pitkä opiskelu vaatii kurinalaisuutta, määrätietoisuutta ja pitkäjänteisyyttä, myös kykyä keskittyä olennaiseen. Ei se ole pelkästään mitä tahansa "oppineisuutta".
Minä uiskentelin murrosiässä myös paljon itsemurha-ajatuksissa. En kyllä olisi ikinä uskaltanut toteuttaa, enkä tietenkään edes halunnut. Minusta oli jotenkin synkän hykerryttävän ihanaa velloa äärimmäisessä draamassa ja oli kovasti tärkeää vihjailla siitä läheisilleni, luoja tietää miksi ihmeessä. Ehkä huomionkipeyttä ja jotain lapsellista tarvetta osoittaa, että minä en ole tavallinen vaan hyvin, hyvin syvästi tunteva poikkeusyksilö. Hohhoijaa. Ihme, että perhe jaksoi rakastaa.
Pahinta näissä on, että ei koskaan tiedä, vaikka teini olisi tosissaan. Parasta varmaan hakea asiantuntija-apua.
Jos oma lapseni alkaisi puhua itsemurhasta ja vaikka olisi mahdollisuus, että tekee sen vain saadakseen huomiota, niin veisin joka tapauksessa tapaamaan ammattiauttajaa. Lapsiin erikoistunutta psykiatria. Jos tarvitsisi apua, saisi sitä ja jos ei oikeasti tarvitsisi, niin oppisi olemaan vanhempanakaan kiristämättä muita ihmisiä itsemurhakortilla ("jos jätät mut, teen itsemurhan"). Pahinta olisi, jos uhkaus toteutuisi, mutta en olisi reagoinut siihen mitenkään, miten pystyisi elämään sen kanssa loppuelämänsä. Parempi ottaa tosissaan vaikkei siis olisi ihan satavarma, että on vakava tilanne.
Itse muistan ajatelleeni itsemurhaa jo 9-vuotiaana, 24-vuotiaana oli hengenlähtö oikeasti ihan hilkulla ja sairaalassa tulikin sitten vietettyä pari kukkautta. Yritin jo teininä puhua vanhemmille omasta pahasta olosta niin hyssyteltiin vaan "se on tuo murrosikä ja dramaattisuus" eikä kukaan ottanut tosissaan kun kouluarvosanatkin oli hyviä enkä dokannut yms. Oikeita ystäviä ei kuitenkaan ollut yhtään ja itsetunto oli ihan nollissa. Haluaisin edelleen usein kuolla, mutta ehkä se pahin itsemurhan uhka on ohi. Asiat voisi kuitenkin olla toisinkin, enkä välttämättä olisi enää tässä kirjoittelemassa. Apua olisi pitänyt hakea jo hyvissä ajoin, mutta kun kotoa oli oppinut että "ei mua mikään vaivaa" vaikka en tyyliin pystynyt pahimmassa tilanteessa enää menemään sängystä vessaan kun pelotti.
Suosittelen siis että viet teinisi jonnekin juttelemaan, vaikka yksikseen, voi olla vaikea puhua ammatiauttajalle jos mamma kuuntelee vieressä. Antaisit samalla myös signaalin siitä että otat hänen hätänsä tosissaan etkä vähättele sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vahvemman näytön masennuksen perinnöllisestä taipumuksesta antavat kaksostutkimukset. Identtisistä kaksosista toisen kärsiessä masennustiloista, niitä esiintyy toisellakin 54 prosentin todennäköisyydellä. Vakavan masennustilan esiintyvyyden vaihtelusta väestössä arvioidaan 35 - 40 prosenttia selittyvän perinnöllisillä tekijöillä.
Masennustilojen synty on parhaimmillaan ymmärrettävissä ajassa etenevänä monitekijäisenä prosessina, jossa ovat altistavina tekijöinä perinnöllinen ja hankittu biologinen alttius sekä altistavat persoonallisuudenpiirteet ja laukaisevina tekijöinä voivat olla ajankohtaiset elämänmuutokset, kronobiologiset häiriöt tai hormonaaliset muutokset. Sosiaalisen tuen puute todennäköisesti myös altistaa ihmisen masennukselle."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=3073376
"masennustilan kulku ja ennuste tunnetaan monessa mielessä jo varsin hyvin, on jokaisen ihmisen masennus kulultaan yksilöllinen ja kokemuksena ainutlaatuinen. Tietoa masennustiloihin usein liittyvistä tekijöistä on kyllä olemassa runsaasti, mutta on hyvä muistaa, että masennuksesta kärsivien ihmisten elämäntilanteet ja taustat poikkeavat voimakkaasti toisistaan ja masennustilaan voi sairastua lähes missä iässä tai elämäntilanteessa hyvänsä."
http://www.tohtori.fi/?page=8581646&id=4702536
Masennukseen voi olla monia syitä. Jos joku luulee nettialoituksen perusteella tietävänsä, että apn kotioloissa on vikaa, hänellä on kusta päässä. Ei mulla muuta.
Itselläsi vaikuttaa olevan jotain vialla päässä. Ei ole normaalia käydä herjaamaan. Ikävä tosiasia on, etteivät kaikki vanhemmat ole tarpeeksi hyviä. Ja näiden vanhempien lapsilla on keskivertoa selvästi useammin mielenterveysongelmia. Kyllä se pitäisi voida sanoa ääneen. Koita kestää. Todennäköisin vaihtoehto kannattaa aina ottaa huomioon.
Kuule. Itehän sä sen herjaamisen alotit, meneppä katsomaan alkuperäistä solvausviestiäs sivulla kaksi.
Mä en ole muita kommentteja tuota sun siteeraamaas lukuunottamatta tähän ketjuun kirjottanut, mutta on sekopäistä hommaa,kun lähdet haukkumaan vieraita ihmisiä parin netistä lukemasi lauseen perusteella.
Sä luulet tietäväsi, että apn lapsella on mielenterveysongelmia ja vielä senkin että se johtuu kotioloista. Sitä tässä on sulle nyt yritetty useamman ihmisen voimin tolkuttaa, että olet johtopäätöstes kanssa törkeä.
Kukaan ei väitä, etteikö kotioloissakin VOI olla häikkää, vaan että välttämättä ei ole, eikä sulla ole kristallipalloa käytössä, joka antais sulle oikeuden haukkua muita tosta vaan.
Ei mulla muuta.
Alue: Aihe vapaa
Sä ja sun faktasi. Sulla on omaan lapsuuteen pohjautuva tunneperäinen luulo siitä, miten asiat on, mutta a) emme tiedä, onko ap:n lapsella ylipäätään mitään mielenterveyden ongelmaa, vai onko hän vaan keksinyt kätevän argumentin, jolla riitatilanteissa hiljentää vanhemmat helposti ja b) jos jotain mielenterveysongelmaa on, mistä se johtuu vai johtuuko mistään erityisestä.
Ja sun asenteesi on ihan vihoviimeinen asian ratkaisemisen edesauttamisessa. Alat heitellä sieltä käsittämättömiä "faktoja" ja syytellä ap:ta laisinkaan tuntematta häntä huonoksi vanhemmaksi.
Itse asiassa pakko todeta, että jos sinua lapsena koulukiusattiin, olet näemmä tehokkaasti omaksunut itse saman kiusaajamentaliteetin. Harrastat nimenomaan kiusaamista nyt.
En halua sortua samaan, joten poistun tästä ketjusta. Ap ja muut voivat perehtyä masennuksen ja ahdistuksen taustoihin ja omahoitoon tuolta antamastani linkistä.
13