13v uhoaa tappavansa itsensä
Olisiko syytä huolestua vai onko vain teini-uhmaa kun riitojen aikana huutaa että tappaa itsensä?? On kuitenkin 11v:nä varastanut lääkkeitä ja koittanut niitä syödä..
Kommentit (61)
Varaa äkkiä aika lapsiin erikoistuneelle psykiatrille tai terapeutille. Jos pystyt maksamaan yksityisen, niin saat aika nopeasti ajan.
On kyllä sellainen draamailija että huh... Heittänyt nuorempana isäänsä vasaralla kasvoihin suutuspäissään yms. Muuten ihan normaali.
Ja kun itse olin teini niin ihan samanlainen draamailija olin... Viiltelinkin ja kerjäsin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä sellainen draamailija että huh... Heittänyt nuorempana isäänsä vasaralla kasvoihin suutuspäissään yms. Muuten ihan normaali.
Draamailija ja yrittänyt tappaa isänsä?
Muuten ihan "normaali"?
Mutta yritä nyt keskustella, että kuolemalla uhkaaminen läheisille on todella vakava asia. Mitä haluaa teille sillä viestittää? Miksi haluaa teille niin pahan mielen?
Perheneuvola voisi olla oikea paikka. Kaikki ei todellakaan kunnossa.
On siis muuten täysin normaali mutta suuttuessaan uhkailee ja viskoo tavaroita... Ihan kiltti tavallinen tyttö kunnes tulee riitaa
Siis aika rajatilaiselta kuullostaa. Onnea vaan tulevaisuuteen 😳
Joo todellakin hankit sille apua nyt, etkä laita draamailun piikkiin. Varsinkin kun tuo lääkejuttukin on taustalla. Onko sitten hyvä kun lapsi tappaa itsensä ja mietit että niin ois varmaan pitäny ottaa se tosissaan? Auta sitä kersaas kun oot semmosen tehny.
T. 16v
Itse olin ihan samanlainen... Teinijuttuja :)
Vasaralla naamaan ei todellakaan ole normaalia!!!!
Minä viskaisin äitiäni veitsellä naamaan teinipäissäni ja ihan tavallinen aikuinen tuli :D Nyt FM-tutkinto.
Minusta tuo ei kuulosta kovin huolestuttavalta. Muistelen, että oma siskoni teinipäissään uhosi samanlaista - ja tiedän monta muutakin.
Toki lääkärireissu voisi siinä mielessä olla paikallaan, että teinisi ymmärtäisi, että vakavilla asioilla ei saa leikkiä.
Varaa aika omalääkärille tai jos koulussa on koulupsykologi, niin hänelle. Minä ainakin selvittäisin tuollaisten aikeiden todenperäisyyttä, kokeeko lapsi oikeasti niissä tilanteissa kuolemankaipuuta vai yrittääkö järkyttää sinua. Jälkimmäisessäkin tapauksessa ulkopuolinen apu on tarpeen, ei tuollaisia pitäisi teinin tuntea tarvitsevansa avuksi riitatilanteissa.
Toisin sanoen MIKSI kokee, ettei pärjää vanhemmilleen muuta kuin äärimmäisiä uhkauksia heittelemällä.
Vierailija kirjoitti:
Minä viskaisin äitiäni veitsellä naamaan teinipäissäni ja ihan tavallinen aikuinen tuli :D Nyt FM-tutkinto.
Puisella voiveitsellä?
Vai ihanko lihanleikkelyyn tarkoitetulla teräaseella?
Jos jälkimmäinen, niin en ihan tavallisuudesta kohdallasi puhuisi. Tervepäinen ei tee näin kenellekään saati äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika omalääkärille tai jos koulussa on koulupsykologi, niin hänelle. Minä ainakin selvittäisin tuollaisten aikeiden todenperäisyyttä, kokeeko lapsi oikeasti niissä tilanteissa kuolemankaipuuta vai yrittääkö järkyttää sinua. Jälkimmäisessäkin tapauksessa ulkopuolinen apu on tarpeen, ei tuollaisia pitäisi teinin tuntea tarvitsevansa avuksi riitatilanteissa.
Toisin sanoen MIKSI kokee, ettei pärjää vanhemmilleen muuta kuin äärimmäisiä uhkauksia heittelemällä.
Tätä mietin itsekin. Saakohan lapsi koskaan olla oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Minä viskaisin äitiäni veitsellä naamaan teinipäissäni ja ihan tavallinen aikuinen tuli :D Nyt FM-tutkinto.
Mitä ihmettä tutkintosi tähän kuuluu?
Kukaan akateemisesti koulutettu ei koskaan voi olla mielenvikainen? "Tavallinen" ihminen ymmärtää, että esim. skitsofrenia ei ole millään tavalla riippuvainen oppineisuudesta.
Vaikka olisikin pelkkää teini-iän uhmaa, itsemurhariski on silti olemassa. Joten joo, olisin huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä viskaisin äitiäni veitsellä naamaan teinipäissäni ja ihan tavallinen aikuinen tuli :D Nyt FM-tutkinto.
Mitä ihmettä tutkintosi tähän kuuluu?
Kukaan akateemisesti koulutettu ei koskaan voi olla mielenvikainen? "Tavallinen" ihminen ymmärtää, että esim. skitsofrenia ei ole millään tavalla riippuvainen oppineisuudesta.
Kuuluu siten ettei minua suljettu heti pehmeään huoneeseen vaan elän ihan normaalisti. Olin tuolloin 10, nyt 29.
Ei kukaan ole teiniangstiin kuollut. Anna olla.
Voi olla vaan draamaqueen, mutta jokatapuksessa olisin huolissani, etenkin tuon taustan vuoksi.