Lue keskustelun säännöt.
Rakastan lapsiani mutta juuri nyt en siedä niitä
29.02.2016 |
Jatkuvaa kitinää ja vinkumista, ei kerkee aamulla edes heräämään kunnolla kun se jo alkaa.
On se nyt perkele ettei mee kaaliin että
A) Ei huudeta MÄHALUUUUUUN!!! Vaan sanotaan Voisinko saada tai saisinko.
B) Toisia ei lyödä eikä potkita eikä tönitä!!!!
C) Kun äiti/isä pyytää tekemään,niin tehdään!
Mutta eeeeei, joka hiton päivä MÄHALUUUUUUUUUUUUUUN ja toinen ärsyttää toista ja toinen lyö tai potkii ja sit taas parutaan ja ei vahingossakaan pueta ulkovaatteet nätisti vaan istutaan haalarin päällä EMMÄ OSAAAAAAA vaikka osaa ihan heittämällä kun vaan jaksaisi.
(Ok, on meillä ihan hauskaakin yhdessä ja osaahan noi käyttäytyy kun on pakko mutta tuntuuhan se välillä koomiselta että kotona ne on kuin kaks apinanpersettä ja muualla kehutaan että voi ku hienosti teidän lapset osaa olla ja niin reippaita, prkl.)
Kommentit (20)
ootko koskaan hoksannut kuinka vaikuttaa lastensa käyttäytymiseen ja mielialaan. Joskus itse hoksasin. Niinä aamuina kun itse olin kiireinen ja ärtynyt, ajatukset jo töissä lapset kiukkusivat, kaikki oli hukassa eikä mikään onnistunut. Ton hoksasin, rauhoitin itse oloni ja niin selvittiin tarhaan ihan iloisina. Sama tullessa, kotiin kun päästiin mentiin suoraan sisälle ja vähän aikaa vaan oltiin yhdessä, lapset kertoi omiaan ja halailivat. KUn tuon malttoi keksittyä heihin, lähtivät omiin touhuihinsa ja sain tehtyä ruuat ja muut rauhassa nopeasti. Pienestä kiinni, lähinnä omasta asenteesta. Myös nuo kiukut ja valittamiset. Niitä tulee kaikilla, mutta jääkö niitä muistelemaan vaan ohittaa nopeasti ja keskittyy siihen hyvään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Meillä yöheräilyn syyksi löytyi kitarisa, mikä aiheutti uniapneaa. Kitarisa leikattiin ja sen jälkeen ei heräilty yöllä. Ei edes mitään varsinaista korvatulehduskierrettä ollut, että olisi osannut arvata. Mutta kun puhuin heräilystä lääkärille, hänellä heräsi epäilyt uniapneasta ja niin olikin.
Jaksamisia sinulle. Minä elän nyt siinä vaiheessa, kun valvon yöllä ja odotan nuorta kotiin ja pelkään, että jotain sattuu. Jokaisella ikäkaudella omat murheensa.
Vierailija kirjoitti:
ootko koskaan hoksannut kuinka vaikuttaa lastensa käyttäytymiseen ja mielialaan. Joskus itse hoksasin. Niinä aamuina kun itse olin kiireinen ja ärtynyt, ajatukset jo töissä lapset kiukkusivat, kaikki oli hukassa eikä mikään onnistunut. Ton hoksasin, rauhoitin itse oloni ja niin selvittiin tarhaan ihan iloisina. Sama tullessa, kotiin kun päästiin mentiin suoraan sisälle ja vähän aikaa vaan oltiin yhdessä, lapset kertoi omiaan ja halailivat. KUn tuon malttoi keksittyä heihin, lähtivät omiin touhuihinsa ja sain tehtyä ruuat ja muut rauhassa nopeasti. Pienestä kiinni, lähinnä omasta asenteesta. Myös nuo kiukut ja valittamiset. Niitä tulee kaikilla, mutta jääkö niitä muistelemaan vaan ohittaa nopeasti ja keskittyy siihen hyvään.
Nojoo, miten sen nyt ottaa.
Lapset tulevat herättämään noin seitsemältä, tulevat hetkeksi halaamaan ja noustaan sitten, käydään vessassa ja vaihdetaan vaatteet.
Laitan heille Pikku Kakkosen päälle, ja keitän kahvit. Tässä on jo eka riita yleensä, byäääääääääh toi istuu mun paikalla!!!!!!!!!!
Keitän puuroa ja katan pöydän, ja aivan sama mitä on niin on väärät tarjottavat kun halutaan jotain muuta. Se on vain voivoi, jos on nälkä syödään mitä on tarjolla.
Sitten vaatteet, no kun ei me osata ja sukla tuntuu huonolta ja pipo on vääränvärinen tänään ja plaaaaaaah....
Ja koska isoveljem pipo näyttää tänään sinisemmältä kuin eilen niin siinäpä hyvä syy töniä pikkusiskoa koska ärsyttää niin paljon, ja pikkusisko itkee.
Ovat 5v. ja 3v. ja todellakin toivon että kohta löytyisi töitä minullekin. Kateellinen välillä miehelle joka herää kuudelta ja rauhassa juo aamukahvin, pukee ja lähtee töihin....
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Meilläkin tuo nuorempi edelleen herättää joka yö kerran tai pari, ja jos tapahtuu ihme ja hän nukkuukin, niin silloin isompi herättää.
Onneksi pääsevät yökylään mummolaan noin kerran kuussa että saa joskus nukkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Miksi ihmeessä lapsi ei saa tulla viereesi nukkumaan? Noin pieni tarvitsee vielä paljon läheisyyttä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Meillä yöheräilyn syyksi löytyi kitarisa, mikä aiheutti uniapneaa. Kitarisa leikattiin ja sen jälkeen ei heräilty yöllä. Ei edes mitään varsinaista korvatulehduskierrettä ollut, että olisi osannut arvata. Mutta kun puhuin heräilystä lääkärille, hänellä heräsi epäilyt uniapneasta ja niin olikin.
Jaksamisia sinulle. Minä elän nyt siinä vaiheessa, kun valvon yöllä ja odotan nuorta kotiin ja pelkään, että jotain sattuu. Jokaisella ikäkaudella omat murheensa.
Ap on käynyt nuoremman kanssa lääkärissä kun tuntuu että lapsi on koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa, välillä kuorsaa ja tosiaan öisin vaikuttaa siltä että ei saa henkeä.
Ihan yksityisillä ollaan käyty, mutta sanovat vain että juu on ollut sitkeää flunssaa liikkeellä ränä vuonna, ei voi mitään, kyllä se siitä ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anniemestarijuoksia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Miksi ihmeessä lapsi ei saa tulla viereesi nukkumaan? Noin pieni tarvitsee vielä paljon läheisyyttä!
En ole tuo jolle vastasit, mutta meillä lapsi ei pääse viereen koska se ei pysy paikoillaan. Siksi häädettiin omaan.sänkyyn kaksivuotiaana koska se hyörii ja pyörii ja potkii ja sätkii eikä kukaan saa nukkua.
Anniemestarijuoksia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Miksi ihmeessä lapsi ei saa tulla viereesi nukkumaan? Noin pieni tarvitsee vielä paljon läheisyyttä!
Koska "Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa." Joo, ja väsynyt äiti tarvitsee unta ja lepoa, nukkuminen ei kovin helposti onnistu, jos toinen potkii ja heiluu vieressä koko ajan. Ja se siis tulee joka yö nukkumaan viereen, en todellakaan ala koko yötä tuon kanssa taistelemaan, nukkuuko omassa sängyssä vai vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ootko koskaan hoksannut kuinka vaikuttaa lastensa käyttäytymiseen ja mielialaan. Joskus itse hoksasin. Niinä aamuina kun itse olin kiireinen ja ärtynyt, ajatukset jo töissä lapset kiukkusivat, kaikki oli hukassa eikä mikään onnistunut. Ton hoksasin, rauhoitin itse oloni ja niin selvittiin tarhaan ihan iloisina. Sama tullessa, kotiin kun päästiin mentiin suoraan sisälle ja vähän aikaa vaan oltiin yhdessä, lapset kertoi omiaan ja halailivat. KUn tuon malttoi keksittyä heihin, lähtivät omiin touhuihinsa ja sain tehtyä ruuat ja muut rauhassa nopeasti. Pienestä kiinni, lähinnä omasta asenteesta. Myös nuo kiukut ja valittamiset. Niitä tulee kaikilla, mutta jääkö niitä muistelemaan vaan ohittaa nopeasti ja keskittyy siihen hyvään.
Nojoo, miten sen nyt ottaa.
Lapset tulevat herättämään noin seitsemältä, tulevat hetkeksi halaamaan ja noustaan sitten, käydään vessassa ja vaihdetaan vaatteet.
Laitan heille Pikku Kakkosen päälle, ja keitän kahvit. Tässä on jo eka riita yleensä, byäääääääääh toi istuu mun paikalla!!!!!!!!!!
Keitän puuroa ja katan pöydän, ja aivan sama mitä on niin on väärät tarjottavat kun halutaan jotain muuta. Se on vain voivoi, jos on nälkä syödään mitä on tarjolla.
Sitten vaatteet, no kun ei me osata ja sukla tuntuu huonolta ja pipo on vääränvärinen tänään ja plaaaaaaah....
Ja koska isoveljem pipo näyttää tänään sinisemmältä kuin eilen niin siinäpä hyvä syy töniä pikkusiskoa koska ärsyttää niin paljon, ja pikkusisko itkee.
Ovat 5v. ja 3v. ja todellakin toivon että kohta löytyisi töitä minullekin. Kateellinen välillä miehelle joka herää kuudelta ja rauhassa juo aamukahvin, pukee ja lähtee töihin....
Olisko tuossa se perheenne ja lasten huonotuulisuuden tausta, lasten kiukkuilu vain oireilua? Tsemppiä työnhakuun, kotona oleminen voi olla turhauttavaa jos töissä haluaisi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Alapeukuttajilla varmaan on juuri niitä "penska nukkui jo 2 kk iässä kokonaisia öitä" -lapsia. Onnea teille. Kaikilla ei ole asiat yhtä kivasti. Tiedän jo ilman alapeukkujakin, että olen paska äiti, kun en jaksa lapseni yöhuutoja ja valvomisia. Sen takia tuota ei ole viitsinyt muiden riesoiksi yökylään edes laittaa usein. Äitini on van kaksi kertaa hoitanut koko yön. Siitäkin tuli kamalat omantunnontuskat, kun jätin tuon rääkyjän toisen kontolle yöksi.
Korvatulehduskin on ollut vissiin tasan kerran, en jaksa tuohon kitarisahommaan oikein uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ootko koskaan hoksannut kuinka vaikuttaa lastensa käyttäytymiseen ja mielialaan. Joskus itse hoksasin. Niinä aamuina kun itse olin kiireinen ja ärtynyt, ajatukset jo töissä lapset kiukkusivat, kaikki oli hukassa eikä mikään onnistunut. Ton hoksasin, rauhoitin itse oloni ja niin selvittiin tarhaan ihan iloisina. Sama tullessa, kotiin kun päästiin mentiin suoraan sisälle ja vähän aikaa vaan oltiin yhdessä, lapset kertoi omiaan ja halailivat. KUn tuon malttoi keksittyä heihin, lähtivät omiin touhuihinsa ja sain tehtyä ruuat ja muut rauhassa nopeasti. Pienestä kiinni, lähinnä omasta asenteesta. Myös nuo kiukut ja valittamiset. Niitä tulee kaikilla, mutta jääkö niitä muistelemaan vaan ohittaa nopeasti ja keskittyy siihen hyvään.
Nojoo, miten sen nyt ottaa.
Lapset tulevat herättämään noin seitsemältä, tulevat hetkeksi halaamaan ja noustaan sitten, käydään vessassa ja vaihdetaan vaatteet.
Laitan heille Pikku Kakkosen päälle, ja keitän kahvit. Tässä on jo eka riita yleensä, byäääääääääh toi istuu mun paikalla!!!!!!!!!!
Keitän puuroa ja katan pöydän, ja aivan sama mitä on niin on väärät tarjottavat kun halutaan jotain muuta. Se on vain voivoi, jos on nälkä syödään mitä on tarjolla.
Sitten vaatteet, no kun ei me osata ja sukla tuntuu huonolta ja pipo on vääränvärinen tänään ja plaaaaaaah....
Ja koska isoveljem pipo näyttää tänään sinisemmältä kuin eilen niin siinäpä hyvä syy töniä pikkusiskoa koska ärsyttää niin paljon, ja pikkusisko itkee.
Ovat 5v. ja 3v. ja todellakin toivon että kohta löytyisi töitä minullekin. Kateellinen välillä miehelle joka herää kuudelta ja rauhassa juo aamukahvin, pukee ja lähtee töihin....Olisko tuossa se perheenne ja lasten huonotuulisuuden tausta, lasten kiukkuilu vain oireilua? Tsemppiä työnhakuun, kotona oleminen voi olla turhauttavaa jos töissä haluaisi käydä.
Ei. Lapset ovat lapsia. Kyllä minäkin aikoinaan tappelin ihan yhtä paljon isoveljeni kanssa vaikka kotona oli kaikki hyvin, miehellä samanlaisia muistoja omasta lapsuudestaan että aina ei vain jaksanut niitä omia sisaruksia katsoa mutta kun ei niitä pääse pakoonkaan.
Uhmaa ja ärtymystä jne, ei kaikkeen aina ole mitään psykoanalyyttisiä syitä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Ei se nyt vittuillakseen huuda. Ota viereen ja yritä nukkua. Meillä samanikäinen ja kampeaa viereen lähes joka yö. Vieressä nukkuu tyytyväisenä. Yritin jossain vaiheessa opettaa nukkumaan omassa sängyssään mutta kun sinne omaan sänkyyn sai olla viemässä monta kertaa yössä niin luovutin. Nyt nukahtaa omaan sänkyyn mielellään ja jos yöllä haluaa viereen niin saa tulla, läheisyyttähän se lapsi kaipaa. Eiköhän jonain päivänä nuku kaikki yöt omassa sängyssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Ei se nyt vittuillakseen huuda. Ota viereen ja yritä nukkua. Meillä samanikäinen ja kampeaa viereen lähes joka yö. Vieressä nukkuu tyytyväisenä. Yritin jossain vaiheessa opettaa nukkumaan omassa sängyssään mutta kun sinne omaan sänkyyn sai olla viemässä monta kertaa yössä niin luovutin. Nyt nukahtaa omaan sänkyyn mielellään ja jos yöllä haluaa viereen niin saa tulla, läheisyyttähän se lapsi kaipaa. Eiköhän jonain päivänä nuku kaikki yöt omassa sängyssään.
Sitä odotellessa, että nukkuisi omassa sängyssä. Ehkä ei huuda vittuillakseen, mutta siltä se yöllä sillä hetkellä tuntuu, kun itse on juuri nukahtanut ja sitten tulee se "byääääää". Alkaa jo illalla valmiiksi ahdistaa, kun tietää ennen nukkumaanmenoa, ettei sitä onnea ja autuutta kauan kestä. Yleensä tuo nukkuukin vieressä suht nätisti sitten loppuyön, mutta joinakin öinä meininki on yhtä pyörimistä ja potkimista. Silloin minun on pakko lähteä nukkuman itse taas johonkin muualle, jos haluan edes kuvitella nukkuvani loppuyönä. Mies saa nukuttua paremmin tuon potkijan kanssa. Tuntuu, että tuon läheisyydenkaipuu on pohjaton kaivo, ei riitä mikään määrä läheisyyttä maailmassa tuolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ootko koskaan hoksannut kuinka vaikuttaa lastensa käyttäytymiseen ja mielialaan. Joskus itse hoksasin. Niinä aamuina kun itse olin kiireinen ja ärtynyt, ajatukset jo töissä lapset kiukkusivat, kaikki oli hukassa eikä mikään onnistunut. Ton hoksasin, rauhoitin itse oloni ja niin selvittiin tarhaan ihan iloisina. Sama tullessa, kotiin kun päästiin mentiin suoraan sisälle ja vähän aikaa vaan oltiin yhdessä, lapset kertoi omiaan ja halailivat. KUn tuon malttoi keksittyä heihin, lähtivät omiin touhuihinsa ja sain tehtyä ruuat ja muut rauhassa nopeasti. Pienestä kiinni, lähinnä omasta asenteesta. Myös nuo kiukut ja valittamiset. Niitä tulee kaikilla, mutta jääkö niitä muistelemaan vaan ohittaa nopeasti ja keskittyy siihen hyvään.
Kateellinen välillä miehelle joka herää kuudelta ja rauhassa juo aamukahvin, pukee ja lähtee töihin....
Herää sinä miehesi kanssa yhdessä ja juokaa aamukaffet rauhassa, yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Meillä yöheräilyn syyksi löytyi kitarisa, mikä aiheutti uniapneaa. Kitarisa leikattiin ja sen jälkeen ei heräilty yöllä. Ei edes mitään varsinaista korvatulehduskierrettä ollut, että olisi osannut arvata. Mutta kun puhuin heräilystä lääkärille, hänellä heräsi epäilyt uniapneasta ja niin olikin.
Jaksamisia sinulle. Minä elän nyt siinä vaiheessa, kun valvon yöllä ja odotan nuorta kotiin ja pelkään, että jotain sattuu. Jokaisella ikäkaudella omat murheensa.
Ap on käynyt nuoremman kanssa lääkärissä kun tuntuu että lapsi on koko ajan enemmän tai vähemmän tukossa, välillä kuorsaa ja tosiaan öisin vaikuttaa siltä että ei saa henkeä.
Ihan yksityisillä ollaan käyty, mutta sanovat vain että juu on ollut sitkeää flunssaa liikkeellä ränä vuonna, ei voi mitään, kyllä se siitä ajan kanssa.
Ota uusiksi ja sanot, että epäilet uniapneaa kitarisojen takia ja haluat lähetteen korvapolille. Toivottavasti saatte asiaa eteen päin. Yöllinen heräily vaikuttaa lapsen kehitykseenkin, kun on koko ajan väsynyt.
Ei se yksityinen aina niin taivas ole. Minulle yksityinen sanoi, että lapsi yskii vain huomionhakua, kun en jaksa antaa sille tarpeeksi huomiota. Oli vielä lastenlääkäri. No onneksi toinen lääkäri totesi korvatulehduksen ja keuhkot vinkuivat ja päästiin sitä kautta astmatutkimuksiin ja lopulta todettiin astma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Ei se nyt vittuillakseen huuda. Ota viereen ja yritä nukkua. Meillä samanikäinen ja kampeaa viereen lähes joka yö. Vieressä nukkuu tyytyväisenä. Yritin jossain vaiheessa opettaa nukkumaan omassa sängyssään mutta kun sinne omaan sänkyyn sai olla viemässä monta kertaa yössä niin luovutin. Nyt nukahtaa omaan sänkyyn mielellään ja jos yöllä haluaa viereen niin saa tulla, läheisyyttähän se lapsi kaipaa. Eiköhän jonain päivänä nuku kaikki yöt omassa sängyssään.
Sitä odotellessa, että nukkuisi omassa sängyssä. Ehkä ei huuda vittuillakseen, mutta siltä se yöllä sillä hetkellä tuntuu, kun itse on juuri nukahtanut ja sitten tulee se "byääääää". Alkaa jo illalla valmiiksi ahdistaa, kun tietää ennen nukkumaanmenoa, ettei sitä onnea ja autuutta kauan kestä. Yleensä tuo nukkuukin vieressä suht nätisti sitten loppuyön, mutta joinakin öinä meininki on yhtä pyörimistä ja potkimista. Silloin minun on pakko lähteä nukkuman itse taas johonkin muualle, jos haluan edes kuvitella nukkuvani loppuyönä. Mies saa nukuttua paremmin tuon potkijan kanssa. Tuntuu, että tuon läheisyydenkaipuu on pohjaton kaivo, ei riitä mikään määrä läheisyyttä maailmassa tuolle.
Kyllähän se kiristää, tiedän tunteen. Meinasin välillä hajota itsekin kun iltaisin jo tiesi että katkonaista unta on tiedossa TAAS tänäkin yönä. Jotkut lapset kai herkempiä ja tarvitsevat kai niin paljon läheisyyttä enemmän kun toiset, näin olen itse yrittänyt järkeillä.
Meillä autto kun vaan hyväksyi tilanteen että ei vaan vielä ole aika nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssä ja näillä vaan nyt mennään, pääasia että kaikki nukkuu jotenkin, kuka missäkin. Tiedän, ei lohduta yhtään kun väsyneenä pitäisi jaksaa vielä töissäkin käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Ei se nyt vittuillakseen huuda. Ota viereen ja yritä nukkua. Meillä samanikäinen ja kampeaa viereen lähes joka yö. Vieressä nukkuu tyytyväisenä. Yritin jossain vaiheessa opettaa nukkumaan omassa sängyssään mutta kun sinne omaan sänkyyn sai olla viemässä monta kertaa yössä niin luovutin. Nyt nukahtaa omaan sänkyyn mielellään ja jos yöllä haluaa viereen niin saa tulla, läheisyyttähän se lapsi kaipaa. Eiköhän jonain päivänä nuku kaikki yöt omassa sängyssään.
En ole tämä, kenelle vastasit. Mutta minä olisin vastannut kahden ensimäisen jälkeen samoin. Miksi ei viereen, kun siinä nukkuu rauhallisesti.
Kunnes kolmas osoittautui sellaiseksi tapaukseksi, että vieressä alkoi konttaamaan ja puskemaan päällään ja hihkui ja temmelsi. Ja todella päästettiin väliin ja kokeiltiin aina uudelleen. Kunnes oli pakko uskoa, että ei voi tulla yöllä viereen, koska alkaa temmeltää ja potkii kylkiin ja yrittää saada vanhemmat hereille ja puskee päällään kipeää naamaan, jos ei saa muuten liikettä aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin. Mulla on vaan ärsytyksen aiheena se, että tuo perkeleen pentu ei voi nukkua vieläkään öitä, vaikka ikää on jo yli 2 vuotta. Joka yö pitää herätä vähintään kerran tai pari itkemään jotain ja ängetä viereen nukkumaan. Mitään ei siis halua, muuten vaan huutaa, varmaan ihan vittuillakseen. Vieressä pitää sitten välillä heilua ja potkia ja valvoa. Eikä auta viedä takaisin omaan sänkyy, siellä jatkuu taas huuto kohta, eikä kukaan saa varmasti nukuttua. Alan olla jo ihan poikki tähän. Kuntoiluun tai parisuhteeseen ei ole aikaa tai energiaa panostaa, kun pitää mennä nukkumaan melko nopsaan tuon kakaran jälkeen, jos haluaa edes yrittää selvitä päivästä suht täysjärkisenä, töitä kun on pakko yrittää tehdä. Vituttaa. Kyllä, olen katkera ja kateellinen niille, joiden lapset on nukkunu alle vuoden ikäisestä kokonaisia öitä. Kyllä tuokin silloin tällöin, viime kertaa en tosin edes enää muista. Eikä silläkään ole enää mitään väliä, kun oma nukkuminen on joka tapauksesaa päin persettä ja heräilen nykyään jatkuvasti valvomaan, vaikka lapsi jollain ihmeen kaupalla antaisikin nukkua. Sainpahan purettua.
Ei se nyt vittuillakseen huuda. Ota viereen ja yritä nukkua. Meillä samanikäinen ja kampeaa viereen lähes joka yö. Vieressä nukkuu tyytyväisenä. Yritin jossain vaiheessa opettaa nukkumaan omassa sängyssään mutta kun sinne omaan sänkyyn sai olla viemässä monta kertaa yössä niin luovutin. Nyt nukahtaa omaan sänkyyn mielellään ja jos yöllä haluaa viereen niin saa tulla, läheisyyttähän se lapsi kaipaa. Eiköhän jonain päivänä nuku kaikki yöt omassa sängyssään.
Sitä odotellessa, että nukkuisi omassa sängyssä. Ehkä ei huuda vittuillakseen, mutta siltä se yöllä sillä hetkellä tuntuu, kun itse on juuri nukahtanut ja sitten tulee se "byääääää". Alkaa jo illalla valmiiksi ahdistaa, kun tietää ennen nukkumaanmenoa, ettei sitä onnea ja autuutta kauan kestä. Yleensä tuo nukkuukin vieressä suht nätisti sitten loppuyön, mutta joinakin öinä meininki on yhtä pyörimistä ja potkimista. Silloin minun on pakko lähteä nukkuman itse taas johonkin muualle, jos haluan edes kuvitella nukkuvani loppuyönä. Mies saa nukuttua paremmin tuon potkijan kanssa. Tuntuu, että tuon läheisyydenkaipuu on pohjaton kaivo, ei riitä mikään määrä läheisyyttä maailmassa tuolle.
Kyllähän se kiristää, tiedän tunteen. Meinasin välillä hajota itsekin kun iltaisin jo tiesi että katkonaista unta on tiedossa TAAS tänäkin yönä. Jotkut lapset kai herkempiä ja tarvitsevat kai niin paljon läheisyyttä enemmän kun toiset, näin olen itse yrittänyt järkeillä.
Meillä autto kun vaan hyväksyi tilanteen että ei vaan vielä ole aika nukkua kokonaisia öitä omassa sängyssä ja näillä vaan nyt mennään, pääasia että kaikki nukkuu jotenkin, kuka missäkin. Tiedän, ei lohduta yhtään kun väsyneenä pitäisi jaksaa vielä töissäkin käydä.
Kiitos tästä. :) Kyllähän minäkin olen yrittänyt ajatella, että joskus se vielä nukkuu omassa sängyssään nätisti yöt, mutta ei tosiaan tällaisen paskan yön jälkeen paljoa lämmitä.
Juu, tuttu tunne. Menee aina onneksi ohi ja äkkiä unohtuu.