Lue keskustelun säännöt.
"Liikunta auttaa masennukseen." Menin sitten väkisin ulos aurinkoon...
28.02.2016 |
Mies pakotti hiihtämään kanssaan. Kaunis aurinko paistoi ja ulkona oli ihmisiä kuin merenmutaa. Sain sukset jalkaan ja heti ensimmäisestä työnnöstä lähtien tuntui, etten jaksa, enkä pääse eteenpäin. Ahdistuin vastaantulevien ihmisten iloisista punaposkisista kasvoista. Oli lapsiperheitä, mummuja, vaareja. Ihmiset sivakoivat menemään ja näyttivät huolettomilta. Minua vain alkoi ahdistaa entistä enemmän. Kyyneleet kirposivat silmiini aurinkolasien takana. Kurkkua alkoi kuristaa. Eteenpäin ei meinannut päästä millään, vaikka vielä jokin aika sitten rakastin hiihtämistä. Minun oli pakko lähteä kotiin itkemään. Jätin miehen yksin hiihtämään ja makaan nyt taas sohvalla itkemässä. Kurkkua kuristaa edelleen.
Se siitä liikunnan riemusta. Ennen siitä oli apua. Enää ei taida edes liikunta riittää.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yhtään ajateltua että niillä hymyilevilläkin ihmisillä siellä ladulla saattoi olla yhtä vaikeaa kuin sinulla?
Siellä samalla ladulla saattoi hiihää vaikka kuinka vakavasti masentuneita. Hyvä jos pääsit sinne ladulle edes käymään...
Olen itse ollut vuosia masentunut ja minua tekstisi vähän ärsytti. Kuulostaa siltä että lietsot itsäsi ahdistukseen. Kaiken muun lisäksi masentuneen omat ajatukset vaikuttavat paljon olotilaan. Pakotan ajatukseni hyviki, oloni on parempi. Jos vellon siinä ahdistuksessa, oloni on päivä päivältä huonompi.
Masennuksesta kärsineenä minuakin ärsytti aloitus. Menin sitten väkisin ja siitäs saitte, ei ollut hyvä olla, marttyyri sitten, kun annoitte väärän neuvon. Voi voi.
No eipä ole minunkaan masennus yhdellä hiihtolenkillä parantunut. Miesparkaa vielä syyllistettiin, että ihan väkisin raahasi ap.n hiihtämään ja nyt ap itkee sisäistä tuskaa lasien takana, kun oli niin inhottava mies.
Itse raahasin pahimpina aikoina itseni väkisin ulos ja liikkeelle, vaikka koko ajan vain mietin, että kuolisinpa tänään pois ja rintaa puristi ahdistus ja oireilin oksentelemalla ja käsien tärinällä välillä pahaa oloani. En heittäytynyt sohvalle syyllistämään miestä, että väkisin mut raahasit, ähäkutti, tulipa pahempi olo, siinäs näit, kaikki ootte väärässä, mun tila on varmaan maailman pahin.
Tiedän, että kun masennus minulla iskee, minun on vain mentävä eteen päin. Mikään muu ei auta. Noustava ja lähdettävä ja käytävä siellä lenkillä ja salillakin. Ei se ainakaan parane sohvalla itkemällä. Mutta olo on saattanut parantua, kun olen juossut metsässä ja huutanut ääneen tuskaani ulos ja itkenyt.
Anteeksi ap, mutta aloituksesi ei oikein saanut empatiaa minulta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli menit huonokuntoisena, hiihtokunto laskee tosi nopeaa, hiihtämään toisen tahtia ja ihmettelet että miksi se ei ollutkaan nautintoa? Sinulla voi olla masennusta, mutta masennus ei kuitenkaan ole sellainen tauti että suksi ei luista ja meno tuntuu raskaalta. Eipä silti, joku kävelylenkki auringonpaisteessa olisi ollut kyllä fiksumpi vaihtoehto kuin hiihto.
Ei mullakaan auttanut liikunta masennukseen vaan lääkkeet, terapia ja osastohoito. Ekan kerran kun masennuin vakavasti olin jo monta vuotta harrastanut eri liikuntalajeja noin viisi kertaa viikossa ja olin fyysisesti hyvässä kunnossa. Masennus palasi kun jätin lääkkeet pariksi vuodeksi. Nyt kun olen niiden ansiosta taas vähän paremmassa kunnossa niin olen voinut liikkuakin ja nyt siitä hyötyykin. Lääketaukoni aikana liikunta ei edes onnistunut kun olin niin ahdistunut että kehokin meni jotenkin takalukkoon ettei liikunnalla ollut edes fyysisesti mitään vaikutuksia, olin laiha luikku. Esim kortisoliresistenssiin joka aiheuttaa em vaivoja yksi hoito on masennuslääkkeet.
Nykyhiihtäminen ruuhka-aikoina laduilla ihmisten tuijottaessa on oikeasti erittäin v-mäistä hommaa! Siinä nyt viimeistään hajoaa pää ilman masennustakin!
Ihan eri asia on edetä rauhassa jossain hiljaisessa metsässä talitinttien seassa.
Väkisin liikkuminen ei yleensä auta, eivätkä varsinkaan paineet suorittaa tai olla yhtä iloinen kuin muut hiihtäjät, lenkkeilijät tms. Valosta kannattaa kuitenkin nauttia, vaikkapa rauhallisen kävelylenkin muodossa. Voi ottaa vaikka kameran mukaan ja pysähtyä välillä valokuvaamaan matkan varrella. Tärkeintä on, ettet koe pakkoa tekemiseen tai suorittamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta masennus ja muihin psyykelääkkeisiin suhtaudutaan aika oudosti: kuitenkaan harva kieltäytyy syöpähoidoista vaikka ne ovat soluMYRKKYÄ minkä vuoksi tukkakin lähtee päästä..Itse olisin tappanut itseni moneen kertaan ilman psyykelääkkeitä tai vähintäänkin makaisin aamusta iltaan sängyssä tuijottaen kattoa.
Vierailija kirjoitti:
Väkisin liikkuminen ei yleensä auta, eivätkä varsinkaan paineet suorittaa tai olla yhtä iloinen kuin muut hiihtäjät, lenkkeilijät tms. Valosta kannattaa kuitenkin nauttia, vaikkapa rauhallisen kävelylenkin muodossa. Voi ottaa vaikka kameran mukaan ja pysähtyä välillä valokuvaamaan matkan varrella. Tärkeintä on, ettet koe pakkoa tekemiseen tai suorittamiseen.
Mutta kun juuri se valon lisääntyminen tutkitusti lisää masennusta (depressiota sairastavilla, ei niillä kaamosmasentuneilla) ja itsemurhariskiä. Silloin siitä valosta ei voi nauttia ennen kuin paljon myöhemmin keväällä, kun aivot on tottuneet siihen. Itsellä joskus toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähä se on silleen, että jos jossakin hiihtoladullakin vastaantulijat ahdistaa ja ei pysty itse sitä käsittelemään tyyliin "en välitä, ei tän pitäisi ahdistaa" niin on lataamoon valmis.
Vierailija kirjoitti:
Minusta masennus ja muihin psyykelääkkeisiin suhtaudutaan aika oudosti: kuitenkaan harva kieltäytyy syöpähoidoista vaikka ne ovat soluMYRKKYÄ minkä vuoksi tukkakin lähtee päästä..Itse olisin tappanut itseni moneen kertaan ilman psyykelääkkeitä tai vähintäänkin makaisin aamusta iltaan sängyssä tuijottaen kattoa.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä jotkut ahdistuu siitä, jos joku ei mene ulos?
Tässäkin oli kyseessä työssäkäyvä ihminen, niin mitä paheksumista siinä on, jollei mene ulos vapaapäivänä? Eihän se ole kenenkään palstalaisen pussista pois.
Ihme fasisteja.
Sisään sitten edes taas liike auttaa masennukseen. Toistetaan riittävän usein, määrätään nyt aluksi kaksi kertaa päivässä. Reseptin saa ylittää jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on uusi laiskuus
Laiskuus on keksintöjen isä ja äiti. Ehdotan kaukosäätimen keksijälle nobelin palkintoa parhaasta keksinnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jotkut ahdistuu siitä, jos joku ei mene ulos?
Tässäkin oli kyseessä työssäkäyvä ihminen, niin mitä paheksumista siinä on, jollei mene ulos vapaapäivänä? Eihän se ole kenenkään palstalaisen pussista pois.
Ihme fasisteja.
No ehkä eniten ärsytti tuo miehen syyllistäminen, kun mies kuitenkin yritti hyvää. Mutta toisaalta palstamammojen mielestä suomalainen mieshän on kaiken pahan alku ja syy. Jos ap.n mies olisi ollut somali tai afkanistanilainen, niin olisi masennus tiessään, kun on niin hyvä mies, että vei hiihtämään.
Mies pakotti minut hiihtämään, se on totta. En silti mielestäni syyttänyt miestäni siitä, että hiihto sai aikaan pahemman olon kuin ennen hiihtoa edes oli. Ajattelin itsekin aluksi, että kyllä tämä tästä, jos vain ladun varteen pääsen. Että se siitä miehen syyllistämisestä.
Toisekseen, en oikein pidä täällä joidenkin ns. "oikeasti" masentuneiden tyylistä halveksua tällaisia "ei oikeasti masentuneita", sillä eihän voi olla masennusta, jos ei ole lääkitystä, ei käy terapiassa ja jaksaa jopa lähteä ulos omin voimin. Kiitos tästä. Oloni ei ainakaan parantunut lukemalla joidenkin ihmisten halveksuvia juttuja.
Ja toisekseen olen ihan tosissani sitä mieltä, että liikunnasta on apua masennuksen hoidossa ja usein aiemmin liikunta on piristänyt minua paljonkin huonoina hetkinä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että päivä toisensa jälkeen kaikki voimat vain hupenee ja on enää todella harvoin sellaista päivää, etten itkisi tai muuten vain olisi lamaantunut. Ehkä se tosiaan johtuu tästä valosta, eikä itse liikunnasta. Toivottavasti huomenna olisi parempi olla. Terv. Ap
Tsemppiä ap.
Kannattaa todellakin kokeilla sitä yksin omassa rauhassa liikkumista. Lataa vaikka joku mielenkiintoinen luento kuulokkeisiin.
Tuo on todella raivostuttavaa kun tavallaan "omien" puolelta tulee paskaa niskaan. Siis näyttää todellakin siltä että sen viheliäisempää tyyppiä ei olekaan kuin kiikun kaakun terve entinen masentunut.
Sama kun jossain sanottiin "entisten" alkoholistien olevan täysiä mulkkuja muita alkoholisteja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yhtään ajateltua että niillä hymyilevilläkin ihmisillä siellä ladulla saattoi olla yhtä vaikeaa kuin sinulla?
Siellä samalla ladulla saattoi hiihää vaikka kuinka vakavasti masentuneita. Hyvä jos pääsit sinne ladulle edes käymään...
Olen itse ollut vuosia masentunut ja minua tekstisi vähän ärsytti. Kuulostaa siltä että lietsot itsäsi ahdistukseen. Kaiken muun lisäksi masentuneen omat ajatukset vaikuttavat paljon olotilaan. Pakotan ajatukseni hyviki, oloni on parempi. Jos vellon siinä ahdistuksessa, oloni on päivä päivältä huonompi.
Sama fiilis tuli. Tosin kohta joku huutelee, ettei me olla mitään masentuneita oltukaan. Minulla oli pahimpina aikoina oksennusämpäri sängyn vieressä joka aamu. Sängystä nouseminen teki fyysisesti pahaa koska se oli niin sietämätöntä. Sitten vaihdoin vaatteet ja pilkoin päiväni pienempiin suorituksiin. Välissä itkin ja oksensin pahaa oloani ja joka kerta kun itseurha ajatukset alkoivat, istuin alas ja tiedostin masennukseni, sen että jossain on vielä minä. Sitten pakotin ajattelemaan yhden hyvän asian.
Meni kuukausia ennenkun mikään tosissaan tuntui miltään, mutta jatkoin, koska tiedostin myös sen, että jos lopetan niin alan rypemään ja nouseminen on taas vaikeampaa.
Kyllä se vaan oikeesti on paljon itsestä kiinni. Kokeile vaikka, pystyt ihan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailoikeiniliko yhtään ajateltua että niillä hymyilevilläkin ihmisillä siellä ladulla saattoi olla yhtä vaikeaa kuin sinulla?
</p>
<p>Siellä samalla ladulla saattoi hiihää vaikka kuinka vakavasti masentuneita. Hyvä jos pääsit sinne ladulle edes käymään...
</p>
<p>Olen itse ollut vuosia masentunut ja minua tekstisi vähän ärsytti. Kuulostaa siltä että lietsot itsäsi ahdistukseen. Kaiken muun lisäksi masentuneen omat ajatukset vaikuttavat paljon olotilaan. Pakotan ajatukseni hyviki, oloni on parempi. Jos vellon siinä ahdistuksessa, oloni on päivä päivältä huonompi.[/quote kirjoitti:Masennuksesta kärsineenä minuakin ärsytti aloitus. Menin sitten väkisin ja siitäs saitte, ei ollut hyvä olla, marttyyri sitten, kun annoitte väärän neuvon. Voi voi.
No eipä ole minunkaan masennus yhdellä hiihtolenkillä parantunut. Miesparkaa vielä syyllistettiin, että ihan väkisin raahasi ap.n hiihtämään ja nyt ap itkee sisäistä tuskaa lasien takana, kun oli niin inhottava mies.
Itse raahasin pahimpina aikoina itseni väkisin ulos ja liikkeelle, vaikka koko ajan vain mietin, että kuolisinpa tänään pois ja rintaa puristi ahdistus ja oireilin oksentelemalla ja käsien tärinällä välillä pahaa oloani. En heittäytynyt sohvalle syyllistämään miestä, että väkisin mut raahasit, ähäkutti, tulipa pahempi olo, siinäs näit, kaikki ootte väärässä, mun tila on varmaan maailman pahin.
Tiedän, että kun masennus minulla iskee, minun on vain mentävä eteen päin. Mikään muu ei auta. Noustava ja lähdettävä ja käytävä siellä lenkillä ja salillakin. Ei se ainakaan parane sohvalla itkemällä. Mutta olo on saattanut parantua, kun olen juossut metsässä ja huutanut ääneen tuskaani ulos ja itkenyt.
Anteeksi ap, mutta aloituksesi ei oikein saanut empatiaa minulta
Ap kirjoitti ettei.auta enää. On siis joskus autyanut. On siis.yrittänyt. Silti vajonnut syvemmälle.
Onneks sinä osasit sairastaa oikein.
Niin, se on kovin vaikea ymmärtää, että masennusta on eriasteista, eri syistä johtuvaa, ja eri ihmisille auttavat eri asiat, jotka toisille vain tekevät olon huonommaksi. Tämä pätee niin eri lääkkeisiin, terapiaan, valon määrään, reippailuun jne jne.
Ap, tämä on hyvin suosittu anonyymi keskustelupalsta, varmaan Suomen suurin. Jos aloitat ketjun tällaisesta aiheesta, voit varautua siihen, että ihmisillä on aiheesta erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Ei siitä kannata loukkaantua.
Liikunta auttaa masennukseen! Haara-perus-haara-perus-haara-perus -hyppyjä vain kymmenen tuhatta ja neonkeltainen toppahaalari päälle, niin kyllä se siitä. Vedät vaikka maalarinteipillä suun korviin, jos ei muuten hymyilytä. Nih! Kyllä palstamamma tietää, kun palstamammallekin tämä auttoi. Ja ala vielä vaikka karppaamaan ja syömään kilo viiriäisenmunia aamupalaksi, niin lähtee loputkin masennukset. nih.