"Liikunta auttaa masennukseen." Menin sitten väkisin ulos aurinkoon...

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset aina vertaavat itseään muihin? Tässäkin ongelma oli ihan vaan se, että joillain tuntemattomilla näyttää sillä hetkellä menevän paremmin kuin itsellä!

Ei vaan se että kaikkialta toitotetaan että tältä pitäisi tuntua, tämä auttaa jne, ja näyttääkin auttavan muille, mutta itse.on niin epäonnistunut ettei osaa tehdä mitään oikein.

Masentunut ei ole terve, eikä ajattele kuin terve ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako miehesi, että olet masentunut? Ei hänen pitäisi pakottaa sinua ulos jos et halua. Edellisillä on ihan hyviä pointteja, kevätmasennuksesta lääkitykseen. Turha niitä on alapeukutella.

Voimia sinulle, ap!

Jumalauta teitä akkoja. 

Koskaan ei ole hyvin. Mies ehkä yritti auttaa??

Teistä sentään välitetään. 

Joojoo, keinot on vaan ihan väärät.

Liikunta voi auttaa suruun, alakuloisuuteen ja vetämättömyyteen. Mutta ihan kunnon depressioon se ei välttämättä auta lainkaan, vaan pahentaa. Ymmärrän, että ap:n mies ei voinut sitä tietää ja toimi varmasti hyvää hyvyyttään. Tai toinen vaihtoehto: kyllästyi katselemaan ap:ta sisällä valittamassa ja pakotti ulos ihan komentamalla. Masentuneen läheisellä ei ole helppo osa.

Jos haluaisit oikeasti parantua, ulkoilisit ja harrastaisit liikuntaa. Terveelliset elintavat ja ruoka sekä säännölliset päivärytmit ovat avain masennuksesta parantumiseen. Moni rypee mielummin itsesäälissä. Valvominen, tupakointi ja laiskuus vain syventävät masennusta. Kauankohan mies jaksaa tuollaista itku-riittaa katsella? Nyt vain positiivisuutta kehiin ja reipastu :)

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisit oikeasti parantua, ulkoilisit ja harrastaisit liikuntaa. Terveelliset elintavat ja ruoka sekä säännölliset päivärytmit ovat avain masennuksesta parantumiseen. Moni rypee mielummin itsesäälissä. Valvominen, tupakointi ja laiskuus vain syventävät masennusta. Kauankohan mies jaksaa tuollaista itku-riittaa katsella? Nyt vain positiivisuutta kehiin ja reipastu :)

Ei jumalauta mitä paskaa.

Kokeile käydä vaikka yksin illemmalla rauhallisella kävelyllä. Olen myös masentunut ja ahdistunut, minulle itselleni tuollainen urheilu kirkkaassa auringonpaisteessa massoineen ihmisiä kuullostaisi lähinnä painajaismaiselta. Olen huomannut, että kun vointini on todella huono niin hikiliikunta vain pahentaa oloa! Kuitenkin se auttaa, että käy edes ulkona kävelemässä ja muutenkin tekee muuta kuin istuu tai makaa sängyssä, pysyttelee aktiivisena kotonakin. Lisääntyvä auringonvalo on sellainen, joka monelle aiheuttaa pahaa oloa näin keväisin. Omalla kohdallani yhdistän sen siihen muiden innostukseen ja paineeseen piristyä ja iloita lähestyvästä kesästä.

Minulla eilen ihan hyvä olla taas. Vietettiin kotona aikaa miehen kanssa. Naurettiin, jutusteltiin, käytiin kävelyllä, katsottiin telkkaria. Ihan hetkeksi unohdin sen, että olin kaksi edellistä päivää suunnilleen huutoitkenyt aamusta iltaan sisäisestä tuskasta. Mies varmaan kuvitteli, että kaikki on taas hyvin ja itsekin ajattelin hetken, että hei voisinhan ehkä selvitäkin tästä. Mutta huomenna on maanantai ja pitää tehdä isoja päätöksiä, pitää jaksaa taas olla ihminen, joka tekee kaiken oikein ja kunnolla. Ap

Kyllä masennuksesta paranee urheilemalla ja nostamalla puntteja sekä syömällä terveellisesti. Vitutukseen ja syrjäytymiseen tarvitsee sitten naisen lämpöä sitä ei paranna mikään muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli tuntia ulkoilua päivässä vastaa ssri-lääkkeiden tehoa, joten suosittelen sinnikkäästi jatkamaan ainakin muutaan viikon. Itselläni auttaa kun teen ihan normaaleja asioita, siivoilen hiukan, käyn ulkona, vaihdan pyjaman päivävaatteisiin ja niin edelleen. Silloin tulee olo että pystyn edes johonkin, sain jotain aikaan. Jos vain murjottaisin yöpuvussa kieriskelemässä itsesäälissä kun pyykkivuori vain kasvaa niin oloni olisi illalla kasin verroin huonompi. Itsensä repiminen liikkeelle on toki raskasta, mutta se palkitsee.

Ja sun tapa kärsiä masennuksesta on ainoa oikea tapa?

Ja tuo vastaa ssri-lääkitystä..n eikö sitä nyt esitetä että ne lääkkeet on suurta huijausta?

Hienosti syyllistät ainakin ap:tä että oma vika kun on niin pahaa olla, kun et tee niin kuin minä.

Juuri niinhän minä sanoin, minun tapani on ainoa oikea tapa. Hohhoijaa.. Onko elämä vaikeaa kun kaikki pitää ymmärtää tahallaan väärin ja lukea rivien välistä kuviteltuja asioita?

Ehkä kannattaa aloittaa niin matalalla kynnyksellä että menet istumaan tuoliin johonkin luontoon. 20 minuuttia keventää jo oloa. Käyt vaan säännöllisesti etkä suorita mitään kuntoilua ennenkuin siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisit oikeasti parantua, ulkoilisit ja harrastaisit liikuntaa. Terveelliset elintavat ja ruoka sekä säännölliset päivärytmit ovat avain masennuksesta parantumiseen. ...

Nyt vain positiivisuutta kehiin ja reipastu :)

Olikohan tää v****uilua? Vaikka ehkä olikin, noissa ohjeissa totuuden siemen.

Masennus pysyy niin kauan kuin se pysyy, mutta kun se edes vähän helpottaa ja jaksaa alkaa toimimaan hyvinvoinnin eteen, tuollaiset ohjeet ovat hyvä ohjenuora kohti parempaa vointia. Tylsäähän se on, päivästä toiseen mutta se kannattaa. Jos ei jaksa liikkua ulkona, kannattaa mennä hetkeksi päivän valoisampaan aikaan ulos, vaikka istahtaa aurinkoisessa paikassa penkille ja yrittää hetki nauttia auringonlämmöstä. Pieniä juttuja, mutta oikeesti ne helpottaa elämää ja masennuksen kanssa elämistä.

Kevät lisää itsemurhien määrää. Itsellä se ainakin pahentaa masennusta ja ahdistusta potenssiin sata. Tekisi todella mieli tappaa itseni. Ei tähän mitkään liikunnat auta, kaikki on kokeiltu. Lääkäristä ei mitään apua.

Minulla liikunta auttaa vaikeaankin masennukseen. Mutta teenkin lenkkeilyni YKSIN ja omaan tahtiin, sellaisessa paikassa missä ei tule vastaan ketään hymynaamaa.

Olen huomannut kyllä miten helvetilliseltä tuntuu nähdä reippaita, terveitä ja energisiä ihmisiä.

Väkisin siinä tuntee itsensä ihmissaastaksi jolla ei ole oikeutta edes elää.

Pahinta on jos on ollut takana sellainen yö ettei ole lääkkeistä huolimatta saanut yhtään unta, ja sitten aamulla kun katson ikkunasta kuinka ihmiset heräilevät raapimaan autojaan ja fillareitaan lumen alta, samalla kun painostava valo alkaa lisääntyä ryöpsähtämällä, silloin oikein korostuu se miten epäonnistunut ihminen olen muihin verrattuna.

Oksettaa ja hävettää samaan aikaan. Vaikka toisaalta tiedostan että myös muissa ihmisissä on vikaa, mitä tulee minun hyödyttömyyteeni yhteiskunnassa. Kiusaaminen on yksi suurimmista syistä miksi psyykeeni on tuhoutunut. Ja kiusaaminen on muiden vika, ei koskaan uhrin, vaikka monet niin haluat olevan.

Kannattaa muistaa, että se mikä auttaa yhdelle, ei auta toiselle. Vakavassa masennuksessa en päässyt sängystä ylös kuin käymään vessassa ja juomaan vettä, siinä kaikki.

Ihminen rakas<3 Siinä vaiheessa jos ihan oikeasti alkaa tulla ajatuksia että elämässä ei ole enää mitään sinua varten ja kuolema ei kuulosta kurjemmakta, lupaa viimeistään hakea apua. Se kynnys näyttää korkeammalta kuin todellisuudessa on. Siihen asti ota ulkoilut omana aikana. Istu vaikka tai seiso siellä ulkona jos ei huvita reippailla. Mene rauhalliseen luonnonläheiseen paikkaan, hengittele syvään ja anna sen raskaan olon ja levottomuuden rauhassa vähän irrottaa otettaan. Ole ihan hiljaa ja kuuntele miltä susta tuntuu ja mitä ajatuksia mielessä on kun oikeasti pysähdyt. Mikään niistä ei ole väärä. Mutta mikään niistä ei myöskään sinua vahingoita eikä sanele elämän suuntaa tai määrittele sinua. Ne on _vaan_ ajatuksia tai tunteita jotka johtuu jostakin. Anna niiden olla mutta yhtenä päivänä kun opit pysähtymään ja otat näitä hetkiä, huomaat ettet ole enää myrskyn silmässä. Ja että ne ei välttämättä olekaan aiheellisia ja todellisia tunteita. Siitä ne alkaa irrottaa otettaan ja sun olo paranee.

Siinäkin tapauksessa että jotkut ihan konkreettiset asiat on pielessä, tämä on se reitti. Ja sä selviät ihan kaikesta :) Mutta vaan omalla ajalla, et kenenkään hoputtamana. Muut ihmiset voivat kyllä olla tuki ja turva ja näyttää valoa. Sinun jalat kuitenkin on me mitkä vie.

Tuliko yhtään ajateltua että niillä hymyilevilläkin ihmisillä siellä ladulla saattoi olla yhtä vaikeaa kuin sinulla?

Siellä samalla ladulla saattoi hiihää vaikka kuinka vakavasti masentuneita. Hyvä jos pääsit sinne ladulle edes käymään...

Olen itse ollut vuosia masentunut ja minua tekstisi vähän ärsytti. Kuulostaa siltä että lietsot itsäsi ahdistukseen. Kaiken muun lisäksi masentuneen omat ajatukset vaikuttavat paljon olotilaan. Pakotan ajatukseni hyviki, oloni on parempi. Jos vellon siinä ahdistuksessa, oloni on päivä päivältä huonompi.

Masennuslääkkeet ja terapiat voi auttaa masentunutta, mutta on myös yksi joka tahtoo ja voi auttaa: Jeesus

Hän tuli tähän maailmaan juuri heikkoja, yksinäisiä, masentuneita varten. Hän antaa ilottomalle iloa, rauhattomalle  ja ahdistuneelle rauhan, kovalle ja kylmälle sydämelle rakkautta.

Niin myös sain minäkin kaikkea tätä.

Olin ennen joulua hirveän vihainen ja katkera. Miehen kanssa tapahtunut asioita, joista katkeroiduin.

Marraskuussa syntyi vauva. Olin tosi väsynyt, vauva rupesi valvomaan yöt ja nukkui päivät.

Monesti ajattelin kun joulu lähestyi, että paras joululahja olisi jos vaan pääsisin Jeesuksen luo. Saisin taas palata hänen tykönsä.

Hän kuuli mun huokailut, en ees ääneen sitä sanonut vaan mielessäni.

Jouluna ja uudenvuoden välissä sitten sain kokea tämän, uudestisyntymisen ja sen jälkeen oon saanut olla siinä valtavassa rakkaudessa mitä Jeesus on vuodattanut mun sydämeeni.

Ja kun vauva valvotti yöt, olin yksin hereillä.Mies nukkui toisessa huoneessa.

Muuten olisin masentunut, mutta käytin nämä yksinäiset hetket rukoiluun ja todella sain kokea Pyhän Hengen voimaa. Kun kerran valitin että oon niin yksin, kaikki nukkuu ja mun on pakko valvoa, niin sillä hetkellä Jeesuksen rakkaus ympäröi mut. Öisin tämä huone välkehtii, sellaista valoa, johtuuko Pyhästä Hengestä vaiko enkeleistä...

Tiesin että enhän mä oikeasti yksin ole.

Pikkuhiljaa pääsin siitä katkeruudesta ja vihasta, on todella ihme, että nyt koen pelkkää rauhaa ja sisäistä iloa, mitä ei vielä ennen joulua ollut. Usein kun katson tuntematonta ihmistä, saatan yhtäkkiä tuntea ihmeellistä rakkautta tuota ihmistä kohtaan.

Olen tosin rukoillutkin, että saisin oppia rakastamaan, kun itse olen niin kovasydäminen...

Muutos on todellinen, kun vaan sydämestään haluaa olla Jeesuksen kanssa, oppia tuntemaan Hänet. Masennus, viha, katkeruus...niitä ei ole, ja se on ihme.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaisit oikeasti parantua, ulkoilisit ja harrastaisit liikuntaa. Terveelliset elintavat ja ruoka sekä säännölliset päivärytmit ovat avain masennuksesta parantumiseen. Moni rypee mielummin itsesäälissä. Valvominen, tupakointi ja laiskuus vain syventävät masennusta. Kauankohan mies jaksaa tuollaista itku-riittaa katsella? Nyt vain positiivisuutta kehiin ja reipastu :)

ylihuono provo

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kannattaa aloittaa niin matalalla kynnyksellä että menet istumaan tuoliin johonkin luontoon. 20 minuuttia keventää jo oloa. Käyt vaan säännöllisesti etkä suorita mitään kuntoilua ennenkuin siltä tuntuu.

kuka hullu istuu missään ulkona talvella näillä leveysasteilla. Virtsatulehduksenhan siitä saa vähintään.

Vierailija kirjoitti:

Tuliko yhtään ajateltua että niillä hymyilevilläkin ihmisillä siellä ladulla saattoi olla yhtä vaikeaa kuin sinulla?

Siellä samalla ladulla saattoi hiihää vaikka kuinka vakavasti masentuneita. Hyvä jos pääsit sinne ladulle edes käymään...

Olen itse ollut vuosia masentunut ja minua tekstisi vähän ärsytti. Kuulostaa siltä että lietsot itsäsi ahdistukseen. Kaiken muun lisäksi masentuneen omat ajatukset vaikuttavat paljon olotilaan. Pakotan ajatukseni hyviki, oloni on parempi. Jos vellon siinä ahdistuksessa, oloni on päivä päivältä huonompi.

Onko nyt parempi mieli kun sait vähän nälvittyä?

Mitä haluat että tuohon tekstiisi vastataan, että WAAAUUU oletpa sinä esimerkillinen vaikeasti masentunut ihminen kun voit vaan pakottaa itsesi positiiviseksi, toisin kuin huonommat masentuneet jotka tahallaan ja suurella vaivalla lietsovat negatiivisia fibojaan.

Tässä: Waau, ei voi kun ihailla sinua, olet tosi reipas ja vahva ihminen, ja hyi niitä toisia masentuneita jotka eivät ole kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Miesparka.

Mistä päättelet, että homopari?