Lue keskustelun säännöt.
Kun kaikki ärsyttää miehessä, enkä jaksa enää nalkuttaa
26.02.2016 |
Mitähän meille/minulle on tapahtumassa, onko tää jokin eron ensiaste.
Puolisen vuotta sitten aloin tuntea joka päivä suunnattomia vihantunteita tyyliin kaikesta mitä mies tekee. Hän jättää tavarat niille sijoilleen, aina. Roskat on sohvassa, pöydällä, jopa tiskipöydällä josta roskiin olisi enää ihan pieni matka. Jääkaapin tavaratkin unohtuu pöydälle, montakohan kilon juustoa olen seuraavana aamuna laittanut roskiin. Hän huutaa puhelimeen, niin että mun korviin koskee. Mäiskyttää ruokaa helvetin ärsyttävästi. Ei kuivaa lattiaa koskaan suihkun jälkeen. Jos käy viimeisenä saunassa, jättää vaan saunan päälle. Oli viime yönä syönyt ruoat jotka olin varannut kaverilleni täksi päiväksi. Jos ollaan sovittu jokin juttu, niin ei olevinaan muista niitä enää sinä päivänä. Jos on sovittu, että hän vaikka hakee minut jostain niin on enemmän sääntö kuin poikkeus, että puhelin on kiinni tai hän ei vastaa "hups en muistanut".
Ja kaikenlisäksi on sellainen "joojoo"-mies, että jos koetan jutella vakavasti, niin kaikki on "joojoo" ja katsoo kännykkää. Pahimmillaan nauraa jollekin hauskoille kuville Facebookissa samalla kun koetan keskustella vakavasti.
En ole nalkuttaja-tyyppiä, mutta entä kun mies vaan tekee kaiken väärin? Hemmetti.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tosin minulla biologinen kello alkaa tikittää...
Mutta jotenkin ymmärrän ettei tälläisen miehen kanssa kannattaisi lapsia tehdä. "Oho hups unohdin hoitaa niitä lapsia ja ne kuoli", voin jo kuvitella sen tilanteen...
Olen menettänyt kaiken toivon, enkä usko, että mies muuttuu. Oli kyllä ihanaa päästä purkautumaan tänne, en uskaltaisi valittaa näin paljoa kenellekään oikeassa elämässä.
Ap
Etkä puhua asiasta miehen kanssa, kun pelkäät nalkuttajan leimaa? Mielummin typistät itsesi viattoman lapsen asemaan ja kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit? Olisiko aika ottaa todellista vastuuta ja puhua asiat läpi?
Voi, kuinka monesti olen yrittänyt. Kuten aiemmin sanoin, mies on sellainen "joojoo" tyyppi, joka on kännykkä naamalla kokoajan. Jos hieman suutun ja ärähdän, että voitko laittaa kännykän pois, niin mies alkaa kiukuttelemaan hulluna, pakkaamaan olevinaan tavaroita ja uhkaamaan erolla kunnes minä alan itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että olet jämähtänyt ärsyyntymiseen (vaikkakin miehesi käyttäytyy ärsyttävästi, liekö hän aikaisemminkaan käyttäytyi toisin...)Tai ehkä rakkaus on siirtynyt "seuraavalle asteelle". Biologisesti sinun on jo aika vaihtaa kumppania, koska et ole lisääntynyt nykyisen kanssa. Suosittelen lääkäri Emilia Vuorisalmen kirjaa Sekaisin Lovesta. Joko hyväksyt muutokset ajattelussasi ja pääsette sen yli. Puhutte ja rakastutte uudelleen. Mies ehkä muuttuu jos todella itse tahtoo muuttua. Muuttaa et hän voi. Kävi miten kävi, sinua voi auttaa tässä tilanteessa ajatus siitä että olet luonnollisen muutoksen edessä ja muutos on useinmiten positiivista. Nykytilanne ei tyydytä sinua, joten on hyvä että asiat muuttuvat johonkin suuntaan. :) tsemppiä ja rohkeutta! Kun uskallat, pian taas voit nauttia elämästä.
mä en muuttais mitään eikä ees tarvii nalkuttaa! lehdessäkin jo saa lukea .....
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että olet jämähtänyt ärsyyntymiseen (vaikkakin miehesi käyttäytyy ärsyttävästi, liekö hän aikaisemminkaan käyttäytyi toisin...)Tai ehkä rakkaus on siirtynyt "seuraavalle asteelle". Biologisesti sinun on jo aika vaihtaa kumppania, koska et ole lisääntynyt nykyisen kanssa. Suosittelen lääkäri Emilia Vuorisalmen kirjaa Sekaisin Lovesta. Joko hyväksyt muutokset ajattelussasi ja pääsette sen yli. Puhutte ja rakastutte uudelleen. Mies ehkä muuttuu jos todella itse tahtoo muuttua. Muuttaa et hän voi. Kävi miten kävi, sinua voi auttaa tässä tilanteessa ajatus siitä että olet luonnollisen muutoksen edessä ja muutos on useinmiten positiivista. Nykytilanne ei tyydytä sinua, joten on hyvä että asiat muuttuvat johonkin suuntaan. :) tsemppiä ja rohkeutta! Kun uskallat, pian taas voit nauttia elämästä.
Kiitos vastauksestasi, tästä tuli jotenkin hyvä ja levollinen mieli. Taidan lukea tuon kirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tosin minulla biologinen kello alkaa tikittää...
Mutta jotenkin ymmärrän ettei tälläisen miehen kanssa kannattaisi lapsia tehdä. "Oho hups unohdin hoitaa niitä lapsia ja ne kuoli", voin jo kuvitella sen tilanteen...
Olen menettänyt kaiken toivon, enkä usko, että mies muuttuu. Oli kyllä ihanaa päästä purkautumaan tänne, en uskaltaisi valittaa näin paljoa kenellekään oikeassa elämässä.
Ap
Etkä puhua asiasta miehen kanssa, kun pelkäät nalkuttajan leimaa? Mielummin typistät itsesi viattoman lapsen asemaan ja kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit? Olisiko aika ottaa todellista vastuuta ja puhua asiat läpi?
Voi, kuinka monesti olen yrittänyt. Kuten aiemmin sanoin, mies on sellainen "joojoo" tyyppi, joka on kännykkä naamalla kokoajan. Jos hieman suutun ja ärähdän, että voitko laittaa kännykän pois, niin mies alkaa kiukuttelemaan hulluna, pakkaamaan olevinaan tavaroita ja uhkaamaan erolla kunnes minä alan itkemään.
No niin, nyt kissa pöydälle ja jos mies alkaa pakata tavaroitaan niin anna pakata ja vaikka autat häntä siinä äläkä itke. Joko hän herää että olet tosissasi tai sitten lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tosin minulla biologinen kello alkaa tikittää...
Mutta jotenkin ymmärrän ettei tälläisen miehen kanssa kannattaisi lapsia tehdä. "Oho hups unohdin hoitaa niitä lapsia ja ne kuoli", voin jo kuvitella sen tilanteen...
Olen menettänyt kaiken toivon, enkä usko, että mies muuttuu. Oli kyllä ihanaa päästä purkautumaan tänne, en uskaltaisi valittaa näin paljoa kenellekään oikeassa elämässä.
Ap
Etkä puhua asiasta miehen kanssa, kun pelkäät nalkuttajan leimaa? Mielummin typistät itsesi viattoman lapsen asemaan ja kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit? Olisiko aika ottaa todellista vastuuta ja puhua asiat läpi?
Voi, kuinka monesti olen yrittänyt. Kuten aiemmin sanoin, mies on sellainen "joojoo" tyyppi, joka on kännykkä naamalla kokoajan. Jos hieman suutun ja ärähdän, että voitko laittaa kännykän pois, niin mies alkaa kiukuttelemaan hulluna, pakkaamaan olevinaan tavaroita ja uhkaamaan erolla kunnes minä alan itkemään.
Kerro nyt yksikään syy miksi olisit jatkossa tuon miehen kanssa? Tähän asti kaikki kertomasi kuulostaa siltä että kannattaisi antaa sen miehen pakata ja lähteä...
Vierailija kirjoitti:
Ja kauanko olet tuollaista käytöstä mahdollistanut? Mies tekee tuota ihan samasta syystä, kun koirat nuolevat pallejaan ja Sonera mainostaa...koska se voi
Taas tätä naurettavaa syyllistämistä.
En minä ainakaan käyttäydy ääliömäisesti vain koska minua ei joku kiellä niin tekemästä. Eiköhän aikuiset ihmiset osaa itsekin käyttäytyä ilman että toisen pitää jatkuvasti ohjata. Itse en ainakaan suostuisi elämään minkään mies-lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päivänä kun minä en jaksa enää "nalkuttaa" enkä ole enää yhtään mustis niin se suhde on siinä.
Se välinpitämöttömyys on merkki ettei enää rakasta tai välitä paskaakaan ja toinen roikkuu vain mukana tai on joku itsestäänselvyys.
Onneksi minulla on hyvä ja aikuinen mies niin kaikki on erittäin ok.
Jos suhde ei etene, se loppuu... Itse en usko että mieheni kanssa voitaisiin "8 vuotta olla vain". Valitettavasti näin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kamalalta kuulostaa! Miten noin vastuuton ja uusavuton mies.. Hän on vähän niin kuin pikku poika sulla siellä ja sinä olet se äiti joka paasaa ja passaa miestäsi. Ei kuulosta hyvältä. Älä anna elämäsi valua hukkaan tuollaisen miehen kanssa!
Miks ei? Onhan se jo tollasen miehen hyväksyny puolisokseen, ni miks se ei enää nyt kelpais?
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tosin minulla biologinen kello alkaa tikittää...
Mutta jotenkin ymmärrän ettei tälläisen miehen kanssa kannattaisi lapsia tehdä. "Oho hups unohdin hoitaa niitä lapsia ja ne kuoli", voin jo kuvitella sen tilanteen...
Olen menettänyt kaiken toivon, enkä usko, että mies muuttuu. Oli kyllä ihanaa päästä purkautumaan tänne, en uskaltaisi valittaa näin paljoa kenellekään oikeassa elämässä.
Ap
Just tälläisten asioiden takia asutaan ensin yhdessä ja katsellaan. Oma mieheni muuten parani itsestään vähän samoista jutuista, kun täytti 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä, ei olla naimisissa eikä ole lapsia. Tosin minulla biologinen kello alkaa tikittää...
Mutta jotenkin ymmärrän ettei tälläisen miehen kanssa kannattaisi lapsia tehdä. "Oho hups unohdin hoitaa niitä lapsia ja ne kuoli", voin jo kuvitella sen tilanteen...
Olen menettänyt kaiken toivon, enkä usko, että mies muuttuu. Oli kyllä ihanaa päästä purkautumaan tänne, en uskaltaisi valittaa näin paljoa kenellekään oikeassa elämässä.
Ap
Etkä puhua asiasta miehen kanssa, kun pelkäät nalkuttajan leimaa? Mielummin typistät itsesi viattoman lapsen asemaan ja kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit? Olisiko aika ottaa todellista vastuuta ja puhua asiat läpi?
Voi, kuinka monesti olen yrittänyt. Kuten aiemmin sanoin, mies on sellainen "joojoo" tyyppi, joka on kännykkä naamalla kokoajan. Jos hieman suutun ja ärähdän, että voitko laittaa kännykän pois, niin mies alkaa kiukuttelemaan hulluna, pakkaamaan olevinaan tavaroita ja uhkaamaan erolla kunnes minä alan itkemään.
No niin, nyt kissa pöydälle ja jos mies alkaa pakata tavaroitaan niin anna pakata ja vaikka autat häntä siinä äläkä itke. Joko hän herää että olet tosissasi tai sitten lähtee.
Tollasta uhkailijaa ei kannata ottaa. Siitä tulee lasten kanssa ihan hullun stressaavaa. Keskustelkaa vakavasti ja jos ei muutosta, ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut jos sinä olet se väärä?
Miten saat ylläolevan tekstin perusteella vieritettyä syyn ap:n niskoille? Kestäisitkö itse elää tuollaisen ihmisen kanssa? Minä en ainakaan.
Olet oikeassa. Eihän aloittaja kerro mitään itsestään, eihän? Hän vain kirjoittaa toisesta syypään kaikkiin ongelmiin vaikka parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Nyt tiedätään vain se toinen puoli ja surkutellaan sitä. Aloittaja saattaa jättää leikatut kynnet olohuoneen pöydälle tai märän pyyhkeen lattialla, jne. mutta eihän hän sitä kerro. Eihän me muuten saatannallisesti syyllistäen haukuttaisi kuinka paha paha mies silkka pahuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista.
Eihän kukaan täällä voi tietää mitään muuta kuin on kirjoitettu. Jos ei sellaista asiaa ymmärrä, ei kannata tulla tällaiseen ketjuun ollenkaan.
Tämän palstan parhaita puolia on se että täällä voi tukea ja auttaa toisia ja saada itse myös apua ja tukea. Sinulla on nähtävästi vähän eri motiivit eli nähtävästi naisten syyllistäminen kaikesta
Minua ainakin ottaa päähän lukea sellaista kun syyllistetään esim pahoinpitelyn uhreja tyyliin "mitäs sinä sitten olet tehnyt?" tai "itse kerjäsit sitä". Ap:n tilanteessakin mies on käyttäytynyt aika sietämättömällä tavalla eikä sillä ole tämän asian kannalta mitään merkitystä onko ap jättänyt pyyhkeen lattialle tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oleppas hyvä. Haluan auttaa enkä ilkeillä. Olen itse eronnut pitkästä suhteesta ja jatkanut pitkässä suhteessa ylä-ja alamäkiä. Olen ymmärtänyt asioiden merkityksia ja senkin että on monia tapoja tuntea asioita. Tunteet kun ovat "vain" aivokemiaa, jos niitä niin tarkastelee. Tarvittaessa voit katsoa itseäsi oman elämäsi ja kehosi ulkopuolelta ja saat näkökulmaa ajatteluun. Kun joku tunne on päällä, siihen jää kiinni. Siksi rakastuminenkin on niin kaikkivoipaista. Sinulla on oikeus tuntea kaikkia tunteitasi, ärsyyntyäkin ja päästää ärsytyksestä irti kun olet siihen valmis tai pitää kiinni niistä tunteista, joista pidät kiinni. Ero on yhtaikaa ilmoitusluontoinen asia (kun lapsia ei ole) ja toisaalta se on maailmanloppu. (olen se viestin 23 kirjoittaja) elämä on aika jännää ja mahtavaa kun sen oikein oivaltaa. Pahoittelut kun tämä viesti on niin sekava, paljon ajatuksia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut jos sinä olet se väärä?
Miten saat ylläolevan tekstin perusteella vieritettyä syyn ap:n niskoille? Kestäisitkö itse elää tuollaisen ihmisen kanssa? Minä en ainakaan.
Olet oikeassa. Eihän aloittaja kerro mitään itsestään, eihän? Hän vain kirjoittaa toisesta syypään kaikkiin ongelmiin vaikka parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Nyt tiedätään vain se toinen puoli ja surkutellaan sitä. Aloittaja saattaa jättää leikatut kynnet olohuoneen pöydälle tai märän pyyhkeen lattialla, jne. mutta eihän hän sitä kerro. Eihän me muuten saatannallisesti syyllistäen haukuttaisi kuinka paha paha mies silkka pahuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista.
Eihän kukaan täällä voi tietää mitään muuta kuin on kirjoitettu. Jos ei sellaista asiaa ymmärrä, ei kannata tulla tällaiseen ketjuun ollenkaan.
Tämän palstan parhaita puolia on se että täällä voi tukea ja auttaa toisia ja saada itse myös apua ja tukea. Sinulla on nähtävästi vähän eri motiivit eli nähtävästi naisten syyllistäminen kaikesta
Minua ainakin ottaa päähän lukea sellaista kun syyllistetään esim pahoinpitelyn uhreja tyyliin "mitäs sinä sitten olet tehnyt?" tai "itse kerjäsit sitä". Ap:n tilanteessakin mies on käyttäytynyt aika sietämättömällä tavalla eikä sillä ole tämän asian kannalta mitään merkitystä onko ap jättänyt pyyhkeen lattialle tai ei.
Eniten ärsyttää näissä kommenteissa aina tuo mustavalkoisuus. Paksa mies, jätä se tai älä valita, olet itse paska. Kun ei noissa parisuhteissa juur koskaan ole täysin paskaa ja täysin puhtoista. Perustuvat vuorovaikutukseen. Jos mies ei halua puhua, oletko ajatellut kuinka aloitat keskustelun. "Kun taas sinä..." yai "Miksi et koskaan..." Mietipä kuinka itse jatkaisit keskustelua jos mies noin aloittaisi. Voihan sen miehen laittaa vaihtoon ja toivoa parempaa mutta jos koskaan ei ole valmis katsomaan rehellisesti sitä omaa käyttäytymistään parisuhteessa ei ne suhteet juurikaan vaihtamalla parane - tai paranee juuti rakastumisen keston ajaksi, kohta ollaan samassa suossa. Peili käteen, mitä minä suhteeseen tuon ja kuinka käyttäydyn!
Muista oma arvosi ja se että suhteessa on oikeus tuntea. Miehelläsi ei ole oikeutta uhkailla erolla. Suhde on sitoutumista ja osa sitä on, ettei vakavalla asialla pelleillä. Jos hän uhkaa erolla, osoittaa se alistamista ja sitä että sinullakin on silloin oikeus suhtautua suhteeseen niin että ero on mahdollinen ja suhteen pohja on rikki. Sinulla on oltava toimivassa suhteessa lupa antaa myös kritiikkiä ja rakennusehdotuksia. Ero ei ole vaihtoehto jos tosissaan ollaan toisen kanssa ja jos lähtemisestä puhutaan niin ehkä silloin on paras jo alkaakin pakata, koska ennalleen se luotto ei enää palaa. Sitten katsotaan oliko eropuhe vain sanahelinää ja lapsellista taaksejätettävää soopaa, jota ei enää tuoteta jos yhdessä jatketaan ja suhde etenee (kihlat,naimisiin,lapset,omakotitalo,farmariauto...ym. stereotypiat)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut jos sinä olet se väärä?
Miten saat ylläolevan tekstin perusteella vieritettyä syyn ap:n niskoille? Kestäisitkö itse elää tuollaisen ihmisen kanssa? Minä en ainakaan.
Olet oikeassa. Eihän aloittaja kerro mitään itsestään, eihän? Hän vain kirjoittaa toisesta syypään kaikkiin ongelmiin vaikka parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Nyt tiedätään vain se toinen puoli ja surkutellaan sitä. Aloittaja saattaa jättää leikatut kynnet olohuoneen pöydälle tai märän pyyhkeen lattialla, jne. mutta eihän hän sitä kerro. Eihän me muuten saatannallisesti syyllistäen haukuttaisi kuinka paha paha mies silkka pahuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista.
Eihän kukaan täällä voi tietää mitään muuta kuin on kirjoitettu. Jos ei sellaista asiaa ymmärrä, ei kannata tulla tällaiseen ketjuun ollenkaan.
Tämän palstan parhaita puolia on se että täällä voi tukea ja auttaa toisia ja saada itse myös apua ja tukea. Sinulla on nähtävästi vähän eri motiivit eli nähtävästi naisten syyllistäminen kaikesta
Minua ainakin ottaa päähän lukea sellaista kun syyllistetään esim pahoinpitelyn uhreja tyyliin "mitäs sinä sitten olet tehnyt?" tai "itse kerjäsit sitä". Ap:n tilanteessakin mies on käyttäytynyt aika sietämättömällä tavalla eikä sillä ole tämän asian kannalta mitään merkitystä onko ap jättänyt pyyhkeen lattialle tai ei.
Eniten ärsyttää näissä kommenteissa aina tuo mustavalkoisuus. Paksa mies, jätä se tai älä valita, olet itse paska. Kun ei noissa parisuhteissa juur koskaan ole täysin paskaa ja täysin puhtoista. Perustuvat vuorovaikutukseen. Jos mies ei halua puhua, oletko ajatellut kuinka aloitat keskustelun. "Kun taas sinä..." yai "Miksi et koskaan..." Mietipä kuinka itse jatkaisit keskustelua jos mies noin aloittaisi. Voihan sen miehen laittaa vaihtoon ja toivoa parempaa mutta jos koskaan ei ole valmis katsomaan rehellisesti sitä omaa käyttäytymistään parisuhteessa ei ne suhteet juurikaan vaihtamalla parane - tai paranee juuti rakastumisen keston ajaksi, kohta ollaan samassa suossa. Peili käteen, mitä minä suhteeseen tuon ja kuinka käyttäydyn!
Sinun mielestäsi tässä ratkaisu on se että ap vaan jatkaa miehen käytöksen sietämistä vaikka hampaat irvessä ja yrittää muuttaa tunteitaan joita miehen käytös aiheuttaa. Näinhän voisi tehdä vaikka kun joutuu väkivallan kohteeksi. Päättäisi vaan että yritän olla välittämättä tästä, sillähän ongelma ratkeaa. Näin yleensä ongelma ei kuitenkaan ratkea vaan tilanne pitkittyy.
Minun mielestäni varsinkin kun kyseessä on näin pitkään jatkunut tilanne, ap:n kannattaa tosissaan tehdä johtopäätöksiä. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan, jokaisella on vain yksi elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan ajatellut jos sinä olet se väärä?
Miten saat ylläolevan tekstin perusteella vieritettyä syyn ap:n niskoille? Kestäisitkö itse elää tuollaisen ihmisen kanssa? Minä en ainakaan.
Olet oikeassa. Eihän aloittaja kerro mitään itsestään, eihän? Hän vain kirjoittaa toisesta syypään kaikkiin ongelmiin vaikka parisuhde on kahden kauppa, jossa pelkän yhden osapuolen syyttelyn sijaan tulisikin aina miettiä olisiko kummassakin vikaa.
Nyt tiedätään vain se toinen puoli ja surkutellaan sitä. Aloittaja saattaa jättää leikatut kynnet olohuoneen pöydälle tai märän pyyhkeen lattialla, jne. mutta eihän hän sitä kerro. Eihän me muuten saatannallisesti syyllistäen haukuttaisi kuinka paha paha mies silkka pahuttaan kiusaa kilttiä ja ahkeraa naista.
Eihän kukaan täällä voi tietää mitään muuta kuin on kirjoitettu. Jos ei sellaista asiaa ymmärrä, ei kannata tulla tällaiseen ketjuun ollenkaan.
Tämän palstan parhaita puolia on se että täällä voi tukea ja auttaa toisia ja saada itse myös apua ja tukea. Sinulla on nähtävästi vähän eri motiivit eli nähtävästi naisten syyllistäminen kaikesta
Minua ainakin ottaa päähän lukea sellaista kun syyllistetään esim pahoinpitelyn uhreja tyyliin "mitäs sinä sitten olet tehnyt?" tai "itse kerjäsit sitä". Ap:n tilanteessakin mies on käyttäytynyt aika sietämättömällä tavalla eikä sillä ole tämän asian kannalta mitään merkitystä onko ap jättänyt pyyhkeen lattialle tai ei.
Eniten ärsyttää näissä kommenteissa aina tuo mustavalkoisuus. Paksa mies, jätä se tai älä valita, olet itse paska. Kun ei noissa parisuhteissa juur koskaan ole täysin paskaa ja täysin puhtoista. Perustuvat vuorovaikutukseen. Jos mies ei halua puhua, oletko ajatellut kuinka aloitat keskustelun. "Kun taas sinä..." yai "Miksi et koskaan..." Mietipä kuinka itse jatkaisit keskustelua jos mies noin aloittaisi. Voihan sen miehen laittaa vaihtoon ja toivoa parempaa mutta jos koskaan ei ole valmis katsomaan rehellisesti sitä omaa käyttäytymistään parisuhteessa ei ne suhteet juurikaan vaihtamalla parane - tai paranee juuti rakastumisen keston ajaksi, kohta ollaan samassa suossa. Peili käteen, mitä minä suhteeseen tuon ja kuinka käyttäydyn!
Sinun mielestäsi tässä ratkaisu on se että ap vaan jatkaa miehen käytöksen sietämistä vaikka hampaat irvessä ja yrittää muuttaa tunteitaan joita miehen käytös aiheuttaa. Näinhän voisi tehdä vaikka kun joutuu väkivallan kohteeksi. Päättäisi vaan että yritän olla välittämättä tästä, sillähän ongelma ratkeaa. Näin yleensä ongelma ei kuitenkaan ratkea vaan tilanne pitkittyy.
Minun mielestäni varsinkin kun kyseessä on näin pitkään jatkunut tilanne, ap:n kannattaa tosissaan tehdä johtopäätöksiä. Tuleen ei kannata jäädä makaamaan, jokaisella on vain yksi elämä.
...ja se elämä on ketju epäonnistuneita suhteita jos koskaan ei yhtään ole valmis katsomaan sitä omaa puoltaan asiasta. Tänne on hyvä kirjoittaa ja valittaa toisen käyttäytymisestä. Saa myötätuntoa ja maiset huutavat kilvan oman puolen pitämiskannustuksia. Mutta peiliin katsomista ei saa ehdottaa, onko ap se uhri? Miksi naiset haluavat nähdä itsensä uhreina omissa suhteissaan, eikö olisi parempi harjoitella parisuhdetaitoja ja omaa vastuuta elämästä?
Aplla on vähän turhan kliseiset vastaukset ilman tunteita.:/
Mutta jos joku muu on vastaavassa tilanteessa: kuvaus tilanteesta sanoo että peli on täysin ja totaalisesti menetetty. Mies haluaa että nainen tekee päätöksen jättää että ei tarvitse itse nähdä vaivaa eikä olla tutuille 'pahis'. Tai sitten jatketaan kehnosti yhdessä samalla kun mies katselee josko parempaa näkyisi, nauttien pysyvän suhteen eduista jotka revitään naisen selkänahasta. Kumpikin käy.
Etkä puhua asiasta miehen kanssa, kun pelkäät nalkuttajan leimaa? Mielummin typistät itsesi viattoman lapsen asemaan ja kiukuttelet kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit? Olisiko aika ottaa todellista vastuuta ja puhua asiat läpi?