Facebookin onnelliset päivitykset tekivät katkeraksi
Luinpa tuossa taannoin Anna-lehteä. Eräs mies kertoi kuinka havahtui siihen, että onnelliset päivitykset facessa saivat hänet katkeraksi ja hän ymmärsi hakea apua katkeruuteensa.
Täällä törmää aina siihen kuinka iloiset ja onnelliset päivitykset vituttavat naisia. Olen sitä ihmetellyt. Heti vielä naureskellaan vahingoniloisena perään että kuinka tämä tietää ettei se elämä niin auvoista ole!
Moni on kyllä tyytyväinen siihen mitä on ja haluaa päivittää vain iloista eli olla positiivinen vaikka tapahtuisi negatiivistakin. Ja maailmassa on kyllä oikeasti onnellisia ihmisiä, uskokaa pois. Miksi suomalaiselle naiselle on niin helvetin vaikea olla iloinen toisen puolesta? Kuola valuten odotetaan vain surullisia päivityksiä.
Itse olen onnellinen oikeasti. Hyvä työ, hyvä mies ja ihanat lapset. Näistä päivitän iloista ja onnellista. En näe tarpeelliseksi päivittää juoposta äidistäni tai sairaasta veljestäni. Ne eivät kuulu mielestäni faceen.
Tiedän monia ihmisiä joilla on kaiken onnen lisäksi vielä terve sukukin. Kaikki siis hyvin. Toki heilläkin on varmasti flunssaa ja pahoja päiviä, mutta miksi päivittäisivät siitä faceen?
Haluatte siis ilmeisesti lukea vain toisten valitusta ja tuskaa? Tällaisen käsityksen olen av:sta saanut.
Kommentit (247)
Kaveri linkkas ketjun. Täällähän on kunnon karkelot. Menkää hoitoon. Ja poistakaa fb-tilinne. On näköjään vaaraksi mielenterveydelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekulle on helvetillinen ongelma toisten päivitykset. Etenkin jos ne on onnellisia. Ei hyvää päivää!!!!
Jankuti jankuti... Monta kertaa ajattelit vielä saman viestin laittaa? :D Taitaa ottaa totuus koville. Jotkut ehkä näkevätkin päivitystesi läpi, sitäkö pelkäät? Ihan mielenkiinnosta, oletko mies vai nainen?
Eka viestini tähän soppaan. En ole facebookissa. Olin kyllä . Nyt vain instassa. 32 v. Nainen. Otahan happea.
Ai kiva, arvelinkin että olet varmaan joku asperger-mies. Sen tasoiselta jankkaamiselta ainakin vaikuttaa.
Ihmettelin yhtä tapausta kun kertoi facessa "ihanasta elämästään" ja oikeasti oli hyvin masentunut jne. Kertoi aivan eri juttuja facessa kuin naamatusten. Eli ei kannata uskoa.
Sain viikko sitten esikoiseni. Yritimme lasta kauan. Miehen kanssa hyvä liitto. Päivitin faceen sydämiä että rakas perhe ja kuva meistä ja että olen onnellinen. Niinkuin olenkin. Miksi pitää aina tehdä toiset surullisiksi? Tuli tunne että halutaan vain lannistaa toisen ilo ja onni :(
Haen itsekin tästä popcornia, ja jätän tuon "onnellisen" assburgerin jankkaamaan yksinään siitä, miten joka ikinen facebookissa hunajaa paskova ja elämäänsä hehkuttava on aivan täysin varmasti aidosti onnellinen :D Hauskaa illanjatkoa, muista käydä facessa päivittämässä! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekulle on helvetillinen ongelma toisten päivitykset. Etenkin jos ne on onnellisia. Ei hyvää päivää!!!!
Jankuti jankuti... Monta kertaa ajattelit vielä saman viestin laittaa? :D Taitaa ottaa totuus koville. Jotkut ehkä näkevätkin päivitystesi läpi, sitäkö pelkäät? Ihan mielenkiinnosta, oletko mies vai nainen?
Eka viestini tähän soppaan. En ole facebookissa. Olin kyllä . Nyt vain instassa. 32 v. Nainen. Otahan happea.
Ai kiva, arvelinkin että olet varmaan joku asperger-mies. Sen tasoiselta jankkaamiselta ainakin vaikuttaa.
Ihan näin muuten että teen työtä as-lasten kanssa. Sinun argumentit alkavat olla tässä ketjussa jo käytetty. En ole siis tuo 32 v. Nainen vaan luen ketjua. Voisit jo lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Haen itsekin tästä popcornia, ja jätän tuon "onnellisen" assburgerin jankkaamaan yksinään siitä, miten joka ikinen facebookissa hunajaa paskova ja elämäänsä hehkuttava on aivan täysin varmasti aidosti onnellinen :D Hauskaa illanjatkoa, muista käydä facessa päivittämässä! :D
Taidat olla oikeasti sairas tapaus
Vierailija kirjoitti:
Sain viikko sitten esikoiseni. Yritimme lasta kauan. Miehen kanssa hyvä liitto. Päivitin faceen sydämiä että rakas perhe ja kuva meistä ja että olen onnellinen. Niinkuin olenkin. Miksi pitää aina tehdä toiset surullisiksi? Tuli tunne että halutaan vain lannistaa toisen ilo ja onni :(
Älä tuosta yhdestä välitä. Onnea vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollekulle on helvetillinen ongelma toisten päivitykset. Etenkin jos ne on onnellisia. Ei hyvää päivää!!!!
Jankuti jankuti... Monta kertaa ajattelit vielä saman viestin laittaa? :D Taitaa ottaa totuus koville. Jotkut ehkä näkevätkin päivitystesi läpi, sitäkö pelkäät? Ihan mielenkiinnosta, oletko mies vai nainen?
Eka viestini tähän soppaan. En ole facebookissa. Olin kyllä . Nyt vain instassa. 32 v. Nainen. Otahan happea.
Ai kiva, arvelinkin että olet varmaan joku asperger-mies. Sen tasoiselta jankkaamiselta ainakin vaikuttaa.
Ihan näin muuten että teen työtä as-lasten kanssa. Sinun argumentit alkavat olla tässä ketjussa jo käytetty. En ole siis tuo 32 v. Nainen vaan luen ketjua. Voisit jo lopettaa.
Ahahaha :D Olet huvittava.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin yhtä tapausta kun kertoi facessa "ihanasta elämästään" ja oikeasti oli hyvin masentunut jne. Kertoi aivan eri juttuja facessa kuin naamatusten. Eli ei kannata uskoa.
Sinun kaverisi on yhtä koko maailma? Eli pitää valittaa ja vinkua somessa niin oikeassa elämässä on onnellinen?
Vierailija kirjoitti:
Sain viikko sitten esikoiseni. Yritimme lasta kauan. Miehen kanssa hyvä liitto. Päivitin faceen sydämiä että rakas perhe ja kuva meistä ja että olen onnellinen. Niinkuin olenkin. Miksi pitää aina tehdä toiset surullisiksi? Tuli tunne että halutaan vain lannistaa toisen ilo ja onni :(
Tässä ketjussa yksi pieni negatiivinen trolli älä anna hänen häiritä elämääsi. Äläkä lue tätä palstaa. Keskity perheeseesi. Niin ja onnea
Mä olen ollut ahdistunut ja pahasti. Fb-tili oli pois päältä pari vuotta. Helpotti kummasti. En olisi viitsinyt märistä siellä päivät pitkät. Palasin kun tervehdyin. Elämä maistuu rankan jakson jälkeen ja ilo on palannut elämääni. Päivittelen aika mukavia, koska olokin on mukava ja onnellinen. Tämän ketjun koin aika ikäväksi ja ahdistavaksikin. Se tietenkin johtuu vain siitä, että koen asiat aika lailla tunteella. Ei saisi ottaa mitään ketjuja näin vakavasti. Toivon ettei kukaan kuitenkaan kommentoisi mitään ikävää tähän viestiini. Kesti kauan ennenkuin uskalsin kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle tulee paha mieli parisuhteen hehkutuksista ja pusukuvista yms. Itse olen ollut monta vuotta onnettomassa suhteessa, ilman läheisyyttä ja olen juuri erohässäkän keskellä. Haluaisin joskus kokea samanlaista onnea kuin nämä päivityksien ihmiset. Ne vain saavat minut tiedostamaan oman tilanteeni entistä pahemmin, enkä osaa olla onnellinen muiden puolesta. Myönnetään, olen katkera.
Älä ole turhaan, lähes kaikki onneaan hehkuttavat ovat tosiasiassa aika onnettomia. Yrittävät sitten Facebookin avulla pitää ns. kulissia yllä ja tsempata itseään jaksamaan.
Suurin osa hehkuttajista on oikeasti onnellisia
. Mutta ilmeisesti muiden on vaikea olla iloinen toisten puolesta. Mulla oli hyvin asiat ja päivitin iloista. Ei kukaan kommenteinut. Kun sain syövän jopa tuli kaikki katkerat koloistaam haaskalle "kauhistelemaan"
Minä käytän facebookkia harvoin, eikä minua ärsytä siellä juuri mikään. Olen hyvin harvoin kateellinen ihmisille -tai no ehkä pieni minialue, eli jos joku menestyy samassa hyvin kapeassa ja harvinaisessa työssä mitä itselläni on, niin silloin jotenkin kolahtaa. Onneksi vain hetkeksi ja siitä saa uutta potkua, koska elämähän ei ole mikään kakku, jonka paloja ei riittäisi kaikille.
Piti nyt ihan asioikseni sinulle sanoa, että itse en vastaile, enkä reagoi noihin positiivisiin, enkä muihinkaan neutraaleihin juttuihin, koska ne menee jotenkin ohi sillä ajatuksella, että hyvä, kun kaveri on ok. Mutta jos jollakin on suru, niin itse koen sen vahvasti siten, että haluan ilmaista tukea ja auttaa. En koe olevani koskaan haaskana, enkä "kauhistele". En ole koskaan ajatellut sen olevan jotenkin väärin, että vasta silloin kommentoin. Peukuttelen hyviä ja positiivisia päivityksiä, jos ne herättää jotain ajatuksia ja ovat vaikkapa hauskoja.
Ystäväpiirini tosin on pieni, enkä ota siihen ketään, jota en oikeasti tunne. Että sillä tavalla koen kyllä ihan aitoa empatiaa, jos jollain on esim syöpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vasta kummastuttaakin että halutaan julkaisujen näkyvän myös kavereitten kavereille, ihan ku kiinnostais, huomaamatta jää sitten omien kavereiden päivityksiä. EN HALUA tietää susta mitään jos et ole kaverini, kiitos!
Poista tilisi jos noin ahdistaa
Ai jos ei kiinnosta pärstäs, olinpaikkas tai tekemises, oliko yllätys? Pidä vaan omana tietonas niin ei ahdista.
No kivat vaan sulle hei. Mä pikemminkin ihmettelen sitä miten vaikeaa joidenkin on ymmärtää, että huonot kortit elämässä tekee helposti katkeraksi. Muakin sylettää hyväosaiset työssäkäyvät, jotka vaan kehtaa valittaa. Itse en facessa paljon pyöri kun ei mulla ole sinne mitään päivitettävää. Olen enepmi vaatimaton ihminen eikä mun pirtaani sovi tuollainen elvistelyfoorum.
Mukavaa, jos menee hyvin... Mutta koska en naamatustenkaan ala retostelemaan ihanalla aviomiehelläni tai lahjakkailla lapsillani, tuntuu naamakon ihastelu omista läheisistä lapselliselta, suorastaan idioottimaisen jenkkityyliseltä kuorrutukselta, jonka tarkoituksenakaan ei ole muu kuin ärsyttää muita. Jos sinusta tuntuu, ettet kehtaisi sanoa tätä ääneen, älä kirjoita sitä faceenkaan.
Vierailija kirjoitti:
No kivat vaan sulle hei. Mä pikemminkin ihmettelen sitä miten vaikeaa joidenkin on ymmärtää, että huonot kortit elämässä tekee helposti katkeraksi. Muakin sylettää hyväosaiset työssäkäyvät, jotka vaan kehtaa valittaa. Itse en facessa paljon pyöri kun ei mulla ole sinne mitään päivitettävää. Olen enepmi vaatimaton ihminen eikä mun pirtaani sovi tuollainen elvistelyfoorum.
Ööö...vähän ristiriitaista. Puhut samassa viestissä elvistelystä ja valittamisesta? Niin miten nyt pitäisi olla?
Terveisin onnellinen pienituloinen
Muiden ihmisten onnellisuus ei ole ongelma minulle. Toivoisin, että kaikki olisivat aidosti onnellisia. Sun tyhmyyden on pakko olla ongelma itsellesi? Aloitko aina alakoulussakin vänkäämään opettajan kanssa, että 1+1 on oikeasti kolme, koska sinä sanot niin?