Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aloitin työt ja mies kiukuttelee
25.02.2016 |
Olen ollut kotona lasten kanssa vuosia. Vihdoinkin pääsin töihin ja elämään tuli muutakin sisaltöä kuin koti. Olen paljon virkeämpi ja iloisempi nyt:) mutta mies... Elämä ei pyörikään enää vain hänen töiden ja arjen rytmin mukaan. Ja sen näkee naamasta jo miten on tympeissään. Tulee väistämättä olo, että onko minua vain hyödynnetty kotipiikana. Että itse saanut nauttia rennosti töihin menosta ja kotiin tuloista. Vaimo kiltisti kotona odottaa. Tuntuu että inhoan nyt miestäni jo tämän vuoksi:(
Kommentit (46)
No onhan siinä miehellä totuttelemista. Ja olihan se parempaa ja helpompaa miehelle kun koti hoitui hänen poissaollessaan. Kyllähän se kenen vaan on mukavampi töistä tulla kotiin kun on ruoka pöydässä ja siistiä. Eiköhän se kohta totu uuteen arkeen.
Meidän parisuhdeonnen salaisuus on tämä 50-lukulainen elämä. Miehellä on rankka työ ja päivät venyy pitkiksi. Kun hän tulee töistä kotiin, on aina ruokaa ja kotona odottaa vaimo, joka hymyilee. Viikonloput touhutaan yhdessä perheenä, eikä tuhlata aikaa kodin siistinä pitämiseen. Meille tämä järjestely sopii molemmille, eikä tässä perheessä turhaan riidellä imuroinnista tai roskien viemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein kuulee vastaavia tapauksia. Voi olla että vaikka miehesi tiedosti muutoksen tulevaksi ja mitä tuo tullessaan kyseinen muutos silti kun niin kävi "totuus" iski silti suuresti. Hetken aikaa yrittäisin olla välittämättä ja ehkä vähän keskustella asiasta mutta jos käytös jatkuu.. On kissa nostettava pöydälle, sanonnan mukaan.
Enempää en osaa sanoa teitä tuntematta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhuisitte asiasta ihan keskenään? Kissa pöydälle niin sanotusti.
Olen jutellut. Eihän hän sitä myönnä. Minkäs minä teen kun näen jo hänen naamastaan mitä ajattelee. Hoh hoijaa sanon minä. Ärsyttää!! AP
Siinäpä minunkin tulevaisuuteni. Tiedän sen jo nyt vaikka en vielä olekaan töissä nuorimman jäljestä. Toivottavasti saat asiallisesti puhumalla miehen miettimään asiaa sinun kannaltasi. Olen tehnyt vähäisiä töitä ja opiskeluja lasten välissä, ja kuvio on aika tuttu. Ja toisaalta ei kuitenkaan niinselkeä että siitä olisi osattu puhua. Kraah..ahdistaa jo ajatus siitä.rautalangab vääntämisestä taas tulevaisuudessa, että miten se arki muuttuu väkisin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jospa puhuisitte asiasta ihan keskenään? Kissa pöydälle niin sanotusti.
Olen jutellut. Eihän hän sitä myönnä. Minkäs minä teen kun näen jo hänen naamastaan mitä ajattelee. Hoh hoijaa sanon minä. Ärsyttää!! AP
Onko vika naamassa vai peilissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ettet sä nyt ärsyyntyisi olemattomasta? Miestä harmittaa että hänkin joutuu osallistumaan kotiarkeen, mutta ei hän voi sitä sulle sanoa koska hyvähän se on että olet töissä ja sun olosi on parempi. Jos hän mainitsisi että oli kivempaa kun olit kotona, tiedät varmasti itsekin seuraukset: huutaisit kuin heikkopäinen että olenko mä sulle joku stanan piika.
Stressaako sua nyt itseäsi tämä uusi tilanne? Harmittaa, kun et ehdi enää kaikkea? Huono omatunto että lapset on tarhassa tms?
Muutokset rassaa joka tapauksessa, vaikka ne olis hyviäkin. Varmaan samakin mies joka on valittanut toisen kotona olosta saattaa kuitenkin tykätä kyttyrää kun saa mitä halusi. Saati sitten jos pelkää, että se on lopun alkua. Onko sellaiseen pelkoon teillä aihetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ottaa asiasta esille hyvä näkökulmia ilman kissaakin. "voi että mä olen tyytyväinen nyt kun olen taas töissä, on se vaan tosi tärkeäätä että on töitä ja tulevaisuuttakin voi suunnitelaa"
Ehkä siinä joku lamppu syttyy miehenkin päässä.
Oma ukkoni aina sanoi että " jaa olisko parempi että mä makaisin päivät tossa sohvalla"
Vierailija kirjoitti:
No onhan siinä miehellä totuttelemista. Ja olihan se parempaa ja helpompaa miehelle kun koti hoitui hänen poissaollessaan. Kyllähän se kenen vaan on mukavampi töistä tulla kotiin kun on ruoka pöydässä ja siistiä. Eiköhän se kohta totu uuteen arkeen.
Meidän parisuhdeonnen salaisuus on tämä 50-lukulainen elämä. Miehellä on rankka työ ja päivät venyy pitkiksi. Kun hän tulee töistä kotiin, on aina ruokaa ja kotona odottaa vaimo, joka hymyilee. Viikonloput touhutaan yhdessä perheenä, eikä tuhlata aikaa kodin siistinä pitämiseen. Meille tämä järjestely sopii molemmille, eikä tässä perheessä turhaan riidellä imuroinnista tai roskien viemisestä.
Mitenkähän sopii muille perheenjäsenille? Vanhempani olivat tuollaisia ja olen vieläkin katkera täysin vääristyneen naisenmallin ja kasvatuksen antamisesta. On ollut kova työ opetella pois pelkän alistuvan kyökkipiian roolista. Tuskin se koskaan onnistuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista kaikille. Pitää koittaa jutella tuolle miehelle vielä. Pomo töissä muttei pomo kotona kuitenkaan, toivottavasti tajuaa sen;) mukavaa päivää kaikille:) työniloa;) AP
Vierailija kirjoitti:
No ettet sä nyt ärsyyntyisi olemattomasta? Miestä harmittaa että hänkin joutuu osallistumaan kotiarkeen, mutta ei hän voi sitä sulle sanoa koska hyvähän se on että olet töissä ja sun olosi on parempi. Jos hän mainitsisi että oli kivempaa kun olit kotona, tiedät varmasti itsekin seuraukset: huutaisit kuin heikkopäinen että olenko mä sulle joku stanan piika.
Stressaako sua nyt itseäsi tämä uusi tilanne? Harmittaa, kun et ehdi enää kaikkea? Huono omatunto että lapset on tarhassa tms?
No on syytäkin huutaa, jos mies ajattelee naisen olevan joku stanan piika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna yrittäisin olla liikaa kiinnittämättä huomiota miehen myttyilyyn. Muutos on muutos ja sillä siisti. Asiat eivät ole kuin ennen olivat ja sillä siisti. Jos mies kuitenkin yrittää sopeutua, vaikka naama mutrussa, niin hyvä se on.
Iloitse uudesta työstäsi ja keskitä huomiosi itseesi, miten itse jaksat olla äitinä lapsille kotona vielä töiden jälkeen, miten jaksat keskittyä töihin jos lapsilla jotain erikoista, yms. Ja eipä sitä vaimouttakaan ihan voi kaapin hyllylle laittaa pölyttymään. Anna miehen olla aikansa naama rutussa, kyllä se siitä ehkä muuttuu iloksi, jos vaimo on kuitenkin iloinen ja vedossa.
Joskus parasta mentaalihygieniaa on puuttumattomuus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan siinä miehellä totuttelemista. Ja olihan se parempaa ja helpompaa miehelle kun koti hoitui hänen poissaollessaan. Kyllähän se kenen vaan on mukavampi töistä tulla kotiin kun on ruoka pöydässä ja siistiä. Eiköhän se kohta totu uuteen arkeen.
Meidän parisuhdeonnen salaisuus on tämä 50-lukulainen elämä. Miehellä on rankka työ ja päivät venyy pitkiksi. Kun hän tulee töistä kotiin, on aina ruokaa ja kotona odottaa vaimo, joka hymyilee. Viikonloput touhutaan yhdessä perheenä, eikä tuhlata aikaa kodin siistinä pitämiseen. Meille tämä järjestely sopii molemmille, eikä tässä perheessä turhaan riidellä imuroinnista tai roskien viemisestä.
Mitenkähän sopii muille perheenjäsenille? Vanhempani olivat tuollaisia ja olen vieläkin katkera täysin vääristyneen naisenmallin ja kasvatuksen antamisesta. On ollut kova työ opetella pois pelkän alistuvan kyökkipiian roolista. Tuskin se koskaan onnistuu täysin.
No kaikenlaisesta sitä saakin lapsen elämän tuhottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ajattelee ehkä raadollisesti, että vaimo meni töihin ja hänen olosuhteensa huononivat, mutta hyötyä ei kertynyt. Et kertonut teidän taloudellisesta tilanteesta mitään, joten siitä ei voi vetää johtopäätöksiä. Yrittäkää keskustella ja käydä järkevästi nuo talousasiat läpi. Mies ehkä tajuaa, että sinun kannattaa käydä töissä kun rahaa tulee enemmän. Tai että oli mentävä töihin kun tukirahat loppuvat ja laskut pitää silti maksaa.
Suunnitelkaa yhdessä jotain kivaa vain teille kahdelle. Kerro että rakastat häntä ja ymmärrät tilanteen näyttävän ikävältä miehesi näkökulmasta.
Kun nyt itse menin töihin lasten jälkeen,meilläkin oli hiukan sama asetelma. Aiemmin tein 100% kotitöistä ja ruoka oli aina valmiina pöydässä. Nyt joutuu välillä tulemaan kaupan kautta kotiin, enää ei ole aikaa jatkuvasti leipoa ja puunata paikkoja. Silti oman henkisen hyvinvointini ja perheen talouden kannalta on parasta se että olen töissä. Miehen elämä muuttui sikäli raskaammaksi että joutuu nyt osallistumaan kotitöihin ja siisteystaso laski ja arkena syödään vain nopeita ruokia tai lämmitetään eilisiä ruokia. Itse olen kuitenkin tyytyväinen tähän tilanteeseen, tunsin jo itseni lähinnä kyökkipiiaksi ja kaipasin työyhteisöä ja haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan siinä miehellä totuttelemista. Ja olihan se parempaa ja helpompaa miehelle kun koti hoitui hänen poissaollessaan. Kyllähän se kenen vaan on mukavampi töistä tulla kotiin kun on ruoka pöydässä ja siistiä. Eiköhän se kohta totu uuteen arkeen.
Meidän parisuhdeonnen salaisuus on tämä 50-lukulainen elämä. Miehellä on rankka työ ja päivät venyy pitkiksi. Kun hän tulee töistä kotiin, on aina ruokaa ja kotona odottaa vaimo, joka hymyilee. Viikonloput touhutaan yhdessä perheenä, eikä tuhlata aikaa kodin siistinä pitämiseen. Meille tämä järjestely sopii molemmille, eikä tässä perheessä turhaan riidellä imuroinnista tai roskien viemisestä.
Mitenkähän sopii muille perheenjäsenille? Vanhempani olivat tuollaisia ja olen vieläkin katkera täysin vääristyneen naisenmallin ja kasvatuksen antamisesta. On ollut kova työ opetella pois pelkän alistuvan kyökkipiian roolista. Tuskin se koskaan onnistuu täysin.
No kaikenlaisesta sitä saakin lapsen elämän tuhottua.
Miten olet lapsesi elämän tuhonnut?
On turha ihmetellä jos aikanaan välit aikuisiin lapsiin ovat etäiset, kun he alkavat ajatella omilla aivoillaan ja kysyvät, miksi heidät on kasvatettu 50-luvun mallin mukaan. Vaikka vanhempien pitäisi ajatella lapsiaan ja heidän tulevaisuuttaan. Vanhempien pitäisi ajatella, mitä lapsi tarvitsee voidakseen menestyä nykymaailmassa. Sen sijaan että vanhemmat ajattelisivat vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt itse menin töihin lasten jälkeen,meilläkin oli hiukan sama asetelma. Aiemmin tein 100% kotitöistä ja ruoka oli aina valmiina pöydässä. Nyt joutuu välillä tulemaan kaupan kautta kotiin, enää ei ole aikaa jatkuvasti leipoa ja puunata paikkoja. Silti oman henkisen hyvinvointini ja perheen talouden kannalta on parasta se että olen töissä. Miehen elämä muuttui sikäli raskaammaksi että joutuu nyt osallistumaan kotitöihin ja siisteystaso laski ja arkena syödään vain nopeita ruokia tai lämmitetään eilisiä ruokia. Itse olen kuitenkin tyytyväinen tähän tilanteeseen, tunsin jo itseni lähinnä kyökkipiiaksi ja kaipasin työyhteisöä ja haasteita.
Mies taitaa aika usein ajatella itseään jonkinlaisena sankarina, joka tuo leivän pöytään kun vaimo oleskelee kotona lasten kanssa. Moni vaimokin ajattelee noin. Vaikka oikeasti nainen tuossa tekee sen uhrauksen, kun luopuu työstään ja palkastaan että mies voisi jatkaa kuten ennenkin. Ja sitten kai mies tuntee itsensä taas sankariksi, kun "auttaa kotiöissä" että vaimo pääsee tienaamaan itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Mies ajattelee ehkä raadollisesti, että vaimo meni töihin ja hänen olosuhteensa huononivat, mutta hyötyä ei kertynyt. Et kertonut teidän taloudellisesta tilanteesta mitään, joten siitä ei voi vetää johtopäätöksiä. Yrittäkää keskustella ja käydä järkevästi nuo talousasiat läpi. Mies ehkä tajuaa, että sinun kannattaa käydä töissä kun rahaa tulee enemmän. Tai että oli mentävä töihin kun tukirahat loppuvat ja laskut pitää silti maksaa.
Suunnitelkaa yhdessä jotain kivaa vain teille kahdelle. Kerro että rakastat häntä ja ymmärrät tilanteen näyttävän ikävältä miehesi näkökulmasta.
Minusta sitä ei tarvitse mitenkään erikseen perustella, että naisen kannattaa käydä töissä. Aikuinen ihminen haluaa töihin, sukupuolesta riippumatta. Ei se ole mikään perustelujen paikka, jos nainenkin haluaa työelämään. Eikä sitä tarvitse ymmärtää, jos mies ei tuota ymmärrä.
Minä olisin kotona mielelläni mutta mies kiukutteelee niin että minun on pakko mennä töihin.tarpeekseen kun valittaa rahsta yms. niin johan menee asiat niinkuin hän haluaa.
Kotityöt jää edelleen minulle mutta pitäisi tienatakin vielä vähän..
olisinpa syntynyt kikkeli haarovälissä!!!!
Alue: Aihe vapaa
No jospa puhuisitte asiasta ihan keskenään? Kissa pöydälle niin sanotusti.