Aloitin työt ja mies kiukuttelee

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kotona lasten kanssa vuosia. Vihdoinkin pääsin töihin ja elämään tuli muutakin sisaltöä kuin koti. Olen paljon virkeämpi ja iloisempi nyt:) mutta mies... Elämä ei pyörikään enää vain hänen töiden ja arjen rytmin mukaan. Ja sen näkee naamasta jo miten on tympeissään.

Kylläpä luet paljon...

Voin kertoa että yksi meidän eron syitä oli juuri sama asia että vaimo kuvittell että olen "tyytymätön" tai "vihainen" hänelle. Ei mikään voisi olla enemmän väärin!

MUTTA kun sitä itselleen vuoden päivät toisteli, niin saihann siitä totuuden itselleen. Yritin sitten vaimolle terapiassa tätä selventää mutta myöhäistä oli ja mitään ei enää ottanut vastaan.

Sääli, meillä oli kiva avioliitto siihen asti.

Vierailija kirjoitti:

Tulee väistämättä olo, että onko minua vain hyödynnetty kotipiikana. Että itse saanut nauttia rennosti töihin menosta ja kotiin tuloista. Vaimo kiltisti kotona odottaa. Tuntuu että inhoan nyt miestäni jo tämän vuoksi:(

Haloo. Ennen kuin keksit tuollaista itse, ihan omasta päästäsi, keskustele miehesi kanssa. Ihan pikkuhiljaa, miehet on hitaita ilmaisemaan itseään.

Tälle on jokin psygologinen termikin: "suojamekanismi", jonka olet luonut itsellesi. Eli selität itse itsellesi maailmaa sillä tavoin että et koe omia tekemisiäsi vääräksi. Kaikki tekee niin.

Hahhah, mitä oletuksia täällä meikäläisen "50-lukuelämästä". On todella harmi jos lapseni tästä tulevat myöhemmin kärsimään että äiti on kotona, leikkii heidän kanssaan, opettaa käymään kaupassa ja huoltamaan kotia ja he -raukkaparat- joutuvat viettämään illat ja viikonloput ilman isin ja äidin tappeluita! Ai kamala mikä perheen malli heille tuleekaan... koska oikean elämän kuuluu olla kiirettä, stressiä, minimaalisen vähän yhteistä aikaa ja äiti kyräilemässä että miksi isin naama näyttää noin vihaiselta.

Mä tiedän että myös naiset haluaa olla töissä ja tehdä uraa. Kukin tehkööt sen mikä tekee onnelliseksi ja perheen parhaaksi. Meille se on tällä hetkellä tämä elämä, että mies paahtaa töitä (ja pitää työstään) ja minä hoidan kodin ja lapset, koska pidän sitä enemmän kuin kasista neljään -työelämästä. Viikonloppuisin nautimme kiireettömästä elämästä koko perheellä. Ja älkää turhaan kantako huolta; kyllä tämä kotivaimo näkee myös paljon ystäviään ;)

Uskoisin että tämä sopisi monelle muullekin, ellei tämän myöntäminen olisi sitä, että niskaan hyökkää 20 naista huutamaan että olet miehesi kotiorja.

En minä ole mikään alistettu piika: minä olen onnellinen kolmen lapsen äiti, joka tekee kaikkensa sen eteen mikä on perheen parhaaksi -kuin myös tämän kotirätin oi niin julmasti määräilevä mies.

Eikä kannata turhaan huolehtia mun eläkekertymästä -ne asiat kun voidaan järjestellä muutenkin kuin palkkanauhalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä, miltä nainen kuvittelee sen itsestään selvästi olevan. Miehen pahantuulisuus ei johdu aina meistä. Miehen elämä ei pyöri vain meidän ympärillä. Niilläkin on omaa elämää, jossa voi olla muitakin murheita kuin vaimo ja koti.

Tämä on niin totta ja toimii myös toisin päin. Ei pitäisi aina olettaa tietävänsä.

T: 35

Vierailija kirjoitti:

 Eikö mieheni olekaan iloinen kun sai takaisin hymyilevän ihanan vaimon. Eikö hän halunnutkaan minulle hyvää? AP

Oletko oikeasti se sama hymyilevä ja iloinen vaimo kuin ennen lasten syntymää? Ole rehellinen. On tietysti tärkeintä, että koet itse voivasi paremmin. Miehesi ei välttämättä näe asiaa noin jos iltaisin töiden jälkeen olet ihan poikki ja valitat työasioista. Tämän lisäksi hän joutuu nyt tekemään vielä enemmän kotitöitä kuin aikaisemmin. Teidän pitää keskustella tilanteesta ja sopia uudet pelisäännöt kun arki on muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Muutokset rassaa joka tapauksessa, vaikka ne olis hyviäkin. Varmaan samakin mies joka on valittanut toisen kotona olosta saattaa kuitenkin tykätä kyttyrää kun saa mitä halusi. Saati sitten jos pelkää, että se on lopun alkua. Onko sellaiseen pelkoon teillä aihetta?

Hahaa! Meillä ainakin, kun tili kassaan kilahtaa vaimo ovesta ulos vilahtaa!!!

Suosittelen muuten kaikille, joille tulee riitaa kotitöistä, että palkkaatte siivoojan hoitamaan esim. 2 x kuukaudessa kodin siivouksen. Sen jälkeen on huomattavasti helpompaa jakaa kotityöt, kun niitä on vähemmän.

Minulla on aviomiehenä mies joka kokee, että ei ole päävastuussa kodista ja sen siisteydestä. Kuten ilmeisen moni suomalainen mies. Tämä tarkoittaa sitä että mies ei siivoa mitään oma-aloitteisesti vaan odottaa minun "käskyä" ja kun sitten kehoitan että nyt pitäisi siivota, niin hän sitten Ikäänkuin pohtii että ehtisiköhän hän nyt tällä kertaa auttaa minua siinä vai ei.

Voin kertoa että tästä on keskusteltu usein ja ystävälliseen sävyyn ja välillä vähemmän ystävälliseen. Lopulta teimme loistavan ratkaisun, palkkasimme siivousfirman. Ok rahaa menee, mutta ikuinen riitely siivoamisesta on loppunut. Kumpikin voi nyt tehdä omassa aikataulussaan pienempiä kotitöitä vähän sen mukaan mistä itse pitää. Mutta asunto on koko ajan perussiisti eikä syö hermoja.