Miten suhtaudutte ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?

Nuoruuden aikaisiin ystäviini kuuluu pari naista, jotka vuosien varrella kopioineet huonekaluni ja sisustukseni. Enää en ole vuosiin kutsunut heitä luokseni kahville tämän vuoksi.

Kopioivat sitten muuta päältäni. Viimeksi silmälasikehykseni ja juoksutossuni(erikoisempi ja kalliimpi merkki).

Välillä huvittaa ja ärsyttää. Välillä provosoin heitä ostosuosituksillani.

Voisiko nämä matkijat olla kenties jostain niin kuormittuneita ettei omat aivot enää pelitä hyvin? Kokeilisin tuossa vaiheessa kertoa, että kävin psykologilla testeissä, niin ehkä hekin menisivät 🤔

Ärsyttävä tapa. Tosiaan testiksi ala hehkuttaa ja kehua tyhmiä ja rumia juttuja ja katso hankkiiko ne...

Yksi (nykyään ex-kaveri) alkoi yhtäkkiä matkimaan minua ihan kaikessa.   Se alkoi ensin pienillä jutuilla, tyyliin : ei ole koskaan pitänyt kahvista ja yhtäkkiä onkin kahvin suurkuluttaja tms.   

Tuosta en nyt ajatellut vielä juuri mitään, mutta sitten alkoi tulla tätä että kopioitiin vaatetus, korut, hiukset, alettiin käyttämään samoja vakisanontoja, musamaku, harrastukset ja lopulta hän halusi myös mieheni ja onnistuikin siinä.

Aikani asiaa käsiteltyäni itsekseni, päätin antaa samalla mitalla takaisin, kun tiesin että kuitenkin kopioi multa kaiken.   Annoin hänen kuulla erän keskustelun ikäänkuin vahingossa, missä sitten hän kuuli mielipiteeni pettäjistä.   No tokihan hän ei voinut vastustaa kuisausta ja postasi someen omalle sivulleen sanomiseni tietysti omissa nimissään.   Unohti vaan, että hän oli itse pettäjän maineessa ja hänen kaverinsa tiesi sen.   Ei kyllä saanut kovinkaan mairittelevia kommentteja siihen ja ilmeisesti silloin joku lamppu hänen päässään syttyi.

Itse lopetin ko. ystävyyssuhteen, kun kyllästyin tämän ystäväni loismaiseen käytökseen. Osa ihmisistä on lokkeja, osa loisia. Tämä ex-ystävä oli oikeastaan molempia.

Eräs kaverini kyseli kerran ,mistä nimistä pidän ja laittoi myöhemmin molemmille lapsilleen sanomani nimen.Toinen tuttuni taas tekee kuultuaan mitä olen tehnyt pian samaa jonkun kaverinsa kanssa.Se ei ole sattumaa,koska tapahtumia on niin paljon,eivätkä ne ole mitään kovin yleisesti tehtäviä juttuja.

Nyt sitten vaan te kaikki, joilla tällainen matkija kaverina: some laulamaan vihjailevista asioista: tribaalitatskan otto, ylikallis merkkilaukkuhirvitys, lomailu Tahitilla, uusi tukka shokkiväreillä, epämukava ja erittäin kallis designsohva jne... Sitten vaan katsomaan, tarttuuko mato koukkuun :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.

Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.

Alapeukkuja odotellen, täti.

No tässä ketjussa puhutaan matkimisesta, ei kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Kyllähän jonkun kaveri voi alkaa matkia niinkin, että tekee itse samanlaisia vaatteita kuin tämä henkilö jota hän matkii. En tiedä sinusta, mutta kyllä tyyli on vahva osa persoonaa. Tyylin saa kun, kappas, ostaa kaupasta vaatteita, olkoonkin sitten vaikka henkkiksen lapsityövoimalla tuotettuja parin euron ryysyjä. Kyllä siinä vain tulee raiskattu olo, kun oma kaveri tieten tahtoen varastaa tyylisi ja kopioi muutenkin kaikessa. Ihan sallittuahan se on, mutta ei kenenkään mielestä mukavaa.

No mutta jos se sun "tyyli" on massamuotia, tai täällä mainitut muut tapaukset, kuten sisustus, meikit, matkakohteet, jne. niin ei niistä nyt vain saa uniikkeja ostelemalla helposti saatavilla olevia asioita. Näissä tapauksissa matkija saattaa kokea asian vain ivana juttuna tai käytännön vinkkinä, ei minään persoonan osana. Eri asia on ideat, työhön liittyvät, tai ne henkilökohtaiset, kuten täällä mainittu tatuointiaihe.

Matkiminen on varmaan jonkinlaista epävarmuutta.Eräs tuttuni matki kaveriaan kaikessa,meni jopa opiskelemaan kaverinsa kanssa samaa alaa ja totesi myöhemmin ,ettei pidäkään siitä ja jätti opinnot kesken.

Aloituksen kysymykseen on mahdotonta vastata, kun ei ole ollut kuvailun kaltaista ystävää sitten lapsuuden.

Selkeästi täällä on esimerkkejä epävarmojen henkilöiden itsetunnon kohotuksista, mutta osa on kyllä ihan vaan sitä, että ollaan huomattu joku toisella oleva tuote, joka on vaikuttanut juuri sellaiselta mitä on itsekin etsinyt, ja hankittu se (esim. kun on jo loputtomiin googletellut asiasta). Normaalijärkiselle ei tule mieleen, että tässä nyt varastan toisen persoonan, kun hommaan samanlaiset - hyvältä vaikuttavat - lenkkitossut, puhumattakaan kahvin juonnin aloittamisesta, tai Stockan topista :D

Jos on aika tavallinen tyyli, hyvät kaverit kyllä yleensä alkavat ihan alitajuisesti hieman muistuttamaan toisiaan sillä olemme laumaeläimiä. Eri asia jos kopioi jotain hyvin yksilöllistä, mutta vaatteet tai elämäntyyli harvoin ovat kovin yksilöllisiä. Lapsuuden tarinan kertominen omanaan sen sijaan olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luen tätä ketjua ihan mykistyneenä. Olen varmaan väärää sukupolvea, ysärinuori ja kirppishippi, nykyään toki jo keski-ikäinen luovan alan duunari. Trendejä on tullut seurattua, vähän luotua ja niitä vastaan kamppailtua ihan työn puolesta.

Ihan oikeastiko te määrittelette persoonanne kuluttamalla? Jos haluatte olla erilaisia kuin kaverit, alkakaa hankkia no logo -tuotteita tai opetelkaa tekemään itse. Ai niin, sehän ei olenyt muotia.

Alapeukkuja odotellen, täti.

No tässä ketjussa puhutaan matkimisesta, ei kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Kyllähän jonkun kaveri voi alkaa matkia niinkin, että tekee itse samanlaisia vaatteita kuin tämä henkilö jota hän matkii. En tiedä sinusta, mutta kyllä tyyli on vahva osa persoonaa. Tyylin saa kun, kappas, ostaa kaupasta vaatteita, olkoonkin sitten vaikka henkkiksen lapsityövoimalla tuotettuja parin euron ryysyjä. Kyllä siinä vain tulee raiskattu olo, kun oma kaveri tieten tahtoen varastaa tyylisi ja kopioi muutenkin kaikessa. Ihan sallittuahan se on, mutta ei kenenkään mielestä mukavaa.

En ole huomannut että kaupasta saisi erilaisia tyylejä tänä päivänä, kaikki samaa massaa vaan.

Tilanteita tullut vastaan työelämässä. Kertonut ideoita, jotka tyrmätty heti kättelyssä. Sitten kuitenkin jostain kumman syystä toteutettu. Toisten toteuttamana, minulle mitään kertomatta. Tapahtunut myös töitä hakiessa (en saanut paikkaa, mutta ehdottamani projekti toteutettiin vaikka haastattelussa sanottiin ettei tällaiselle ole tarvetta). Ärsyttää toki hieman...

Matkiminen ja jäljittely on imartelun korkein muoto.

Mun esimies kertoi kerran minun kertomani tarinan omana kokemuksenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuolla käytöksellä on ainakin sen verran väliä, etten voi muutenkaan sietää valehtelua, varsinkaan kavereiltani. Koska silkaa valehteluahan se on, jos esittelee toisen löytämät/keksimät jutut omanaan, oli ne sitten kuinka massamuotia tahansa. Miksi ei voi ihan vaan normaalisti ja rehellisesti sanoa, että maija vinkkasi mulle asiasta x ja nyt minäkin olen ihan hurahtanut siihen. Siis teistäkö on sitten kavereiden päin naamaa valehtelu muutenkin ihan ok, joita tämä ilmiö ei tippaakaan häiritse?? 

Kyllä mäkin tuollaisissa tilanteissa sanoisin, että Maija löysi tämän bändin/vaatemerkin/whatever. Mutta entäs se Maija? Tuskin hänkään oli maailman eka ihminen, joka Spotifyssä sitä bändiä kuunteli. Pitäisikö aina antaa krediitit kaverille, joka ei ole paikalla, blogille tai naistenlehdelle tai mainokselle. "Sokoksen kuvastosta tämän paidan näin." Kun oikeasti massakulutukseen ei liity yksilöllisiä päätöksiä.

Mulla näin käy nimenomaan siinä yhteisessä illanvietossa kaveriporukalla, jossa minä olen paikalla kun kaveri laukoo näitä "itse keksimiään" juttuja. En ole ikipäivänä väittänyt, että olisin maailman ensimmäinen ihminen, joka sitä bändiä on kuunnellut spotifyssa. Jos kerron tästä bändistä jollekin normaalille kaverille, jolla on sama mustyyliä ja hän sitten omissa illanvietoissaan esittelee bändiä samanhenkisille kavereilleen, niin hieno homma! Kiva että ne tykkää! Mutta kun kyseessä on nimenomaan ihminen, joka ei edes välitä kyseisestä bändistä. Kunhan hakee huomiota. Monesti olen ihmetellyt että mistä tällainen käytös johtuu? Vielä en ole keksinyt selitystä... Itse karsastan sitä, että ajattelisin itsestäni niin paljon, että luulisin tämän kaverin olevan kateellinen minulle (juu minussa ei ole mitään kadehtimisen arvoista), mutta kun en keksi muutakaan? Miksi hän ei halua, että minä voisin ihan itse ihastella tätä löytämääni bändiä juurikin sille samaa musatyyliä kuuntelevalle kaverille? Miksi hänen pitää suoranaisesti valehdella, että hänpä löysikin sen ensin? Ei tää mun maailmaa kaada, mutta ihan oikeesti! Tuntuu että tällä kaverilla ei oikeasti ole mitään omia mielipiteitä.

Tuo on ainakin rehellistä. Monelle on varmasti tärkeää saada olla se trendsetter. Silti tuntuu oudolta, että pukeutuminen ja musiikkityyli herättävät aikuisissa ihmisissä noin kiihkeitä tunteita, niin matkijoissa kuin matkittavissakin.

Ehkä minulla on sitten köyhä elämä. Opintojen ja töiden lisäksi minun "ainoa oikea" harrastukseni on musiikki. Soitan pianoa, käyn keikoilla, festareilla ja hifistelen ja kulutan musiikkia ihan älyttömät määrät. En halua olla mikään trendsetter, mutta minulla on ystäviä jotka ovat samanlaisia musiikin suurkuluttajia, joten näistä olisi kiva keskustella heidän kanssaan ilman että yks urpo kirkkailla silmillään luettelee viisi mun viimeaikaisinta löytöä musiikin saralta tyyliin heti kun astuu kaverin ovesta sisään. Ja kun se on tuossa touhussaan niin pelottavan hyvä, että osa oikeesti luulee, että se tietääkin musiikista jotain.

Onhan noita intohimoja ihmisillä erilaisia. Ehkä tämä sitten pitää ottaa vain imarteluna kun kaveri haluaa olla myös osallisena näissä musiikkipainotteisissa keskusteluissa.

Tuohan on päivänselvää. Jos muu kaveriporukka on musiikin suurkuluttajia, haluaa se yksi urpo löytää edes jotakin, jolla saa otettua osaa keskusteluun. Olla toisten veroinen eikä pelkkä retardi.

Onko se niin kamalaa, jos joku erehtyy luulemaan, että hän "tietääkin musiikista jotakin"? Tai että hän jopa oikeasti oppii musiikista? Jos vastaus on kyllä, niin knoppaile ihmeessä hänet ulos keskustelusta. Musiikin alalla se on helppoa.

Tätä on hirveen hankala selittää keskustelupalstan välityksellä :D

Siis noissa yhteisissä illanvietoissa me muutamat "musiikkitietäjät" ei keskutella musiikista melkein ollenkaan; jossain nurkassa saatan pölöttää aiheesta toisen samanlaisen kanssa mutta muuten puhutaan ihan kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Mutta kun se ongelma on, että tällä yhdellä tyypillä ei ole mitään sanottavaa mihinkään, hän ei tunnu ymmärtävän esim. yhteiskunnallisista ilmiöistä tuon taivaallista (tai tieteestä, taiteesta, filosofiasta, psykologiasta, mistä ikinä nyt joku jutun juurta keksiikin), niin ehkä hän sitten kokee, että hänen pitää "imeä" joku identiteeti itselleen (tässä tapauksessa tuo musiikki), jotta hän voi tuntea tietävänsä edes jostain jotain. Ja se hänelle toki suotakoon, jos hän edes olisi aidosti kiinnostunut. Mutta kun kahdenkeskisissä keskusteluissa olen huomannut että häntä ei oikeasti kiinnosta kuunnella (tai oppia); kunhan hän saa revittyä minusta irti muutaman knoppitiedon, jolla brassailla hetken aikaa, mutta keskustelua hän ei yllätys, yllätys osaakaan jatkaa, jolloin hän yleensä pakenee "hakemaan juomista" yms. Siksi olenkin lopettanut musiikista puhumisen hänen kanssaan, koska tuo käytös on niin ärsyttävää/huvittavaa. Opetelkoot mieluummin jotain muuta! Tai lukisi edes joskus jonkun kirjan, ehkä sieltä löytyisi jotain mielenkiintoista...

Jep, aika montaa tilannetta on vaikeaa selittää keskustelupalstan välityksellä, etenkin niin, että nämä tahallaan väärin ymmärtävät saa pysymään hiljaa. Tämäkin ketju menee jo ekalla sivulla sivuraiteille

Miehelläni oli tuollainen kaveri. Kun mies kertoi haluavansa ostaa ehkä joskys xx merkkisen ja mallisen auton se ilmestyi kaverille. Samoin joidenkin muiden asioiden kanssa.

Itseäni on matkittu joskus ja mikä naurettavinta kyse on ollut joistain todella isoista jutuista kuten kun jäin vuoritteluvapaalle niin eräs sanoi ajatelleensa että jos tuokin niin mäkin. No mut saahan sitä matkia. Periaatteessa aika moni asia perustuu matkimiseen tarkoitan vaan että ideat tulee monesti muilta. Jos et tapaisi henkilöä x et ehkä ajattelisi jostain asiasta tietyllä tavalla.

Viimeinen päätös on tietenkin oma vastuu. Mikä on matkimista ja mikä on ollut ihan oma päätös ilman matkimista on vähän häilyvää.

Mä suhtaudun aina huonosti tommoseen.

Entä miten sä suhtaudut ystävään, joka matkii tai varastaa ideoitasi?