Mitäs mieltä tästä tarinasta? Blogisti jätti aviomiehen ja rakastui työkaveriin

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti joku psykologi intoutuisi selvittelemään ja analysoimaan näitä nykyihmisen käytösmalleja sosiaalisessa mediassa. Saataisiin ehkä joku diagnoosi näille, jotka toisten diagnooseista ovat niin katkeria tai mitätöivät niitä. Tai jopa ovat katkeria siitä, että tupakoitsijoillekin annetaan ruoka-apua. Tai jotka trollaavat.

Jos kateus painaa kun itseltä puuttuu diagnoosi, niin tee nettitesti. Ja avot, sulla on diagnoosi. Tämän jälkeen tunnet syvemmin kuin tavan pulliaiset. Vrt. bloggaaja vs. muut

Haen popkornia.

Vierailija kirjoitti:

Haen popkornia.

äläpäs keuli

Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen että ihmisellä on henkinen ongelma. Mitä tähän blogiin tulee niin lukea voi vain kirjoittajan oman mielikuvan asioiden käänteistä. Todellisuus muiden osapuolien mukaan saattaa olla ihan erilainen. Perheellisen parisuhteessa rakkaus muualta löytyy usein silloin kun sitä ei omassa parisuhteessa saa ja kokee itsensä torjutuksi. Näin ehkä tässäkin tapauksessa. Mies ei ole pystynyt ottamaan eroa esille aikanaan itse ja nainen on sitten hoitanut asian miehen puolesta haettuaan kaivattua läheisyyttä ja intohimoa muualta, voitonriemuisesti hihkunut että kuule minä löysin uuden itselleni että nyt erotaan.Uusi mies ei vain ihan tajunnut mihin päänsä pisti ja poistui takavasemmalle heti kun oma vaimo/tyttöystävä otti takaisin. Luultavasti miekkonen on hyvitellyt ja tapaillut tätä koko blogistin kanssa viettämänsä "suhteen" ajan. Blogistin ex-miehellä on varmaan myös uus menossa eikä aio blogistia ottaa enää riesoikseen, haluaa pysyä väleissä lasten takia. Tuollainen tuuliviiri kun voi keksiä mitä vain hankaluuksia vaikkapa lasten tapailujen saralta jos toinen ei toimi hänen halujensa mukaan. Tämä on tietysti vain spekulointia mutta todennäköisempi skenaario kuin blogistin itse tarjoama.

Väärinkäsitystä kaikki. E kertoo, että ensin jättivät eksät ja sitten vasta aloittivat suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Väärinkäsitystä kaikki. E kertoo, että ensin jättivät eksät ja sitten vasta aloittivat suhteen.

Blogin perusteella minä sain sen käsityksen, että ainakin tunnetasolla suhde oli jo aloitettu ennen eropäätösten tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Väärinkäsitystä kaikki. E kertoo, että ensin jättivät eksät ja sitten vasta aloittivat suhteen.

Näinhän se yleensä menee. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämä menee hieman ot: ksi, mutta itse masennuksen läpikäyneenä/siitä vielä toipuvana, luen tuollaisista ihmisistä ja elämistä aina hieman "voi jessus" -asenteella. En vain voi sille mitään, että mulle tulee jopa hieman katkera(?!) olo lukiessani elämästä, jossa ihminen on ns. pystynyt suorittamaan "normaalisti" asioita: valmistunut opinnoista, saanut töitä, ON TÖITÄ, on uskaltanut hankkia lapsen jne. Ja sitten kuitenkin ihmisenä ollaan ihan helvetin eksyksissä, sekoillaan, säädetään, petetään, pyöritään oman navan ympärillä jne. Masennus on noille sitten sitä että voi voi kun menin panemaan sitä ja tätä ja aloittamaan suhteen ja voi että kun tekis mieli lähteä jonnekin lämpimään. Tiedän että tämä jos mikä kirjoitukseni kuulostaa masentuneen katkeron märinältä, mutta itse tuskin uskallan koskaan hankkia lasta, minulla on hyvä avopuoliso, mutta ei töitä....ja sitten ne ihmiset, joilla on paketti enemmän kuin hyvin, menevät ja sössivät sen sekoilemalla ihmissuhteissaan, "kun on epämääräisen paha olo" luetaan vähän self-helppiä ja tullaan lopputulokseen että kupillinen kuumaa tässä ja nyt ratkaisee ongelmat ja oikeastaan vain sillä on väliä, mitä minä haluan. Helvetin itsekästä ja kiittämätöntä.

Vähän sama, kun joku sanoisi sinusta, että mitäs meni masentumaan. Kun kaikki vaan eivät hallitse käyttäytymistään ehkä yhtä hyvin kuin sinä. Tällä en tarkoita nyt sen kummemmin mollata sinua. Mutta ihan samalla tavalla toisille ihmisille on vaikeaa hallita tunteitaan kuten sinulla masennustasi.

(minäkään en uskalla hankkia lapsia, mutta en siksi, että pelkäisin rahan vähyyttä, vaan sitä, etten kestäisi, jos lapsilla ei menisi kaikki elämässä hyvin, en kestä ajatusta, etten voi suojella lapsiani "kaikelta". Sekin on varmaan joku häiriö/vika minussa, jokaisella meillä on omamme)

En ole tuo ylempi kirjoittaja, mutta ymmärsin tekstin niin, että ihmisten ylipäätään pitäisi ymmärtää useammin olla kiitollisia siitä mitä heillä on eikä aina etsiä "jotain parempaa". Että jos on työ, perhe, lapsi, terveyttä ja muuta niin vaikka opettelisi ymmärtämään että hemmetti kun on paljon hyvin, ei täydellistä, mutta hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo erityisherkkyys yleisterminä on potaskaa. Niin kauan kun meillä ei ole luotettavia mittareita kuvaamaan tunteiden voimakkuutta, niin emme voi sanoa että joku tuntee tai kokee syvemmin kuin toinen. Jossain osa alueilla kyllä, mutta ei yleensä. Ja kokemiseen liittyy aina aiemmat kokemukset, pelot yms. Joissain kohdin varmaan jokainen voi olla yllättävän herkkä tai pieninkin asia voi sattua pahoin. Minusta se on karkeaa yleistystä ja alentavaa toisia kohden, jos korottaa itsensä toisten yläpuolelle tavallaan erityisellä herkkyydellään. Ihan kuin tunteitaan peittävä olisi huonompia. Ihmiset on erilaisia ja toimivat myös eri tavoin, osin kasvatuksen ja kuöttuurinsa takia.

Erityisherkkyys ei liity pelkästään tunteisiin. Kyseessähän on hermoston ylivirittyneisyys.

Puhutko nyt lääketieteellisesti? Eli on kipuherkempi? Hermokivuista vuosia kärsineenä, ja kipuklinikallakin vammani vuoksi käyneenä termin hermoston ylivirittyneisyys on ihan uusi. Tai vastaavia kuvauksia löytyy 1800- luvun loppupuolella kirjoitetuissa kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä luin pätkiä eri päivityksistä, vuosien varrelta. En pysty sanomaan mitään, sillä näistä muodostunut kuva tyrmää. Ei tätä voi edes kommentoida.

Et pysty sanomaan mitään mutta sanoit silti. Et voi edes kommentoida mutta kommentoit silti.

Kerrassaan nerokasta!

Elvis Jagger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luin pätkiä eri päivityksistä, vuosien varrelta. En pysty sanomaan mitään, sillä näistä muodostunut kuva tyrmää. Ei tätä voi edes kommentoida.

Et pysty sanomaan mitään mutta sanoit silti. Et voi edes kommentoida mutta kommentoit silti.

Kerrassaan nerokasta!

Ehkä kommentoija ei halunnut sanoa mitään pahaa, mutta ei löytänyt mitään hyvää sanottavaa. Tai ehkä oli shokissa?

No nyt tämä bloggaaja on jo löytänyt Tinder-treffailun. Pyrkiikö hän "triplaeroon" ennen kuin avioero on edes virallisesti voimassa?

Onko sen lapsen nimi oikeasti Epeliina?

Vierailija kirjoitti:

Onko sen lapsen nimi oikeasti Epeliina?

Tuo on mielestäni lapsen "työnimi" raskausajalta. Ensin se oli Epeli ja vaihtui Epeliinaksi, kun sukupuoli varmistui.

Vierailija kirjoitti:

Tässä blogissa olen muuten ennenkin kiinnittänyt huomion sairauslomien määrään. Niitä vaikuttaisi olevan aika paljon ja erilaisin oirein.

Ja kuuluuko tämä asia sulle?

Harmi ettei kirjoita enää