Mitäs mieltä tästä tarinasta? Blogisti jätti aviomiehen ja rakastui työkaveriin

Vierailija kirjoitti:

Siis blogistihan kertoi, et lapsella menee hyvin, mutta tuskin se täysin ongelmatonta on? Ei kai ton ikäinen ymmärrä, että vielä vko niin näen äidin/isän?

Ainahan nämä pillulla/munalla ajttelevat väittävät, että lapsella menee hemmetin hyvin. Usein se lapsi sitten oireilee esim. tarhassa, kun ei kotona uskalla näyttää tunteita.

Johan on. Minkä ikäinen kirjoittaja on? Tunnistan selvästi fiiliksiä muutaman vuoden takaa: parisuhde todellakin takkusi parin-kolmen vuoden ajan lapsen saannin jälkeen. Ajateltiin, että kuuluu asiaan eikä kummankaan tehnyt mieli lähteä mihinkään vaikka siinä me ja minäkin katosi jossain vaiheessa. 5v lapsen saannin jälkeen pyyhkii hyvin, minä olen minä ja puolison kanssa ollaan tiimi.

Vierailija kirjoitti:

Johan on. Minkä ikäinen kirjoittaja on?

kolmekymppinen lukee kuvauksessa

Taitaa olla 34 tai siis täyttää tänä vuonna.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla 34 tai siis täyttää tänä vuonna.

Aikuinenkin vielä, siis ainakin iältään... No ei se pitkä suhde ja yhteiskuntakelvollinen lisääntymisikä takaa aina onnea. Jotenkin tuntuu että yritystä ja sitoutumista ei ollut ollenkaan, miksi tehdä lapsi jos on jo ajat sitten etäännytty?

Minua häiritsi, että hän myös kertoo sukulaistensa terveyteen ja lisääntymiseen liittyviä asioita. Toki jokainen meistä ajattelee itseään varmaan ekana, mutta tämä blogisti vie sen korkeammalle tasolle. Ja myös tuo tavaroiden ja asioiden hehkutus, jonkun kuvitteellisen täydellisyyden tavoittelu ja dramaattisuus kaiken kohdalla. Toki varmaan liioittelu kuuluu kuvaan, kuinka muuten arkipäivän kuvaus ketään kiinnostaisi.

Hänhän kirjoitti, että ulkoiset ja laadukkaat asiat ovat tärkeitä, koska on köyhästä perheestä ja sai lapsena lahjaksi vain yhteisen legopaketin. Sukunsa kanssa ei ole tekemisissä, koska se lisää hänen pahoinvointiaan eikä auta voimaan hyvin.

Ja mitä se on tämä kuviteltu täydellisyys? Varmaan aika rankkaa kumppanille.

Voiko tätä ketjua poistaa, koska kukaan ei tiedä kuka bloggaaja on tai missä hän on töissä?

Aika kauhea kohtalohan toi on! En toivois kellekään moista.

Mutta: mä en jaksa näitä erityisherkkiä! Sen jälkeen kun tosta diagnoosista tuli muotia, on näitä tupsahdellut omassakin lähipiirissä. Kaikki ne, jotka vaativat eniten huomiota, eivät ole paskan vertaa kiinnostuneet muista, kaikki kohtaamiset ja kanssakäymiset on all about me me-tyypit, kaikki jotka syyttävät heti kiusaamisesta tai syrjimisestä jos on eri mieltä/vaatii omia etujaan, kaikki nää on nyt niin hsp niin hsp ja heitä pitää niin kovin ymmärtää. Voi nyyh nyyh. Kyllä mäkin olen todella empaattinen ja tunteet edellä menevä tyyppi, mut mä en tee siitä numeroa (diagnoosia, blogia) vaan pystyn silti ottamaan muut huomioon ja ajattelemaan myös järjellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hauska, kyllä nauroin oikein ääneen vahingonilosta :D varsinkin tässä kohtaa "tipahdin kesken puhelun suoraan lattiaan itkemään sydäntäni pidellen" :DD

Karma is a bitch, onneksi. Pääset sinäkin vielä maistamaan omaa lääkettäsi. :)

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hauska, kyllä nauroin oikein ääneen vahingonilosta :D varsinkin tässä kohtaa "tipahdin kesken puhelun suoraan lattiaan itkemään sydäntäni pidellen" :DD

Karma is a bitch, onneksi. Pääset sinäkin vielä maistamaan omaa lääkettäsi. :)

Höpö höpö

Karma taisi koittaa blogistille.

Minusta tuo erityisherkkyys yleisterminä on potaskaa. Niin kauan kun meillä ei ole luotettavia mittareita kuvaamaan tunteiden voimakkuutta, niin emme voi sanoa että joku tuntee tai kokee syvemmin kuin toinen. Jossain osa alueilla kyllä, mutta ei yleensä. Ja kokemiseen liittyy aina aiemmat kokemukset, pelot yms. Joissain kohdin varmaan jokainen voi olla yllättävän herkkä tai pieninkin asia voi sattua pahoin. Minusta se on karkeaa yleistystä ja alentavaa toisia kohden, jos korottaa itsensä toisten yläpuolelle tavallaan erityisellä herkkyydellään. Ihan kuin tunteitaan peittävä olisi huonompia. Ihmiset on erilaisia ja toimivat myös eri tavoin, osin kasvatuksen ja kuöttuurinsa takia.

Erityisherkkyys on vahvuuden puutetta ja oikukkuutta näyttää tunteitaan kuin pikkulapsi. Siitä kasvetaan pois, siitä Mun Ikiomien Omien Isojen Tunteiden näyttämisestä, opitaan kontrolloimaan omaa käytöstä ja suhteuttamaan asioita. Se, ettei tällaista perustaitoa vaan ole oppinut, ei ole millään diagnoosin puolikkaalla kuitattavissa hyväksi jutuksi. Se on yleensä vain hankalan ihmisen haluttomuutta sopeutua vallitsevaan yhteiskuntaan ilman jotain omasta mielestä ansaittuja erikoisoikeuksia.

Mä kävin ihan lueskelemassa tuosta erityisherkkyydestä ja tunnistin itseni monesta kohtaa. Silti ei tulisi mieleenikään oikeuttaa tällä tekojani.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo erityisherkkyys yleisterminä on potaskaa. Niin kauan kun meillä ei ole luotettavia mittareita kuvaamaan tunteiden voimakkuutta, niin emme voi sanoa että joku tuntee tai kokee syvemmin kuin toinen. Jossain osa alueilla kyllä, mutta ei yleensä. Ja kokemiseen liittyy aina aiemmat kokemukset, pelot yms. Joissain kohdin varmaan jokainen voi olla yllättävän herkkä tai pieninkin asia voi sattua pahoin. Minusta se on karkeaa yleistystä ja alentavaa toisia kohden, jos korottaa itsensä toisten yläpuolelle tavallaan erityisellä herkkyydellään. Ihan kuin tunteitaan peittävä olisi huonompia. Ihmiset on erilaisia ja toimivat myös eri tavoin, osin kasvatuksen ja kuöttuurinsa takia.

Erityisherkkyys ei liity pelkästään tunteisiin. Kyseessähän on hermoston ylivirittyneisyys.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo erityisherkkyys yleisterminä on potaskaa. Niin kauan kun meillä ei ole luotettavia mittareita kuvaamaan tunteiden voimakkuutta, niin emme voi sanoa että joku tuntee tai kokee syvemmin kuin toinen. Jossain osa alueilla kyllä, mutta ei yleensä. Ja kokemiseen liittyy aina aiemmat kokemukset, pelot yms. Joissain kohdin varmaan jokainen voi olla yllättävän herkkä tai pieninkin asia voi sattua pahoin. Minusta se on karkeaa yleistystä ja alentavaa toisia kohden, jos korottaa itsensä toisten yläpuolelle tavallaan erityisellä herkkyydellään. Ihan kuin tunteitaan peittävä olisi huonompia. Ihmiset on erilaisia ja toimivat myös eri tavoin, osin kasvatuksen ja kuöttuurinsa takia.

Alunperin erityisherkkyydellä on tarkoitettu hermoston yliherkkyyttä, ja se tosiaan on tieteellisesti todistettu ja täysin mitattavissa oleva asia. Tätä hermoston yliherkkyyttä esiintyy niin eläimillä kuin ihmisilläkin muistaakseni n. viidesosalla populaatiosta. Ennemminkin HSP:ssä on siis oikeasti kyse aistien ylikuormituksesta, mutta harmillisen usein se sekoitetaan pelkkään tunneherkkyyteen. Toki nämä asiat kulkevat monesti käsi kädessä.

ja miten tämä ylivirittynyt hermosto todetaan käytännöss?

Vierailija kirjoitti:

ja miten tämä ylivirittynyt hermosto todetaan käytännöss?

Voi kuule, tästä voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen kirjan. :) Lyhyesti sanottuna todettakoon vain, että etenkin lääketieteen käyttöön on syntynyt menetelmiä, joilla näitä asioita voi mitata. Esimerkiksi erilaiset aivokuvantamismenetelmät käyvät tähän tarkoitukseen mainiosti, jos halutaan selvittää yksilön reaktioherkkyyttä erilaisiin ärsykkeisiin.

Mutta oletettavasti kuvantamista ei suoriteta, vaan suurin osa diagnosoi tämän itsellään lukemansa perusteella?