Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, joilla vaikeuksia sitoutua asioihin, joista on ensin ollut innostunut?
22.02.2016 |
Minulla on ollut tämä ongelma lapsesta saakka. Olen aloittanut elämäni aikana ties kuinka monta harrastusta, ja lopettanut viimeistään muutaman kerran jälkeen. Viimeisen kuukauden aikana olen innostunut salilla käymisestä, yliopisto-opinnoista, musiikkiopinnoista, yhtäkään niistä en ole vielä ryhtynyt toteuttamaan, kun jo olen keksinyt uuden innostuksen kohteen. Tämä on minusta todella turhauttavaa, tunnen itseni niin huonoksi ja jokaisen uuden harrastuksen lopettamisen jälkeen yhä epäonnistuneemmaksi. Yleensä en pääse edes aloittamaan, koska tajuan jo esim. kouluun pyrkimisvaiheessa, etten edes tiedä, miten minnekin haetaan. Alkaa ahdistaa, ja lopetan koko suunnittelun.
Mistä tämä voisi johtua? Olenko vain laiska ja tyhmä vai voiko tälle olla jokin parempi selitys?
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni tuollainen johtuu pääosin paskasta lapsuudesta. Aina esimerkiksi koulussa on päästetty siitä mistä aita on matalin ja vastuuta ei ole tarvinnut kantaa oikeastaan mistään. Sinne kouluun ei tarvinnut lähteä jos ei halunnut. Hammaslääkäriin ei tarvinnut mennä jos ei jaksanut eikä uutta varattu. Vanhemmat vaativat samalla ihan saatanasti ja samalla ei mitään.
Tulkitsen itse niin, että en ole koskaan joutunut haastamaan itseäni oikealla tavalla ja oikeissa asioissa. Enkä sitoutumaan oikeastaan yhtään mihinkään.
Kuulostaa tutulta! Molemmat vanhempani olivat alkoholisteja ja mielenterveysongelmaisia. Jouduin huolehtimaan heistä, sillä teinkö läksyjä tai luinko kokeisiin, ei ollut mitään väliä. Vanhemmat eivät juuri tukeneet lapsena uusien harrastusten aloittamisessa, eivätkä kannustaneet menemään, jos ei tehnyt mieli. Koulustakin sain olla pois hyvin helposti. Ei minulla ollut oikeastaan minkäänlaisia rajoja lapsena, eikä odotettu sellaisia asioita, mitä lapsilta normaalisti odotetaan.
Olen käynyt "vain" ammattikoulun, vaikka luulen, että minulla olisi ollut rahkeita korkeammallekin, jos vain olisin saanut enemmän kannustusta lapsena ja nuorena. Siksi olisi kovasti halua opiskella nyt aikuisiällä lisää. Olen suunnitellut sitä pian 10v., mutten koskaan edennyt suunnitelmia pidemmälle.
Voiko tätä asiaa työstää näin aikuisiällä jotenkin ja opetella sitoutumaan asioihin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa vikaa täälläkin. Harrastuksista en ota paineita, olen päättänyt harrastaa harrastusten kokeiluja. Opiskelu takkuaa sitten sitäkin pahemmin kun ensimmäisen vuoden jälkeen alkaa joku toinen linja houkuttaa.
Minä!!!! Oon kirjoittanut L:n paperit, nyt 11 vuotta myöhemmin edelleen kaksi yliopistotutkintoa kesken. Olen harrastanut ainakin 20 lajia, nykyään suhtaudun niin, että kokeilen ja harradtan kausittain erilaisia lajeja. Uteliaisuus ja uudet jutut ovat tässä parassa, kesken jäävät asiat pahinta...
Alue: Aihe vapaa
Itselläni tuollainen johtuu pääosin paskasta lapsuudesta. Aina esimerkiksi koulussa on päästetty siitä mistä aita on matalin ja vastuuta ei ole tarvinnut kantaa oikeastaan mistään. Sinne kouluun ei tarvinnut lähteä jos ei halunnut. Hammaslääkäriin ei tarvinnut mennä jos ei jaksanut eikä uutta varattu. Vanhemmat vaativat samalla ihan saatanasti ja samalla ei mitään.
Tulkitsen itse niin, että en ole koskaan joutunut haastamaan itseäni oikealla tavalla ja oikeissa asioissa. Enkä sitoutumaan oikeastaan yhtään mihinkään.