Migreeni onkin koulunkäyntihaluttomuutta?

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ei saisi päästää lasta kotiin edes hakemaan lääkkeitään. Jos lapselle sattuu jotain on opettaja vastuussa ja pahimmillaan linnassa. Mieti, jos lapsi olisi pyörtynyt vaikka tielle!

Tilanne ei ole opettajan vaan lainsäätäjän vika.

Jatkossa huolehtikaa, että lapsella on aina lääkkeet mukana.

Yhden kerran käynyt, että lääkkeet jääneet kotiin ja kohtaus tullut. Olen yh ja olin kesken päivän tietenkin töissä. Toki soitin koko ajan lapselle että tiesin, että saa lääkkeensä haettua ja palattua kouluun. Pahimmassa tapauksessa olisin voinut olla jossain palaverissa kännykkä äänettömällä. Tosin olen evästänyt työkaverit että tulevat hakemaan minut puhelimeen aina, lapsen takia.

Kaiholla muistelin omaa lapsuuttani, jolloin sairastunut lapsi laitettiin kesken koulupäivän kotiin ja naapurin lapsi saattajaksi mukaan. Lapset oppivat silloin varmasti enemmän kuin koulutunneilla. Toisista välittämisestä ja huolenpidosta. Nykykouluun nuo jutut eivät näköjään kuulu.

Näin asiaa kummemmin tuntematta arvioisin että aiheuttajana  voisi olla ns. kognitiivinen dissonanssi.

Eli lapsella voi jostain ratkaisemattomasta ongelmasta stressiä.

Mahdollisesti vertaa itseään muihin, kokee että vaaditaan liikaa, ei hyväksy tai ymmärrä jotain asiaa...

Itselläni oli monta vuotta aurallinen migreeni joka liittyi aina siihen että oli jonkinlaisia arvoristiriitoja oman sisäisen ja ulkoisen maailman arvojen kanssa.

Olotilat helpottivat kun opin hyväksymään tilanteet sellaisina kuin ne ovat, ilman pakottamista että niiden tulis olla jotenkin toisenlaisia. Ja tietty myös että opin sanomaan ei kun koin selkeästi että jokin työelämän vaatimus on itseäni tai ns. commonsenseä vastaan.

Eli pitää vaan oppia menemään virran mukana mutta ei kuitenkaan itseään ja omia tarpeita & haluja unohtaen.

Tämä on tietysti vaikeampaa selittää lapselle jolla kaveripiirin ja koulun paine on (joskus liiankin) suuri.

Siksi on tärkeää että vanhemmat keskustelevat lapsen kanssa mikä elämässä mättää tai mietityttää.

Eikä kannata välttämättä sulkea pois hengellisiä ratkaisuja vaikka ei kirkkoihin kuulukaan, nuokin asiat on jokaisen kohdattava omalla kohdallaan ennemmin tai myöhemmin. Ovat nekin osa ihmisen elämää.

Tosin selkeä elämänläheinen psykologiakin on toimivaa eikä kuormita liikaa lapsen mieltä mitä-kuoleman-jälkeen kysymyksillä...

Mutta tärkeintä on keskustella ja selvittää mahdolliset ristiriidat.

Vierailija kirjoitti:

Tässä maassa lääkärin sana menee terveydenhoitajan sanan yli. Joten viet vain lääkärintodistuksen terveydenhoitajalle ja viittaat kintaalla kaikelle mussuttamiselle. Voit myös vihjata terveydenhoitajalle, että jos ahdistelu jatkuu, niin teet hänestä kantelun. Tuolla pitäisi hiljentyä.

Ei auta lääkärintodistukset eikä kantelut. Jos mahdollista, vaihtakaa koulua ja kertokaa syy kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko mahdollista että lapsellasi olisi aistiyliherkkyys?...

Ellei tuosta ole kyse niin miettisin myös sitä sisäilmaongelmaa jonka joku muukin otti täällä esille. Tunnetko muiden lasten vanhempia? Voisit kysyää heiltä onko kenelläkään muilla lapsilla päänsärkyä?

Olen huomannut jotain aistiyliherkkyyttä, kuten valo, lämpö, hajut ja maut. Kiitos vinkistä! Pitää tutustua tarkemmin aiheeseen.

Sisäilmaongelma on koulussa ollut, mutta ei pitäisi olla enää.

Minulla oli lapsuusajan migreeni ja ihan samaa asennetta minäkin sain osakseni. Plus oma äitini ei antanut jäädä kotiin, kun koulusta painostettiin. Muistoinani on enimmäkseen se, kun istun luokassa ja oksettaa, en näe, enkä voi katsoa mitään, kun valo sattuu päähän. Kun pääsin kotiin, niin oksensin ja makasin illan pimeässä huoneessa kylmä kääre otsalla. Näin meni muutama päivä kuukaudessa 5 vuoden iästä 13 saakka. Joskus pari pvä viikossa. Minulla oli estolääkitys, mutta se ei auttanut hevonvitarettakaan. Ihan hirveää oli! Kukaan ei ottanut todesta. Ei edes oma äiti. Luuli, että kiukuttelen sängyssäni. Käytiin kyllä kaikenmaailman tutkimuksissa, mutta kun ei siihen mitään apua, eikä syytä löytynyt. Eikä lupaa olla pois koulusta. Paitsi jos oksensin jo aamulla.

Laukaisevia tekijöitä olen jälkikäteen analysoinut ja suurin on verensokerin heittely, sitten tulee huonosti nukuttu yö, stressi, koulukiusaus, paha mieli, kaikki sokerinen (nostaa ja laskee sokeria nopeasti) liian vähäinen nesteen juominen, eli aika moni asia, kummallisetkin. Nyt aikuisena tiedän, että olen yliherkkä ja liian tunteellinen sellaiseen raakalaismaailmaan, mitä lapset kokee vertaistensa joukossa. Lapsen migreeni on oikea migreeni, mutta se tarvitsee jonkin laukaisevan tekijän, aikuisella voi helpommin tulla ilman syytä. Eli kannattaa miettiä niitä syitä, ne voi olla outojakin. Millä mielellä lapsesi käy koulua, eihän häntä kiusata?

Positiivista lapsuusmigreenissä on se, että se ehkä, hyvässä lykyssä, lähtee pois murrosiässä, kun ihminen vahvistuu henkisesti ja hormonaaliset muutoksetkin vaikuttavat asiaan.

Jos koulu tekee lasuilmon, niin sehän olisi vain hyvä, koska sitten ehkä joku ottaa ongelman todesta. Saatatte saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Meidän poika käy 8.  luokkaa ja ollut migreeni jo yli 3 vuotta. Alussa sitä oli vain kausitttain mutta viime aikoina koko lukukauden niin että on pystynyt käydä koulua vain 2 päivää viikossa.  Hän on päässyt sairaalakouluun mutta nyt sairaalakoulun opettajat ovat alkaneet vaatia että hänet pitäisi pakottaa kouluun että voisi varmistaa joko lukioon tai ammatilliseen opilaitokseen pääsemisen koska peruskoulun päätttymiseen on vain 1.5 vuotta.

Omat hermoni ovat ihan riekaleina (olen siis isä) koska olen huolissani poikani tulevaisuudesta. Vaimo on sairas kanssa, on vaikea hengityselinsairaus, ja hän on ollut kotona ja hoitaa pojan koulujärjestelyt. Hänen mielestään mä liioittelen ongelmaa. Itselläni ei ole ystävää jonka kanssa puhua perheen ongelmista. Oma äitini niin vanha ettei ymmärrä ja appivanhemmat kanssa, pitävät minua laiskana kun en ole vienyt poikaa yleisurheilemaan josta hän ei muutenkaan ole kiinnostunut.

Onpa harmillista kuulla, että teilläkin sairastetaan vakavasti. Huolestuttavaa on myös se, jos vaivaan ei ole löytynyt helpotusta sairaalakoulussakaan. Tuollaista murhetta ja taakkaa ei varmasti kukaan jaksa yksin kantaa. Meillä löytyy perhepiiristä muitakin migreeniä potevia lapsia, joten sinänsä vertaistukea on ollut saatavilla, mutta ihan tällaista kohtelua eivät muut ole koulun tai terveydenhoitajan taholta kohdanneet. Se syyllistäminen tuntuu kaikkein pahimmalta, kun on kuitenkin yrittänyt parhaansa, että lapsi voisi käydä koulua, harrastaa (mieluisia lajeja), tavata kavereita jne. ja silti se vaan sairastaa. Eihän sitä muuta toivo kuin että sairaus saataisiin hallintaan ja että lapsi saisi elää mahdollisimman normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko käyneet hierojalla/kiropraktikolla? Ainakin itselläni jälkimmäisestä on ollut apua pahaan päänsärkyyn.

Joku taas sekoittaa niskajännityksestä johtuvan päänsäryn ja migreenin. Tuskin oksennat, vaikka olisi niskat kuinka jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ei saisi päästää lasta kotiin edes hakemaan lääkkeitään. Jos lapselle sattuu jotain on opettaja vastuussa ja pahimmillaan linnassa. Mieti, jos lapsi olisi pyörtynyt vaikka tielle!

Tilanne ei ole opettajan vaan lainsäätäjän vika.

Jatkossa huolehtikaa, että lapsella on aina lääkkeet mukana.

Yhden kerran käynyt, että lääkkeet jääneet kotiin ja kohtaus tullut. Olen yh ja olin kesken päivän tietenkin töissä. Toki soitin koko ajan lapselle että tiesin, että saa lääkkeensä haettua ja palattua kouluun. Pahimmassa tapauksessa olisin voinut olla jossain palaverissa kännykkä äänettömällä. Tosin olen evästänyt työkaverit että tulevat hakemaan minut puhelimeen aina, lapsen takia.

Kaiholla muistelin omaa lapsuuttani, jolloin sairastunut lapsi laitettiin kesken koulupäivän kotiin ja naapurin lapsi saattajaksi mukaan. Lapset oppivat silloin varmasti enemmän kuin koulutunneilla. Toisista välittämisestä ja huolenpidosta. Nykykouluun nuo jutut eivät näköjään kuulu.

Nykyinen lainsäädäntö on tehnyt tälläisestä maalaisjärjen käytöstä laitonta. Jos lapselle sattuu jotain ja tarvitaan korvauksia, pitää nykyään haastaa ope oikeuteen, koska häneltä saa paremmin korvaukset kuin kunnalta. Opettajat eivät siksi enää ota mitään riskejä. Lisäksi työnantaja kieltää kaikenlaisen sooloilun ja esimerkiksi lääkkeiden antamisen lapselle.

Opettaja voidaan erottaa virkavirheen vuoksi, vaikka hän olisi toiminut hyvän tahdon mukaisesti.

Minulla oli lapsuusajan migreeni ja ihan samaa asennetta minäkin sain osakseni. Plus oma äitini ei antanut jäädä kotiin, kun koulusta painostettiin. Muistoinani on enimmäkseen se, kun istun luokassa ja oksettaa, en näe, enkä voi katsoa mitään, kun valo sattuu päähän. Kun pääsin kotiin, niin oksensin ja makasin illan pimeässä huoneessa kylmä kääre otsalla. Näin meni muutama päivä kuukaudessa 5 vuoden iästä 13 saakka. Joskus pari pvä viikossa. Minulla oli estolääkitys, mutta se ei auttanut hevonvitarettakaan. Ihan hirveää oli! Kukaan ei ottanut todesta. Ei edes oma äiti. Luuli, että kiukuttelen sängyssäni. Käytiin kyllä kaikenmaailman tutkimuksissa, mutta kun ei siihen mitään apua, eikä syytä löytynyt. Eikä lupaa olla pois koulusta. Paitsi jos oksensin jo aamulla.

Laukaisevia tekijöitä olen jälkikäteen analysoinut ja suurin on verensokerin heittely, sitten tulee huonosti nukuttu yö, stressi, koulukiusaus, paha mieli, kaikki sokerinen (nostaa ja laskee sokeria nopeasti) liian vähäinen nesteen juominen, eli aika moni asia, kummallisetkin. Nyt aikuisena tiedän, että olen yliherkkä ja liian tunteellinen sellaiseen raakalaismaailmaan, mitä lapset kokee vertaistensa joukossa. Lapsen migreeni on oikea migreeni, mutta se tarvitsee jonkin laukaisevan tekijän, aikuisella voi helpommin tulla ilman syytä. Eli kannattaa miettiä niitä syitä, ne voi olla outojakin. Millä mielellä lapsesi käy koulua, eihän häntä kiusata?

Positiivista lapsuusmigreenissä on se, että se ehkä, hyvässä lykyssä, lähtee pois murrosiässä, kun ihminen vahvistuu henkisesti ja hormonaaliset muutoksetkin vaikuttavat asiaan.

Jos koulu tekee lasuilmon, niin sehän olisi vain hyvä, koska sitten ehkä joku ottaa ongelman todesta. Saatatte saada apua.[/quote]

Kuulostaa niin tutulta nuo laukaisevat tekijät herkkyyksineen. Nyt kun olen näitä juttuja lueskellut, niin enpä tosiaankaan suhtaudu enää mahdolliseen lasuilmoitukseen negatiivisesti. Siitä vain tulee ensimmäisenä mieleen, että minua pidetään surkeana vanhempana ja lapseni otetaan huostaan :O

Toivottavasti tämä lohduttaa edes jonkin verran tai ainakin jollekin lapselle tilanne menisi, kuin meillä.

'Pojalla on diagnostisoitu migreeni. Kohtaukset olivat rajuja. Tajunnan tason muutosta, kipu, oksentelu. Kertoi välillä, että saattoi kävellä koulun käytävää ja "heräsi" käytävän toisessa päässä, eikä tiennyt, missä oli ollut ja mitä tapahtunut. 

Otatimme yksityisellä magneettikuvatkin, koska suvussamme paljon aneurysmaa ja jopa nuoria ihmisiä on kuollut ns. suorilta jaloilta.

Viitteitä kuitenkaan aneurysmasta ei ollut, joten migreenidiagnoosi.

Kohtaukset alkoivat vähentyä 16 vuoden iässä ja nyt, kun on 18v. Kohtaukset ovat suht lieviä ja pärjää ihan miranaxilla ne. Toivon sydämestäni, että eivät pahentuisi enää iän myötä uudelleen.

Neurologi kertoi, että joissain tilanteissa mireenikohtaukset lievenevät murrosiän jälkeen. Samaa toivoisin sydämestäni teidänkin lapsillenne.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti tämä lohduttaa edes jonkin verran tai ainakin jollekin lapselle tilanne menisi, kuin meillä.

'Pojalla on diagnostisoitu migreeni. Kohtaukset olivat rajuja. Tajunnan tason muutosta, kipu, oksentelu. Kertoi välillä, että saattoi kävellä koulun käytävää ja "heräsi" käytävän toisessa päässä, eikä tiennyt, missä oli ollut ja mitä tapahtunut. 

Otatimme yksityisellä magneettikuvatkin, koska suvussamme paljon aneurysmaa ja jopa nuoria ihmisiä on kuollut ns. suorilta jaloilta.

Viitteitä kuitenkaan aneurysmasta ei ollut, joten migreenidiagnoosi.

Kohtaukset alkoivat vähentyä 16 vuoden iässä ja nyt, kun on 18v. Kohtaukset ovat suht lieviä ja pärjää ihan miranaxilla ne. Toivon sydämestäni, että eivät pahentuisi enää iän myötä uudelleen.

Neurologi kertoi, että joissain tilanteissa mireenikohtaukset lievenevät murrosiän jälkeen. Samaa toivoisin sydämestäni teidänkin lapsillenne.

Onpa ollut rajuja kohtauksia! Meillä yleensä tajunnan taso säilyy ainakin paremmalla tasolla, mutta näkökyky on joskus hetkellisesti hävinnyt. Sukulaispojalla on helpottanut saman ikäisenä kuin omallasi ja pärjää mainitsemallasi lääkkeellä. Toivon todella helpotusta tähän elämään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja ei saisi päästää lasta kotiin edes hakemaan lääkkeitään. Jos lapselle sattuu jotain on opettaja vastuussa ja pahimmillaan linnassa. Mieti, jos lapsi olisi pyörtynyt vaikka tielle!

Tilanne ei ole opettajan vaan lainsäätäjän vika.

Jatkossa huolehtikaa, että lapsella on aina lääkkeet mukana.

Yhden kerran käynyt, että lääkkeet jääneet kotiin ja kohtaus tullut. Olen yh ja olin kesken päivän tietenkin töissä. Toki soitin koko ajan lapselle että tiesin, että saa lääkkeensä haettua ja palattua kouluun. Pahimmassa tapauksessa olisin voinut olla jossain palaverissa kännykkä äänettömällä. Tosin olen evästänyt työkaverit että tulevat hakemaan minut puhelimeen aina, lapsen takia.

Kaiholla muistelin omaa lapsuuttani, jolloin sairastunut lapsi laitettiin kesken koulupäivän kotiin ja naapurin lapsi saattajaksi mukaan. Lapset oppivat silloin varmasti enemmän kuin koulutunneilla. Toisista välittämisestä ja huolenpidosta. Nykykouluun nuo jutut eivät näköjään kuulu.

Nykyinen lainsäädäntö on tehnyt tälläisestä maalaisjärjen käytöstä laitonta. Jos lapselle sattuu jotain ja tarvitaan korvauksia, pitää nykyään haastaa ope oikeuteen, koska häneltä saa paremmin korvaukset kuin kunnalta. Opettajat eivät siksi enää ota mitään riskejä. Lisäksi työnantaja kieltää kaikenlaisen sooloilun ja esimerkiksi lääkkeiden antamisen lapselle.

Opettaja voidaan erottaa virkavirheen vuoksi, vaikka hän olisi toiminut hyvän tahdon mukaisesti.

Tää on harmillista mutta totta. Kerran yläasteella itse olin unohtanut lääkkeet kotiin ja iski jäätävä vatsakipu menkkojen takia kesken tunnin. Kenelläkään kaverilla ei ollut lääkettä eikä terveydenhoitaja ollut koulussa. Suunnilleen makasin luokan lattialla itkemässä ja anelin opettajaa antamaan särkylääkettä, että pääsisin edes takaisin jaloilleni ja kotiin. Lopulta suostui kun oli ensin soittanut äidilleni ja varmistanut että minulle saa antaa särkylääkkeitä. Toisaalta hyvä mutta toisaalta huono tälläisissä tilanteissa.

Opetan liikuntaa ja terveystietoa. Minulla oli oppilas, jolla oli pahoja migreenikohtauksia ja epilepsia. Hän ei käynyt puoleen vuoteen liikuntatunneilla, äiti kuittasi poissaolot, mutta mitään lääkärintodistusta en saanut. Lasta ei voi vapauttaa lain puitteissa noin vain, koska on myös sekopäävanhempia, joiden lasten ei tarvitse osallistua mihinkään. Esim. syöpää sairastaneiden lasten kanssa on aina sovittu, että saavat S:n ja arvosanan edellisten numeroiden perusteella, tosin heillä yleensä valtava halu osallistua ja suorittaa hommia, jos eivät ole sairaalakoulussa. Noh, tuolle alun migreenipotilaalle annoin 4, koska se linja oli koulutoimen kanssa sovittu. Lapsi ei ollut kotiopetuksessa, sairaalassa eikä koulussa. Opettajalla ei ole muuta vaihtoehtoa tai toimii lain vastaisesti, jonkinlainen sopimus on saatava aikaan. On myös opettajien velvollisuus olla hyvin huolissaan, jos oppilasta ei näy. Tämä migreenipotilas kuoli kesken vuoden ilmeisesti oman käden kautta, joten eipä niillä arvosanoilla enää väliä ollut. Jos lapseni olisi noin sairas, en jäisi odottelemaan, vaan vaatisin aivan kaikki tutkimukset, sairaalajaksot jne. Olen pahoillani, mutta tuolla menolla ohr tekee teistä pian lasun, lapsi ei voi lintsata puolta vuotta ja siltähän tuo nyt koululle näyttää, kun ette kunnon palavereja ja diagnooseja ole hoitaneet:(

Vierailija kirjoitti:

Opetan liikuntaa ja terveystietoa. Minulla oli oppilas, jolla oli pahoja migreenikohtauksia ja epilepsia. Hän ei käynyt puoleen vuoteen liikuntatunneilla, äiti kuittasi poissaolot, mutta mitään lääkärintodistusta en saanut. Lasta ei voi vapauttaa lain puitteissa noin vain, koska on myös sekopäävanhempia, joiden lasten ei tarvitse osallistua mihinkään. Esim. syöpää sairastaneiden lasten kanssa on aina sovittu, että saavat S:n ja arvosanan edellisten numeroiden perusteella, tosin heillä yleensä valtava halu osallistua ja suorittaa hommia, jos eivät ole sairaalakoulussa. Noh, tuolle alun migreenipotilaalle annoin 4, koska se linja oli koulutoimen kanssa sovittu. Lapsi ei ollut kotiopetuksessa, sairaalassa eikä koulussa. Opettajalla ei ole muuta vaihtoehtoa tai toimii lain vastaisesti, jonkinlainen sopimus on saatava aikaan. On myös opettajien velvollisuus olla hyvin huolissaan, jos oppilasta ei näy. Tämä migreenipotilas kuoli kesken vuoden ilmeisesti oman käden kautta, joten eipä niillä arvosanoilla enää väliä ollut. Jos lapseni olisi noin sairas, en jäisi odottelemaan, vaan vaatisin aivan kaikki tutkimukset, sairaalajaksot jne. Olen pahoillani, mutta tuolla menolla ohr tekee teistä pian lasun, lapsi ei voi lintsata puolta vuotta ja siltähän tuo nyt koululle näyttää, kun ette kunnon palavereja ja diagnooseja ole hoitaneet:(

Miten näin empatiakyvytön ihminen voi olla opettaja?

Vierailija kirjoitti:

Opetan liikuntaa ja terveystietoa. Minulla oli oppilas, jolla oli pahoja migreenikohtauksia ja epilepsia. Hän ei käynyt puoleen vuoteen liikuntatunneilla, äiti kuittasi poissaolot, mutta mitään lääkärintodistusta en saanut. Lasta ei voi vapauttaa lain puitteissa noin vain, koska on myös sekopäävanhempia, joiden lasten ei tarvitse osallistua mihinkään. Esim. syöpää sairastaneiden lasten kanssa on aina sovittu, että saavat S:n ja arvosanan edellisten numeroiden perusteella, tosin heillä yleensä valtava halu osallistua ja suorittaa hommia, jos eivät ole sairaalakoulussa. Noh, tuolle alun migreenipotilaalle annoin 4, koska se linja oli koulutoimen kanssa sovittu. Lapsi ei ollut kotiopetuksessa, sairaalassa eikä koulussa. Opettajalla ei ole muuta vaihtoehtoa tai toimii lain vastaisesti, jonkinlainen sopimus on saatava aikaan. On myös opettajien velvollisuus olla hyvin huolissaan, jos oppilasta ei näy. Tämä migreenipotilas kuoli kesken vuoden ilmeisesti oman käden kautta, joten eipä niillä arvosanoilla enää väliä ollut. Jos lapseni olisi noin sairas, en jäisi odottelemaan, vaan vaatisin aivan kaikki tutkimukset, sairaalajaksot jne. Olen pahoillani, mutta tuolla menolla ohr tekee teistä pian lasun, lapsi ei voi lintsata puolta vuotta ja siltähän tuo nyt koululle näyttää, kun ette kunnon palavereja ja diagnooseja ole hoitaneet:(

Palavereja on ollut koululla (terveydenhoitaja, kuraattori ym. mukana) ja olen tiedottanut opettajaa lääkärikäynneistä, lääkityksestä ym. Diagnoosihan meillä on: migreeni. Siihen tepsivää lääkitystä vain ei ole vielä löytynyt.