Lue keskustelun säännöt.
Lasten epärealistiset ammattihaaveet
naara
22.02.2016 |
Miten reagoisitte jos lapsenne ilmoittaisi haluavansa esim. taidemaalariksi tai näyttelijäksi? Tukisitteko pahassa ja hyvässä automaattisesti vai yrittäisittekö tarjota vaihtoehtoja?
Kommentit (51)
Siskoni halusi poliisikoiraksi. Ei häntä mitenkään lannistettu, mutta jostain syystä ei tuo ammattihaave toteutunut. Oli ehkä hiukan liian karvaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän minä tuen tuollaisissa haaveissa, ja harrastaa noita sitten voikin. Näyttelijästä sanoin, että on vaikea elättää itsensä siinä ammatissa, että pitäisi olla myös joku muu koulutus, millä sitten elättää itsensä.
Siinä en tukenut, kun 15-vuotias yli ysin oppilas sanoo, että rupeaa kaupankassaksi. No, hän miettii edelleen lukion ekalla tulevaa ammattiaan.
Ylioppilaasi todennäköisesti halua löytää työn, josta itse pitää eikä sellaista josta sinä pidät? Joten, jos halua on kaupan kassaksi niin miten se on sinulta pois?
Ei se halua, vaan on asia jota voisi tehdä kun ei muustakaan tiedä. Likalla on resursseja hyvään ammattiin, joten en todellakaan tue häntä kassalle jäämään. Kuka helvetti haluaa lapsestaan kassan? Ei kukaan.
Mun siskoni, josta piti tulla maalari, opiskeli nettigraafikoksi ja minä, josta piti tulla kirjailija, olen toimittaja. Molemmilla hyvät liksat. Ystäväni, joka halusi taidemaalariksi, meni virastoon ja kuolee vähän joka päivä!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sano minkään olevan mahdotonta! Minusta lapselle pitää opettaa, että hänestä voi tulla mitä vain jos tekee kovasti töitä sen eteen. Jos poikani sanoisi, että hän haluaa astronautiksi. Kannustaisin ja aloitettaisiin ehkä avaruuden tutkimisesta. :D mikään ei ole mahdotonta.
No ei lapselle kannata mitään epärealistisia unelmia syöttää. Suomessa on todella huonot mahdollisuudet työllistyä astronauttina. Ennemmin kannattaa ohjata lapsi hoitajakoulutukseen tai lääkäriksi. Voi sitten vanhempiaan hoitaa, kun tulevat vanhaksi.
Vaikka ois kuin huonot mahdollisuudet työllistyä astronauttina, tiedätkö ollenkaan, kuinka huikeat mahdollisuudet astronautilla on? Tai millaiset vaatimukset astronautiksi pääsemiseksi? Kaikkia lapsia kannattaa kannustaa astronauteiksi, jos vaan kiinnostusta on.. http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/2011111614766282_ul.shtml
Itse kannustan lapsiani tekemään juuri sitä, mitä haluaa ja kiinnostaa. Jos haluaa pärjätä elämässä, kouluttautuu ammattiin, jossa on kohtuullinen palkka.. Mutta jos haluaa rikastua ja olla onnellinen, on tehtävä sitä, mitä rakastaa, tulla hyväksi siinä ja muuttaa se rahaksi.
Se on hölmöä että lapsilta kysytään että mikä susta tulee isona. Silloin ei juurikaan tiedä mitä vaihtoehtoja on olemassa, mitä ne vaativat tai mistä voisi mahdollisesti pitää. Usein ne vähätkään mitä tietää eivät ole hyviä ideoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän minä tuen tuollaisissa haaveissa, ja harrastaa noita sitten voikin. Näyttelijästä sanoin, että on vaikea elättää itsensä siinä ammatissa, että pitäisi olla myös joku muu koulutus, millä sitten elättää itsensä.
Siinä en tukenut, kun 15-vuotias yli ysin oppilas sanoo, että rupeaa kaupankassaksi. No, hän miettii edelleen lukion ekalla tulevaa ammattiaan.
Ylioppilaasi todennäköisesti halua löytää työn, josta itse pitää eikä sellaista josta sinä pidät? Joten, jos halua on kaupan kassaksi niin miten se on sinulta pois?
Ei se halua, vaan on asia jota voisi tehdä kun ei muustakaan tiedä. Likalla on resursseja hyvään ammattiin, joten en todellakaan tue häntä kassalle jäämään. Kuka helvetti haluaa lapsestaan kassan? Ei kukaan.
Sinä voit haluta mitä tahansa, mutta kyse on kuitenkin täysin sinusta erillinen oma yksilönsä.
Mitä enemmän vähättelet, painostat ja pakotat, sen todennäköisemmin hän haluaa kassaneidiksi. Eniten sinun kiusaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen aina tukenut lapsia niissä haaveissa joita esittävät. Itse tulin lapsena torpatuksi harrastustoiveideni kanssa. "Ei susta oo siihen", sanoi äitini ja kertoi mihin minusta hänen mielestään on. Harmittaa vielä aikuisenakin etten saanut lapsena mahdollisuutta harrastaa niitä asioita joita itse olisin halunnut.
Ammatinvalintaan en sentään antanut äitini sekaantua, vaan tein niinkuin itse parhaaksi näin.
Omien lasteni olen antanut harrastaa sitä mitä haluavat, vaikka olen joskus ajatellut ettei harrastustoiveensa kuuluu lapsen vahvuuksiin vaan joku muu voisi olla parempi. Ja hyvä niin.
Yllättäen epämusikaalisena pitämästäni lapsesta tuli aktiivinen musiikin harrastaja, joka soittaa orkesterissa ja bändissä. Vieläpä hyvin. On osoittautunut lahjakkaaksi :)
Ei ne lahjakkuudet aina kotona esiin puske, eikä omiakaan lahjakkuuksiaan voi kokeilematta tietää.
Ei tarvitse olla varsinaisesti lahjakas menestyäkseen hyvin jossain asiassa. Yleensä keskinkertaiset lahjat, terveys ja ahkera harjoittelu riittävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllähän minä tuen tuollaisissa haaveissa, ja harrastaa noita sitten voikin. Näyttelijästä sanoin, että on vaikea elättää itsensä siinä ammatissa, että pitäisi olla myös joku muu koulutus, millä sitten elättää itsensä.
Siinä en tukenut, kun 15-vuotias yli ysin oppilas sanoo, että rupeaa kaupankassaksi. No, hän miettii edelleen lukion ekalla tulevaa ammattiaan.
Ylioppilaasi todennäköisesti halua löytää työn, josta itse pitää eikä sellaista josta sinä pidät? Joten, jos halua on kaupan kassaksi niin miten se on sinulta pois?
Ei se halua, vaan on asia jota voisi tehdä kun ei muustakaan tiedä. Likalla on resursseja hyvään ammattiin, joten en todellakaan tue häntä kassalle jäämään. Kuka helvetti haluaa lapsestaan kassan? Ei kukaan.
Sinä voit haluta mitä tahansa, mutta kyse on kuitenkin täysin sinusta erillinen oma yksilönsä.
Mitä enemmän vähättelet, painostat ja pakotat, sen todennäköisemmin hän haluaa kassaneidiksi. Eniten sinun kiusaksesi.
En vähättele, mutta pakotan hankkimaan kunnon koulutuksen. Lukiota ei käydä kassaksi tuloa varten :) Se kassa oli siltä varmaan lähinnä heitto, en usko(tai halua ukskoa), että oli tosissaan. Koska ei ole sitä tuonut julki toistamiseen.
naara kirjoitti:
Miten reagoisitte jos lapsenne ilmoittaisi haluavansa esim. taidemaalariksi tai näyttelijäksi? Tukisitteko pahassa ja hyvässä automaattisesti vai yrittäisittekö tarjota vaihtoehtoja?
Ehdottomasti tukisin,oma äitini lyttäsi epärealistiset haaveeni ja se suututtaa vieläkin.Joo.en sitten alkanut kirjailijaksi/taidemaalariksi,mutta eipä "oikean ammatin"hankkimisestakaan ole ollut hyötyä,en ole löytänyt töitä valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tukisi. En halua elättää lastani, kun se leikkii boheemia taiteilijaa. Pitää olla työ jolla pärjää.
Mä en ikinä menisi sanomaan, että tuo ei kannata. Esimerkiksi näyttelijänkoulutukseen pääsee uskomattoman harva ja siinä työssä itsensä elättäminen ei onnistu kaikilta, mutta mielestäni nuo ovat asioita, jotka aikuistuvan lapsen on itse todettava. Mun tehtävä on tukea tavoittelemaan heitä unelmiaan ja tukea myös siinä, jos ne eivät toteudu.
Tosin on mielestäni ihan hyvä ajatus käydä yleisesti läpi elämän tosiasioita, että vaikka on tosi tärkeää, että työ on hauskaa, niin on myös tärkeää pystyä elättämään itsensä jne. Mutta en pamauttaisi näitä päin haaveilevan lapsen naamaa, vaan jossain toisessa yhteydessä yleisenä kommenttina.