Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus

Suomessa työnantaja kyllä odottaa jo aika valmista pakettia. Eikä sittenkää uskalleta palkata kuin pätkätöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.

Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!

Koulutuksesta putoamisessa on yleensä kysymys huonosta elämänhallinnasta ensisijaisesti. Sitä esiintyy ihan kaikissa kouluissa sen jälkeen kun nuorelta lakkaa oppivelvollisuus. Usko tai älä, jopa monilla peruskoulupudokkailla voisi olla ihan hyvä akateeminen kapasiteetti. 

Jep, elämänhallintaongelmia esiintyy joka koulutustasolla. Yliopistossa, jossa opintojen loppuunsaattaminen on täysin itsestä kiinni, sen huomasi myös. Ne, joilla oli näitä ongelmia, eivät valmistuneet. Osa keskeytti, osa jäi hengailemaan vuosikymmeniksi - eivätkä silti valmistuneet. Yliopistossa kukaan ei kysele opiskelijan kurssisuoritusten perään. Hops voidaan tehdä alussa, mutta ei sitä kukaan muu seuraa kuin opiskelija itse.

Yliopistossa, kuten muissakaan kouluissa, ei kyse ole pelkästä älyllisestä kapasiteetista. Pitää olla aikaansaava ihminen. Tietysti on niitä, jotka selviävät yliopisto-opinnoista vasemmalla kädellä vaikka elämä on muuten aivan sekaisin. Tällaisiakin kuuluu tuttavapiiriin. Heillä ongelmat alkavat yleensä näkyä tavalliseen työelämään siirtyessä. Yliopistotutkijoina voivat kyllä silti menestyä, koska tekevät sitä mitä osaavat parhaiten. Yksilötasollahan on sitten tietysti aina poikkeuksia ja poikkeusten poikkeuksia.

Rehellisesti en itse usko, että peruskoulun kesken lopettanut olisi sellaisenaan mitenkään poikkeuksellista yliopistoainesta. Vaikka Good Will Hunting olikin ihan viihdyttävä elokuva aikanaan. Tosin matemaatikkoystäväni sanoi siinäkin esitettävän ihan perusmatematiikkaa, mikä vei hiukan hohtoa juonelta.

Työelämä on tällä hetkellä todellista väsytystaistelua. Valmistuin itse 4 vuotta sitten hyvin pienelle ja erikoistuneelle humanistiselle alalle. Tein pari projektipätkää ja olin työttömänä, kunnes lopulta kyllästyin jatkuvaan rahattomuuteen ja menin "paskaduuniin". Sain rahaa maksaa laskut ja elää, samalla hain oman alan paikkoja (joita aukeaa tässä maassa noin kerran vuodessa). Yllättäen sain oman alan vakituista työtä - satojen kilometrien päästä kotipaikkakunnaltani.

Otin paikan vastaan, pakkasin kamani ja muutin.

Eli pitää olla sitkeä. Töitä ei ole enää tarjolla kuten silloin kultaisella 80-luvulla, tai edes 90-luvulla, eikä "eläkevirkoja" tai muitakaan "eläketyöpaikkoja" ole tarjolla meille kolmekymppisille. Pitää olla valmis lähtemään töiden perään turvallisilta kotikulmilta.

Ja ennen kaikkea: pitää olla työnhakutyö. Oikeasti, aloin saada todella paljon enemmän haastattelukutsuja kun olin työllistynyt. Sillä ei ilmeisesti ole paljoakaan väliä, millainen se "työnhakutyö" on, kunhan on jotain jossa käy duunissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.

Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...

(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )

Vaihdoin alaa. Museoalalla ei ollut töitä ja ne vähätkin teetetään opiskelijoilla ja harjoittelijoilla. Opiskelin lähihoitajaksi ja nyt riittää töitä. Palkkakin on parempi. Eli opiskelu ei kannata kuin lääkäreillä yms. varmasti työllistyvillä!

Kun aloitin opinnot yliopistossa, päätin, etten opiskele opettajaksi. Kun gradu oli valmis, todellisuus iski vastaan. Humanistien työt jo tuolloin kiven takana. Ura yliopistossa ei ole helppo, tutkijat apurahoilla ja hallintohommat tylsiä. Hain pedagogisiin, enkä ole katunut. Valmistuttuani olen tehnyt töitä koko ajan, ensin hetken sivutoimisena tuntiopettajana, sitten toisessa koulussa sijaisena ja nykyisessä va.:na sisään ja kahden vuoden kuluttua virkaan. Viihdyn. Jokaisen humanistin kannattaa miettiä, jos opettajan työ sittenkin sopisi. Mieluiten opiskelee kaksi opetettavaa ainetta, joissa paljon tunteja. Virkoja vähennetään, mutta töitä löytyy, jos voi tehdä vähän yliopistokaupungin ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.

Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...

(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )

Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.

Juma mitä suudaa:) Tuosta vain pieraistaan ilmoille ajatelma ilman pienintäkään ymmärrystä siitä että organisaatioita ja tiimejä ja asiantuntija-aloja on satoja ja tuhansia. Sinä et ole kyllä ole tehnyt palkkatyötä yhdessäkään organisaatiossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.

Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...

(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )

Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?

Sinä et tiedä koodaajista, systeeminsuunnittelusta  ja sovellusten tekemisestä oikeassa elämässä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.

Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.

100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.

Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...

(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )

Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?

Anteeksi kommentoin vähän sivusta, mutta ketkä yliopistossa tekevät 3D-sovelluksia? Siis minkä alan opiskelijat? Ihan vaan mielenkiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistomeininki on jotenkin outoa. Opiskelin aikanaan tradenomiksi ja kauppiksessa olevat tutut olivat tosi ylimielisiä ja vähättelivät amk-koulutusta. Sitä aina ihmettelin, mistä tiesivät millaisia amk-opinnot ovat, kun eivät ole siellä olleet.

Myöhemmin hain kauppikseen, koska halusin maisterin paperit ja opetus oli ihan samaa soopaa. Ainoat kellä on mielestäni yhtään varaa pullistella on laskista, kansista ja rahoitusta pääaineenaan lukevilla. Ja olisihan se outoa, jos amk:sta tulisi kandilaajuisilla opinnoilla yliopiston maistereita pätevämpää porukkaa. Kaikista surkeimpia oli kurssit, joita veti joku väikkärin tekijä. Ei mitään kokemusta työelämästä ja oltiin niin tieteellisiä. Kuinka isosta osasta opiskelijoista tulee tutkijoita? 2-5%? Mielesäni opetus pitäisi aina linkata käytäntöön. Pelkillä globalisaatioteorioilla ei pitkälle pötkitä. Amk:ssa hyvä puoli oli se, että opettajat olivat yleensä olleet myös yrityksissä ihan "oikeissa töissä".

Työelämässä tradenomina on pärjännyt hyvin. Töitä löytyy ja ollaan asiantuntija ja päällikkötehtävissä 3500-4500e/kk liksalla. Ihan hyvä vaihtoehto, jos haluaa uudelleenkouluttautua.

Mukavaa lukea välillä tradenomeista tällaistakin. Olen itse pahainen tradenomi, mutta siitä huolimatta edennyt nopeasti ja merkittävään tehtävään isossa yrityksessä. Automaattisesti minua pidetään esim. KTM/DI -taustaisena. Annas olla kun koulutukseni nousee jossain vaiheessa esiin, jo leuat venähtää. Ja joo, noista huonosti peitellyistä vähän ivallisistakin reaktioista tulee itsellenikin valelääkäri-fiilis vaikka muodollista pätevyyttä työ ei edellytä. Työnantaja tuntuu olevan silti tyytyväinen. Sitkeydellä ja nöyryydellä olen tähän päässyt. Viimenmainittua en ole monellakaan maisterilla havainnut. Enemmän sellaista "antakaa mulle edut, maisteri sentään oon".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

greedda kirjoitti:

Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.

Minäkin olen alkanut ihmetellä tutkintoja. Suomessa ei arvosteta niitä eväitä, joita useimmat yliopistokoulutukset tarjoavat. Joten pitäisi kouluttaa täsmällisemmin työelämää ja ammattia varten.

Suoraan koulunpenkiltä ei tulla asiantuntijoiksi. Ja FMn tutkinnolla ei olla heti jonkun alan asiantuntijoita. Työpaikoilla ei ole nykyisin mitään ylimääräisiä henkilöitä opettelemassa työntekoa. Tradenomin opiskeluun kuuluu pakollinen työharjoittelu, jolloin mennään työpaikalle vaikka ilmaiseksi. Tuo työharjoittelupaikka avaa ovia hyville työpaikoille.

Itse olen edelleen töissä samassa paikassa, jossa tein työharjoittelun, kun opiskelin tradenomiksi. Nyt olen ollut vajaa 10 vuotta kirjanpitäjänä. Lisäksi avustan tilintarkastuksissa. Tarkoitus on yrittää suorittaa HT-tutkinto (vanha HTM-tutkinto), kun saan täydennettyä opinnot, koska puuttuu jotain osa-alueita, joita vaaditaan tilintarkastajalta. Onneksi en aikoinani päässyt lukemaan poliittista historiaa vaan päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi.

Itse kannatan sitä, että pääsääntöisesti suoritettaisiin alempi korkeakoulututkinto tai amk-tutkinto, jota voisi sitten täydentää työn ohella. Tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, kun on jo kertynyt työkokemusta. Toki joillain aloilla vaaditaan pidemmät opinnot, mutta pääsääntöisesti opiskeltaisiin aluksi vain alempi tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.

Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.

Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.

Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!

Ei ainakaan minun vuosikurssilta valmistunut. Olisikohan ollut 30 aloittajaa, joista varmaan puolet hävisi jonnekin parin ensimmäinen vuoden aikana. Hyvä jos 10 suoritti tutkinnon loppuun. Itse olin muutaman vuoden työelämässä ja jatkoin yliopistoon ja ihan samalla tavalla sieltä putoaa ihmisiä (joskaan ei varmaan noin paljoa).

Kuulinpa muuten tuossa eräältä todella marginaalista pääainetta opiskelleelta tytöltä (kyllä...), että hän oli päässyt VTM:n papereilla digitaalisen viestinnän suunnittelijaksi. Siis ilman mitään kokemusta kyseisestä töistä. Paikkaa hakeneet graafiset suunnittelijat olivat jääneet kakkoseksi, koska "kyllähän ne tietokonejutut voidaan sulle opettaa, mutta analyyttistä ajattelua ei". Että joskus näinkin. Ja hänen alansa oli todellakin jotain, jonka vieressä naistutkimus kuulostaa maailman fiksuimmalta tutkimussuunnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää, mikä on alasi? Itsekin olen humanisti enkä päässyt edes niihin paperinpyörityshommiin pelkällä humanistitutkinnollani. Olenkin nyt sen lisäksi tradenomi ;) Toki työni kyllästyttää eikä vastaa vaativuudeltaan koulutustani, mutta onpahan ainakin työtä ja säännölliset tulot.

Minulla sama juttu, on maisterintutkinto ja lisäksi yksi alempi yliopistotutkinto hyvillä arvosanoilla. Siitä huolimatta en työllisty edes toimistohommiin, koska olen ylikoulutettu. Olen lähettänyt yli sata työhakemusta, ja päässyt välillä haastatteluun asti; siellä sitten on tullut rivien välistä esille, että koulutuksestani ei ole mitään hyötyä ko. tehtävässä ja koulutukseni on ongelma. 

Ettei olisi niin, että palkkapyyntökin on koulutusta, eikä tehtävää vastaava. Silloin kai koulutus tosiaan on se ongelma. Tiputa palkkapyyntöä vaikka alkuun 30% nii saattaa töitäkin alkaa löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

greedda kirjoitti:

Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.

Minäkin olen alkanut ihmetellä tutkintoja. Suomessa ei arvosteta niitä eväitä, joita useimmat yliopistokoulutukset tarjoavat. Joten pitäisi kouluttaa täsmällisemmin työelämää ja ammattia varten.

Suoraan koulunpenkiltä ei tulla asiantuntijoiksi. Ja FMn tutkinnolla ei olla heti jonkun alan asiantuntijoita. Työpaikoilla ei ole nykyisin mitään ylimääräisiä henkilöitä opettelemassa työntekoa. Tradenomin opiskeluun kuuluu pakollinen työharjoittelu, jolloin mennään työpaikalle vaikka ilmaiseksi. Tuo työharjoittelupaikka avaa ovia hyville työpaikoille.

Itse kannatan sitä, että pääsääntöisesti suoritettaisiin alempi korkeakoulututkinto tai amk-tutkinto, jota voisi sitten täydentää työn ohella. Tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, kun on jo kertynyt työkokemusta. Toki joillain aloilla vaaditaan pidemmät opinnot, mutta pääsääntöisesti opiskeltaisiin aluksi vain alempi tutkinto.

Samaa mieltä tästä! Itse menin suoraan lukion jälkeen yliopistoon ja rehellisesti sanoen en tajunnut joistakin kursseista paljonkaan. Vasta nyt kun olen ollut työelämässä jonkin aikaa, niin tajuan niitä asioita mitä silloin luin ja opettelin kirjoista. Tenteistähän pääsi läpi kun oli taitava pyörittelemään asioita tekstissä, mutta ei niistä opinnoista paljon tajunnut silloin. Ja miten se olisi ollut edes mahdollista sillä kokemuksella. Muistan joitakin pienryhmäkeskusteluja, joissa aikuisopiskelijat keskustelivat ja me nuoremmat istuttiin melkein tuppisuina. Mä luulen että kukaan muukaan ei vain oikein tajunnut mistä puhutaan, eikä siksi uskaltanut sanoa mitään. Nyt niistä opinnoista olisi jotain hyötyä kun asioita pystyisi yhdistelemään omiin kokemuksiin.

Olen 40-v. työtön tohtori. En ole koskaan halveksinut tai arvostanut ketään pelkän koulutusalan tai -tason perusteella. Jokaisen panos on tärkeä! Opiskelualaa valitessa ajattelin, että tyydyn elämän ulkoisissa puitteissa vaatimattomampaan, kunhan pääsen tekemään jotain kaikkien yhteiseksi hyväksi. Nyt tarjolla ei tosiaan ole edes sitä vaatimatonta standardia. Jos olisin tiennyt, että tuloksena on nälkäisenä olemista rahapulan takia (kuten juuri nyt), niin ehkä olisin miettinyt sitten jotain muuta. Luulin joskus hoitaneeni kaiken oikein (L:n paperit, sisään ohjelmaan, jossa sisäänottoprosentti suunnilleen viisi, oman alan töitä toisesta opiskeluvuodesta lähtien, gradu palkittu ko. vuoden parhaana alallaan jne.), mutta kun sääntöjä sitten muutettiin kesken pelin, niin näillä sitten mennään. Käyn kyllä edelleen kernaasti kiinni hommiin, joissa voin aloittaa vaikka pohjalta. Hiljaista vain on tällä saralla. Hanttihommiakaan ei löydy. Ehkä pitäisi salata koulutus, mutta huono sitten, jos jää kiinni. Ehkä joku graduohjattavista ottaa joskus säälistä tutkimusavustajaksi.

greedda kirjoitti:

Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.

No mut tytöistä on kivaa lukea kaikkee mielenkiintoista. Sit voidaan päteä, että ollaan korkeasti koulutettuja ja kuinka naiset on niin hienoja otuksia nykyään kun ovat fiksuja ja koulutettuja. Ja suoraan kortistoon. Jotenkin tyhmä pitää olla, jos edes lähtee lukemaan jotain paskaa missä ei voi työllistyä. 

Tytöille pitäisi perustaa lisää kotitalouskouluja, niin saataisiin elleille koulutusta jolle on tilausta. 

Vierailija kirjoitti:

Maisteritasoinen tutkinto ei kyllä ihmisestä kerro muuta kuin että henkilö pystyy keskittymään ja viemään useamman vuoden projektin loppuun. On sekin tietysti jotain, mutta ei pelkästään koulussa opiskellut paperimaisteri ole kyllä valmis oikein mihinkään hommiin sellaisenaan. Ainakin itse palkkaavana esimiehenä odottaisin kokemusta työnteosta opintojen ohella; teknisellä alalla se ainakin on ihan itsestäänselvyys.

Näin just ja sitten se palkkapyyntö on usein täysin ylimitoitettu, kun fiksua olisi vaan hoitaa itsensä hommiin vaikka millä palkalla ja sitten näyttää kykynsä. 

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on tällä hetkellä todellista väsytystaistelua. Valmistuin itse 4 vuotta sitten hyvin pienelle ja erikoistuneelle humanistiselle alalle. Tein pari projektipätkää ja olin työttömänä, kunnes lopulta kyllästyin jatkuvaan rahattomuuteen ja menin "paskaduuniin". Sain rahaa maksaa laskut ja elää, samalla hain oman alan paikkoja (joita aukeaa tässä maassa noin kerran vuodessa). Yllättäen sain oman alan vakituista työtä - satojen kilometrien päästä kotipaikkakunnaltani.

Otin paikan vastaan, pakkasin kamani ja muutin.

Eli pitää olla sitkeä. Töitä ei ole enää tarjolla kuten silloin kultaisella 80-luvulla, tai edes 90-luvulla, eikä "eläkevirkoja" tai muitakaan "eläketyöpaikkoja" ole tarjolla meille kolmekymppisille. Pitää olla valmis lähtemään töiden perään turvallisilta kotikulmilta.

Ja ennen kaikkea: pitää olla työnhakutyö. Oikeasti, aloin saada todella paljon enemmän haastattelukutsuja kun olin työllistynyt. Sillä ei ilmeisesti ole paljoakaan väliä, millainen se "työnhakutyö" on, kunhan on jotain jossa käy duunissa.

Loistavaa, jos tilanne muuttuu tuohon, että mitä tahansa työtä arvostetaan. Itseä aina ottaa päähän, kun ihmiset toteavat, ettei kannata tehdä mitä tahansa, koska sen jälkeen on vaikeampi saada koulutusta vastaavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Siis mä olen aivan eri mieltä kanssasi. Yliopistotasoista koulutusta tarvitaan. Ei filosofiaa opiskella amiksen ryhmätöinä eikä sosiologiaa opiskella kuten amk-sosiaalialaa. Jos meillä olisi pelkkiä merkonomeja (siis nykyisiä tradeja) olisi työelämä aika suppeakatseista. Sitäpaitsi ainakin Helsingin yo:n valintakokeita ei läpäise ihan kuka vaan.

Tässä haiskahtaa taas feministi. Sen verran typerää höpinää.