Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.
Missä mielessä järkevää? Suurin osa opiskelisi vuoden tai pari turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/
Kyllä koulun keskeyttäminen on joskus järkevää. Jos esim. pääsisit kauppakorkeaan tänä keväänä niin ei kannattaisi tehdä tuota ekaa tutkintoa loppuun. Paremmalta näyttää CV:ssä kolmekymppisenä yhdeltä alalta valmistunut kuin vaikka kolmevitonen kahdesta koulusta valmistunut, ellei ne ole tyyliä lääkis ja TKK.
Vierailija kirjoitti:
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/
Sulla on vielä opinnot kesken ja olet nuori, joten kannattaa toimia jo nyt. Mieti vielä sivuaineita, olisko mahdollista vielä opiskella jotain työllistävämpää ainetta tai JOO-oikeudella? Tiedätkö millaisiin töihin haluat? Tuolla pääaineella voisi opettajan pätevyys tuoda lisäarvoa. Olen vähän huono sanomaan minkä alan opiskelijat nyt työllistyvät parhaiten kun omasta valmistumisesta on jo aikaa. Sosiaalityö on ainakin varma nakki. Kauppatieteilijöidenkin työttömyys on tällä hetkellä yleistä, joten en laittaisi paljoa senkään varaan jos tosiaan valmistuisit KTM:ksi reilusti päälle kolmekymppisenä ilman mitään työkokemusta.
Miksi ette muuta ulkomaille työn perässä? Luulisi jossain banaanivaltiossa olevan humanisteista ja maistereista pulaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/
Sulla on vielä opinnot kesken ja olet nuori, joten kannattaa toimia jo nyt. Mieti vielä sivuaineita, olisko mahdollista vielä opiskella jotain työllistävämpää ainetta tai JOO-oikeudella? Tiedätkö millaisiin töihin haluat? Tuolla pääaineella voisi opettajan pätevyys tuoda lisäarvoa. Olen vähän huono sanomaan minkä alan opiskelijat nyt työllistyvät parhaiten kun omasta valmistumisesta on jo aikaa. Sosiaalityö on ainakin varma nakki. Kauppatieteilijöidenkin työttömyys on tällä hetkellä yleistä, joten en laittaisi paljoa senkään varaan jos tosiaan valmistuisit KTM:ksi reilusti päälle kolmekymppisenä ilman mitään työkokemusta.
On tähän päälle luettu johtamista, kansantaloustiedettä, sosiaalipolitiikkaa, aikuiskasvatusta ja jotain viestintäopintoja. Opettajaksi haluaisin mutta ongelma on se kun hissan ja yhteiskuntaopin opettajia tulee kuin liukuhihnalta joka vuosi lisää+jo valmiiksi paikkoja kärkkyvät. Hissan opettajien koulutus määrää voiskin pudottaa rankasti!
Olen miettinyt että tietojärjestelmiä pitäisi lukea ja parantaa parin kielen taitoa vaikka sinne kauppikseen pääsisikin. Ja kyllä meinaan tutkinnon tehdä valmiiksi koska 20 sivua gradua enää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette muuta ulkomaille työn perässä? Luulisi jossain banaanivaltiossa olevan humanisteista ja maistereista pulaa..
Ulkomailla, joissa työtehtövätkin vaativimpia niin saa humanistin helpommin töitä, esim Britannia, USA..
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin itse filosofian maisteriksi viime kesänä. Parin kuukauden työnhaun jälkeen työllistyin Isoon-Britanniaan yhteen alansa suurimmista ja tunnetuimmista toimijoista. Opiskelin pääaineenani englantia, lähinnä englaninkielistä kirjallisuutta.
On kiinnostavaa, miten Suomen ja Britannian työmarkkinat eroavat toisistaan. Britanniassa suurin osa opiskelee vain kandin tutkinnon, ja suurinta osaa tutkinnoista pidetään generalistisina, joista voi suuntauta lähes mille tahansa alalle. Esimerkiksi historiaa ospikellut voi päätyä teknologiajohtajaksi, tai kirjallisuutta opiskellut finanssialalle. Yliopistotutkinnon merkitys on lähinnä siinä, että se osoittaa valmistuneen olevan kehityskelpoinen, älyllisiin tehtäviin kykenevä yksilö, joista yritys kouluttaa tarvitsemaansa työvoimaa. Monessa suuremmassa yrityksessä on graduate scheme -ohjelmia, jotka kestävät vuodesta pariin ja joissa tehdään työtä samalla kuin työnantaja kouluttaa työntekijää. Niissä yrityksissä, joissa näitä ei ole, on entry level job -työpaikkoja, joihin päästään vähemmällä osaamisella.
Suurin osa näistä brittiyliopistoista valmistuneista opiskelee tosiaan vain sen kolme vuotta, moni ei hanki mitään käytännön työkokemusta ennen valmistumista tai tee edes kesätöitä. Heihin verrattuna suomalainen työnantaja on todella hemmoteltu: tarjolla on maisterin tutkinnon suorittaneita, todella kielitaitoisia ja työkokemusta omaavia ihmisiä.
Minusta se, että samaa työtä tehdään hyvin erilaisilla koulitustaustoilla, on suuri rikkaus. Suomessa ollaan tutkintojen suhteen mielestäni aivan liian fakkiutuneita.
Ai niin: jos kielitaitoa vain riittää, suosittelen lämpimästi humanisteja hakemaan töihin Britanniaan. Täällä teidän osaamistanne ei väheksytä.
Mikähän mahtaa olla syynä siihen, että Suomessa ollaan niin tarkkoja siitä, että koulutus on juuri johonkin työhön sopiva? Suomalainen tyyli tekee monista koulutuksista armottomia pussinperiä. Esimerkkinä hankalista opiskelualoista työllistymisen kannalta on vaikka kuinka. Kuitenkin hyvin monet työtehtävät voi oppia työssä ja on aika saman tekevää, mikä koulutus on taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...
(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?
Sinä et tiedä koodaajista, systeeminsuunnittelusta ja sovellusten tekemisestä oikeassa elämässä yhtään mitään.
:D Kuule kakara, mä olen tehnyt yksin kokonaisen kaupallisen ohjelman jo silloin kun sä vielä olit isäs housuissa.
Iso osa n.s toimistotöistä on todellisuudessa sellaisia, jotka opitaan työn ohessa kunhan osaa exceliä, Wordia, englantia ja omaa projektityötaitoja. Aivan sama onko trade, FM tai ekonomi niin firman järjestelmät opitaan työn kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin itse filosofian maisteriksi viime kesänä. Parin kuukauden työnhaun jälkeen työllistyin Isoon-Britanniaan yhteen alansa suurimmista ja tunnetuimmista toimijoista. Opiskelin pääaineenani englantia, lähinnä englaninkielistä kirjallisuutta.
On kiinnostavaa, miten Suomen ja Britannian työmarkkinat eroavat toisistaan. Britanniassa suurin osa opiskelee vain kandin tutkinnon, ja suurinta osaa tutkinnoista pidetään generalistisina, joista voi suuntauta lähes mille tahansa alalle. Esimerkiksi historiaa ospikellut voi päätyä teknologiajohtajaksi, tai kirjallisuutta opiskellut finanssialalle. Yliopistotutkinnon merkitys on lähinnä siinä, että se osoittaa valmistuneen olevan kehityskelpoinen, älyllisiin tehtäviin kykenevä yksilö, joista yritys kouluttaa tarvitsemaansa työvoimaa. Monessa suuremmassa yrityksessä on graduate scheme -ohjelmia, jotka kestävät vuodesta pariin ja joissa tehdään työtä samalla kuin työnantaja kouluttaa työntekijää. Niissä yrityksissä, joissa näitä ei ole, on entry level job -työpaikkoja, joihin päästään vähemmällä osaamisella.
Suurin osa näistä brittiyliopistoista valmistuneista opiskelee tosiaan vain sen kolme vuotta, moni ei hanki mitään käytännön työkokemusta ennen valmistumista tai tee edes kesätöitä. Heihin verrattuna suomalainen työnantaja on todella hemmoteltu: tarjolla on maisterin tutkinnon suorittaneita, todella kielitaitoisia ja työkokemusta omaavia ihmisiä.
Minusta se, että samaa työtä tehdään hyvin erilaisilla koulitustaustoilla, on suuri rikkaus. Suomessa ollaan tutkintojen suhteen mielestäni aivan liian fakkiutuneita.
Ai niin: jos kielitaitoa vain riittää, suosittelen lämpimästi humanisteja hakemaan töihin Britanniaan. Täällä teidän osaamistanne ei väheksytä.
Mikähän mahtaa olla syynä siihen, että Suomessa ollaan niin tarkkoja siitä, että koulutus on juuri johonkin työhön sopiva? Suomalainen tyyli tekee monista koulutuksista armottomia pussinperiä. Esimerkkinä hankalista opiskelualoista työllistymisen kannalta on vaikka kuinka. Kuitenkin hyvin monet työtehtävät voi oppia työssä ja on aika saman tekevää, mikä koulutus on taustalla.
Puuttuu entry-level työpaikat, puuttuu yritysten sisäiset trainee ohjelmat jne. Mielummin huudetaan työvoimapulaa kun ei löydy henkilöä juuri omiin tarpeisiin. Muistan kun itse tulin kymmenisen vuotta sitten työelämään. Tämä oli jo silloin näkyvissä. Perehdytyskin oli perseestä, juuri mitään koulutusta tehtäviin ei saanut... paineet olivat äärimmäisen kovat kun maksoin kuitenkin firmalle paljon enkä oikein tarkkaan tiennyt mitä minulta odotetaan. On ihan hullua, että vastavalmistuneen korkeakoulutetun oletetaan olevan joku raudanluja ammattilainen. Ja joo olin kyllä ollut alani kesätöissä joista oli hieman apua, mutta haloo hei. Ei mitään kesätyöntekijää päästetä mitään oikeasti vastuullisia hommia tekemään. Parissa kolmessa kuukaudessa voi tehdä liian paljon vahinkoa.
Voin kuvitella, että nykyään tilanne on vielä vaikeampi. Ei käy kateeksi nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...
(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?
Anteeksi kommentoin vähän sivusta, mutta ketkä yliopistossa tekevät 3D-sovelluksia? Siis minkä alan opiskelijat? Ihan vaan mielenkiinnosta.
Ainakin melkein kaikilla matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla tiettyjen suuntautumisten opiskelijat tekevät.
On muuten erikoista lukea tätä keskustelua kun monen kielenkäytössä FM on yhtä kuin kirjanlukija. Kai ymmärrätte, että kaikki radiokemisteistä, meteorologeista ja ydinfyysikoista kaavoittajiin ja tietoturvaekspertteihin ovat koulutukseltaan filosofian maistereita? Useimmat noista aloista toimivat hyvässä yhteistyössä työelämän kanssa. Valmistuneet kertovat korkeakoululleen, millaisia taitoja työelämässä nyt tarvitaan, ja tarpeelliset kurssit järjestetään. Opiskeluun kuuluu myös harjoittelujaksoja.
Yliopistokoulutus tähtää karkeasti ottaen korkeaan osaamistasoon, jolla pärjää korkean vastuun tehtävissä. Koulutuksen yleissivistävyyden karsiminen voisi helposti johtaa katastrofiin. Monipuolisen koulutuksen ainoa tavoite ei ole että opiskelija osaa valmistuttuaan painaa oikeaa nappia ja saada palkkaa, vaan myös että hän ymmärtää täysin oman työnsä toimintaympäristön ja vaikutuksen kokonaisuuteen, ja pystyy tarvittaessa nostamaan yhteiskunnan kokonaisedun senhetkisen palkanmaksajansa edun edelle. Siihen korkeasti koulutettuja asiantuntijoita tarvitaan. Tälläkin hetkellä on tässä valtiossa käynnissä useita isoja onnettomuuksia, jotka johtuvat lähes yksinomaan siitä, että jokainen organisaatiossa on vain tehnyt sen mitä hänelle on opetettu, eikä kukaan ole kyennyt näkemään kokonaisuutta.
Ihminen osaa sen, mitä hän harjoittelee paljon. Jos on vasara kädessä, kaikki näyttää naulalta. Joku aikaisemmin väitti, että entisajan sairaanhoitajat olivat ammattitaitoisempia, koska he harjoittelivat pistämistä hyvin paljon eikä aikaa mennyt potilastyöhön liittyvään pohdiskeluun. Ja juuri tästä näistä syistä ehkä tänä päivänä keskustelemme vanhusten ylilääkitsemisestä ja medikalisaatiosta – entisajan lääkintähenkilökunta pisti ja lääkitsi mielellään, sillä sen he osasivat. Uuden ajan terveydenhuollon osaaminen on kokonaisvaltaisemmassa hyvinvoinnissa. Hintana on ehkä vähemmän pistämisen harjoittelua, mutta paremmin voivia potilaita.
En lähtisi näillä argumenteilla viemään yliopistoja lähemmäs ammattikorkeakoulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...
(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?
Anteeksi kommentoin vähän sivusta, mutta ketkä yliopistossa tekevät 3D-sovelluksia? Siis minkä alan opiskelijat? Ihan vaan mielenkiinnosta.
No jos käytät vähän aivojasi, niin voit helposti päätellä sellaisen aineyhdistelmän, joka mahdollistaa ko. sovelluksen teon. Tätä juuri eivät amikset tajua: yliopistossa ei opeteta tekemään mitään tiettyä juttua suoraan, vaan siellä annetaan se pohja, jolta pitäisi sitten itse ihan oman ällin ja kykyjen avulla pystyä nousemaan sovellustasolle. Tosin tämä ei tietenkään onnistu kaikilta, kun niin suuri osa ikäluokasta pääsee ko. opinahjoon sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
greedda kirjoitti:
Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.
Minäkin olen alkanut ihmetellä tutkintoja. Suomessa ei arvosteta niitä eväitä, joita useimmat yliopistokoulutukset tarjoavat. Joten pitäisi kouluttaa täsmällisemmin työelämää ja ammattia varten.
Suoraan koulunpenkiltä ei tulla asiantuntijoiksi. Ja FMn tutkinnolla ei olla heti jonkun alan asiantuntijoita. Työpaikoilla ei ole nykyisin mitään ylimääräisiä henkilöitä opettelemassa työntekoa. Tradenomin opiskeluun kuuluu pakollinen työharjoittelu, jolloin mennään työpaikalle vaikka ilmaiseksi. Tuo työharjoittelupaikka avaa ovia hyville työpaikoille.
Itse olen edelleen töissä samassa paikassa, jossa tein työharjoittelun, kun opiskelin tradenomiksi. Nyt olen ollut vajaa 10 vuotta kirjanpitäjänä. Lisäksi avustan tilintarkastuksissa. Tarkoitus on yrittää suorittaa HT-tutkinto (vanha HTM-tutkinto), kun saan täydennettyä opinnot, koska puuttuu jotain osa-alueita, joita vaaditaan tilintarkastajalta. Onneksi en aikoinani päässyt lukemaan poliittista historiaa vaan päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan tradenomiksi.
Itse kannatan sitä, että pääsääntöisesti suoritettaisiin alempi korkeakoulututkinto tai amk-tutkinto, jota voisi sitten täydentää työn ohella. Tai suorittaa ylemmän korkeakoulututkinnon, kun on jo kertynyt työkokemusta. Toki joillain aloilla vaaditaan pidemmät opinnot, mutta pääsääntöisesti opiskeltaisiin aluksi vain alempi tutkinto.
Tämä koko ongelma ratkeaisi, kun yliopisto profiloitaisiin selkeästi tutkijalinjaksi, ei yleispäteväksi "ammattikouluksi". Tällä hetkellä, kun se kilpailee amiksen kanssa, siitä kärsivät kaikki osapuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Ja tämän vuoksi haetaan ilmoituksissa niitä yli-ihmisiä, joilla kaikki halussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin itse filosofian maisteriksi viime kesänä. Parin kuukauden työnhaun jälkeen työllistyin Isoon-Britanniaan yhteen alansa suurimmista ja tunnetuimmista toimijoista. Opiskelin pääaineenani englantia, lähinnä englaninkielistä kirjallisuutta.
On kiinnostavaa, miten Suomen ja Britannian työmarkkinat eroavat toisistaan. Britanniassa suurin osa opiskelee vain kandin tutkinnon, ja suurinta osaa tutkinnoista pidetään generalistisina, joista voi suuntauta lähes mille tahansa alalle. Esimerkiksi historiaa ospikellut voi päätyä teknologiajohtajaksi, tai kirjallisuutta opiskellut finanssialalle. Yliopistotutkinnon merkitys on lähinnä siinä, että se osoittaa valmistuneen olevan kehityskelpoinen, älyllisiin tehtäviin kykenevä yksilö, joista yritys kouluttaa tarvitsemaansa työvoimaa. Monessa suuremmassa yrityksessä on graduate scheme -ohjelmia, jotka kestävät vuodesta pariin ja joissa tehdään työtä samalla kuin työnantaja kouluttaa työntekijää. Niissä yrityksissä, joissa näitä ei ole, on entry level job -työpaikkoja, joihin päästään vähemmällä osaamisella.
Suurin osa näistä brittiyliopistoista valmistuneista opiskelee tosiaan vain sen kolme vuotta, moni ei hanki mitään käytännön työkokemusta ennen valmistumista tai tee edes kesätöitä. Heihin verrattuna suomalainen työnantaja on todella hemmoteltu: tarjolla on maisterin tutkinnon suorittaneita, todella kielitaitoisia ja työkokemusta omaavia ihmisiä.
Minusta se, että samaa työtä tehdään hyvin erilaisilla koulitustaustoilla, on suuri rikkaus. Suomessa ollaan tutkintojen suhteen mielestäni aivan liian fakkiutuneita.
Ai niin: jos kielitaitoa vain riittää, suosittelen lämpimästi humanisteja hakemaan töihin Britanniaan. Täällä teidän osaamistanne ei väheksytä.
Mikähän mahtaa olla syynä siihen, että Suomessa ollaan niin tarkkoja siitä, että koulutus on juuri johonkin työhön sopiva? Suomalainen tyyli tekee monista koulutuksista armottomia pussinperiä. Esimerkkinä hankalista opiskelualoista työllistymisen kannalta on vaikka kuinka. Kuitenkin hyvin monet työtehtävät voi oppia työssä ja on aika saman tekevää, mikä koulutus on taustalla.
Tätä olen ihmetellyt jo omista opiskeluajoista 90-luvulta asti. Kärjistetysti, suomalaiselle työnantajalle työntekijä on yhtä kuin 25-vuotias vastavalmistunut DI-mies. Vaikka toimenkuva olisi mikä, mitään muita vaihtoehtoja ei nähdä.
Tämä kapea-alaisuus myös jäykistää alanvaihtomahdollisuutta myöhemmin elämässä kun ilman juuri oikeaa tutkintoa ja työkokemusta ei ole mitään mahdollisuutta saada uutta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tuo on muuten täysin totta! Isoissa firmoissa vähän paremmin asiat, mutta keskisuurissa ja pienissä firmoissa henkilöstöpuoli on perseestä. Usein asioita suunnittelee Anssi insinööri tai toimiston Ritva ties millä koulutuksella. Sitten ei saada aikaiseksi kuin paskat pikkujoulut kerran vuodessa. Suomalaisilla niin paljon opittavaa hyvästä henkilöstöjohtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Tuo riippuu todella paljon alasta. Esimerkiksi 3D-suunnittelijat valmistuvat AMK:sta, samoin konservaattorit (joiden töitä muuten EIVÄT saa tehdä pelkkää teoriaa opiskelleet museologian maisterit, vaikka kuinka olisi tohtorinhattu tuloillaan :p ). Mallinnusten tekeminen olisi varmaan vähän vaikeaa pelkältä teoriapohjalta...
(Jotenkin vaikuttaa siltä, että täällä on ihmisillä hyvin hatarat tiedot siitä, mitä kaikkia aloja korkeakouluissa opetetaan. Niistä valmistuu muitakin kuin hammashoitajia, ihan vain tiedoksi... :D )Kuule, kun siellä yliopistossa nimenomaan opitaan tekemään teorian pohjalta vaativia sovelluksia, kuten mallinnusta. Yliopistopohjalta tehdään niitä 3D-sovelluksia, joita te siellä AMK:ssa käytätte. Kannattaako kommentoida, jos ei edes tiedä, mitä yliopistokoulutus pitää sisällään?
Anteeksi kommentoin vähän sivusta, mutta ketkä yliopistossa tekevät 3D-sovelluksia? Siis minkä alan opiskelijat? Ihan vaan mielenkiinnosta.
Ainakin melkein kaikilla matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla tiettyjen suuntautumisten opiskelijat tekevät.
On muuten erikoista lukea tätä keskustelua kun monen kielenkäytössä FM on yhtä kuin kirjanlukija. Kai ymmärrätte, että kaikki radiokemisteistä, meteorologeista ja ydinfyysikoista kaavoittajiin ja tietoturvaekspertteihin ovat koulutukseltaan filosofian maistereita? Useimmat noista aloista toimivat hyvässä yhteistyössä työelämän kanssa. Valmistuneet kertovat korkeakoululleen, millaisia taitoja työelämässä nyt tarvitaan, ja tarpeelliset kurssit järjestetään. Opiskeluun kuuluu myös harjoittelujaksoja.
Yliopistokoulutus tähtää karkeasti ottaen korkeaan osaamistasoon, jolla pärjää korkean vastuun tehtävissä. Koulutuksen yleissivistävyyden karsiminen voisi helposti johtaa katastrofiin. Monipuolisen koulutuksen ainoa tavoite ei ole että opiskelija osaa valmistuttuaan painaa oikeaa nappia ja saada palkkaa, vaan myös että hän ymmärtää täysin oman työnsä toimintaympäristön ja vaikutuksen kokonaisuuteen, ja pystyy tarvittaessa nostamaan yhteiskunnan kokonaisedun senhetkisen palkanmaksajansa edun edelle. Siihen korkeasti koulutettuja asiantuntijoita tarvitaan. Tälläkin hetkellä on tässä valtiossa käynnissä useita isoja onnettomuuksia, jotka johtuvat lähes yksinomaan siitä, että jokainen organisaatiossa on vain tehnyt sen mitä hänelle on opetettu, eikä kukaan ole kyennyt näkemään kokonaisuutta.
Ihminen osaa sen, mitä hän harjoittelee paljon. Jos on vasara kädessä, kaikki näyttää naulalta. Joku aikaisemmin väitti, että entisajan sairaanhoitajat olivat ammattitaitoisempia, koska he harjoittelivat pistämistä hyvin paljon eikä aikaa mennyt potilastyöhön liittyvään pohdiskeluun. Ja juuri tästä näistä syistä ehkä tänä päivänä keskustelemme vanhusten ylilääkitsemisestä ja medikalisaatiosta – entisajan lääkintähenkilökunta pisti ja lääkitsi mielellään, sillä sen he osasivat. Uuden ajan terveydenhuollon osaaminen on kokonaisvaltaisemmassa hyvinvoinnissa. Hintana on ehkä vähemmän pistämisen harjoittelua, mutta paremmin voivia potilaita.
En lähtisi näillä argumenteilla viemään yliopistoja lähemmäs ammattikorkeakoulua.
Tällä keskustelupalstalla FM:n, filosofian maisterin ymmärretään olevan filosofi.
Tai sitten perusongelma on se, että työelämä aloitetaan edelleen parikymppisenä suhteilla saadussa työpaikassa, vähäisellä koulutuksella. Sieltä on sitten kiva parinkymmenen vuoden "kokemuksella" kiva painaa matalaksi niitä paremmin koulutettuja maistereita, kun ei ymmärretä mitä ne edes osaavat...
Alue: Aihe vapaa
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/