Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.
Suomessa usein seuraava tilanne:
Pekka on ollut samassa toimistossa vuodesta 1980 lähtien ja osaa kaikki tehtävät kuin itsestään ja kehittänyt jopa omaa työtään haluamaansa suuntaan. Pekan kanssa kaikki hoituu. Mutta sitten Pekka jää eläkkeelle..
Tilalle palkataan koulunpenkiltä nuori kaveri. Kukaan ei opeta mitään, näytetään vain että tässä Pekan vanha huone ja Pekan työt. Sitten ihmetellään kuin hommat eivät heti ekalla viikolla hoidukkaan kuin Pekan aikana, mutta miten voi hoitua jos kukaan ei opeta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.
Suomessa usein seuraava tilanne:
Pekka on ollut samassa toimistossa vuodesta 1980 lähtien ja osaa kaikki tehtävät kuin itsestään ja kehittänyt jopa omaa työtään haluamaansa suuntaan. Pekan kanssa kaikki hoituu. Mutta sitten Pekka jää eläkkeelle..Tilalle palkataan koulunpenkiltä nuori kaveri. Kukaan ei opeta mitään, näytetään vain että tässä Pekan vanha huone ja Pekan työt. Sitten ihmetellään kuin hommat eivät heti ekalla viikolla hoidukkaan kuin Pekan aikana, mutta miten voi hoitua jos kukaan ei opeta?
Meinasin lisätä tuollaisen esimerkin, mutta sitten tajusin etten ole kirjatunut sisään. Kiitoksia sinulle, että teit sen. Olen 100% samaa mieltä ja noita tapauksia on aivan helvetisti.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten perusongelma on se, että työelämä aloitetaan edelleen parikymppisenä suhteilla saadussa työpaikassa, vähäisellä koulutuksella. Sieltä on sitten kiva parinkymmenen vuoden "kokemuksella" kiva painaa matalaksi niitä paremmin koulutettuja maistereita, kun ei ymmärretä mitä ne edes osaavat...
Niinpä. Tämän keskustelun otsikko on sikäli vähän harhaanjohtava että maisteriksi valmistumisella ja suomalaisen työelämän ankeudella ei sinänsä ole yhteyttä. Suomalainen koulutusjärjestelmä on valitettavasti suunniteltu siinä luulossa että työelämä ja talous toimisivat täällä kuten muissakin länsimaissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.
Suomessa usein seuraava tilanne:
Pekka on ollut samassa toimistossa vuodesta 1980 lähtien ja osaa kaikki tehtävät kuin itsestään ja kehittänyt jopa omaa työtään haluamaansa suuntaan. Pekan kanssa kaikki hoituu. Mutta sitten Pekka jää eläkkeelle..Tilalle palkataan koulunpenkiltä nuori kaveri. Kukaan ei opeta mitään, näytetään vain että tässä Pekan vanha huone ja Pekan työt. Sitten ihmetellään kuin hommat eivät heti ekalla viikolla hoidukkaan kuin Pekan aikana, mutta miten voi hoitua jos kukaan ei opeta?
Osalla työpaikoilla käytetään myös "kyllä ne oppirahat pitää maksaa" menetelmää, eli annetaan tehdä suunnilleen tarkoituksella vituiksi juttuja. Sitten kun paskat on tuulettimessa, niin voidaan ehkä auttaakin jotain ja kertoa miten me ollaan ennen täällä tehty... Mukava fiilis uudella työntekijällä kun työelämä alkaa samantien epäonnistumisella.
Vierailija kirjoitti:
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/
Eikö poliittinen hist. ja valtio-oppi ole perinteisesti vieneet politiikan aloille töihin. Siellä suhteet ja kenet tuntee ratkaisevat. Myös politiikan toimittajiksi ja tutkijoiksi, mutta kilpailu taitaa olla sielläkin kovaa paikoista. Nykyisin polhist voi valmistua hy-opeksi, mutta heistä on ylitarjontaa niin paljon, että opettajakoultusta voisi rajoittaa reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.
Suomessa usein seuraava tilanne:
Pekka on ollut samassa toimistossa vuodesta 1980 lähtien ja osaa kaikki tehtävät kuin itsestään ja kehittänyt jopa omaa työtään haluamaansa suuntaan. Pekan kanssa kaikki hoituu. Mutta sitten Pekka jää eläkkeelle..Tilalle palkataan koulunpenkiltä nuori kaveri. Kukaan ei opeta mitään, näytetään vain että tässä Pekan vanha huone ja Pekan työt. Sitten ihmetellään kuin hommat eivät heti ekalla viikolla hoidukkaan kuin Pekan aikana, mutta miten voi hoitua jos kukaan ei opeta?
Juuri näin. Tosin yleisin menettely taitaa tänä päivänä olla aivoriihi: "Kyllä ei kukaan hakija voi olla prikulleen samanlainen kuin Pekka. Ei me sellaista löydetä vaikka yritettäisiin. Pyydetään, jos Pekka voisi eläkkeeltä tehdä konsultointina vielä ne tärkeimmät hommat ja Pirkko ja Pentti sitten jakavat muut Pekan työt omien lisäksi." Sitten jää Pirkko eläkkeelle ja Pekka kuolee, jonka seurauksena toimistossa huomataan että jostain syystä se Pekan, Pirkon ja Pentin hoitama alue ei enää tuotakaan entiseen malliin. Katsotaan, että helpommalla päästään kun lopetetaan koko toiminto. Seuraavalla yt-kierroksella Penttikin lähetetään tarpeettomana eläkkeelle. Pirkko sen sijaan ihmettelee eläkkeeltä käsin, että miksi ei nykynuoret pääse töihin vaikka hänelläkin on kansakoulupohjalta aina ollut enemmän töitä kuin jaksaa tehdä, ja Pekkakin vielä eläkkeeltä revittiin työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä 90% valmis maisteri poliittisesta historiasta, myönnän olleeni TYHMÄ ku lähdin lukemaan tätä alaa. Mutta tuskin olin ainoa tyhmä 19 vuotias aikanaan. Mitään koulua ei kannattaa koskaan jättää kesken, joten vien tämän VTM tutkinnon loppuun saakka, vaikka ei töitä sillä saakkaan.
Monta monta vuotta olen yrittänyt saada osa-aikatöitä ja kesätöitä jostain toimistoon liittyvästä työpaikasta mutta ei ole tärpännyt vaikka CV ja hakemus viimeisen päälle ja persoonalliset. Ainoastaan siivoustyötä/kassatyötä tarjolla ja aina ei edes sitä. Tehnyt olen toki noitakin töitä mutta eipä ne auta nyt lähes valmista maisteria.
Olen suunnitellut nyt tähtääväni KTM tutkintoon seuraavaksi jos sitten onnistuisi edes jonkun työn saaminen... Mutta sitten ikää jo liikaa :/
Eikö poliittinen hist. ja valtio-oppi ole perinteisesti vieneet politiikan aloille töihin. Siellä suhteet ja kenet tuntee ratkaisevat. Myös politiikan toimittajiksi ja tutkijoiksi, mutta kilpailu taitaa olla sielläkin kovaa paikoista. Nykyisin polhist voi valmistua hy-opeksi, mutta heistä on ylitarjontaa niin paljon, että opettajakoultusta voisi rajoittaa reilusti.
Poliittinen ura on monesti sattuman, hyvän tuurin ja oikeiden ihmisten tuntemisen summa. Siihen urapolkuun voi pyrkiä mutta tie on usein hidas ja sillä aikaa pitää jollakin itsensä elättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on iso ongelma HR-osaamisen puute. HR-asioista vastaavat ihmiset, joilla ei ole mitään koulutusta asiaan, jolloin ei hyviä tuloksia voida odottaa.
Tästä puolestaan seuraa esimerkiksi urapolkusuunnitelmien puuttuminen, trainee-ohjelmien puutteellisuus, täysin retuperällä oleva perehdytys, puhumattakaan henkilöstötarpeen suunnittelusta.
Kunnon HR-koulutusta ei edes saa kuin parista oppilaitoksesta, enkä nyt puhu mistään yhdessä henkilöstöjohtamisen kurssista tai HR-suuntautuneesta tradenomista.
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.
Suomessa usein seuraava tilanne:
Pekka on ollut samassa toimistossa vuodesta 1980 lähtien ja osaa kaikki tehtävät kuin itsestään ja kehittänyt jopa omaa työtään haluamaansa suuntaan. Pekan kanssa kaikki hoituu. Mutta sitten Pekka jää eläkkeelle..Tilalle palkataan koulunpenkiltä nuori kaveri. Kukaan ei opeta mitään, näytetään vain että tässä Pekan vanha huone ja Pekan työt. Sitten ihmetellään kuin hommat eivät heti ekalla viikolla hoidukkaan kuin Pekan aikana, mutta miten voi hoitua jos kukaan ei opeta?
Juuri näin. Tosin yleisin menettely taitaa tänä päivänä olla aivoriihi: "Kyllä ei kukaan hakija voi olla prikulleen samanlainen kuin Pekka. Ei me sellaista löydetä vaikka yritettäisiin. Pyydetään, jos Pekka voisi eläkkeeltä tehdä konsultointina vielä ne tärkeimmät hommat ja Pirkko ja Pentti sitten jakavat muut Pekan työt omien lisäksi." Sitten jää Pirkko eläkkeelle ja Pekka kuolee, jonka seurauksena toimistossa huomataan että jostain syystä se Pekan, Pirkon ja Pentin hoitama alue ei enää tuotakaan entiseen malliin. Katsotaan, että helpommalla päästään kun lopetetaan koko toiminto. Seuraavalla yt-kierroksella Penttikin lähetetään tarpeettomana eläkkeelle. Pirkko sen sijaan ihmettelee eläkkeeltä käsin, että miksi ei nykynuoret pääse töihin vaikka hänelläkin on kansakoulupohjalta aina ollut enemmän töitä kuin jaksaa tehdä, ja Pekkakin vielä eläkkeeltä revittiin työhön.
Kiitos , tämä oli loistava kuvaus nykymaailmasta!
Itse kans onneksi jätin yliopistohaaveet sillä olisin halunnut lukea historiaa. En katsonut, että ko ala olisi välttämättä ollut se paras mulle vaikka sitä halusin ja haluan vielä.
Kuinka moni oikeasti tekee sitä työtä mitä haluaa? Kaveri oli surkea koulussa mutta sitkeydellä luki KTM. Oli aluksi kouluttaja js sitten pääsi vähän parempiin tehtäviin. Karsea pyrkyri ja luulen, että hänen antinsa työelämässä ei ole hirveän korkea. Muistaakseni 7 ka lukiosta ja tyhmä ja pinnallinen ihminen. Pointtini on se, että sitkeys palkitaan tutkinnolla, mutta tyhmää ei palkkaa kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähihoitajan työt vetää ja muu ei. Eli meillä mies myös fm ja työkokemusta vaikka kuinka mutta tänä päivänä vain osa saa töitä.
Koulutus ei takaa töitä koska työttömiä fm on vaikka kuinka paljon.
Valitettavaa ja niin surullista.
Ulkomaille vaan! Saavat puhelinmyyjät ja lähihoitajat jäädä maksamaan veroja tänne keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille vaan! Saavat puhelinmyyjät ja lähihoitajat jäädä maksamaan veroja tänne keskenään.
Ja tämä siis ironiaa, Suomessa näillä kahdella ammattiryhmällä enää töitä ja toisesta ei edes saa palkkaa.
Kunnioitus kaikille lähäreille kun jaksatte raskaassa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Muakin oikeestaan kiinnostaisi vaihtaa paperinpyörittämisestä fysioterapeutiksi. Jotenkin se ala on aina kiinnostanut. Vaan milläs elätän itseni opiskeluaikana ja olen jo 35-vuotiaskin.
Fyssariksi on tosi vaikea päästä. Ei riitä ällän paperit vaan pitää olla myös tosi hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Masentaa ihan tosissaan :(
No ei tässä nyt masentua kannata. Työelämähän on ihan leikkiä muutenkin. 10% tekee jotain hyödyllistä ja loput joko pyörittelevät papereita tai suunnittelevat teko-oksennus appseja puhelimille joista ei oikeastaan ole mitään hyötyä kellekkään.
Jos innostusta riittää, niin tätä työ-peliä voi pelata kyllä ulkomaillakin. Siellä pääsee helpommin joukkueisiin mukaan. Suomessa kannattaa enemmänkin opiskella tai pyöriä työttömänä minimalistina. Se, että sinua ei valittu 150 hakijan joukosta johonkin sihteerin virkaan tai pullohuoneen tyhjentäjäksi, ei pitäisi olla mikään masentava juttu vaan korkeintaan naurattaa tyyliin "näin hullunkuriseksi maailma on mennyt".
ssssiiiili kirjoitti:
Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia. Äärimmäisen tympeitä hommia sain tehdä. Jotenkin niin älytöntä paperinpyöritystä että itseäkin välillä hävetti. Sitten ajattelin että on minusta parempaankin ja opiskelin uuden, ihan oikean ammatin.
Millä koulutuksella noita hommia teit ja millä alalla oli tuollaista?
Minä hölmö jätin fyssarin opinnot kesken kun pääsin valtsikaan. Silloin sitä ajatteli että se olisi ollut parempi tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Masentaa ihan tosissaan :(
No ei tässä nyt masentua kannata. Työelämähän on ihan leikkiä muutenkin. 10% tekee jotain hyödyllistä ja loput joko pyörittelevät papereita tai suunnittelevat teko-oksennus appseja puhelimille joista ei oikeastaan ole mitään hyötyä kellekkään.
Jos innostusta riittää, niin tätä työ-peliä voi pelata kyllä ulkomaillakin. Siellä pääsee helpommin joukkueisiin mukaan. Suomessa kannattaa enemmänkin opiskella tai pyöriä työttömänä minimalistina. Se, että sinua ei valittu 150 hakijan joukosta johonkin sihteerin virkaan tai pullohuoneen tyhjentäjäksi, ei pitäisi olla mikään masentava juttu vaan korkeintaan naurattaa tyyliin "näin hullunkuriseksi maailma on mennyt".
Pitäis jollain elääkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus v*ttuilla, mutta miksli ihmeessä opiskelit historiaa, jos et kerran missään vaiheessa ole halunnut opettajaksi, tutkijaksi, museoon tai arkistoon? Miksi et alun alkaenkin lukenut viestintää, jos kerran sille alalle halusit?
Ei silloin tuoreena abina paljoa tiennyt, mitä voisi tulevaisuudellaan tehdä. Olin hyvä historiassa, menin opiskelemaan sitä, opinnot osoittautuivat mukaviksi, miksi kivaa alaa vaihtamaan? Ei mulle annettu lukiossa mitään opovalmennusta ja selvisi vasta neljäntenä opiskeluvuonna, että työelämä vähän vierastaa generalistia.
Ongelma on mun mielestä nykyään siinä, että työnantajilla ei ole rahaa eikä aikaa valmentaa uusia työntekijöitä, siksi haetaan niitä valmiita SAP ja Photoshop-velhoja. Lisäksi suomalainen yksityinen sektori vierastaa humanisteja, joilla olisi hirvittävästi annettavaa ja innovointikykyä. Työntekijät ja työmarkkinat eivät kohtaa, siitä tässä on enemmän kyse.[/
No kun sitä innovointikykyä löytyy muiltakin aloilta, mm. kaupalliselta.
Alue: Aihe vapaa
Tästä kertoo myös, että isoa osaa valmistuneista korkeakoulutetuista oikeasti PELOTTAA mennä töihin. Kun mielikuvat siitä ovat, että sut talutetaan jonnekin työpöydän ääreen jossa on iso kasa tekemättömiä töitä. Sitten alat siitä omin päin jotain opettelemaan... "juu hei tätähän sivuttiin sillä yhdellä kurssilla pari vuotta sitten". Tulee myös masennus samantien, kun ei oikeasti osaa juuri mitään mitä tarvittaisiin. Ymmärrän, että jossakin Möttösen Konepaja Oy toimistolla voi olla puutteita hr-jutuissa, mutta kun ihan miljoonaluokan yrityksisäskin on perehdytykset lähes täysin ihan perseestä ja olemattomat. Sitten kahvitunnilla kun "junnu" on pois vittuillaan, että eipä se oikein mitään osaa....
Suosittelen kyllä kaikkia nuoria vastavalmistuneita katselemaan töitä muualta. Jos vaan mahdollista on. Ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin työpaikalla on mukava olla ja kaikki hommat onnistuvat paljon kivuttomammin.