Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.
Niin, miksi sitten FM:n koulutus tuntuu siihen olevan tarpeen, kun niin moni joutuu tuollaista p*askatyötä tekevän!?
Fm koulutus myönnetään enemmän sellaiseksi paperin lukemiseksi ja tekstin tuottamiseksi, kuin kaupallinen koulutus. Kenties juuri tuo soveltuvuus "saman toistoon". Kaupallinen koulutus vetää puoleensa innovatiivisia tyyppejä, jotka osaavat ajatella laatikon ulkopuolelta.
Jep, ne on niitä innovatiivisia tyyppejä, jotka rakastavat hokemia ja toistavat niitä vielä silloinkin, kun kaikki muut ovat jo lopen kyllästyneitä. Kuten "laatikon ulkopuolelta" -ajattelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Yliopistot ottavat omalta kannaltaan parhaat opiskelijat eli ne jotka selviävät pääsykokeista parhaiten. Matkalla maisteriksi osa massasta vielä karsiutuu matkan varrella sillä valmistumisprosentti tuskin on 100 lähestulkoon millään alalla. Mutta kyse onkin siitä mitä työnantajat hakevat, heillä on kun on erilaiset vaatimukset ja intressit kuin yliopistolla. Ja tietenkin myös eri firmoilla ja eri työnantajilla on hyvin erilaisia vaatimuksia ja painotuksia. On mahdotonta kouluttaa generalistialojen maistereita vain jotain tiettyä työnantajaa varten. Sitä paitsi työmarkkinat elävät niin voimakkaasti että jos nyt opetussuunnitelma tehtäisiin firmojen tämänhetkisten tarpeiden mukaan, kuka takaa sen että kyseisiä tehtäviä on enää tarjolla kuuden vuoden päästä kun nyt aloittavat opiskelijat valmistuvat. Siksi tämä koko keskustelu on enimmäkseen turha.
Opiskelijoita otetaan paljon siksi että valmistuminen tuottaa rahaa yliopistolle. On halpaa kouluttaa paljon massaluennoilla. Tutkimukseen tarvitaan paljon rahaa. Kukaan ei vain tohdi asettaa kyseenalaiseksi kuinka hyödyllistä tutkimusta generalistialoilla tehdään. Tarkkaa karsintaa kyllä tarvitaan tässä. Kauhean raskasta ja kallista koneistoa pidetään yllä vain siksi että joku haluaa tonkia ja käännellä jotain keksimällä keksittyä tutkimusaihetta. Ja edelleen yksilön kannalta aika kamalaa se yliopistojen touhu. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen nuoria parikymppusiä jotka sinne hakee. Elämästä ei vielä hirveästi tiedetä.
Miksi elämästä pitäisi tietää hirveästi 20-vuotiaana? Opinnot kestävät monta vuotta ja nuorista räkänokista kasvaa siinä ajassa jo ihan eri ihmisiä. Olen itse opiskelut näin vanhemmalla iällä ja huomasin kyllä, miten samat tyypit, joista aluksi ajattelin, ettei noista tule kyllä mitään, ei voi tulla, ovat nyt ihan nohevaa sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä.
Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni.
Tämä on varmasti järkevin strategia useimmille nykyisin. Voit onnitella itseäsi kaukonäköisyydestä.
Toisaalta on sitten kuitenkin niitäkin, joille se syyrialaisten kulttuurin tutkimus voi olla intohimo, kutsumus. Ei sellainen ihminen tyydy pelkkään harrastamiseen, ja alan julkaisuja ei voi tehdä, niitä ei yksinkertaisesti saa läpi, jos ei ole tutkijankoulutusta.
Viestintää nimenomaan tehdään, kun sivuaineena on jotain linjalla historia-valtio-oppi-sosiologia TAI nämä aineet ovat pääaineita ja viestintä sivuaineena. Kyllä, tiedän monia, jotka tekevät alan hommia tälläisella koulutuksella. Joillain ei ole viestinnän opintoja takana ollenkaan, mutta ei sitä tarvitsekaan olla, jos on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja luoda tarinoita.
Takuulla tiesit jo opintojesi eka vuonna kuinka toivoton ala työllistyä tuli valittua.
Vingu sitten täällä ja etsi joku syyllinen huonoon valintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.
Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.
Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!
Koulutuksesta putoamisessa on yleensä kysymys huonosta elämänhallinnasta ensisijaisesti. Sitä esiintyy ihan kaikissa kouluissa sen jälkeen kun nuorelta lakkaa oppivelvollisuus. Usko tai älä, jopa monilla peruskoulupudokkailla voisi olla ihan hyvä akateeminen kapasiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämän takia pidin välivuoden ja mietin erittäin tarkaan, että mitä haluan opiskella. Historia ja sosiaalipolitiikka valtsikassa kiinnostivat, mutta tajusin työllistymisen olevaan hankalaa. Päädyin kovasti parjutuksi tradenomiksi, koska yritysviestintä ja markkinointi tuntuivat muutenkin enemmän omalta jutulta kuin tutkijan työ tai mitä ikinä valtikasta valmistuneet tekevätkään.
Olen päässyt jo koulussa suunnittelemaan ja pyörittämään kampajoita sekä oppinut kaikenlaisia ohjelmia käyttämään. Vastaavaa tarvitaan yliopistoon, vaikka toki humanisteilla tai valtsikan opiskelijoilla vähän eri meno. Kaveri on kauppatieteiden kandi, joka aloittelee maisterinopintoja nyt ja on kovin huolissaan juuri siitä, että ei ole oppinut mitäään käytännön taitoja.
Toki itse aion lukea maisteriksi sitten kun on vähän enemmän työkokemusta, toki vaikeampaa tätä kautta kuin kauppiksessa, mutta omalla kohdallini parempi keino.
Juuri tätä pohdin ketjua lukiessani. Välivuoden tarkoitusta pitäisi korostaa enemmän lukioissa ja tuoda esiin sen hyötyjä, tuttavapiiristäni hyvin harva on viihtynytkään sillä alalla johon pääsi heti ensimmäisenä 19-vuotiaana abina ja monella oli suuruudenhulluja unelmia lääkiksestä, matematiikon ja psykologin tutkinnosta käsittämättä ollenkaan, mitä työ ja opiskelut pitävät sisällään. Lukiossa, ainakin omassani, suorastaan lytättiin ammattikorkeat ja kannustettiin ensisijaisesti yliopistoon vaikka monella ammattikorkealla on kytköksiä isoihin yrityksiin ja mahdollisuus kouluttaa käytännönläheisempiä ja ammattitaitoisempia asiantuntijoita siinä missä yliopistot keskittyvät nimenomaan tutkimustyöhön.
Itse pidin välivuoden ja päädyin melkein täysin päinvastaiselle alalle kuin mihin lukiossa tähtäsin, ja jälkikäteen ajateltuna näin onkin paljon parempi. Lukion jälkeinen välivuosi on nuorelle ensimmäinen aika elämässä, kun joutuu pärjäämään "omillaan" ilman että koulu aikatauluttaa kaiken vuodeksi eteenpäin ja tällainen kokemus kasvattaa ihmisenä huomattavasti ja antaa nuorelle aikaa miettiä omaa identiteettiään ilman koulun vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä.
Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni.
Tämä on varmasti järkevin strategia useimmille nykyisin. Voit onnitella itseäsi kaukonäköisyydestä.
Toisaalta on sitten kuitenkin niitäkin, joille se syyrialaisten kulttuurin tutkimus voi olla intohimo, kutsumus. Ei sellainen ihminen tyydy pelkkään harrastamiseen, ja alan julkaisuja ei voi tehdä, niitä ei yksinkertaisesti saa läpi, jos ei ole tutkijankoulutusta.
Viestintää nimenomaan tehdään, kun sivuaineena on jotain linjalla historia-valtio-oppi-sosiologia TAI nämä aineet ovat pääaineita ja viestintä sivuaineena. Kyllä, tiedän monia, jotka tekevät alan hommia tälläisella koulutuksella. Joillain ei ole viestinnän opintoja takana ollenkaan, mutta ei sitä tarvitsekaan olla, jos on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja luoda tarinoita.
En tiedä juurikaan viestinnän alan saati historioitsijan töistä, mutta mutta näin lehtiä lukevana maallikkona mietin useinkin, että onkohan joillakin toimittajaparoilla minkäänlaista humanistista tai luonnontieteellistäkään yleissivistystä tai tiedon haltuunottamisen osaamista. Viestijöille jois keille todellakin sopisi laaja humanistinen ja luonnontieteellinenkin yleissivistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epämies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Nimenomaan. Ihmisillä menee yhteiskunnallinen ja yksilökeskeinen taso aina sekaisin. Yksilö voi tietenkin nostaa omaa nokkimisjärjestystään siinä laumassa ja tulla työlliseksi. Isomman kuvan kannalta sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä Jos Annin sijasta Essi saikin työpaikan. Ja jos kuvitellaan hypoteesi missä kaikki valmistuneet reipastuisivat Essin tavoin, niin työllistyisivätkö he paremmin? Eivät työllistyisi, vaan kriteerit nousisivat uudelle tasolle sillä paikkoja olisi edelleen se sama määrä.
Julkisella sektorilla paikat eivät varmaankaan lisääntyisi, mutta miksei yksityinen puoli palkkaisi enemmän, jos työntekijöiden taso nousisi? Miltei jokaisen vähänkään isomman yrityksen tavoitehan on kuitenkin kasvaa. Kasvun pitäisi kuitenkin olla kannattavaa, joten heikommille työntekijöille ei oikein ole tarvetta.
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Yliopistot ottavat omalta kannaltaan parhaat opiskelijat eli ne jotka selviävät pääsykokeista parhaiten. Matkalla maisteriksi osa massasta vielä karsiutuu matkan varrella sillä valmistumisprosentti tuskin on 100 lähestulkoon millään alalla. Mutta kyse onkin siitä mitä työnantajat hakevat, heillä on kun on erilaiset vaatimukset ja intressit kuin yliopistolla. Ja tietenkin myös eri firmoilla ja eri työnantajilla on hyvin erilaisia vaatimuksia ja painotuksia. On mahdotonta kouluttaa generalistialojen maistereita vain jotain tiettyä työnantajaa varten. Sitä paitsi työmarkkinat elävät niin voimakkaasti että jos nyt opetussuunnitelma tehtäisiin firmojen tämänhetkisten tarpeiden mukaan, kuka takaa sen että kyseisiä tehtäviä on enää tarjolla kuuden vuoden päästä kun nyt aloittavat opiskelijat valmistuvat. Siksi tämä koko keskustelu on enimmäkseen turha.
Opiskelijoita otetaan paljon siksi että valmistuminen tuottaa rahaa yliopistolle. On halpaa kouluttaa paljon massaluennoilla. Tutkimukseen tarvitaan paljon rahaa. Kukaan ei vain tohdi asettaa kyseenalaiseksi kuinka hyödyllistä tutkimusta generalistialoilla tehdään. Tarkkaa karsintaa kyllä tarvitaan tässä. Kauhean raskasta ja kallista koneistoa pidetään yllä vain siksi että joku haluaa tonkia ja käännellä jotain keksimällä keksittyä tutkimusaihetta. Ja edelleen yksilön kannalta aika kamalaa se yliopistojen touhu. Ne ovat kuitenkin enimmäkseen nuoria parikymppusiä jotka sinne hakee. Elämästä ei vielä hirveästi tiedetä.
Miksi elämästä pitäisi tietää hirveästi 20-vuotiaana? Opinnot kestävät monta vuotta ja nuorista räkänokista kasvaa siinä ajassa jo ihan eri ihmisiä. Olen itse opiskelut näin vanhemmalla iällä ja huomasin kyllä, miten samat tyypit, joista aluksi ajattelin, ettei noista tule kyllä mitään, ei voi tulla, ovat nyt ihan nohevaa sakkia.
Varmasti ovatkin nohevaa sakkia. Siitä ei nyt ollutkaan kysymys. :))
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
No ei tulisi mieleenkään yrittää olla joku korkeatasoinen asiantuntija. Valmistuon amk:sta. Osaan ja ja tiedän ja tiedän mitä osaan ja tiedän. Työni on tärkeää ja olen ylpeä ammattitaidostani. Saan työssäni koko ajan oppia uutta ja kehittyä. Työni on erittäin mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Olen todella omalla alallani ja tyytyväinen koulutukseenu. Se nimittäin antoi hyvän pohjan ja selkänojan ammattitaidon kehittymiseen ja työelämään. Ei tarvinnut ns. valmistua tyhjän päälle, vaikka todellinen osaaminen ja tietotaito tuleekin vadta työelämässä kokemuksen myötä.
Mutta tämän keskustelun punainen lankahan oli maistereiden vaikeudet valmustumisen jälkeen ja koulutuksen huono taso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Viimeisestä lauseesta puuttuu lähdeviittaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen sektori hiipuu. Ei palkata maistereita.
Yksityisellä sektorilla työ on vain resurssi työnantajalle kuten vaikka materia. Jos on menekkiä, tarvitaan työtä ja materiaa.
Työntekijän tulee olla pätevä, jotta työllistyisi, siis työnantaja hakee priimaa.
Taitaa olla kuitenkin niin, että suurin osa työttömistä maistereista kuvitteli pääsevänsä julkiselle puolelle töihin, mutta toisin kävi.
Teidän täytyy harkita muita vaihtoehtoja, jotta työllistyisitte. Lisää koulutusta joltakin muulta alalta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Teoriassahan on niin, että pitäisi opiskella alaa, joka kiinnostaa, vaan kuinkas on käynyt.
Pitäisikö sittenkin haistella tuulia ja opiskella alaa, jossa luultavasti on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Vielä: Maisterin tutkinto on kuitenkin melko vaativa. Eikö maisteriksi valmistunut omaa taitoja/tietoja itsensä kehittämiseen houkuttelevammaksi työnantajan kannalta?
Eikö työhakemukseen voisi liittää omia ideoita, joilla myydä itseään sisään työpaikkaan?
Kaikki tiedot ja taidot peliin!
Mites nuo auttavat, kun samaa työpaikkaa hakee sata itseään myyvää maisteria? Heistä 99 ei saa paikkaa, vaikka tekisi mitä.
Tosiasiassa vain harva ihminen osaa myydä osaamistaan niin, että yritys hyötyisi siitä. Yliopistossa opetetaan kyllä teoriaa, mutta harvemmin sitä, miten väännät sen teorian yritykselle tai organisaatiolle hyödylliseen muotoon. Yliopistojen opetusohjelmat kaipaisivat kiireesti myös uudistamista tältä osin. Esimerkiksi jos haet töitä vaikkapa yksityisessä koulutusyrityksessä, joka elää organisaatioiden kouluttamisella. Sinun on mietittävä, miten hyödynnät omaa osaamistaan niin, että se voidaan paketoida valmennusohjelmiksi, joita yritys voi sitten myydä omille asiakkailleen. Tässä siis hyvin karrikoitu esimerkki. Pitää tietenkin tuotekehittelyssä ottaa huomioon asiakkaan tarpeet, uudet koulutusmetodit, markkinointi, myyntityö yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa tietysti keskitytään tutkijankoulutukseen, mutta aivan yhtä suuri rooli on sillä, että osaa SOVELTAA teoriaa myös käytäntöön ihan normaalissa työelämässä. Asiantuntijan työhönkin vaaditaan yhtä lailla pitkä työkokemus, jotta voi todella toimia asiantuntijana saati olla uskottava työssään. Moni asiantuntija aloittaa uransa kokeneempien asiantuntijoiden assistenttina.
Se, joka kuvittelee, ettei teorialla ole mitään tekemistä käytännön työn kanssa, erehtyy. Sopii tulla kokeilemaan työstämään akateemisia erikoisaloja vailla mitään teoriapohjaa ja syvällisempää käsitystä asioista. Kun tämän tyyppinen työ ei tule pelkällä työllä tutuksi. Lukemaan ja opiskelemaan joutuu jonkin verran läpi työuran, jotta pysyy ajan hermolla. Siitähän asiantuntijuudessa on kyse.
100% niin. Vain kunnon teoriapohja antaa valmiudet kehittyä korkeatasoiseksi asiantuntijaksi ja siihen ei amk-koulutus päde, sori käytännön ammattilaiset. Vaativaa kehittämistyötä tekevä asiantuntijatiimi on organisaation peruspilari ja pätevä johto ymmärtää antaa arvoa sille.
Viimeisestä lauseesta puuttuu lähdeviittaus!
* in my humble opinion:>
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yliopistot sitten ottavat sisälle heikkoa ainesta? Kalliiksi tulee jos vasta valmistumisen jälkeen käydään seulontavaihe. Ja sehän on kamalaa myös yksilön kannalta.
Olisikin järkevää siirtyä Ruotsin ja muiden maiden malliin, jossa kaikki halukkaat pääsevät sisään eka vuodeksi ja siitä eteenpäin jatko riippuu opintomenestyksestä. Löysä aines tippuisi pois, samoin ne jotka huomaavat vuoden kuluessa, ettei ollutkaan sitä mitä halusi. Ammattikorkeaan sama juttu. Ei sielläkään ole kaikki helmiä vaan paljon on heikkoa ainesta sielläkin tuhlaamasta resursseja.
Millähän alalla amk:ssa on heikkoa ainesta? Kaikissa tietämissäni koulutusohjelmissa pk-seudulla sisäänpäässeitä on vain muutama prosentti hakijoista.
Satun tuntemaan aika monta AMK-dropoutia (työni puolesta). On siellä paljon oppiaineita, joihin sisäänotto on runsas, koska iso osa lopettaa kesken puolen vuoden jälkeen. Vai väitätkö ihan tosissasi, että kaikki ammattikorkeaan päässeet valmistuvat alaltaan? Olisipa jo kansainvälisen hehkutuksen paikka, jos Suomen kaikkien ammattikorkeiden valmistumisprosentti olisi satanen. Sellainen tehotuotantohan kannattaisi lanseerata jo globaalisti!
Ihan totta, moni tulee "välivuottakin" viettämään AMK:hon. Esimerkiksi moni kauppikseen hakija tekee jonkun verran tradenomiopintoja ja hakee sitten taas seuraavana keväänä uudestaan.
Ihan ok keino sinänsä? Jotkut pääsykoekirjoista ovat kurssikirjoina ja ei missään nimessä edes alussa ole pakko mennä sen suunnitellun kurssijärjestyksen/lukkarin mukaan, vaan sieltä voi valita ihan mitä vaan kursseja, joilla ei vaadita, että on ensin käynyt jonkun tietyn kurssin.
Mutta tietty sitten käyttää niitä tukikuukausia vähän "turhaan".
Eiköhän ensikertalaisuuskiintiöt lopeta nuo vuoden mittaiset, pääsykokeiden väliset roikkumiset sekunda-paikoissa.
Olisi kyllä hyvä jos edes lukion opinto-ohjaaja kertoisi että humanistinen koulutus sopii jos on joko valmis tekemään aivan muita kuin oman alan hommia leivänsyrjässä pysyäkseen tai jos on rikkaat vanhemmat jotka ovat valmiita kustantamaan lapsensa elämän. Muitten tulisi sitten suuntautua joko kaupalliselle tai tekniselle alalle tekemään töitä joista maksetaan palkkaa.
Maisteritasoinen tutkinto ei kyllä ihmisestä kerro muuta kuin että henkilö pystyy keskittymään ja viemään useamman vuoden projektin loppuun. On sekin tietysti jotain, mutta ei pelkästään koulussa opiskellut paperimaisteri ole kyllä valmis oikein mihinkään hommiin sellaisenaan. Ainakin itse palkkaavana esimiehenä odottaisin kokemusta työnteosta opintojen ohella; teknisellä alalla se ainakin on ihan itsestäänselvyys.
Valmistuin itse filosofian maisteriksi viime kesänä. Parin kuukauden työnhaun jälkeen työllistyin Isoon-Britanniaan yhteen alansa suurimmista ja tunnetuimmista toimijoista. Opiskelin pääaineenani englantia, lähinnä englaninkielistä kirjallisuutta.
On kiinnostavaa, miten Suomen ja Britannian työmarkkinat eroavat toisistaan. Britanniassa suurin osa opiskelee vain kandin tutkinnon, ja suurinta osaa tutkinnoista pidetään generalistisina, joista voi suuntauta lähes mille tahansa alalle. Esimerkiksi historiaa ospikellut voi päätyä teknologiajohtajaksi, tai kirjallisuutta opiskellut finanssialalle. Yliopistotutkinnon merkitys on lähinnä siinä, että se osoittaa valmistuneen olevan kehityskelpoinen, älyllisiin tehtäviin kykenevä yksilö, joista yritys kouluttaa tarvitsemaansa työvoimaa. Monessa suuremmassa yrityksessä on graduate scheme -ohjelmia, jotka kestävät vuodesta pariin ja joissa tehdään työtä samalla kuin työnantaja kouluttaa työntekijää. Niissä yrityksissä, joissa näitä ei ole, on entry level job -työpaikkoja, joihin päästään vähemmällä osaamisella.
Suurin osa näistä brittiyliopistoista valmistuneista opiskelee tosiaan vain sen kolme vuotta, moni ei hanki mitään käytännön työkokemusta ennen valmistumista tai tee edes kesätöitä. Heihin verrattuna suomalainen työnantaja on todella hemmoteltu: tarjolla on maisterin tutkinnon suorittaneita, todella kielitaitoisia ja työkokemusta omaavia ihmisiä.
Minusta se, että samaa työtä tehdään hyvin erilaisilla koulitustaustoilla, on suuri rikkaus. Suomessa ollaan tutkintojen suhteen mielestäni aivan liian fakkiutuneita.
Ai niin: jos kielitaitoa vain riittää, suosittelen lämpimästi humanisteja hakemaan töihin Britanniaan. Täällä teidän osaamistanne ei väheksytä.
Monilla kyllä kuuluu viesteistä läpi halveksuva tai naljaileva asenne tradenomeja kohtaan - ihmettelen kyllä, miksi. Itse olen tradenomi ja olen tyytyväinen että siksi itseni luin. Lähdin pakolliseen työharjoitteluun ulkomaille ja jäin sille tielleni. Minulla on mukava ja ihan hyväpalkkainen työ maassa, jossa taloudessa pyyhkii hyvin. Suomeen en ole kaivannut.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin itse filosofian maisteriksi viime kesänä. Parin kuukauden työnhaun jälkeen työllistyin Isoon-Britanniaan yhteen alansa suurimmista ja tunnetuimmista toimijoista. Opiskelin pääaineenani englantia, lähinnä englaninkielistä kirjallisuutta.
On kiinnostavaa, miten Suomen ja Britannian työmarkkinat eroavat toisistaan. Britanniassa suurin osa opiskelee vain kandin tutkinnon, ja suurinta osaa tutkinnoista pidetään generalistisina, joista voi suuntauta lähes mille tahansa alalle. Esimerkiksi historiaa ospikellut voi päätyä teknologiajohtajaksi, tai kirjallisuutta opiskellut finanssialalle. Yliopistotutkinnon merkitys on lähinnä siinä, että se osoittaa valmistuneen olevan kehityskelpoinen, älyllisiin tehtäviin kykenevä yksilö, joista yritys kouluttaa tarvitsemaansa työvoimaa. Monessa suuremmassa yrityksessä on graduate scheme -ohjelmia, jotka kestävät vuodesta pariin ja joissa tehdään työtä samalla kuin työnantaja kouluttaa työntekijää. Niissä yrityksissä, joissa näitä ei ole, on entry level job -työpaikkoja, joihin päästään vähemmällä osaamisella.
Suurin osa näistä brittiyliopistoista valmistuneista opiskelee tosiaan vain sen kolme vuotta, moni ei hanki mitään käytännön työkokemusta ennen valmistumista tai tee edes kesätöitä. Heihin verrattuna suomalainen työnantaja on todella hemmoteltu: tarjolla on maisterin tutkinnon suorittaneita, todella kielitaitoisia ja työkokemusta omaavia ihmisiä.
Minusta se, että samaa työtä tehdään hyvin erilaisilla koulitustaustoilla, on suuri rikkaus. Suomessa ollaan tutkintojen suhteen mielestäni aivan liian fakkiutuneita.
Ai niin: jos kielitaitoa vain riittää, suosittelen lämpimästi humanisteja hakemaan töihin Britanniaan. Täällä teidän osaamistanne ei väheksytä.
Juuri näin! Olen itse opiskellut Englannissa ja siellä valtaosa tosiaan opiskelee vain alemman korkeakoulututkinnon. Kirjallisuutta opiskellut voi hakeutua rahoitusalalle, ja työpaikka sitten kouluttaa. Ei vaadita työkokemusta (osa kävi ekstraamassa jossain Boots'issa tai pubissa), arvosanoilla toki on merkitystä oikein hyviin työpaikkoihin.
Suomalainen järjestelmä on jotenkin sairas. Voit hakea töitä vain siltä alalta, johon olet täsmäkouluttautunut. Ensimmäiseenkin työpaikkaan pitäisi olla vuosien kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi humanisti, jolla oli samanlainen tilanne, miinus etten päässyt edes paperia pyörittelemään. Olin opiskellut historiaa ns asiantuntijalinjalla, opettamaan en ilman pedagogisia opintoja päässyt, museoala ei kiinnosta laisinkaan (ja sinne on valtava tunku), arkistotkaan eivät houkuta, tutkijanhommat ovat silkkaa apuraharumbaa. Yritin päästä viestinnän hommiin, mutta sielläkin aina meni joku viestintää lukenut tai markkinointiin erikoistunut ekonomi ohi. Oman alan kokemusta ei ollut, sillä en ollut saanut harjoittelupaikkaa yli vuoden hakemusten lähettelystä huolimatta. Vähemmästäkin masentuu.
"Nöyrryin" ja vaihdoin alaa, hain ja pääsin kauppakorkeakouluun. Harmittaa, että istuin sen FM-tutkinnon periaatteessa turhaan ja nyt olen taas koulunpenkillä. Nyt pelottaa vain se, että olen työnantajien silmissä ylikoulutettu. Enpä haluaisi, että kukaan muu joutuisi kaksi maisteria suorittamaan, kyllä pitäisi vähemmälläkin tutkintomäärällä töitä löytyä...
Pakko kysyä että jos olet historiaa opiskellut ilman opettajantutkintoa ja museoala, arkistot tai tutkijanhommat ei kiinnosta, niin mitä ihmettä olit suunnitellut tekeväsi työksesi? Ei historian papereilla nyt viestintään mennä, se on ihan selvä.
Tämä on kyllä karu arki lähes jokaiselle humanistiselta (ja joskus tieteelliseltäkin) linjalta valmistuneelle. Kovalla tohinalla mennään yliopistoon lukemaan lempiainettaan ja kuvitellaan että tulevaisuudessakin joku maksaa vakituista liksaa siitä että kirjoittaa esseitä syyrialaisten kulttuurista. Tutkinnon oltua paketissa ollaankin paniikissa kun ei löydy töitä sitten millään. Loppuelämä pätkätöissä ja uudelleenkouluttaminen on melko suuri maksu siitä, että saat viettää 4 vuotta yliopistossa lukemassa lempiaineita. Jouduin itsekin aikoinani luopumaan suuresta intohimostani ja valitsemaan alan joka työllisti paremmin, ja näinhän siinä kävi. Nyt olen ihan tyytyväinen, että pidin tuon toisen vaihtoehdon vain harrastuksena enkä tee sitä työkseni.
Tämä on varmasti järkevin strategia useimmille nykyisin. Voit onnitella itseäsi kaukonäköisyydestä.
Toisaalta on sitten kuitenkin niitäkin, joille se syyrialaisten kulttuurin tutkimus voi olla intohimo, kutsumus. Ei sellainen ihminen tyydy pelkkään harrastamiseen, ja alan julkaisuja ei voi tehdä, niitä ei yksinkertaisesti saa läpi, jos ei ole tutkijankoulutusta.
Viestintää nimenomaan tehdään, kun sivuaineena on jotain linjalla historia-valtio-oppi-sosiologia TAI nämä aineet ovat pääaineita ja viestintä sivuaineena. Kyllä, tiedän monia, jotka tekevät alan hommia tälläisella koulutuksella. Joillain ei ole viestinnän opintoja takana ollenkaan, mutta ei sitä tarvitsekaan olla, jos on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja luoda tarinoita.
En tiedä juurikaan viestinnän alan saati historioitsijan töistä, mutta mutta näin lehtiä lukevana maallikkona mietin useinkin, että onkohan joillakin toimittajaparoilla minkäänlaista humanistista tai luonnontieteellistäkään yleissivistystä tai tiedon haltuunottamisen osaamista. Viestijöille jois keille todellakin sopisi laaja humanistinen ja luonnontieteellinenkin yleissivistys.
Todellakin! Hiljattain Aamulehdessä lehden kokenut toimittaja kertoi juttunsa syyrialaispakolaisten puhuvan syyrian kieltä.
Alue: Aihe vapaa
Ihan totta, moni tulee "välivuottakin" viettämään AMK:hon. Esimerkiksi moni kauppikseen hakija tekee jonkun verran tradenomiopintoja ja hakee sitten taas seuraavana keväänä uudestaan.
Ihan ok keino sinänsä? Jotkut pääsykoekirjoista ovat kurssikirjoina ja ei missään nimessä edes alussa ole pakko mennä sen suunnitellun kurssijärjestyksen/lukkarin mukaan, vaan sieltä voi valita ihan mitä vaan kursseja, joilla ei vaadita, että on ensin käynyt jonkun tietyn kurssin.
Mutta tietty sitten käyttää niitä tukikuukausia vähän "turhaan".