Lue keskustelun säännöt.
Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus
20.02.2016 |
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Kommentit (273)
Monilla niin nuorilla kuin vanhemmillakin maistereilla (olen itsekin) on ihmeellisiä harhakuvia työelämästä. Itse otin jo ennen valmistumistani vastaan kaikki loma- ja kesätyöt, jotka vain irti sain. Osa niistä oli minimipalkalla. Minulle oli tärkeintä, että sain lyhyenkin työsuhteeni lopussa työtodistuksen yrityksestä, ei edes palkka ollut tärkeä. Söin tarvittaessa kaurapuuroa ja näkkileipää.
Pitkän urani aikana olen tuhansina aamuina mennyt töihin hammasta purren, koska työ ei ollutkaan sitä, mitä haaveissani kuvittelin - mutta työ on ollut työtä ja sain siitä palkkaa. Samalla kehittyi se kovin, kovin tärkeä kyky: sietokyky. Monella tuntuu se olevan hakusessa.
Toki työuraani mahtuu myös hienoja matkoja, upeita onnistumisia, illallisia ja muita etuja, mutta uskokaa, että ei työ ole monellekaan joku haaveiden täyttymys, eikä työpaikan ensisijainen tehtävä tule edes olla sitä. Esim. yksityisten ja nykyisin myös julkistenkin organisaatioiden tehtävä on tuottaa voittoa. Ja ihmisen työpanosta katsotaan sitä vasten: miten sinun osaamisesi ja panoksesi tuottaa tätä tulosta?
Kuitenkin usein voi itse pikkuhiljaa muuttaa omaa työn sisältöään ja erityisesti asennettaan työtä kohtaan, eikä kaikkeen tarvitse pyytää edes johdon suostumusta. Tärkeintä on, että oma työ on linjassa yrityksen tavoitteiden kanssa. Itse olen kerran nimittänyt itsesi päälliköksi ihan vain alkamalla ensin kutsua itseäni leikkimielisesti sillä nimikkeellä. Ei mennyt kauankaan, kun nimike vakiintui. Kun on saanut jalkansa sisään yritykseen, voi alkaa mitata omaa tulostaan ja tarvittaessa keskustella lisäpalkasta. Sanonta kuuluu: jos on valmis joskus tekemään enemmän kuin on sovittu, saa myös joskus enemmän kuin on sovittu. Osoita, mikä on ollut oma arvosi yritykselle, ja perustele tämä vaikka rahallisesti palkkaneuvotteluissa. Oppiarvo sellaisenaan ei tätä arvoa tuota. Siinä harhassa ei kannata elää.
Aktiivinen, aloitteellinen, ahkera, vaan ei tyhmänahkera, yhteistyökykyinen, kuunteleva ja asioita perusteleva, mutta myös pettymyksiä sietävä, siinäpä hyviä ominaisuuksia työnhakijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
greedda kirjoitti:
Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.
Minäkin olen alkanut ihmetellä tutkintoja. Suomessa ei arvosteta niitä eväitä, joita useimmat yliopistokoulutukset tarjoavat. Joten pitäisi kouluttaa täsmällisemmin työelämää ja ammattia varten.
Vierailija kirjoitti:
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Tradenomit koulutetaan pyörittämään kononaisuuksia keskiportaaseen ja kuraisiin esimieshommiin. Ne ei kyllä toimistosihteereiksi sovellu.
Koita jaksaa. Verkostoidu. Yritä löytää harjoittelupaikka. Suomessa on aika harvassa korkeakoulutuksen arvostus.
Ap:n viesti olisi voinut olla itseni kirjoittama! Haaveilen itse ihmisläheisemmästä työstä ja mietin voisiko vapaaehtoistyön kautta (esim. maahanmuuttajien parissa) saada jalkaa oven väliin tällaiseen työhön vai onko esim. sosionomin opinnot välttämättömät...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ssssiiiili kirjoitti:
Sitten ajattelin että on minusta parempaankin ja opiskelin uuden, ihan oikean ammatin.
Mutta et tietenkään voinut sanoa, mikä tämä oikea ammatti on. Pelkäätkö niin, että muut vievät sinulta työn?
Haavekuvat ja todellisuus kirjoitti:
Monilla niin nuorilla kuin vanhemmillakin maistereilla (olen itsekin) on ihmeellisiä harhakuvia työelämästä. Itse otin jo ennen valmistumistani vastaan kaikki loma- ja kesätyöt, jotka vain irti sain. Osa niistä oli minimipalkalla. Minulle oli tärkeintä, että sain lyhyenkin työsuhteeni lopussa työtodistuksen yrityksestä, ei edes palkka ollut tärkeä. Söin tarvittaessa kaurapuuroa ja näkkileipää.
Pitkän urani aikana olen tuhansina aamuina mennyt töihin hammasta purren, koska työ ei ollutkaan sitä, mitä haaveissani kuvittelin - mutta työ on ollut työtä ja sain siitä palkkaa. Samalla kehittyi se kovin, kovin tärkeä kyky: sietokyky. Monella tuntuu se olevan hakusessa.
Toki työuraani mahtuu myös hienoja matkoja, upeita onnistumisia, illallisia ja muita etuja, mutta uskokaa, että ei työ ole monellekaan joku haaveiden täyttymys, eikä työpaikan ensisijainen tehtävä tule edes olla sitä. Esim. yksityisten ja nykyisin myös julkistenkin organisaatioiden tehtävä on tuottaa voittoa. Ja ihmisen työpanosta katsotaan sitä vasten: miten sinun osaamisesi ja panoksesi tuottaa tätä tulosta?
Kuitenkin usein voi itse pikkuhiljaa muuttaa omaa työn sisältöään ja erityisesti asennettaan työtä kohtaan, eikä kaikkeen tarvitse pyytää edes johdon suostumusta. Tärkeintä on, että oma työ on linjassa yrityksen tavoitteiden kanssa. Itse olen kerran nimittänyt itsesi päälliköksi ihan vain alkamalla ensin kutsua itseäni leikkimielisesti sillä nimikkeellä. Ei mennyt kauankaan, kun nimike vakiintui. Kun on saanut jalkansa sisään yritykseen, voi alkaa mitata omaa tulostaan ja tarvittaessa keskustella lisäpalkasta. Sanonta kuuluu: jos on valmis joskus tekemään enemmän kuin on sovittu, saa myös joskus enemmän kuin on sovittu. Osoita, mikä on ollut oma arvosi yritykselle, ja perustele tämä vaikka rahallisesti palkkaneuvotteluissa. Oppiarvo sellaisenaan ei tätä arvoa tuota. Siinä harhassa ei kannata elää.
Aktiivinen, aloitteellinen, ahkera, vaan ei tyhmänahkera, yhteistyökykyinen, kuunteleva ja asioita perusteleva, mutta myös pettymyksiä sietävä, siinäpä hyviä ominaisuuksia työnhakijalle.
Niin. Tässähän se ongelma usein onkin, kun yliopistokoulutus ei anna mitään sellaista, mitä työelämä vaatii. Uran luominen pitää repiä omasta selkämahadta ja se voi ollavtodella rankka ja pitkä tie. Moni ei jaksa eikä onnistu. Miksei tätä kerrota jo yliopistojen valintaoppaissa? Miksei sinne valita vain henkilöitä, joilla on jo olemassa valmiudet tähön suureen tausteluun. Yliopstossa luet sitten 5 vuotta pölyisiä kirjoja erilaisista teorioista. Sitten sun pitää osata markkinoida, luoda verkostoja, neuvotella sopimikdista, budjetoida, tehdä adiakastyötä, laatia projektisuunnitelmia ja hankehakemuksia, vetää kokouksia jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa. Verkostoidu. Yritä löytää harjoittelupaikka. Suomessa on aika harvassa korkeakoulutuksen arvostus.
Olen tehnyt jo kaksi harjoittelua.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alani on sen verran pieni etten viitsi sitä kertoa. -Ap
Sitten on vaikea neuvoa. Jos alasi tosiaan on noin pieni, ettei sitä voi edes kertoa tai muuten tunnistetaan, niin vaihtaisin alaa.
Amatöörin neuvoista taitaisikin olla tosi paljon hyötyä :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
greedda kirjoitti:
Mielestäni tiettyjen alojen yliopistokoulutusta pitäisi supistaa rajusti. Älytöntä kouluttaa kalliilla suuret määrät yleispäteviiä maistereita. Sellaisia asiantuntijahommia, johon monet humaniatiset yliopistotutkinnot antavat valmiuksia, niitä on valitettavasti vain vähän tarjolla. Suurin osa joutuu kantapään kautta opettelemasn aellaisia töitä, mihin olisi käytännönläheisemmällä koulutuksella saanut jo opiskeluaikana paljon paremmat valmiudet.
Minäkin olen alkanut ihmetellä tutkintoja. Suomessa ei arvosteta niitä eväitä, joita useimmat yliopistokoulutukset tarjoavat. Joten pitäisi kouluttaa täsmällisemmin työelämää ja ammattia varten.
Suoraan koulunpenkiltä ei tulla asiantuntijoiksi. Ja FMn tutkinnolla ei olla heti jonkun alan asiantuntijoita. Työpaikoilla ei ole nykyisin mitään ylimääräisiä henkilöitä opettelemassa työntekoa. Tradenomin opiskeluun kuuluu pakollinen työharjoittelu, jolloin mennään työpaikalle vaikka ilmaiseksi. Tuo työharjoittelupaikka avaa ovia hyville työpaikoille.
Vierailija kirjoitti:
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koita jaksaa. Verkostoidu. Yritä löytää harjoittelupaikka. Suomessa on aika harvassa korkeakoulutuksen arvostus.
Olen tehnyt jo kaksi harjoittelua.
-Ap
Taisit olla aika kehnonlainen, jos niistä ei poikinut mitään?
Harjoittelupaikat on täyttä riistoa. Valmistuneet ja osaavat maisterit saavat korkeintaan about tonnin kuussa ja näitä paikkoja hakee kymmenet ellei sadat epätoivoiset maisterit, koska töitä vaan ei ole! Harjoittelut pitäisi oikeasti olla opiskelijoille, ei valmistuneille.
Tiedän maistereita, jotka ovat tehneet jopa viisi tai kuusi harjoittelua. Ei hyvää päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haavekuvat ja todellisuus kirjoitti:
Aktiivinen, aloitteellinen, ahkera, vaan ei tyhmänahkera, yhteistyökykyinen, kuunteleva ja asioita perusteleva, mutta myös pettymyksiä sietävä, siinäpä hyviä ominaisuuksia työnhakijalle.
Juuri erityisesti pettymysten sietoa tarvitaan! Tyhmänahkera kai on sellainen, tai siis tällainen kuin minä, joka ei ole osannut kieltäytyä tarjotusta työstä silloin, kun siihen olisi ollut aihetta eikä oikeasti siinä osannut juuri mitään.
Oppiarvo ei todella tuota yhtään mitään, mutta moneen virkaan se on asetukseen kirjoitettu kelpoisuusvaatimus. Ilman sitä ei saa kuin määräaikaisia ja sijaisuuksia. Esimerkiksi nyt on sosiaalityöntekijöinä toimivien sosionomien paikat katkolla - miksi he eivät ole menneet opiskelemaan sosiaalityötä? Jos kyvyt eivät ole riittäneet tutkinto-opiskelijaksi, avoimessa olisi voinut suorittaa ainakin perus- ja aineopinnot.
Sitä minä ihmettelen, miten yhteiskunnalla on tähän varaa. Minun koulutukseeni on mennyt ainakin markoissa laskettuna vähintään miljoona, markka-aikaan kun suuren osan opinnoistani suoritin. Sitten koulutustani on hyödynnetty varsin vähän, vaikka ihan turhaa se ei sentään ole ollut.
Tuo "ala on niin pieni jaada jaada" on aika hyvä provon tunniste. Edes pienimmillä aloilla alan nimeämisestä vauva ap-palstalla ei olisi mitään todellista haittaa. Sieltä kuitenkin aina valmistuu useampi joka vuosi.
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!
Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.
Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?
Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.
mikä työnimike on teillä maistereilla mikä olisi se ihanne? Itse sanon että kuten 22 että sisään firmaan ihan millä nimikkeellä vaan ja siitä sitten ottamaan halutut vastuut-sen jälkeen seuraa nimikket ja palkat. Itse olen siis ihan vaan tradenomi, enkä tiedä mitä he hum/fil ihmiset haluatte tehdä mutta itse olen mennyt assariksi, työpaikkalla on sitten todella helppoa haalia työnkuvan ulkopuoliset vastuut ja saada haluamansa palkka ( itseäni ei tittelit kiinnosta, vaan haastellisuus , mielekkyyys ja palkka )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.
Niin, miksi sitten FM:n koulutus tuntuu siihen olevan tarpeen, kun niin moni joutuu tuollaista p*askatyötä tekevän!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
oonabvc kirjoitti:
Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.
No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!
Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.
Toimistosihteeri on katoava ammatti, mutta kyllä, 10 vuotta sitten toimiessani toimistosihteerinä eräässä virastossa, varasin matkoja, järjestin kokouksia, esitarkistin laskuja ja matkalaskuja, puhtaaksikirjoitin dokumentteja, pidin pöytäkirjaa joissakin hallinnollisissa kokouksissa ja sen sellaista.
Täällä yksi humanisti, joka ei muuta saanutkaan kuin ko. paikkoja. Ymmärrän todella hyvin kirjoittajaa. Mieluummin kehitän oman alani asiantuntemusta vaikka vapaaehtoistöiden kautta kuin istun 8 h päivässä käyttämässä aikaani ja energiaani työhön, joka ei nappaa pätkääkään ja annan sen sellaiselle, jota se kiinnsotaa ja ansaitsee sen.