Maisteriksi valmistunut ja työelämän ankeus

Toki on joitakin hyviä organisaatioita, joissa aloittavaa työntekijää ohjataan ja mentoroidaan alusta lähtien työssä alkuun. Tästä hyötyvät molemmat. Mutta yleisempää on se, että aloittelija jätetään oman onnensa nojaan ja oppimaan erehdyksen kautta, mikä vie tarpeettomasti voimia ja motivaatiota työntekijältä.

Organisaatioiden tulisi kehittää esimiestyötään, jotta turhilta harha-askeleilta  vältyttäisiin. Erityisesti temperamentiltaan ujot voivat aluksi jäädä syyttä suotta muiden jalkoihin.

Haavekuvat ja todellisuus kirjoitti:

Monilla niin nuorilla  kuin vanhemmillakin maistereilla  (olen itsekin) on ihmeellisiä harhakuvia työelämästä. Itse otin jo ennen valmistumistani   vastaan kaikki loma- ja kesätyöt, jotka vain irti sain. Osa niistä oli minimipalkalla. Minulle oli tärkeintä, että sain lyhyenkin työsuhteeni lopussa työtodistuksen   yrityksestä, ei edes palkka ollut tärkeä. Söin tarvittaessa kaurapuuroa ja näkkileipää.

Pitkän urani aikana olen tuhansina aamuina mennyt töihin hammasta purren, koska työ ei ollutkaan sitä, mitä haaveissani kuvittelin - mutta työ on ollut työtä ja sain siitä palkkaa. Samalla kehittyi se kovin, kovin tärkeä kyky: sietokyky. Monella tuntuu se olevan hakusessa.

Toki työuraani   mahtuu myös hienoja matkoja, upeita onnistumisia,  illallisia ja muita  etuja, mutta uskokaa, että  ei työ ole monellekaan joku haaveiden täyttymys, eikä työpaikan ensisijainen tehtävä tule edes olla sitä. Esim. yksityisten ja nykyisin myös julkistenkin organisaatioiden tehtävä on tuottaa voittoa. Ja ihmisen työpanosta katsotaan sitä vasten: miten sinun osaamisesi ja panoksesi  tuottaa tätä tulosta?

 Kuitenkin  usein  voi itse pikkuhiljaa muuttaa omaa työn sisältöään  ja erityisesti asennettaan työtä kohtaan, eikä kaikkeen tarvitse pyytää edes johdon suostumusta. Tärkeintä on, että oma työ on linjassa yrityksen tavoitteiden kanssa. Itse olen kerran nimittänyt itsesi päälliköksi ihan vain alkamalla ensin kutsua itseäni  leikkimielisesti   sillä nimikkeellä. Ei mennyt kauankaan, kun nimike vakiintui. Kun on saanut jalkansa sisään yritykseen, voi alkaa mitata omaa tulostaan ja tarvittaessa keskustella lisäpalkasta.  Sanonta kuuluu: jos on valmis joskus tekemään enemmän kuin on sovittu, saa myös joskus enemmän kuin on sovittu. Osoita, mikä on ollut oma arvosi yritykselle, ja perustele  tämä   vaikka rahallisesti palkkaneuvotteluissa.  Oppiarvo  sellaisenaan ei tätä arvoa tuota. Siinä harhassa ei kannata elää.

Aktiivinen, aloitteellinen, ahkera, vaan ei tyhmänahkera, yhteistyökykyinen, kuunteleva ja asioita perusteleva, mutta myös pettymyksiä sietävä, siinäpä hyviä ominaisuuksia työnhakijalle.

Ja ne vastavalmistuneet eivät muka ole valmiita tähän? Sinulla on ollut tuuria, pääsitkö töihin joskus nousukauden vuosina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oonabvc kirjoitti:

Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.

No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!

Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.   

Toimistosihteeri on katoava ammatti, mutta kyllä, 10 vuotta sitten toimiessani toimistosihteerinä eräässä virastossa, varasin matkoja, järjestin kokouksia, esitarkistin laskuja ja matkalaskuja, puhtaaksikirjoitin dokumentteja, pidin pöytäkirjaa joissakin hallinnollisissa kokouksissa ja sen sellaista.

Näinkin vaativa toimenkuva tuntuu nykyään olevan johdon assistentti, johon vaaditaan HSO/trade/KTM, sekä vähintään 5 vuoden kokemus vastaavasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oonabvc kirjoitti:

Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.

No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!

Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.   

Niin, miksi sitten FM:n koulutus tuntuu siihen olevan tarpeen, kun niin moni joutuu tuollaista p*askatyötä tekevän!?

Fm koulutus myönnetään enemmän sellaiseksi paperin lukemiseksi ja tekstin tuottamiseksi, kuin kaupallinen koulutus. Kenties juuri tuo soveltuvuus "saman toistoon". Kaupallinen koulutus vetää puoleensa innovatiivisia tyyppejä, jotka osaavat ajatella laatikon ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

mikä työnimike on teillä maistereilla mikä olisi se ihanne? Itse sanon että kuten 22 että sisään firmaan ihan millä nimikkeellä vaan ja siitä sitten ottamaan halutut vastuut-sen jälkeen seuraa nimikket ja palkat. Itse olen siis ihan vaan tradenomi, enkä tiedä mitä he hum/fil ihmiset haluatte tehdä mutta itse olen mennyt assariksi, työpaikkalla on sitten todella helppoa haalia työnkuvan ulkopuoliset vastuut ja saada haluamansa palkka ( itseäni ei tittelit kiinnosta, vaan haastellisuus , mielekkyyys ja palkka )

"Firman"? :D Ei humanistit mene töihin firmoihin vaan järjestöihin tai kaupungille. T: Humanisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Minä pääsin oman alan hommiin, vähän niinkuin ihmeen kautta. Työnsin hakemusta joka paikkaan ja väittelin avoimia hakuja, pommitin sähköposteilla ym. paikkoihin joihin ei rekry ole käynnissä ja sillä tavalla sitten tärppäsi. Vähän aikaa työ jaksoi inspiroida, sitten valkeni totuus, ei tämä ole lainkaan alaani. Työ on pakkopullaa hampaat irvessä ja palkka ei todellakaan ole sitä mitä pitäisi. Kunnon palkalla saattaisi jopa kestääkin.

Jatkan kun on pakko kuitenkin jollain elää ja lainat maksaa. Opiskelu uudelle alalle ei oikein tässä elämäntilanteessa onnistu kun on pieni lapsikin. Voisin kyllä tehdä suosiolla muunkin alan duuneja jos sopiva sattuisi löytymään.

Ja ennen opiskelua käytin siis pari vuotta pyrkimisen ja maksoin itseni kipeäksi valmennuskurssista (hankala päästä sisään tähän koulutukseen), tietenkin 5 vuotta opiskelua siihen päälle. Joskus tulee huti.

Opettajaksi on myös turha kouluttautua nykyään. Heitäkin on liikaa ja yhteen paikkaan satoja hakijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä työnimike on teillä maistereilla mikä olisi se ihanne? Itse sanon että kuten 22 että sisään firmaan ihan millä nimikkeellä vaan ja siitä sitten ottamaan halutut vastuut-sen jälkeen seuraa nimikket ja palkat. Itse olen siis ihan vaan tradenomi, enkä tiedä mitä he hum/fil ihmiset haluatte tehdä mutta itse olen mennyt assariksi, työpaikkalla on sitten todella helppoa haalia työnkuvan ulkopuoliset vastuut ja saada haluamansa palkka ( itseäni ei tittelit kiinnosta, vaan haastellisuus , mielekkyyys ja palkka )

"Firman"? :D Ei humanistit mene töihin firmoihin vaan järjestöihin tai kaupungille. T: Humanisti

ai, no ilmankos en tajunnut mitä tekevät t: voittoa omistajasijoittajien pääomalle tuottava 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Opettajaksi on myös turha kouluttautua nykyään. Heitäkin on liikaa ja yhteen paikkaan satoja hakijoita.

no tämä ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan pk-seudulla jossa ei tarvitse edes olla valmistunut kun voi valita paikkansa, ja erityisluokka opeksi pääsee aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

en ole kirjoitaja mutta vieläkö jossain nuka keitetään kahvit itse, eiköhän ne tule ulkoistettuna, nykyään kokoukset menee skypellä tms virtuaalisena, ja asiakkaille tarjotaan palvelun tarjoajan tuomat eväät. Laskun tarkastukset on ulkoistettu, eikäi niitä enää kukaan suomessa teetä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oonabvc kirjoitti:

Sihteereistä on muutenkin ylitarjontaa ja kyllä sekin vaatii ammattitaitoa. Ei kuka vaan voi hypätä mihin tahansa toimustosihteerin työhön.

No nimenomaan - sitähän ap ihmeteli (ja täällä toinen kohtalontoveri), että minkä ihmeen takia hänen kaltaisiaan humanisteja halutaan tällaisiin hommiin. Ja pakko sanoa itse, että jos olisin halunnut toimistosihteeriksi olisin lukenut vaikkapa juuri tradenomiksi, en oman alani tutkintoa!

Olen suuressa kansainvälisessä yrityksessä töissä ja ihmetyttää kovasti, mikä tämä myyttinen toimistosihteeri oikein on. En ole moiseen törmännyt työurani aikana. Jos kyse on jostakin matkavarausten tekemisestä ja matkalaskujen esikäsittelystä (?) en oikein usko että tradenominkaan koulutus on ihan tarpeen.   

Toimistosihteeri on katoava ammatti, mutta kyllä, 10 vuotta sitten toimiessani toimistosihteerinä eräässä virastossa, varasin matkoja, järjestin kokouksia, esitarkistin laskuja ja matkalaskuja, puhtaaksikirjoitin dokumentteja, pidin pöytäkirjaa joissakin hallinnollisissa kokouksissa ja sen sellaista.

Näinkin vaativa toimenkuva tuntuu nykyään olevan johdon assistentti, johon vaaditaan HSO/trade/KTM, sekä vähintään 5 vuoden kokemus vastaavasta. 

tätä minä ktm:nä olen ihmetellyt. assitenttitöihin, jossa saa varata matkoja ja hotelleja vaaditaan 5 vuoden kokemus vastaavista töistä ja ktm tai vastaava korkeakoulutkinto. ei helvetti. suomi ylikouluttaa kun perustyöt ja esim tarjoilijan työt, jotka muualla maailmalla menee työntajan opetettavaksi niin täällä koulutetaan 3 vuotta. ja sitten ihmtelellään kun firmat ei menesty ulkomailla, kun ei palkata niitä asiantuntijoita, joita yliopistosta valmistavia voidaan nimittää, vaikka huom ensin pitääkin ottaa vaatimaton työ ja siitä edetä, koska kukaan ei kouluttaudu suoraan johtajaksi ellei ole sukua tietyille...

olen itsekin sitä mieltä, että koulutustarjontaa pitää tehdä enemmän työelämää vastaavaksi. ei ylikouluteta aloille, joilla ei ole työllisyyttä tai sitten joutuu esim maksamaan siitä

Miksi opiskelette pilipalialoja? Johan sen järkikin sanoo ettei sieltä löydy työpaikkoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.

Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistunut filosofian maisteriksi erinomaisin paperein ja opiskeluaikana tehnytkin jo oman alan töitä jonkin verran. Edellinen määräaikainen sopimus kuitenkin loppui rahoituksellisista syistä. Koko opiskeluajan elättelin haaveita siitä, että kun saan paperit ulos löydän mielekästä ja haastavaa tekemistä, jossa pääsen kehittämään alani asiantuntemusta. Mutta mitä onkaan todellisuus...Yhtä kämäistä harjoittelupaikkaa kohden on kymmeniä tai satoja hakijoita ja monet näistä työpaikoista on hallinnollisia toimistosihteerin töitä - ei mitään oman alan hommaa todellakaan! Asiantuntijatehtäviin ja oikeasti kiinnostaviin paikkoihin ei työhaastattelukutsuja tule. Tuntuu, että olen melkein mieluummin työttömänä kuin tekemässä työtä, jolla ei ole mitään tekemistä oman alani ja kiinnostuksen kohteideni kanssa. Ainoat paikat, joihin tuore maisteri tuntuu kelpaavan ovat tosiaan jotain hallinnollisia töitä, jotka paljon paremmin sopisivat esim. tradenomin koulutuksen saaneille. En edes ymmärrä miksi humanisteja niin hanakasti palkataan tällaisiin hommiin, kun muut osaisivatkin ne paljon paremmin!

Onko täällä kohtalontovereita ja miten te olette päässeet elämässä eteenpäin? Onko niin, että uran alkuvaiheessa on vaan pakko ottaa vastaan noita hallinnollisia paperihommia, jotta pääsee tekemään jotain mielekkäämpää myöhemmin? Harkitsen vakavasti jopa alan vaihtoa... Ei ole oma juttu tuollainen paperinpyörittely ollenkaan enkä istunut yliopistossa kuutta vuotta sellaista tehdäkseni. Tuntuu, että on loukussa, jossa vaihtoehtoina on joko työttömyys tai ikävien hommien tekeminen.

Kuulisin mielelläni muiden tarinoita ja kokemuksia aiheesta - miten etenitte niihin parempiin hommiin ja löysitte oikeasti oma alan työtä? Vai vaihdoitteko alaa ja kannattiko?

Hallinollisissa paperihommissa tarvitaan tarkkuutta, kärsivällisyyttä ja kykyä sietää tylsyyttä. Siihen koulutuksesi on luultavsti valmentanut paremmin kuin mikään alemman tason kaupallinen koulutus. Hommia kilteille tytöille.[/quote

Oletko tosissasi? Humanistina minulla on kyky syvään abstraktitason ajatteluun, suurien kokonaisuuksien hahmottamiseen, asioiden syy- ja seuraussuhteiden ymmärtämiseen, oman alani  sisällölliseen asiantuntijuuteen, suunnitelutyöhön jne. Pikkutarkka en ole sitten yhtään ja opintojani rakastin, tylsää päivää ei ollut.

Kyllä. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita yliopistokoulutus antaa. Mutta lisäksi tarvitaan monia muitakin työelämätaitoja ja valmiuksia, jotta nämä akateemiset taidot voidaan valjastaa todelliseen hyötykäyttöön. Yliopistokoulutus jää tältä osin puolitiehen. Joiltakin se tietysti onnistuu luonnostaan. Jotkut oppivat kovan uurastuksen kautta ja käyvät kovan koulun tuöelämässä, jotkut luovuttavat ja pettyvät karvaasti.

Kerros meille muillekin miten kokouskahvien keittäminen ja laskujen tarkastaminen valjastaa akateemiset taidot hyötykäyttöön?

Nyt taisit ymmärtää jotain väärin. Työelämätaidoilla tarkoitin jotain ihan muuta. Se voisi olla vaikka johtamistaitoja, neuvottelutaitoja, yrittäjyyttä jne. Jotain jolla pääsee työelämässä eteenpäin. Pelkkä abstrakti ajattelu ei paljon auta, jos ei pääse edes töihin.

Niin, mutta tämähän oli juuri ap:n ja meidän muiden kohtalotovereiden pointti. Ettei saada muuta kuin p*askahommia, jossa ei todellakaan pääse kehittämään niitä työelämätaitoja ja oman alan osaamista.

Mun pointti oli se, että moni yliopistokoulutus ei vastaa työelämän tarpeita. Jos koulutus olisi parempi, niin ehkä teidänkin tie koulutusta vastaaviin töihin olisi helpompi.

Lisäksi on kummallista, että maan akateemisista niin harva ryhtyy yrittäjäksi. Eikö maan korkein osaaminen pitäisi saada tuottamaan työpaikkoja ja hyvinvointia? Varsinainen aivovuoto tai aivotukos on tässä. No eihän yliopistokoulutus tietysti tähänkään anna minkäänlaisia valmiuksia. 5-6 vuotta opiskelua minkä jälkeen pitäisi vasta alkaa opiskella niitä oikeita asioita. Mitä tuhlausta.

56 kanssa samaa mieltä, inflaatio ihan täysin koulutuksella, ehkä se on ihan hyvä että koulutuksesta leikataan, ja vaikka ne vuosimaksut, perustöitä pitää pystyä tekemään oppimalla. Ulkomaisille kun kerrot että suomessa esim hotelli siivoojien pitää olla kielitaitoisia "asiakaspalvelijoita" ja että tarjoilijat käy pitkät koulutukset niin onhan ne ihan leuka maassa. Nyt juuri nykyisen firman Hollantilainen osasto käy taistoa uusista työntekijöistä olemalla aktiivinen yliopistoilla , että saisivat hakemuksia! 

Kyllä on aika harhaisia käsityksiä ketjun aloittajalla. Minä olen VTM (sosiaalityöstä) ja voin kertoa, että niiden "suurten kokonaisuuksien hahmottamiselle, syy-ja seuraussuhteiden ymmärtämisellä" jne. mitä yliopistossa toitotetaan ei tee yhtään mitään työelämässä. Kuka tahansa normaaliälyinen ymmärtää asiat aivan samoin. Se mitä oikeasti tarvitsee, on hyvä tutkinto työllistävälle alalle ja tämän alan spesifiä työkokemusta. Maisterin tutkinto ei ole nykyään mikään itseisarvo eikä takaa yhtään mitään. Generalistialojen maisterin papereilla ei tee oikeastaan mitään...useimmiten.