Lue keskustelun säännöt.
Valitanko turhasta, miehen harrastuksesta kysymys.
vierailija
20.02.2016 |
En kerta kaikkiaan jaksa enää. Mies harrastelee yksinään yhtä kallista ja aikaavievää harrastusta. Päivässä menee 3-4h töiden lisäksi. Itse oon hoitovapaalla ja hoidan kaikki hommat viikolla ja viikonloppuisin. Sitten kun on sisällä joskus, puhuu joko puhelimessa tai istuu koneella. Jos jotakin mainitsen niin samantien vetää hirveät kilarit. Tänään yritin että olisi mennyt aamupäivällä lasten kans ulos että saan itse siivota tai käydä kaupassa. Ei hän lähti harrasteleen. Mulla alkaa oleen mittari niin täynnä että kohta pistäsin ulkoruokintaan. Mutta kun ei se lähe vaikka potkisin.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun mies ei puhu. Jos yritän kysellä että voisko vähentää harrastus aikaansa ja olla vaikka lasten kanssa, niin mies rupeaa mekkaloimaan että "okei lopetetaan sitte harrastelu" ym yhtä kehittävää. Eli meillä ei ole keskustelu yhteyttä. Mies on tyytyväinen kun teen kaikki hymy huulilla. Täällä on erittäin paljon törkeitä kommentteaja joihin en ota mitään kantaa. :|
Mene töihin.
Ei ole keskustelua jos esität vaatimuksia. Nuo keskustelut olisi pitänyt käydä paljon aikaisemmin.
Mene töihin. Niin kauan kun olet kotona, on kodinhoito sun hommasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi ap, kertoisitko vielä, miksi perustit perheen miehesi kanssa? Koska se oli niin ihqu? Ettet vaan olis oottanut, että se muuttuu sitten kun on ne lapset...
Omakin mies harrastaa yhtä joukkuelajia. Treenit 6 kertaa viikossa, johon menee matkoineen 3h. Tänään on pelireissulla ollut aamusta asti, huomenna onneksi lepopäivä, mutta lähtee katsomaan vastustajajoukkueen peliä, jossa vierähtää varmaan 5h. Niin ja tuon lisäksi tekee 40h viikossa töitä.
Onneksi meillä ei ole vielä lapsia, mutta mies niitä kovasti jo haluais. Eipä tuollaisen miehen kanssa niitä kannate tehdä, kun eihän se niitä koskaan ehdi nähdä.
Voisit keskittyä itsesi syyttelyyn miehen sijaan: miksi olin niin pahvi, että tein tuon miehen kanssa lapsia! Ja tässäkin tapauksessa niitä on ehditty tehdä useampi, ennen kuin nainen huomaa, että mies ei osallistu muuhun kuin siihen tekemisosuuteen. Anteeksi, mutta en voi käsittää.
Siksi en mene töihin koska teen silloinkin kaikki. Kokeilin vaan ei yks ihminen voi koko taloutta jaksaa pyörittää kun siinä olis toinenkin joka vois tehdä. Mies käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Ei alussa ollut tuollaista. Kuljettiin lasten kanssa mäkeä laskemassa talvisin ja kesäisin kuljettiin ympäri suomenniemeä ajelemassa. En tajua missä vaiheessa kaikki rupesi kaatumaan minun niskaan. Vaan en jaksa enää. Kun yritän tarpeeksi kauan niin alkaa uhkailu, jos nyt et lopeta niin lyön, koskaan sitä en oo tehny mutta kohta teen. En uskalla jankuttaa kun käy niin uhkaavaksi. Eli parempi olla hiljaa ja tyytä kohtaloon. Aina se syyn kuitenkin vierittää mun niskaan. Ei ikinä pyytele anteeksi, ei myönnä virheitä eikä nöyristele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää terapiaan. Lyömisellä uhkaajan jättäisin kyllä heti. Helpompihan sun on yksin lasten kanssa kuin lasten + yhden aikuisen lapsen. Älä nyt sano, että peset sen pyykit ja teet sille ruuat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi en mene töihin koska teen silloinkin kaikki. Kokeilin vaan ei yks ihminen voi koko taloutta jaksaa pyörittää kun siinä olis toinenkin joka vois tehdä. Mies käy vuosi vuodelta hankalammaksi. Ei alussa ollut tuollaista. Kuljettiin lasten kanssa mäkeä laskemassa talvisin ja kesäisin kuljettiin ympäri suomenniemeä ajelemassa. En tajua missä vaiheessa kaikki rupesi kaatumaan minun niskaan. Vaan en jaksa enää. Kun yritän tarpeeksi kauan niin alkaa uhkailu, jos nyt et lopeta niin lyön, koskaan sitä en oo tehny mutta kohta teen. En uskalla jankuttaa kun käy niin uhkaavaksi. Eli parempi olla hiljaa ja tyytä kohtaloon. Aina se syyn kuitenkin vierittää mun niskaan. Ei ikinä pyytele anteeksi, ei myönnä virheitä eikä nöyristele.
Huhhuh. Tässä ei ole kyse lainkaan mistään miehen harrastuksesta. Mies uhkailee sinua väkivallalla, ei kykene tasapuoliseen kommunikointiin ja sinä joudut alistumaan. Kuulostaa järkyttävältä ilmapiiriltä lapsillekin... :(
Pariterapia?
Vierailija kirjoitti:
Menkää terapiaan. Lyömisellä uhkaajan jättäisin kyllä heti. Helpompihan sun on yksin lasten kanssa kuin lasten + yhden aikuisen lapsen. Älä nyt sano, että peset sen pyykit ja teet sille ruuat?
Eiköhän pyykit ja ruuat ole tässä sitä pienintä ongelmaa, ap tekee kuitenkin ruuat ja pesee pyykkiä yms.
Jos miehen kanssa keskustelut ei suju, niin valitettavasti ap pääsee helpommalla eroamalla. Mutta syy eroon on jotenkin tyhmä, eli korjattavissa, jos mies vain sen voisi tajuta. Voihan olla myös niin, että mies haluaakin erota, ei vain pysty sitä viemään eteenpäin, joten VAIN harrastaa ja harrastaa työnteon lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös harrastus, johon menee tuon verran aikaa päivittäin. Se on minulle luonnollisesti intohimo ja hyvin tärkeä osa identiteettiäni. En olisi valmis luopumaan siitä esimerkiksi parisuhteen tai lasten hankinnan vuoksi. Kumppani, joka ei ajankäyttöäni hyväksyisi, ei olisi minua varten. En myöskään ymmärrä, miten kellään yhtä paljon harrastavalla on aikaa perustaa perhe. Kaipa se vaatii sitten sen omistautuvan puolison, joka hoitaa suurimman osan lastenhoidosta.
Olet rehellinen. Arvostan sitä. Jotkut ihmiset haluaa syödä kakun ja samalla säästää sen.
Kiitos. Minulle on ollut koko aikuisikäni selvillä, että tämä intohimoni on sellainen asia, josta en halua vapaaehtoisesti luopua. Noin luonnollista asiaa ei ole ollut koskaan tarpeellista peitellä.
Mietin kyllä, miksi tuo kommenttini on saanut yhtä paljon myönteisiä ja kielteisiä ääniä. Voiko jotakuta tosiaan harmittaa, että joku tietää, mikä elämässä on tärkeää? -7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös harrastus, johon menee tuon verran aikaa päivittäin. Se on minulle luonnollisesti intohimo ja hyvin tärkeä osa identiteettiäni. En olisi valmis luopumaan siitä esimerkiksi parisuhteen tai lasten hankinnan vuoksi. Kumppani, joka ei ajankäyttöäni hyväksyisi, ei olisi minua varten. En myöskään ymmärrä, miten kellään yhtä paljon harrastavalla on aikaa perustaa perhe. Kaipa se vaatii sitten sen omistautuvan puolison, joka hoitaa suurimman osan lastenhoidosta.
Olet rehellinen. Arvostan sitä. Jotkut ihmiset haluaa syödä kakun ja samalla säästää sen.
Kiitos. Minulle on ollut koko aikuisikäni selvillä, että tämä intohimoni on sellainen asia, josta en halua vapaaehtoisesti luopua. Noin luonnollista asiaa ei ole ollut koskaan tarpeellista peitellä.
Mietin kyllä, miksi tuo kommenttini on saanut yhtä paljon myönteisiä ja kielteisiä ääniä. Voiko jotakuta tosiaan harmittaa, että joku tietää, mikä elämässä on tärkeää? -7
En tiedä, rinnastiko joku sinut virheellisesti ap:n mieheen tai sitten joku ei hyväksynyt sitä, että kaikille perheen perustaminen ei ole se tärkein asia. Minusta on vain hyvä, että ihmiset miettivät tärkeysjärjestyksiä elämässään ja tekevät ratkaisunsa sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin meillä. Miehen harrastuksiin menee tunteja vrk:ssa työn lisäksi. Ihan sama myös tuo, ettei asiasta saisi mainita, turhaa riidan haastamista kuulemma. Nimenomaan mies halusi lapsia ja nyt sitten minä yksin pyöritän lapsiperhearkea työssäkäynnin lisäksi. Eroa mietin, toki se miehen mielestä on täysin turhaa. Tottakai on, hänhän menettää siinä ilmaisen kodin- ja lastenhoitajan. Mutta lopulta ei miehen mielipiteellä ole väliä, minä teen ratkaisuni jos/kun olen siihen valmis.
Eikö omat rahkeet ja lompakko riitä? Miehen avulla elintaso säilyy? Loinen.
Huomasitko, kun kerroin käyväni töissä sekä sen, että se on mies, joka ei halua erota.
Minä en muuten käy töissä. :) oikea ap tässä. Olen hoitovapaalla kotona kun meinasin uupua kokonaan kun menin äitoyslomalta töihin ja huomasin olevani kuin yh. Jos apua mieheltä heruu niin olen ison kiitoksen velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös harrastus, johon menee tuon verran aikaa päivittäin. Se on minulle luonnollisesti intohimo ja hyvin tärkeä osa identiteettiäni. En olisi valmis luopumaan siitä esimerkiksi parisuhteen tai lasten hankinnan vuoksi. Kumppani, joka ei ajankäyttöäni hyväksyisi, ei olisi minua varten. En myöskään ymmärrä, miten kellään yhtä paljon harrastavalla on aikaa perustaa perhe. Kaipa se vaatii sitten sen omistautuvan puolison, joka hoitaa suurimman osan lastenhoidosta.
Olet rehellinen. Arvostan sitä. Jotkut ihmiset haluaa syödä kakun ja samalla säästää sen.
Kiitos. Minulle on ollut koko aikuisikäni selvillä, että tämä intohimoni on sellainen asia, josta en halua vapaaehtoisesti luopua. Noin luonnollista asiaa ei ole ollut koskaan tarpeellista peitellä.
Mietin kyllä, miksi tuo kommenttini on saanut yhtä paljon myönteisiä ja kielteisiä ääniä. Voiko jotakuta tosiaan harmittaa, että joku tietää, mikä elämässä on tärkeää? -7
En tiedä, rinnastiko joku sinut virheellisesti ap:n mieheen tai sitten joku ei hyväksynyt sitä, että kaikille perheen perustaminen ei ole se tärkein asia. Minusta on vain hyvä, että ihmiset miettivät tärkeysjärjestyksiä elämässään ja tekevät ratkaisunsa sen mukaan.
Ihan hyvä veikkaus. Taidan edustaa tässä ketjussa sellaista miestä, joka harrastaa paljon ja tarkoituksella. Onnesi harrastukseni ei ole estänyt minua koskaan saavuttamasta asioita elämässäni. Esimerkiksi parisuhde on löytynyt aina, kun sellaista olen kaivannut. Jos lasten saaminen olisi minulle tosi tärkeää, siitä tulisi varmasti pahoja ristiriitoja. -7
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun mies ei puhu. Jos yritän kysellä että voisko vähentää harrastus aikaansa ja olla vaikka lasten kanssa, niin mies rupeaa mekkaloimaan että "okei lopetetaan sitte harrastelu" ym yhtä kehittävää. Eli meillä ei ole keskustelu yhteyttä. Mies on tyytyväinen kun teen kaikki hymy huulilla. Täällä on erittäin paljon törkeitä kommentteaja joihin en ota mitään kantaa. :|
Mene töihin.
Ei ole keskustelua jos esität vaatimuksia. Nuo keskustelut olisi pitänyt käydä paljon aikaisemmin.Mene töihin. Niin kauan kun olet kotona, on kodinhoito sun hommasi.
Mää oon periaatteessa samaa mieltä siitä, että kodinhoito on kotona olevan työ, paitsi jos lapset on todella pieniä ja niitä on paljon, silloin vois se toinenkin jotain tehdä. Ja esimerkiksi tiskikoneen täyttö, vaatteiden vieminen pyykkikoriin ym muu omien jälkien siivoaminen kuuluu kyllä myös sille työssäkäyvälle.
Sen sijaan kyllä sen ap:n miehen kuuluu niitä lapsiaan hoitaa. Jos äijä tulee neljältä töistä, lähtee neljäksi tunniksi harrastaan niin sehän tulee vasta joskus kahdeksan maissa kotiin. Eli hyvin mahdollista, että lapset on jo siinä vaiheessa nukkumassa. Eikö miehen tarvi muka hoitaa omia lapsiaan ja siinä samalla luoda läheinen suhde heihin ja tutustua niihin omiin lapsiinsa? Ja kyllä se kotona olevakin ansaitsee sitä vapaa-aikaa ja harrastuksia. Ei se lasten kanssa kotona oleminen ole aina herkkua.
Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi muistaa myös hoitaa parisuhdetta. Eli järjestää ihan kahdenkeskistä aikaa.
Lasten hankkinen kuulostaa hemmetin vaivalloiselta. Tai ei ehkä niinkään se hankkiminen vaan elämä sen jälkeen. Kummasti tuollekin reissulle riittää silti lähtijöitä.
Vähän taustatietoja, kiitos. Kauanko näin on ollut? Sanot, ettei aina? Paljonko lapsia on ja kenen toiveesta lapsilukumäärä on päätetty? Tienaako mies niin hyvin, että voisi sitten kustantaa kotiapua, jos niitä lapsia on niin paljon, ettet jaksa hoitaa kaikkea? Jos et saa omaa aikaa, koska mies ei hoida lapsia ollenkaan, niin tilaa vaikka MLL:n lapsenvahti. Eihän tuosta mitään tule jos menetät järkesi.
Ehdotus: jää joskus sinne kauppareissulle vaikka koko illaksi kun miehen olisi tarkoitus lähteä harrastukseen kun palaat. Katso mitä se tekee. Älä vastaa puhelimeen jos yrittää soittaa. Soita muutaman tunnin päästä, että oot sairaalassa. Jos miehen eka kommentti liittyy siihen, että hän ei päässyt harrastukseensa eikä sinun vointiisi, tiedät mitä tehdä: eropaperit vetämään.
Mutta kun mies ei puhu. Jos yritän kysellä että voisko vähentää harrastus aikaansa ja olla vaikka lasten kanssa, niin mies rupeaa mekkaloimaan että "okei lopetetaan sitte harrastelu" ym yhtä kehittävää. Eli meillä ei ole keskustelu yhteyttä. Mies on tyytyväinen kun teen kaikki hymy huulilla. Täällä on erittäin paljon törkeitä kommentteaja joihin en ota mitään kantaa. :|