Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa enää psyykkisesti sairasta miestäni.
19.02.2016 |
Tapasin mieheni reilut kolme vuotta sitten. Etenimme suhteessa tosi nopeasti. Jossain vaiheessa mies kertoi, että hänellä on psyykelääkitys, mutta on niin hyväsä kunnossa jo, ettei sitä oikeastaan edes tarvitsisi. Hänellä on masennusta, ahdistusta ja pakkoneuroosi. Mutta hän siis vähätteli koko asiaa ja uskoin, että hän vaan sanoi asiasta, vaikka se on "mitätön".
No nyt asumme yhdessä, meillä on lapsi. Miehessä on kokoajan uusia piirteitä, joita en ole aikaisemmin huomannut. Hän kilahtelee pikkuasioista, on ajoittain niin ahdistunut, että menee sikiöasentoon. Jos hän epäilee, että lapsen vaipasta on tullut pissaa läpi, hän saa aivan kamalan kohtauksen. Menee suihtuun, pesee paikkoja, joihin on mahdollisesti osunut, kiroaa, ei näe mitään ympärillään. Ulkona kävelee keskellä tietä, varoen koiran pissoja ihan hysteerisenä. Yhtenä päivänä kävi kolmesti suihkussa ja puhdisi kaikki paikat, joihin oli mahdollisesti koskenut, koska vessassa oli tipahtanut pisara pissaa kai vaatteisiin. Näitä riittäisi loputtomiin.
Mies on myös aikoinaan koulukiusattu ja hänen äitiään on naureskeltu ulkonäon takia. Nykyäänkin mies on liian kiinni äidissä. Hän varjelee suhdetta äitiin aivan ylimitoitetusti. Äiti on pyhä, häntä ei saa kritisoita. Joskus sanon hänen äidistään tosiasioita, joita hän mies ei kestä. Äiti haukkuu lähes kaikki ympärillä olevat ihmiset selän takana. On manipuloiva ja tunkeutuu asioihimme oudolla tavalla. Ei esim soita minulle kun silloin, kun ei saa miestä kiinni tai silloin kun mies on pahalla tuulella. Urkkii minulta syytä tähän ja haluaa kuulla, että enhän vaan jätä miestä.
Olen aivan loppu. Mies on hysteerinen ja jopa pelottava näitten kohtaustensa kanssa. Kaikki pyörii nykyään hänen ongelmiensa ympärillä. Minä en saa olla heikko tai väsynyt, koska miehellä on kaikki "niin paljon huonommin".
Mitä teen?
Kommentit (58)
Lähde. Nyt. Pärjäät kyllä lapsen kanssa. Muuten mies tuhoaa sinut ja lapsesi.
Terveisin samassa tilanteessa ollut. Ei kyllä onneksi ollut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, en tiedä syytä miehen eritekammolle. Pahimpia ovat pissa, kakka ja sperma.
Voi kun lähteminen olisikin niin helppoa. Paitsi, että se on vaikeaa tunteiden takia, on se myös yhteisen ison lainan takia hankalaa. Olen vielä hoitovapaalla tällä hetkellä. Ap
Eroa. Tuo ei tule menemään paremmaksi, ainoastaan pahemmaksi. Teidän tilanteessa sinun on helppoa saada yksinhuoltajuus. Jos isä ei lastaan hoida eikä kestä eritteitä, ei voi kyllä lasta hoitaa yksinään eron jälkeen.
Ihmisellä on vain yksi elämä. Sinä olet vastuussa vain itsellesi ja lapsellesi. Lapsen vuoksi, eroa.
Asuntolainasta pääsee eroon myymällä asunnon. Hoitovapaalta pääsee töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle toi olis morjens. Mahtaako olla periytyvää laatua tuo skitsofrenia?
Ikävään, että mt-sairaudet aiheuttavat näinkin paljon ennakkoluuloja. Itsellä on laaja ja vaikea pakkoneuroosi, jota haluan hoitaa, mutta yhteiskunnalta on vaikea saada rahoitusta.
Miksi yhteiskunnan pitäisi maksaa yhtään mitään? Jos haluat hoitoa, menet yksityiselle, niinkuin me muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelasta itsesi ja LAPSESI ja heti. Lapsen elämä menee muuten pilalle! Ei sinun tarvitse jaksaa!
Mitä tuo auttaa? lapsella on kuitenkin isä ja lapsi joutuu häntä aina tapaamaan, kenties olemaan viikonloppuja kaksin isän luona kun isä on muka paremmassa kunnossa. Ei sekään ole lapselle hyväksi.
No ap kyllä sanoi tuolla, ettei mies hoida lasta. Ja kyllä se auttaa, että lapsi näkee normaalin elämän pelkästään äidin kanssa, kuin isän kanssa yhdessä sairaassa ympäristössä.
Tälläisessä tapauksessa voidaan järjestää valvottuja tapaamisia, jotka kestävät max. tunnin ajan jossain neutraalissa ympäristössä. Vaikka kirjastossa, jos kunta ei tarjoa valvontaa ammatti-ihmisten kanssa. Yksityiseltä terapiayritykseltä saa valvojan tuntipalkalla, niin terveen vanhemman ei tarvitse olla edes paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä tuossa kunnossa oleva ihminen voi muka käydä töissä? Ja juu, hotellithan ne just onkin steriilejä. Siellä sitä muiden miesten spermaa on yllin kyllin, hiuksia ja ties mitä muuta. Ap trollaa, tai sitten hänen ukkonsa ei ole pipi päästään, vaan trollaa myös!
No mitkä ne miehen hyvät puolet sitten ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eroaisin ja nopealla vauhdilla.
Hei Ap!
Sinun pitää vetää anopillesi rajat, katkaise vaikka suhde anoppiin jos pakko - anoppisi on myös sairas miehesi lisäksi. Sinun täytyy suojella lastasi ja itseäsi.
Ymmärräthän että yksin et pärjää miehesi sairauden kanssa. Mieletään sairas ihminen ei välttämättä ymmärrä että tarvitsee hoitoa, mutta voit järjestää perheellenne apua esim. perheneuvolasta. Sinun täytyy järjestää apua koska muuten lapsi kärsii, sekä koko perheenne hajoaa miehesi ja anopin vuoksi. Avunkin kanssa yhtälö voi olla mahdoton mutta sitä pitää silti hankkia vaikka yhteen ei kannattaisi jäädä. Miehesi on lapsesi isä ja oikeutettu tapaamisiin erotessanne, sinulle ei tule olemaan kivaa kun mietit että mitä lapsesta tuntuu kun iskä kilahtelee ja ehkä alkaa pahoinpidellä lasta raivon ja neuroosin vallassa. Kaikille parempi että isän sairaus kontrollissa.
Pissasta sellainen pointti, että se on puhdasta verrattuna esim. ulosteeseen.
Tilaanteenne on kamala, sääliksi käy lasta. Mielisairaudet myös periytyy, olisi tärkeää tuntea kumppani hyvin ennen kuin lapsia hankitaan, enkä tarkoita etteikö sairas voi olla vanhempi. Myös lastenhoitoerot korostuu lapsen syntymän jälkeen jos kumppania ei tunne tarpeeksi, eikä olla käyty läpi eri arkiasioita liittyen lapsen hoitoon vaikkapa mainitsemasi hygienia. Onhan meillä kaikilla sitä sun tätä mutta hoitoa vaativat pulmat ja sairaudet täytyy hoitaa, se on vastuun kantamista. Ei niitä voi jättää miehesi lailla hoitamatta koska siinä kärsii liian monta ihmistä. Mahdollisesti miehelläsi on ollut sairaus hoitamatta jo lapsesta asti, kurjaa että hänen äitinsä on laiminlyönyt lapsensa, ehkä aiheuttanut osan traumoista. Ei äidit ole pyhiä, ei edes miehesi äiti vaan tyhmiä jos noin ajattelevat- ymmärsin että sinä et ole. Toivotan jaksamista vielä vähän aikaa, tiedäthän että kun saatte apua niin se koskee myös sinua. Sillä myös lähipiiri on hoidettava tai sinä ja lapsesi masennutte jne. Tsemppiä, ei saa olla kynnysmattona! Ja toivottavasti mitään pahempaa ei tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös pitkä parisuhde miehen kanssa jolla on mt-ongelmia ja joihin hän ei kunnolla hae apua. Käy joskus psykiatrilla, koska olen pakottanut, mutta vähättelee ongelmiaan. Rakastaa mua kyllä, mutta on myös mokaillut aikalailla ja on usein todella vaikea. Välillä tuntuu että rakkaus ei vaan enää riitä, en enää jaksa, mutta sitten toisaalta olen hänestä huolissani. Yritän siis sanoa, ap, että jos miehesi ei hae apua, niin lähde. Lähteminen muuttuu vaikeammaksi ja vaikeammaksi mitä kauemmin on yhdessä (ainakin omasta mielestäni) vaikka lopulta mikään ei muutu. Sinulla on myös lapsi ja epävakaan, hoitamattoman henkilön kanssa oleminen voi olla vaarallista pienelle. Ymmärrän oikein hyvin kuinka vaikea tämä tilanne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No just tuo lapset eritteiden pitäminen saastaisena, on asia, joka saa mut kallistumaan eroajatuksiin. Olen sanonut siitä miehelle, mutta hän ei voi itseään muuttaa, on vastaus. Ap
Jotain olisi hyvä tehdä ja pian. Sun lapsi on vielä vaipoissa, mutta mieti mitä seuraa sitten, kun kuivaksiopettelu alkaa. Pissavahinkoja. Pissavahinkoja housuihin, pissavahinkoja lattialle, pissavahinkoja silloin, kun istuu isin sylissä. Tämä kaikki on normaalia ja kuuluu tuohon vaiheeseen, mutta saako mies siten hepulit, ja lapsen tuntemaan itsensä iljettäväksi tms.? Mieti tarkkaan kannattaako pilata lapsen lapsuun ja itsetunto, Jos mies ei kerran hoitoon suostu, en itse näkisi kuin yhden vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi miehen hyviä puolia. Hän on hyvin levänneenä ja ilman mitään pissa tms vahinkoja hauska, herkkä, rakastava mies. Meillä on kivaa yhdessä silloin. Hänen viereensä on illalla ihana käpertyä katsomaan elokuvaa tms. Ehkä lapsen tulo on myös tehnyt hänestä vaikeamman, nyt kun tarkemmin mietin asioita. Ap
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi miehen hyviä puolia. Hän on hyvin levänneenä ja ilman mitään pissa tms vahinkoja hauska, herkkä, rakastava mies. Meillä on kivaa yhdessä silloin. Hänen viereensä on illalla ihana käpertyä katsomaan elokuvaa tms. Ehkä lapsen tulo on myös tehnyt hänestä vaikeamman, nyt kun tarkemmin mietin asioita. Ap
Ok, mutta onko noita hyviä aikoja tai hetkiä enemmän kuin niitä huonoja? Jos hyvät hetket painaa enemmän vaakakupissa, niin sun on vaan pakko saada mies hoitoon ja myös itse haluamaan sitä hoitoa ja kuntoutumista. Mieti myös miten lapsi alkaa suhtautumaan isäänsä, kun kasvaa. Voiko hän olla lapselle luotettava ja vastuullinen vanhempi? Jos ei onnistu, niin eipä sulla ole paljoa vaihtoehtoja.
Eikös tk:sa saa käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa 5 kertaa. Saattaisi sopia ap:le.
Tekisi varmaan hyvää käydä jossain juttelemassa. En ole puhunut miehen ongelmista kenellekään kaverille tai edes vanhemmilleni. En halua, että he alkavat vihaamaan tai karttamaan miestäni. En myöskään kaipaa mitään sääliä. Toivoisin, että mies tekisi jotain itselleen, mutta enpä tuosta sitten tiedä. Ulkopuoliselle olisi helpompi puhia täysin avoimesti. Ap
Alue: Aihe vapaa
Tää olis hyvä esimerkki, millä tuoda miehelle esille se, missä menee normaalin raja. Ei normaali ihminen halua edes oman lapsensa eritteitä päälleen, sehän on selvä. Normaaliakin ihmistä voi ällöttää oman lapsen vaipan vaihtaminen. Mutta normaali ihminen toteaa että nyt meni kakkaa paidalle, otetaan se pois, paita pestään ja kädet pestään. Siinä se.
Jos vaipan falskaamisesta tai mahdollisesta pissasta pesuvedessä saa aikaan kohtauksen, se nyt vaan ei ole normaalia. Muiden ihmisten kanssa eläessä joutuu myös jossain määrin sietämään heidän eritteitään, oli sitten kyse puolison vessanpönttöön jättämistä kakkaraidoista tai oksutautisesta lapsesta. Tästä ei pääse mihinkään. Ihmisen keho erittää kaikenlaista, ja jos mies ei sen todellisuuden kanssa pärjää niin jossain on vikaa. Ja nyt se kaatuu sinun niskaan.
Se, että mies väittää ettei hän voi muuttua on vähän kummallinen väite, kun apua muuttumiseen on tarjolla. Edelleen, itsekkäältä kuulostaa ettei edes vaivaudu yrittämään asian ratkaisua muuten kuin sinulle raivoamalla.
Onkohan tässä eritekammossa takana joku syy, mitä ei halua kellekään kertoa? Jos olen oikein ymmärtänyt, pakko-oireinen käytös on useammin opittua kuin geneettistä.