Lue keskustelun säännöt.
Aaargh! Naiset jotka elävät miehilleen
16.02.2016 |
...ovat maailman tylsintä seuraa! Olen yrittänyt ymmärtää heitä mutta nyt tuntuu etten jaksa enää välittää. Huipentuma oli illanistujaiset joissa 5h kukin vuorollaan jauhoi miehestään. Eikö teillä ole omaa elämää?! Kuvottaa kuunnella juttuja siitä kuinka ei voi lähteä ulos kun pitää olla jaskalle tehtynä ruokaa ja väsyttää herätä mutta omalle kullalle on niin mukava tehdä aamupalaa. Pidentään normaalina sitä ettei miehet osaa pyykätä, tiskata, valmistaa ruokaa tai edes valita vaatteitaan. Ja kyse ei ole pitkään aviossa olleista tutuista vaan nuorista, 25-naisista jotka ovat jo nyt jämähtäneet neljän seinän sisään. Olen itse onnellisessa suhteessa johon toisinaan kuuluu hemmottelu yms mutta tosiaankin oletan että aikuinen ihminen osaa huolehtia omista tarpeistaan! Eikä minulle ole mikään ongelma lähteä matkalle ilman miestä enkä todellakaan kysele lupia voidakseni käydä baarissa. Luulen että suuri osa näiden parisuhdefriikkien riidoista yms katoaisi jos tehtäisiin välillä omia juttuja. Ei voi miehestäkään olla kivaa kun nainen on kotona aina odottelemassa! Naurattavinta on se kun jos tällaisen naisen saa houkuteltua ulos niin puhelin on koko ajan esillä ja siitä lähtee ikävä sua -viestejä taukoamatta.
Kommentit (85)
Vi*uttaa tuollainen 'ei miehet ole lapsia ja koko elämä' itkeminen. Ei olekaan, mutta voi sitä silti pitää miehestä hyvää huolta ja helliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Miehiä nyt kiinnostaa muutenkin muiden tekemiset ja olemiset huomattavasti vähemmän kuin naisia. Ei tällaistakaan keskustelunavausta voisi mitenkään kuvitella minnekään miesten palstalle :D
Miehet eivät myöskään tunne huonommuutta tai epävarmuutta jos joku toinen mies tekee asioita eri tavalla kuin itse. Naisille itsensä vertaaminen muihin on arkea. Siksi 90% naisista pyrkii olemaan toistensa klooneja. Miehillä tämä lakkaa kun kivekset laskeutuu.
Olen samaa mieltä kanssasi. Eihän miehillä ole kaverieitakaan yleensä kuin muutama ja korkeintaan yksi hyvä ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vi*uttaa tuollainen 'ei miehet ole lapsia ja koko elämä' itkeminen. Ei olekaan, mutta voi sitä silti pitää miehestä hyvää huolta ja helliä.
Helliä kyllä, mutta aikuinen ihminen ei tarvitse huolenpitoa/holhousta tms. Sinullakin on oma elämä elettävänä, huolehdi itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
joo, olen kuullut usealta miehen ystävältä tämän kehuvan minua, suloinen :) eikä ystävät vaikuta ärsyyntyneiltä.. eli puhuvat miehetkin puolisoistaan!
Mun yhdellä kaverilla tää vaihe alkoi jo lukiossa. Voin kertoa että se oli jo masentavaa seurattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
M39 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Miehiä nyt kiinnostaa muutenkin muiden tekemiset ja olemiset huomattavasti vähemmän kuin naisia. Ei tällaistakaan keskustelunavausta voisi mitenkään kuvitella minnekään miesten palstalle :D
Miehet eivät myöskään tunne huonommuutta tai epävarmuutta jos joku toinen mies tekee asioita eri tavalla kuin itse. Naisille itsensä vertaaminen muihin on arkea. Siksi 90% naisista pyrkii olemaan toistensa klooneja. Miehillä tämä lakkaa kun kivekset laskeutuu.
Olen samaa mieltä kanssasi. Eihän miehillä ole kaverieitakaan yleensä kuin muutama ja korkeintaan yksi hyvä ystävä.
Totta. Miehet panostavat laatuun määrää enemmän. Pätee myös naisiin: miehillä on muutama nainen, mutta kaikki suhteellisen ok. Naiset säätävät milloin kenenkin ukon kanssa ja ulisevat sitten niistä kaikista enemmän tai vähemmän. Koskaan ei löydy hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
joo, olen kuullut usealta miehen ystävältä tämän kehuvan minua, suloinen :) eikä ystävät vaikuta ärsyyntyneiltä.. eli puhuvat miehetkin puolisoistaan!
Puhutaan joo. Saatetaan kertoa että vaimo on kiva, kuuma tai seksi oli hyvää. Kaverit sanoo onnenpekka. Mutta mitään analyysejä ei vedetä naistemme käytöksestä ja todellakaan ei kiinnosta koko iltaa vääntää juttua tyttöystävistä/vaimoista. T. Mies
Huh! Ihan alkoi naurattamaan, kun luin näitä viestejä. Olin ennen aikamoinen parisuhdenysvääjä ja teimme aina kaiken kuten poikaystävä halusi. Tai siis, emme tehneet ikinä mitään koska hän ei halunnut. Onneksi puoli vuotta sitten otin niskasta kiinni itseäni ja jätin sen säälikasan.
Nykyään on niin helppoa uuden poikaystävän kanssa, ei tarvitse stressata ja koko ajan tehdä jotain, mutta kumpikin mielellään lähtee mukaan tekemään ja kokeilemaan jos joku jotain ehdottaa. Jos ruokaa ei ole niin tuo tullessaan ja jos ei tuokaan, niin ei ainakaan ääneen kumpikaan valita nälkäänsä. Aina voi jäädä yöksi ja aamulla saa jäädä toisen kotiin nukkumaan, jos ei jaksa samaan aikaan nousta. Harvemmin sovitaan etukäteen kumpi menee milloinkin kumman luo vaan päivällä mietitään seuraavan päivän aikataulujen mukaan yöpaikan sopivuutta. Kuitenkin molemmilta löytyy sen verran kohteliaisuutta ja mukavuusalueeltapoistumiskykyä, että yleensä automaattisesti olemme vuoroöin toistemme luona.
Parisuhde on kivempaa, kun elää ensisijaisesti itselleen ja ottaa sen kivan ihmisen sivuvaunuun eikä kääntämään rattia sinun ajaessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina niin helpottunut, kun luen näitä juttuja , että päädyin yhteen miehen kanssa, jolle jopa itsestäänselvää, että nainen on koulutettu ja älykäs ja suhde on tasa-arvoinen. Mies sanoikin jo alussa, että ei itselleen mitään uutta äitiä vaan tasavertoisen ja älykkään naisen, jonka kanssa on hyvä olla. Molemmilla myös omia ystäviä ja harrastuksia ja silti parisuhde rakastava ja läheinen. Ystävien kanssa juttelen ihan omista tekemisistä ja saatetaan pohtia vaikka mitä ollaan uutisista luettu. Toki perheidenkin asioita puhutaan, mutta olisi jännä jos se olisi ainoa puheenaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
Pointti on se, ettei AP voi tietää varmaksi mitä muiden elämässä tapahtuu vain sen perusteella mistä puhuvat. Minäkin puhun kavereideni seurassa suurimmaksi osaksi varmaan miehestäni ja lapsistani. Saatan vaikuttaa sille, ettei juuri muuta elämää ole. Ei heitä kiinnosta rahankeräykseni miekkavalaiden hyväksi tai vapaaehtoistyöni asunnottomien parissa. Ei edes uusimmat antropologiset julkaisut :O Ystävien seurassa sitten jutellaan syvällisemmistä.
Jos mieheni olisi hajamielinen, varmasti muistuttelisin häntä. Minusta on kiva tehdä hänelle aamupala. Ja joo, ihan rehellisesti olen kerran käyttänyt tekosyynä miestä ja hänen (valheellista) lentonsa aikaistumista, kun kaikki muut olivat menossa Weekndin tms. keikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Minulla oli kerran työkaveri, joka onnistui joka keskustelun kääntämään aiheeseen "mun mies". Nainen oli hyvin rakastunut mieheensä, mikä on ihan hyvä juttu, mutta kun hän ei osannut puhua muuta kuin miehestään, tuli mies hyvinkin tutuksi meille muille. Miehen ruokavalio, vatsantoiminta, alusvaatteiden laatu, tapa pörröttää tukkaa heräämisen jälkeen, miehen soittamat puhelut vanhemmilleen, ihan mitä vaan, mutta tiesin miehestä kaiken. Paaljon enemmän mitä halusin tietää. Joskus mietin, tietääkö mies miten paljon vaimonsa hänestä kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
Pointti on se, ettei AP voi tietää varmaksi mitä muiden elämässä tapahtuu vain sen perusteella mistä puhuvat. Minäkin puhun kavereideni seurassa suurimmaksi osaksi varmaan miehestäni ja lapsistani. Saatan vaikuttaa sille, ettei juuri muuta elämää ole. Ei heitä kiinnosta rahankeräykseni miekkavalaiden hyväksi tai vapaaehtoistyöni asunnottomien parissa. Ei edes uusimmat antropologiset julkaisut :O Ystävien seurassa sitten jutellaan syvällisemmistä.
Jos mieheni olisi hajamielinen, varmasti muistuttelisin häntä. Minusta on kiva tehdä hänelle aamupala. Ja joo, ihan rehellisesti olen kerran käyttänyt tekosyynä miestä ja hänen (valheellista) lentonsa aikaistumista, kun kaikki muut olivat menossa Weekndin tms. keikalle.
Tätä väittelyä oli kiva seurata kunnes näin tökerösti tuli provous esille :D eikai sentään yliopistot käyneen ihmisen kaveripiirissä ole k16 festareilla käyviä teinejä ja kuvitteleeko joku että festareille voi mennä tuosta noin vaan ostamatta lippua ennakkoon :----D
Vierailija kirjoitti:
Huh! Ihan alkoi naurattamaan, kun luin näitä viestejä. Olin ennen aikamoinen parisuhdenysvääjä ja teimme aina kaiken kuten poikaystävä halusi. Tai siis, emme tehneet ikinä mitään koska hän ei halunnut. Onneksi puoli vuotta sitten otin niskasta kiinni itseäni ja jätin sen säälikasan.
Nykyään on niin helppoa uuden poikaystävän kanssa, ei tarvitse stressata ja koko ajan tehdä jotain, mutta kumpikin mielellään lähtee mukaan tekemään ja kokeilemaan jos joku jotain ehdottaa. Jos ruokaa ei ole niin tuo tullessaan ja jos ei tuokaan, niin ei ainakaan ääneen kumpikaan valita nälkäänsä. Aina voi jäädä yöksi ja aamulla saa jäädä toisen kotiin nukkumaan, jos ei jaksa samaan aikaan nousta. Harvemmin sovitaan etukäteen kumpi menee milloinkin kumman luo vaan päivällä mietitään seuraavan päivän aikataulujen mukaan yöpaikan sopivuutta. Kuitenkin molemmilta löytyy sen verran kohteliaisuutta ja mukavuusalueeltapoistumiskykyä, että yleensä automaattisesti olemme vuoroöin toistemme luona.
Parisuhde on kivempaa, kun elää ensisijaisesti itselleen ja ottaa sen kivan ihmisen sivuvaunuun eikä kääntämään rattia sinun ajaessasi.
Mites lapsi? Kuinka käynee kun lapsi tulee.
Ja tuo sivuvaunu. Kiesus! En voisi kuvitella ajattelevani, että vaimoni on sivuvaunussa. En ikinä!
Ehkä kuitenkin vielä opettelet tämän ja sitten seuraavan kanssa parisuhdetaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
Pointti on se, ettei AP voi tietää varmaksi mitä muiden elämässä tapahtuu vain sen perusteella mistä puhuvat. Minäkin puhun kavereideni seurassa suurimmaksi osaksi varmaan miehestäni ja lapsistani. Saatan vaikuttaa sille, ettei juuri muuta elämää ole. Ei heitä kiinnosta rahankeräykseni miekkavalaiden hyväksi tai vapaaehtoistyöni asunnottomien parissa. Ei edes uusimmat antropologiset julkaisut :O Ystävien seurassa sitten jutellaan syvällisemmistä.
Jos mieheni olisi hajamielinen, varmasti muistuttelisin häntä. Minusta on kiva tehdä hänelle aamupala. Ja joo, ihan rehellisesti olen kerran käyttänyt tekosyynä miestä ja hänen (valheellista) lentonsa aikaistumista, kun kaikki muut olivat menossa Weekndin tms. keikalle.
Tätä väittelyä oli kiva seurata kunnes näin tökerösti tuli provous esille :D eikai sentään yliopistot käyneen ihmisen kaveripiirissä ole k16 festareilla käyviä teinejä ja kuvitteleeko joku että festareille voi mennä tuosta noin vaan ostamatta lippua ennakkoon :----D
Ei ollut kyse ikävä kyllä 16-vuotiaista vaan ihan kolmekymppisistä naisista... Kyseessä ei ollut festarit vaan joku pienempi keikka kaupungissa (NYC). Lippuja niissä piireissä ei tarvita ja jos tarvitaan ne saadaan. Täällä kaikki toimii suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
Pointti on se, ettei AP voi tietää varmaksi mitä muiden elämässä tapahtuu vain sen perusteella mistä puhuvat. Minäkin puhun kavereideni seurassa suurimmaksi osaksi varmaan miehestäni ja lapsistani. Saatan vaikuttaa sille, ettei juuri muuta elämää ole. Ei heitä kiinnosta rahankeräykseni miekkavalaiden hyväksi tai vapaaehtoistyöni asunnottomien parissa. Ei edes uusimmat antropologiset julkaisut :O Ystävien seurassa sitten jutellaan syvällisemmistä.
Jos mieheni olisi hajamielinen, varmasti muistuttelisin häntä. Minusta on kiva tehdä hänelle aamupala. Ja joo, ihan rehellisesti olen kerran käyttänyt tekosyynä miestä ja hänen (valheellista) lentonsa aikaistumista, kun kaikki muut olivat menossa Weekndin tms. keikalle.
Tätä väittelyä oli kiva seurata kunnes näin tökerösti tuli provous esille :D eikai sentään yliopistot käyneen ihmisen kaveripiirissä ole k16 festareilla käyviä teinejä ja kuvitteleeko joku että festareille voi mennä tuosta noin vaan ostamatta lippua ennakkoon :----D
Huom! Poirot paikalla. Varokaa jokaista sanaanne, sillä ne kääntyvät teitä vastaan. Ja etenkin rivien välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Kun kiinnostuksen kohteinasi ovat esim psykologia ja lääketiede niin luulisi sinunkin kuvailevasi itseäsi älykkääksi. Vai ovatko ne sellaisia kiinnostuksenkohteita, että termin tietää mutta sisältöä ei. Älykkään miehesi kirjahyllyllä käynyt vähän otsikoita selailemassa mutta opuksien lukeminen ei luonnistu? Vinkkini sinulle on että kiinnostut seuraavaksi kehityspsykologiasta ja selvität millainen kahden aikuisen välinen terve suhde on.
Viimeinen lause oli sarkasmia. Ajattelin, että vinkkaava hymiö riittäisi kertomaan sen täällä, jossa äänenpainolla ja ilmeellä ei ole merkitystä. Omasta mielestäni olen melko älykäs, mutta eikö suurin osa ihmisistä ole? Psykologiaa ja antropologiaa olen opiskellut yliopistossa.
Ei se, että haluaa viettää aikaansa aviomiehen kanssa ole millään lailla epätervettä. Elämässäni on paljon muutakin, mutta perheeni on minulle se tärkein.
Ei se että haluaa viettää aikaa miehensä kanssa, ei tosiaankaan. Mutta oletko lukenut ap:n tekstiä? Kun kirjoitat että elämässäsi on paljon muutakin et todellakaan ole hänen kuvailemansa kaltainen nainen. Kun esimerkin avulla niin pitkästi vahvistaa teesiään niin kannattaa muistaa tarkistaa ettei kirjoita aiheen ohi - ja että ylipäätään on joku teesi.
Pointti on se, ettei AP voi tietää varmaksi mitä muiden elämässä tapahtuu vain sen perusteella mistä puhuvat. Minäkin puhun kavereideni seurassa suurimmaksi osaksi varmaan miehestäni ja lapsistani. Saatan vaikuttaa sille, ettei juuri muuta elämää ole. Ei heitä kiinnosta rahankeräykseni miekkavalaiden hyväksi tai vapaaehtoistyöni asunnottomien parissa. Ei edes uusimmat antropologiset julkaisut :O Ystävien seurassa sitten jutellaan syvällisemmistä.
Jos mieheni olisi hajamielinen, varmasti muistuttelisin häntä. Minusta on kiva tehdä hänelle aamupala. Ja joo, ihan rehellisesti olen kerran käyttänyt tekosyynä miestä ja hänen (valheellista) lentonsa aikaistumista, kun kaikki muut olivat menossa Weekndin tms. keikalle.
Huhhuh nyt on absurdia. Saanko kysyä miekkavalaskeräyksesi nimeä? Kiinnostaa itseänikin merieläinten suojelu. Mutta kai tiedät että Suomessa tarvitsee keräysluvan eli iha itseksesi et voi kaloja suojella.
Nojoo, jätän kaiken muun omituisuuden huomiotta mutta totean vain, että jos tutkimuksesi ovat yhtä täynnä kirjoitusvirheitä (ja hymiöitä ;)) sekä vaihtelet tutkimuksen "pointtia" yhtä tiuhaan kuin täällä kommentoidessasi, niin eivät ne kiinnostaisi minuakaan!
Tarkoititko sitä, että miehet kaipaisivat puolisoltaan äidillistä ominaisuutta vai että ovat kiinni vanhemmissaan? Mie taas väittäsin, että naisissa on enemmän tätä jälkimmäistä.