Lue keskustelun säännöt.
Onko hyväksi lapselle että ei ole yhteydessä persoonallisuushäiriöiseen vanhempaansa?
Kommentit (26)
ei ole hyväksi. vaikka otsikko ohjaakin ajattelemaan, että ettei pitäisi tavata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta, mustavalkoinen ajattelu kuuluu persoonallisuushäiriöihin
Tilannekohtaista tosiaan. Riippuu onko häiriöinen ilmentänyt väkivaltaa jossain muodossaan. Väkivalta muodossa missä tahansa on asia miltä lapsia pitää suojella,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta, mustavalkoinen ajattelu kuuluu persoonallisuushäiriöihin
Tilannekohtaista tosiaan. Riippuu onko häiriöinen ilmentänyt väkivaltaa jossain muodossaan. Väkivalta muodossa missä tahansa on asia miltä lapsia pitää suojella,
Persoonallisuushäiriöinen joka saa hoitoa voi olla parempi vanhempi kuin joku häiriötön
Vierailija kirjoitti:
ei ole hyväksi. vaikka otsikko ohjaakin ajattelemaan, että ettei pitäisi tavata
Miksi koet että kysymys ohjaisi mihinkään suuntaan?
Erikoinen kysymys. Persoonallisuushäiriöinen voi olla ihan tavallisen hyvä äiti tai isä. Todennäköisesti parempi kuin joku juoppo tai narkki. Niillä ailahtelee mieli vielä pahemmin, vaikkei käyttö olisi edes jatkuvaa.
Lapsen etu on saada tavata vanhempaansa, ellei ole väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen kysymys. Persoonallisuushäiriöinen voi olla ihan tavallisen hyvä äiti tai isä. Todennäköisesti parempi kuin joku juoppo tai narkki. Niillä ailahtelee mieli vielä pahemmin, vaikkei käyttö olisi edes jatkuvaa.
Lapsen etu on saada tavata vanhempaansa, ellei ole väkivaltainen.
Väkivalta muodossa missä tahansa on asia miltä lapsia tulee aina suojella.
Riippuu siitä kuka tai mikä taho sen persoonallisuushäiriön on todennut. Jos on virallinen diagnoosi, sitten lapsen etu on olla tapaamatta ko. vanhempaa. Mutta jos 'personnallisuushäiriö' diagnoosi perustuu toisen vanhemman omaan mielipiteeseen sitten lapsen etu on tavata molempia vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta, mustavalkoinen ajattelu kuuluu persoonallisuushäiriöihin
Tilannekohtaista tosiaan. Riippuu onko häiriöinen ilmentänyt väkivaltaa jossain muodossaan. Väkivalta muodossa missä tahansa on asia miltä lapsia pitää suojella,
Persoonallisuushäiriöinen joka saa hoitoa voi olla parempi vanhempi kuin joku häiriötön
Äärimmäisen harvinaista tuollainen. Kyllä se menee toisinpäin normaalisti. Vaikeutena on tietty hoitovastaisuus häiriöisillä.
En ole vanhempi, mutta mulla epävakaa pers häiriö, kuten eräällä tutulla, ihan itse hakeuduttiin hoitoon ja ainakin epävakaat haluaa hoitoa. Lähinnä narsistit ei. Kummallakaan vanhemmalla ei diagnosoituja häiriöitä ja olivat hyvissä töissä, mutta molemmat uhkasivat esim tappaa koko perheen kun olin lapsi. Toinen oli myös aggressiivinen juoppo.
Mun mielestä on. Jostain syystä meillä jopä väkisin jo rauhoittunutta lasta sijoituspaikasta pitää kuskata vaikka narkin vanhemman kanssa valvottuun tapaamiseen, vaikka tämä on jo menettänyt käytöksellään suhteen lapseensa. Jos tervehtyy, niin sitten voisi kysyä lasta tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuka tai mikä taho sen persoonallisuushäiriön on todennut. Jos on virallinen diagnoosi, sitten lapsen etu on olla tapaamatta ko. vanhempaa. Mutta jos 'personnallisuushäiriö' diagnoosi perustuu toisen vanhemman omaan mielipiteeseen sitten lapsen etu on tavata molempia vanhempiaan.
Eiköhän puhe ollut ihan alan ammattilaisten tekemistä diagnooseista.
Persoonallisuushäiriöitä on 10 tyyppiä. Pelkkä persoonallisuushäiriö missään tyypissä. Ei ole syy estää vanhemmuutta.
Persoonallisuushäiriöinen voi olla tasainen ja hyvä vanhempi. Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen kysymys. Persoonallisuushäiriöinen voi olla ihan tavallisen hyvä äiti tai isä. Todennäköisesti parempi kuin joku juoppo tai narkki. Niillä ailahtelee mieli vielä pahemmin, vaikkei käyttö olisi edes jatkuvaa.
Lapsen etu on saada tavata vanhempaansa, ellei ole väkivaltainen.Väkivalta muodossa missä tahansa on asia miltä lapsia tulee aina suojella.
Kummallista että tulee alanuolta tähän.
Ei ole teidän tarpeen miettiä kun ei teillä ole mitään ratkaisuvaltaa tähän asiaan. Sossut ja tarvittaessa oikeus tulkitsevat lakia, eivät av-mammat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoidoilla pitäisi pystyä murtamaan ja murskaamaan häiriöisen ongelmia aiheuttavat käytösmallit lopullisesti. Tämä on usein vaikeaa ellei mahdotonta.
Eikä ole, 3 v terapiaa riittää yleensä. Lisäksi useimmilla ihmisillä on ongelmia aiheuttavia käytösmalleja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muuten monille häiriöisyyttä ilmentäville vanhemmuudesta keskustelu tuntuu olevan todella vaikeaa?
Ei tarvii olla häiriöinen, riittää että on yli 60 v
Miten ikä liittyy asiaan?
En tiedä, useimmat ikäiseni vain sanoo että heidän vanhempiensa kanssa ei voi keskustella mistään oikeista asioista eikä kukaan ikinä myönnä tehneensä mitään väärää vaikka lapsia olisi hakattu ym
Perustapaus eli ei myönnetä mitään ja käännetään asiat ylösalaisin. Yleistä 50 korvilla ja siitä ylöspäin. Harvoin näkee rehellistä ja suoraselkäistä vastuunottoa tekemisistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoidoilla pitäisi pystyä murtamaan ja murskaamaan häiriöisen ongelmia aiheuttavat käytösmallit lopullisesti. Tämä on usein vaikeaa ellei mahdotonta.
Eikä ole, 3 v terapiaa riittää yleensä. Lisäksi useimmilla ihmisillä on ongelmia aiheuttavia käytösmalleja.
Tapauskohtaista. B-klusterissa vaikeaa. Tietyissä tuon klusterin häiriöissä on myös mahdottomia. Siksi lapsia on suojeltava. Kaikki varmasti muistavat Vilja-Eerikan kohtalon kun lastensuojelu oli liian myöhässä.
Persoonallisuushäiriöitä on monia ja ne oireilevat eri tavoin. Eipä ole vielä tähän mennessä kukaan lääkäri, hoitaja tai sosiaalityöntekijä ottanut esille että lapsen olisi parempi kasvaa muualla kuin kotona minun (ja puolison) kanssa. Omat diagnoosit ovat pitkälti traumaattisen lapsuuden peruja. Kumma juttu kun kaikki niputetaan samaan pinoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä kuka tai mikä taho sen persoonallisuushäiriön on todennut. Jos on virallinen diagnoosi, sitten lapsen etu on olla tapaamatta ko. vanhempaa. Mutta jos 'personnallisuushäiriö' diagnoosi perustuu toisen vanhemman omaan mielipiteeseen sitten lapsen etu on tavata molempia vanhempiaan.
Harvinainen tilanne, että tällaista diagnoosia häiriintynyt ihminen lähtisi hakemaan.
Ei ole harvinaista vaan ihan tavallista.
Omat lapseni itse asiassa asuvat sellaisen kanssa. Ihan hyvin pyyhkii kun on rahaa.
Riippuu tilanteesta, mustavalkoinen ajattelu kuuluu persoonallisuushäiriöihin