Lue keskustelun säännöt.
Aaargh! Naiset jotka elävät miehilleen
16.02.2016 |
...ovat maailman tylsintä seuraa! Olen yrittänyt ymmärtää heitä mutta nyt tuntuu etten jaksa enää välittää. Huipentuma oli illanistujaiset joissa 5h kukin vuorollaan jauhoi miehestään. Eikö teillä ole omaa elämää?! Kuvottaa kuunnella juttuja siitä kuinka ei voi lähteä ulos kun pitää olla jaskalle tehtynä ruokaa ja väsyttää herätä mutta omalle kullalle on niin mukava tehdä aamupalaa. Pidentään normaalina sitä ettei miehet osaa pyykätä, tiskata, valmistaa ruokaa tai edes valita vaatteitaan. Ja kyse ei ole pitkään aviossa olleista tutuista vaan nuorista, 25-naisista jotka ovat jo nyt jämähtäneet neljän seinän sisään. Olen itse onnellisessa suhteessa johon toisinaan kuuluu hemmottelu yms mutta tosiaankin oletan että aikuinen ihminen osaa huolehtia omista tarpeistaan! Eikä minulle ole mikään ongelma lähteä matkalle ilman miestä enkä todellakaan kysele lupia voidakseni käydä baarissa. Luulen että suuri osa näiden parisuhdefriikkien riidoista yms katoaisi jos tehtäisiin välillä omia juttuja. Ei voi miehestäkään olla kivaa kun nainen on kotona aina odottelemassa! Naurattavinta on se kun jos tällaisen naisen saa houkuteltua ulos niin puhelin on koko ajan esillä ja siitä lähtee ikävä sua -viestejä taukoamatta.
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttääkö sinua myös naisilleen elävät miehet?
Varmaan ärsyttäisi, mutten tunne ketään näin symbioottisesti naisessa kiinni olevaa miestä. On herttaista jos mies puhuu naisestaan hyvää tai tekee jotain kivaa mutta kuvailemassani tilanteessa minua ärsyttää se kuinka naiset tekevät itsestään lähes miehensä äidin! En todellakaan sietäisi miestä joka olettaa etten osaa pestä pyykkiä tai syödä terveellisesti ilman hänen apuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Kuvailit juuri minut.. minusta on ihanaa tehdä naisen työt ja antaa mieheni olla mies. Kavereitteni kanssa kun oon iltaa viettämässä jokainen puhuu kuulumisistaan.. joku puhuu vain työstä kun se on jollekkin henki ja elämä.. toinen puhuu salitreenistä ym.. minä puhun miehestäni ja lapsistani. Ne on mun elämää ja vaikea kertoa kuulumisia ilman että kertoo elämänsä tärkeimmistä ihmisistä.. onneksi minulla on ihania ystäviä jotka ei vaadi puhumaan tyhjänpäiväistä liiba laabaa, vaan heitä kiinnostaa aidosti kuulla kuulumiset kuten myös mua kiinnostaa kuulla heidän kuulumiset.
suosittelen hankkimaan pinnallisia ystäviä joilla ei oo mitään elämää suurempaa mistä puhua ni jaksat kuunnella...
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Kertoisitko, miten värisokeus estää pyykinpesun? Isäni perheessä kaikki miehet ovat värisokeita, ja kyllä vaan ovat osanneet pyykkiä pestä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttääkö sinua myös naisilleen elävät miehet?
No minua kyllä ahdistaisi, jos mies roikkuisi ja paapoisi. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa, ja osaan vallan mainiosti huolehtia omista asioistani itse, en tarvitse siihen miehen apua.
Merkittävä ero sukupuolissa. Miehet kaipaavat hoivaa läpi elämän.
Ei siinä mitään pahaa ole mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Vierailija kirjoitti:
Kuvailit juuri minut.. minusta on ihanaa tehdä naisen työt ja antaa mieheni olla mies. Kavereitteni kanssa kun oon iltaa viettämässä jokainen puhuu kuulumisistaan.. joku puhuu vain työstä kun se on jollekkin henki ja elämä.. toinen puhuu salitreenistä ym.. minä puhun miehestäni ja lapsistani. Ne on mun elämää ja vaikea kertoa kuulumisia ilman että kertoo elämänsä tärkeimmistä ihmisistä.. onneksi minulla on ihania ystäviä jotka ei vaadi puhumaan tyhjänpäiväistä liiba laabaa, vaan heitä kiinnostaa aidosti kuulla kuulumiset kuten myös mua kiinnostaa kuulla heidän kuulumiset.
suosittelen hankkimaan pinnallisia ystäviä joilla ei oo mitään elämää suurempaa mistä puhua ni jaksat kuunnella...
Miten sinun kuulumisesi ovat yhtä kuin miehestä puhuminen? Etkö arvosta itseäsi vai eikö elämässäsi tapahdu mitään? Ymmärrätkö että muille teidän parisuhde ei ole "elämää suurempaa" vaan kaverin perhe joka on aika nopeasti käsitelty.
Lisäksi kuulostaa todella hedonistiselta että pitää päästä puhumaan juuri siitä omasta jutusta oli se sitten sali, lemmikit tai perhe. Oikea keskustelu on tästä oman agendan toitottamisesta kaukana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuvailemasi nainen. Tai olisin jos minulla olisi mies. Ongelma on että olen todella ujo ja tutustuminen on vaikeaa. Minulle unelma olisi saada olla kaikki päivät kotona ja kokkailla ja hääräillä, pari lasta jaloissa :) ja olen tosiaan 22-vuotias...
Oih, unelmanainen!
M25
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ystäviä" saa vapaasti ärsyttää tuollainen aito ja alkuperäinen nainen. He ovat vain ystäviä. Mies ja perhe ovat kuitenkin tärkeimpiä.
Ilmaiskaa rehellisesti se ärsytyksenne. Älkää takana jupisko, tai täällä av-palstalla.
Tietäpähän tuo aloittajan tarkoittama nainen hankkiutua eroon moisista "ystävistä".
Niillä tapaa olla taipumuksia yrittää sotkea naisen ja miehen välit, joillain tekaistuilla, tai luulotelluilla syillä.
Kummallisia Kauna-Amalioita!
Vierailija kirjoitti:
"Ystäviä" saa vapaasti ärsyttää tuollainen aito ja alkuperäinen nainen. He ovat vain ystäviä. Mies ja perhe ovat kuitenkin tärkeimpiä.
Ilmaiskaa rehellisesti se ärsytyksenne. Älkää takana jupisko, tai täällä av-palstalla.
Tietäpähän tuo aloittajan tarkoittama nainen hankkiutua eroon moisista "ystävistä".
Niillä tapaa olla taipumuksia yrittää sotkea naisen ja miehen välit, joillain tekaistuilla, tai luulotelluilla syillä.
Kummallisia Kauna-Amalioita!
Mitäpä jos siirryttäisiin pois mielikuvitusmaailmasta. Eiköhän kaikille ole tärkeää omata ystäviä perheen lisäksi. Kyllä sitä ystävääkin voi rakastaa ja rakas ystävä voi tuntua kuin sisarukselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?
Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Kertoisitko, miten värisokeus estää pyykinpesun? Isäni perheessä kaikki miehet ovat värisokeita, ja kyllä vaan ovat osanneet pyykkiä pestä...
Miehellä ei ole toimivia cone-soluja, eli ei näe värejä ollenkaan. Harvinaista, mutta sitä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Kyllä ärsyyntyy! :D t. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttääkö sinua myös naisilleen elävät miehet?
No minua kyllä ahdistaisi, jos mies roikkuisi ja paapoisi. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa, ja osaan vallan mainiosti huolehtia omista asioistani itse, en tarvitse siihen miehen apua.
Merkittävä ero sukupuolissa. Miehet kaipaavat hoivaa läpi elämän.
Ei siinä mitään pahaa ole mielestäni.
Hohoho. Pitääkin muistaa tuo "miehet kaipaavat hoivaa läpi elämän" seuraavassa palstamiesten keuhkoamisissa. Faktahan on se, että suurin osa suomalaismiehistä on äitinsä perään kitiseviä pikkulapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan tuollainen nainen :D Tosiasia on, että mieheni ja lapsemme ovat minulle tärkeintä elämässä. Eivät he ole ainoita joista voin puhua, käymme matkoilla, osallistun luonnonsuojeluun, kodittomien auttamiseen yms. Mutta suurimmalla osalla kavereistani on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Kaverini täällä ovat muodostuneet lähinnä miehen työkaverien vaimoista, naapureista ja muista pohjoismaalaisista. Olen luonnoltani muutenkin kotikissa, niin harvoin tapaan sinänsä uusia ihmisiä. Minua kiinnostaa historia, sodat, antropologia, lääketiede, psykologia jne. Kavereitani kiinnostaa urheilu, kauneus, kaikki mitä isolla rahalla saa ostettua, se onko Hermésin listalla vai ei, musiikkiura, leffatähdet yms. Mukavia ja ihania ihmisiä he kyllä ovat.
Ystävieni kanssa on sitten eri asia, mutta heitä on täällä vain muutama ja Suomessa ei oikeastaan enää kuin siskoni. Lontoosta yksi hyvä ystävä.
Mieluiten olisin kotona, mutta osallistun toki kavereiden illanistujaisiin, pidän niitä itse, käymme ainakin kerran viikossa lounaalla yhdessä.
Mieheni tekee niin paljon töitä, ettei meillä ole liikaa yhteistä aikaa. Hän on samanlainen kotikissa vapaa-aikanaan, urheilua lukuunottamatta. Hän kyllä osaa pestä pyykkiä, muttei saa koska on värisokea, osaa siivota ja siivoaakin. Siivooja kyllä yleensä hoitaa. Ruokaakin mies osaa itse laittaa tai käy ulkona syömässä. Mutta tosiasia on, että kun mieheni tulee vihdoin kotiin, haluan olla siellä hänen kanssaan.
Jos juttusi ovat yhtä tylsiä kuin tämä kommentti niin olet takuuvarmasti ap:n kuvailema tylsimys. Huomaatko että tekstissäsi selostat vain omaa elämääsi ja hädin tuskin sivuat keskustelun aihetta. Vähäisen älyn merkki...
:D Annoin lähinnä oman esimerkkitilanteeni kontekstiksi siitä, millaisia ihmisiä miehilleen omistuvat naiset voivat olla ja miksi. Omalla alallani esimerkit ovat oiva keino valottaa teesiä. Varmasti olenkin tylsimys, sitä en epäile tippaakaan! Onneksi mies on älykäs ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Miehet kun ei vaan puhu oikein puolisoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kestä naisia, joiden jokainen lause alkaa sanoilla "mun mies".
Miksi?
Kaihertaako naisia alitajuisesti jos jollain toisella on hyvä suhde vastakkaiseen sukupuoleen? Vaikka itse vetävät sitä "yök, miehiä" roolia hautaan saakka?Miehillä en vastaavaa havaitse. Jos joku puhuu paljon vaimostaan niin ei muut miehet siitä ärsyynny.
Miehiä nyt kiinnostaa muutenkin muiden tekemiset ja olemiset huomattavasti vähemmän kuin naisia. Ei tällaistakaan keskustelunavausta voisi mitenkään kuvitella minnekään miesten palstalle :D
Miehet eivät myöskään tunne huonommuutta tai epävarmuutta jos joku toinen mies tekee asioita eri tavalla kuin itse. Naisille itsensä vertaaminen muihin on arkea. Siksi 90% naisista pyrkii olemaan toistensa klooneja. Miehillä tämä lakkaa kun kivekset laskeutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ystäviä" saa vapaasti ärsyttää tuollainen aito ja alkuperäinen nainen. He ovat vain ystäviä. Mies ja perhe ovat kuitenkin tärkeimpiä.
Ilmaiskaa rehellisesti se ärsytyksenne. Älkää takana jupisko, tai täällä av-palstalla.
Tietäpähän tuo aloittajan tarkoittama nainen hankkiutua eroon moisista "ystävistä".
Niillä tapaa olla taipumuksia yrittää sotkea naisen ja miehen välit, joillain tekaistuilla, tai luulotelluilla syillä.
Kummallisia Kauna-Amalioita!
Mitäpä jos siirryttäisiin pois mielikuvitusmaailmasta. Eiköhän kaikille ole tärkeää omata ystäviä perheen lisäksi. Kyllä sitä ystävääkin voi rakastaa ja rakas ystävä voi tuntua kuin sisarukselta.
Voisitko itse edes aavistella mitä eroa on Ystävyydellä ja "ystävyydellä"? Kun ikää tulee, tulee myös kokemusta. Ja kantapään kautta myös.
Huomaa usein näissä kärjekkäissä kommenteissa, että on vahvat näkemykset, mutta puutteelliset kokemukset. Ne kun joskus yhdistyy saavuttaa jotain mitä voi kutsua viisaudeksi.
Niinhän se on. Pitää sen verran luottoa olla, että aikuinen ihminen selviää yksin ja osaa itse ostaa ruokaa.