Lue keskustelun säännöt.
Jos narsistin vastakohta un uhri, niin mikä on epävakaan persoonallisuuden vastakohta?
16.02.2016 |
Otsikko on huono, en siis tarkoita ihan vastakohtaa, vaan tätä:
Paula Salomaa laittaa narsismin janalle, jossa toisessa päässä on äärinarsisti ja toisessa päässä kynnysmatto ja alistuja. Janan keskellä on terve narsismi. Tietyllä kohtaa oleva häiriöitynyt ihminen löytää vastapoolinsa suht samalta kohtaa janan toisesta päästä.
Jos epävakaa persoonallisuus laitetaan myös janalle toiseen päähän. Keskellä janaa on tasapainoinen ihminen. Mikä siellä toisessa ääripäässä on?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
En mitenkään, juurihan minä sanoin että epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen. Selitä sinä sen sijaan, miten tuollainen yhdistelmä käytännössä toimii? Aidosti kiinnostaa, koska tavallaan näen nuo osin vastakkaisina ja yleensä läheisriippuvaisia on nimenomaan epävakaiden puolisoina.
Mitä tarkoitat miten toimii? Vedin puoleeni sekä toisia läheisriippuvia että narsisteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Tuolla pari viestiä aiemmin luettelin, hylkäyspelko, rajojen puute. En ymmärtänyt omaa arvoani. Burnoutit, koska työskentelin liikaa, ymmärtämättä mitään rajoja.
Enköhän minä itse epävaakaana ihmisenä tiedä parhaiten millainen juuri minä olen.
Yhteinen diagnoosi ei tee ihmisistä samanlaisia, tai edes samankaltaisia. Olemme yksilöitä kaikki persoonallisuushäiriöisetkin, joten myös oireilemme yksilöllisesti.
Paskaa voi jauhaa vaikka kuinka, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Haittaa voi olla senkin edestä.
Täysin mahdoton kysymys on että mikä on jokun persoonallisuushäiriöisen vastakohta. Ei sellaista ole ja täysin yksinkertaisesti siksi että me ihmiset olemme yksilöitä.
Mielen diagnoositkin ovat loppujen lopuksi humpuukia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Tuolla pari viestiä aiemmin luettelin, hylkäyspelko, rajojen puute. En ymmärtänyt omaa arvoani. Burnoutit, koska työskentelin liikaa, ymmärtämättä mitään rajoja.
Lisäksi heti teini-ikäisenä suoraan parisuhteeseen. Minulta jäi kokonaan se vaihe väliin, jossa opetellaan asumaan ja olemaan yksin, itsensä kanssa, en kyennyt. Pelkäsin mm. pimeää julmetusti, en olisi pystynyt nukkumaan yksin. Henkisesti olin monessa asiassa aivan lapsen tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Tuolla pari viestiä aiemmin luettelin, hylkäyspelko, rajojen puute. En ymmärtänyt omaa arvoani. Burnoutit, koska työskentelin liikaa, ymmärtämättä mitään rajoja.
Lisäksi heti teini-ikäisenä suoraan parisuhteeseen. Minulta jäi kokonaan se vaihe väliin, jossa opetellaan asumaan ja olemaan yksin, itsensä kanssa, en kyennyt. Pelkäsin mm. pimeää julmetusti, en olisi pystynyt nukkumaan yksin. Henkisesti olin monessa asiassa aivan lapsen tasolla.
Kuulostaa edelleenkin lähinnä epävakaalta persoonallisuudelta. Miten läheisriippuvuus kohdallasi ilmeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoista, ihmiset ovat valmiita tekemään diagnooseja ilman koulutusta. Narsistiksi leimataan yleisesti kaikki, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. "normaalista". Epävakaa persoonallisuus on ammattilaisillekin vaikea asia. Älkää heitelkö diagnooseja ilman kunnollista ammattitaitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Tuolla pari viestiä aiemmin luettelin, hylkäyspelko, rajojen puute. En ymmärtänyt omaa arvoani. Burnoutit, koska työskentelin liikaa, ymmärtämättä mitään rajoja.
Lisäksi heti teini-ikäisenä suoraan parisuhteeseen. Minulta jäi kokonaan se vaihe väliin, jossa opetellaan asumaan ja olemaan yksin, itsensä kanssa, en kyennyt. Pelkäsin mm. pimeää julmetusti, en olisi pystynyt nukkumaan yksin. Henkisesti olin monessa asiassa aivan lapsen tasolla.
Kuulostaa edelleenkin lähinnä epävakaalta persoonallisuudelta. Miten läheisriippuvuus kohdallasi ilmeni?
Minusta nuo ovat läheisriippuvuutta, että ripustautuu heti teininä parisuhteeseen. Ja ei pysty viettämään edes yhtä yötä yksin omien peikkojen takia. Burnoutit ovat myös tyypillinen läheisriippuvien oire, kun tekee aivan liikaa toisten eteen. Myöhemmin turvakotiin joutuminen narsistipuolison takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, ihmiset ovat valmiita tekemään diagnooseja ilman koulutusta. Narsistiksi leimataan yleisesti kaikki, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. "normaalista". Epävakaa persoonallisuus on ammattilaisillekin vaikea asia. Älkää heitelkö diagnooseja ilman kunnollista ammattitaitoa.
Mistä tiedät, ettei minulla ole koulutusta? Tämä se vasta mielenkiintoista on!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, ihmiset ovat valmiita tekemään diagnooseja ilman koulutusta. Narsistiksi leimataan yleisesti kaikki, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. "normaalista". Epävakaa persoonallisuus on ammattilaisillekin vaikea asia. Älkää heitelkö diagnooseja ilman kunnollista ammattitaitoa.
Siis miten niin olisin ilman koulutusta ja kunnollista ammattitaitoa? Mistä niin päättelet? Tämä se vasta mielenkiintoista on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on huono, en siis tarkoita ihan vastakohtaa, vaan tätä:
Paula Salomaa laittaa narsismin janalle, jossa toisessa päässä on äärinarsisti ja toisessa päässä kynnysmatto ja alistuja. Janan keskellä on terve narsismi. Tietyllä kohtaa oleva häiriöitynyt ihminen löytää vastapoolinsa suht samalta kohtaa janan toisesta päästä.
Jos epävakaa persoonallisuus laitetaan myös janalle toiseen päähän. Keskellä janaa on tasapainoinen ihminen. Mikä siellä toisessa ääripäässä on?
Flegu.
Joka Alan Mies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikko on huono, en siis tarkoita ihan vastakohtaa, vaan tätä:
Paula Salomaa laittaa narsismin janalle, jossa toisessa päässä on äärinarsisti ja toisessa päässä kynnysmatto ja alistuja. Janan keskellä on terve narsismi. Tietyllä kohtaa oleva häiriöitynyt ihminen löytää vastapoolinsa suht samalta kohtaa janan toisesta päästä.
Jos epävakaa persoonallisuus laitetaan myös janalle toiseen päähän. Keskellä janaa on tasapainoinen ihminen. Mikä siellä toisessa ääripäässä on?
Flegu.
Riippuu vähän määritelmistä. Mutta jos ajatellaan, että nimenomaan tunteiden voimakkuus ja vuoristorata on se tonen ääripää, niin toinen pää voisi tosiaan olla se, että tunteet ovat äärimmäisen laimeat. Toisaalta sanotaan, että psykopaatti on tunteeton tyhjä ihmisen kuori. Eli taas päästään tähän, että narsisti on siellä toisessa päässä (ääritapauksessa psykopaatti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, ihmiset ovat valmiita tekemään diagnooseja ilman koulutusta. Narsistiksi leimataan yleisesti kaikki, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. "normaalista". Epävakaa persoonallisuus on ammattilaisillekin vaikea asia. Älkää heitelkö diagnooseja ilman kunnollista ammattitaitoa.
Ihmeen pitkään siinä menikin.. Aina jonkun pitää tämä päästä väliin sanomaan, vaikka ei kai kukaan täällä nyt kuvittelekaan näitä miksikään virallisiksi diagnooseiksi?! Luulin että tuolla keskustelun alkupuolella olisi jo tullut selväksi, että pohdittiin myös sitä, voiko ylipäätään tehdä selviä diagnooseja. Ja näin yleisesti kun puhutaan narsisteista tai epävakaista täällä, niin eiköhän normaali oletus ole, että puhutaan niistä piirteistä ihmisillä, eikä että se ja se on satavarmaan narsisti.. Eli voi anteeksi vajavaiset termit kun ei joka kohtaan viitsi selventää. Ihme pilkun viilaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se läheisriippuva oirehtii usein täsmälleen samoin kuin epävakaa. Selittäkääpä minulle, mikä on epävakaan persoonallisuudne ja läheisriippuvan ero ylipäätään? Minusta nuo ovat ihan samat asiat. Molemmissa vallitsevana piirteenä voimakas hylätyksi tulemisen pelko. Eli vastaus on, että siellä toisessa päässä on narsisti.
Läheisriippuvuutta ei taida löytyä tautiluokituksesta, se on vain sellaista kansankieltä, kun taas epävakaus on persoonallisuushäiriön diagnoosi. Ja voihan sitä pelätä hylätyksi tulemista ilman, että puoliso on narsisti? En ymmärrä tätä logiikkaa...
Joo, tiedän ettei läheisriippuvuus (co-dependency) ole tautiluokka, mutta sisällöltään ovat sama asia. Kukaan ei ole ikinä pystynyt selittämään minulle epävakaan ja läheisriippuvan eroa. Minusta ne ovat aivan sama asia, ja paljon sekaannnusta aiheuttaa se, että tätä ei ymmärretä.
Ja mitä et muka käsitä, läheisriippuva tai epävakaa hylkäyspelkoinen voi olla vaikkei olisi puolisoa ollenkaan. En käsitä tuota sinun logiikkaasi nyt yhtään.
Eivät todellakaan ole sisällöltään sama asia. Läheisriippuvainen tosin varmasti "viihtyisi" epävakaan kumppanina - siinä riittäisi hoivailtavaa ja saisi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja hyväksytyksi. Toki epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen, mutta synonyymeja ne eivät missään tapauksessa ole.
Läheisriippuvainen on uhriutuja, joka kaipaa hoivattavaa, epävakaa taas on uhri, joka kaipaa hoivaajaa.
No miten selität sen, että minä olen ollut molemmat, kunnes paranin?
Ja oireina olivat mm. mielettömät mielialan vaihtelut ja hylkäämisen pelko. Rajoista ei mitään käsitystä.
Ja vedin puoleeni joko toisia läheisriippuvia (kynnysmattoja) tai hyväksikäyttäviä narsisteja.
Et sinä vielä luetellut mitään läheisriippuvaisuuden oireita, epävakaan vain. Sikäli ei ole yllättävää, että olet vetänyt puoleesi läheisriippuvaisia.
Tuolla pari viestiä aiemmin luettelin, hylkäyspelko, rajojen puute. En ymmärtänyt omaa arvoani. Burnoutit, koska työskentelin liikaa, ymmärtämättä mitään rajoja.
Lisäksi heti teini-ikäisenä suoraan parisuhteeseen. Minulta jäi kokonaan se vaihe väliin, jossa opetellaan asumaan ja olemaan yksin, itsensä kanssa, en kyennyt. Pelkäsin mm. pimeää julmetusti, en olisi pystynyt nukkumaan yksin. Henkisesti olin monessa asiassa aivan lapsen tasolla.
Kuulostaa edelleenkin lähinnä epävakaalta persoonallisuudelta. Miten läheisriippuvuus kohdallasi ilmeni?
Minusta nuo ovat läheisriippuvuutta, että ripustautuu heti teininä parisuhteeseen. Ja ei pysty viettämään edes yhtä yötä yksin omien peikkojen takia. Burnoutit ovat myös tyypillinen läheisriippuvien oire, kun tekee aivan liikaa toisten eteen. Myöhemmin turvakotiin joutuminen narsistipuolison takia.
Minusta taas nimenomaan ei. Tuohan on puhtaasti itsekäs syy parisuhteelle kun taas läheisriippuvaisen omanarvontunto rakentuu nimenomaan sen varaan, että kokee olevansa tarpeellinen jollekin toiselle.
Läheisriippuvainen ei mene parisuhteeseen koska ei pärjää yksin, vaan koska se kumppani ei pärjää yksin.
Minä epävakaana olen vetänyt aina puoleeni kaikenlaisia miestyyppejä. Eniten itse olen mieltynyt itsevarmaan ja tasapainoisen oloiseen miestyyppiin joka ei vähästä säikähdä. Epävakaa persoonallisuus ei suinkaan ole mikään loppuelämän tuomio. Vain yhdessä viestissä täällä mainittiin, että epävakaasta persoonallisuudesta voi parantua. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, koska monesti mielialahäiriöisellä ihmisellä ei ole vain yhtä sairautta, vaan useampia, jotka ruokkivat toisiaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että epävakaa olisi aina läheisriippuvainen, niinkuin joku väittää. Läheisriippuvaisuuteen kuuluu vahva hoivaamisen tarve. Epävakauteen ei läheskään aina. Saattaapa olla päinvastoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, ihmiset ovat valmiita tekemään diagnooseja ilman koulutusta. Narsistiksi leimataan yleisesti kaikki, jotka jollain tavoin poikkeavat ns. "normaalista". Epävakaa persoonallisuus on ammattilaisillekin vaikea asia. Älkää heitelkö diagnooseja ilman kunnollista ammattitaitoa.
Ihmeen pitkään siinä menikin.. Aina jonkun pitää tämä päästä väliin sanomaan, vaikka ei kai kukaan täällä nyt kuvittelekaan näitä miksikään virallisiksi diagnooseiksi?! Luulin että tuolla keskustelun alkupuolella olisi jo tullut selväksi, että pohdittiin myös sitä, voiko ylipäätään tehdä selviä diagnooseja. Ja näin yleisesti kun puhutaan narsisteista tai epävakaista täällä, niin eiköhän normaali oletus ole, että puhutaan niistä piirteistä ihmisillä, eikä että se ja se on satavarmaan narsisti.. Eli voi anteeksi vajavaiset termit kun ei joka kohtaan viitsi selventää. Ihme pilkun viilaamista.
Joo, helppo tapa yrittää tappaa keskustelu. Ja minulla kun nyt sattuu olemaan ihan alan koulutuskin. En tosin koulutuksen kautta ole näitä asioita ymmärtänyt. vaan lopulta ihan elämällä.
Taas käytetään läheisriippuvuus sanaa väärin. Läheisriippuvuus ei tarkoita sitä että hoivataan jotakuta tai ripustaudutaan. Läheisriippuvainen voi olla vaikka asusi yksin ja eristyksissä maailmasta. Se on mekanismi jolla ihminen menettää minuutensa kun lapsena on pakko rakentaa elämänsä jonkun perhettä vaivaavan asian ympärille eikä kasvu aikuiseksi pääse tapahtumaan niin kuin pitäisi. Tämä voi tuottaa hoivaajia tai sitten ei.
Pilkunviilaajat: Miten ylipäätään voi käydä keskustelua, jos n-sana on kielletty? Tai epävakaa-sana?
Pitääkö alkaa ain kirjoittamaan "henkilö, joka syyllistää muita, eikä koskaan näe itsessään vikaa..."...Tai "sellainen ihminen, jolla on narsistisia piirteitä, vaikka en tiedäkään tätä varmuudella..." Tms
Miksi ilmiöille ei voi antaa nimiä?
Miksi asioista ei voi puhua lyhyesti, vaan pitää käyttää koukeroista kieltä?
Vaikka "diagnoosit" menisivätkin av:lla pieleen, niin ketä se satuttaa? Keneltä se on pois?
En mitenkään, juurihan minä sanoin että epävakaa voi olla myös läheisriippuvainen. Selitä sinä sen sijaan, miten tuollainen yhdistelmä käytännössä toimii? Aidosti kiinnostaa, koska tavallaan näen nuo osin vastakkaisina ja yleensä läheisriippuvaisia on nimenomaan epävakaiden puolisoina.