Lue keskustelun säännöt.
Jos narsistin vastakohta un uhri, niin mikä on epävakaan persoonallisuuden vastakohta?
16.02.2016 |
Otsikko on huono, en siis tarkoita ihan vastakohtaa, vaan tätä:
Paula Salomaa laittaa narsismin janalle, jossa toisessa päässä on äärinarsisti ja toisessa päässä kynnysmatto ja alistuja. Janan keskellä on terve narsismi. Tietyllä kohtaa oleva häiriöitynyt ihminen löytää vastapoolinsa suht samalta kohtaa janan toisesta päästä.
Jos epävakaa persoonallisuus laitetaan myös janalle toiseen päähän. Keskellä janaa on tasapainoinen ihminen. Mikä siellä toisessa ääripäässä on?
Kommentit (93)
Eli tarkoittaako tämä sitä, että kun ollaan tilanteessa jossa toisesta tulee toisen uhri, on molemmilla sama persoonallisuushäiriö?Tässä tilanteessa, kuten ei muutenkaan, voi puhua selkeästi jonkun kuuluvan vain tietyn nimetyn häiriön piiriin. Minä joka olen epävakaa, tunnistan itsessäni paljon myös narsistin piirteitä ja mieheni, joka narsisti, vaikuttaa myös epävakaalta. Onko meillä siis jokin yhteinen häiriö jota ei vaan voi yksiselitteisesti nimetä? Kun kirjoitit, että ero olisi siinä, että toinen on itsekäs ja toinen epäitsekäs, niin se toki selitäisi sen, että toisesta tulee "uhri".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei itse anna itselleen pointseja, koska oli avioliitossa 20 vuotta... Ja liitto päättyi siihen, että mies vaihtoi lennosta toiseen...
Paljon on tapahtunut sen jälkeen, ja olen uudeellen naimisissa terveen miehen kanssa. En ole enää sama henkilö kuin nuorena, mutta näin jälkiviisaana olen alkanut "nuoren minän" itsetutkiskelun.
Ap
Mikä on narsistin ja epävakaan ero? Ovatko ne lähellä toisiaan?
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkoittaako tämä sitä, että kun ollaan tilanteessa jossa toisesta tulee toisen uhri, on molemmilla sama persoonallisuushäiriö?Tässä tilanteessa, kuten ei muutenkaan, voi puhua selkeästi jonkun kuuluvan vain tietyn nimetyn häiriön piiriin. Minä joka olen epävakaa, tunnistan itsessäni paljon myös narsistin piirteitä ja mieheni, joka narsisti, vaikuttaa myös epävakaalta. Onko meillä siis jokin yhteinen häiriö jota ei vaan voi yksiselitteisesti nimetä? Kun kirjoitit, että ero olisi siinä, että toinen on itsekäs ja toinen epäitsekäs, niin se toki selitäisi sen, että toisesta tulee "uhri".
Salomaa sanoo, että molemmilla on minuuden ongelma. Ei tiedä kuka "minä" olen.
Joudun nyt poistumaan töihin. Toivottavasti keskustelu jatkuu hyvänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkoittaako tämä sitä, että kun ollaan tilanteessa jossa toisesta tulee toisen uhri, on molemmilla sama persoonallisuushäiriö?Tässä tilanteessa, kuten ei muutenkaan, voi puhua selkeästi jonkun kuuluvan vain tietyn nimetyn häiriön piiriin. Minä joka olen epävakaa, tunnistan itsessäni paljon myös narsistin piirteitä ja mieheni, joka narsisti, vaikuttaa myös epävakaalta. Onko meillä siis jokin yhteinen häiriö jota ei vaan voi yksiselitteisesti nimetä? Kun kirjoitit, että ero olisi siinä, että toinen on itsekäs ja toinen epäitsekäs, niin se toki selitäisi sen, että toisesta tulee "uhri".
Kaikissa persoonallisuushäiriössä on paljon samaa, yhteinen perusta, nimimerkillä been there done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Salomaa sanoo, että molemmilla on minuuden ongelma. Ei tiedä kuka "minä" olen.
Ap
Asian ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli tarkoittaako tämä sitä, että kun ollaan tilanteessa jossa toisesta tulee toisen uhri, on molemmilla sama persoonallisuushäiriö?Tässä tilanteessa, kuten ei muutenkaan, voi puhua selkeästi jonkun kuuluvan vain tietyn nimetyn häiriön piiriin. Minä joka olen epävakaa, tunnistan itsessäni paljon myös narsistin piirteitä ja mieheni, joka narsisti, vaikuttaa myös epävakaalta. Onko meillä siis jokin yhteinen häiriö jota ei vaan voi yksiselitteisesti nimetä? Kun kirjoitit, että ero olisi siinä, että toinen on itsekäs ja toinen epäitsekäs, niin se toki selitäisi sen, että toisesta tulee "uhri".
Kaikissa persoonallisuushäiriössä on paljon samaa, yhteinen perusta, nimimerkillä been there done that.
Kertoisitko lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Minua veti. Olen narsistin tytär. Siitä voinee päätellä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Minua veti. Olen narsistin tytär. Siitä voinee päätellä jotain.
Eli onko narsismin ja epävakauden ydin sama?
ap pohdiskelee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herätys nyt siellä. Epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö kuuluvat samaan persoonallisuushäiriöryhmään ja jotkin psyyken mekanismit ja jotkin käyttäytymispiirteet ovat niissä samankaltaisia. Epävakaita on myös erilaisia, jotkut oireilevat sisäänpäin, jotkut ovat hyvin impulsiivisia ja draamahakuisia. En lähtisi piirtelemään janoja, vaan etsisin enemmän tietoa näistä häiriöistä.
Sinähän toteatkin, että ne kuuluvat samaan personallisuushäiriöryhmään. Osaatko kertoa, miten sisäänpäinkääntyneisyys näkyy näissä häiriöissä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli mikä oli, homman nimi on minusta se että täysin terve ihminen ei pitkään katsele narsistisia manöövereitä tai epävakaan tunnemyrskyä elämässään, tai muutakaan persoonallisuushäiriöistä puuhastelua.
Tätä se on kun vakka kantensa valitsee: osat nimenomaan eivät ole samanlaiset, vaan toisen ylikorostuneet piirteet paikkaavat toisen puutteita
Itse olen herkästi tulistuva, mies taas tasaisempi. Ei välttämättä tarkoita että meillä kummallakaan olisi näitä piirteitä persoonallisuushäiriöksi asti - eikä tarkoita että ap välttämättä olisi jotenkin sairaalloisen tefloninen vaikka epävakaan kanssa seurustelikin.
Jos se teflon-ominaisuus on haitannut myöhempää elämää ilman että asialla on ollut tekemistä exän kanssa, niin silloin tietty voi miettiä esimerkiksi terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei noita voi verrata. Narsismin voi kyllä asettaa tuon tapaiselle janalle, kun taas epävakaa persoonallisuus on "vakaan persoonallisuusen vastakohta".
Niinsanottu ohutnahkainen/haavoittuva narsisti on niin lähellä epävakaata persoonallisuutta, että kirjallisuudessa on jopa pohdittu onko koko kategoria yksinään mielekäs vai onko kyse vain epävakaan persoonallisuuden osajoukosta. Grandioosi narsismi taas on pitkälti päinvastainen persoonallisuushäiriö, mutta näillä kaikilla on myös yhteisiä piirteitä ja samaan nippuun voidaan vielä perustellusti liittää myös primääri ja sekundaari psykopatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epävakaana voin kommentoida että vedän puoleeni narsistisia (eivät huomaa että heissä itsessään on paljon rajattomuutta), päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Myös läheisriippuvaiset roikkuvat mukana. Myös ystäväni joka on epävakaa, vetää puoleensa samantyyppisiä ihmisiä kuin minä.
Tiedä sitten, olisiko tasaisetkin ihmiset olleet kiinnostuneita seurastani, mutta minua ei jostain syystä kiinnosta kuin hieman erikoiset ihmiset.
Nyt mennään kyllä metsään monessa viestissä! Ihan kuin mielenterveysongelmien demonisointia ei olis tarpeeksi kaikkialla jo muutenkin :'(
Tunnen (läheisesti) monta epävakaudesta kärsivää, jotka ei todellakaan ole noita kliseisiä jatkuvasti räjähteleviä ihmisiä.
Ihan tieteellisestikin on todettu, että kyseessä on eri ihmisillä todella eri tavoin esiintyvä tunne-elämän ongelma.
Ulkoisesti "lievimmillään" epävakaus voi olla esimerkiksi vaikeutta ymmärtää ja hyväksyä omia keskimääräistä voimakkaampia tunteita, joka kääntyy sisään päin itseinhoksi ja saattaa helposti ajaa ihmisen ahdistuksenn ja/tai masennukseen. Narsismista poiketen epävakaasta persoonallisuudesta voi nykytutkimuksen mukaan parantua hyvin.
Jotkut psykiatrit antavat jonkun persoonallisuushäiriödiagnoosin lähes jokaiselle, joiden masennus ja/tai ahdistus ei parane ensimmäisestä masennuslääkekokeilusta. Jotkut psykiatrit sitten taas varovat diagnosoimasta persoonallisuushäiriötä, vaikka merkit olisivat enemmän kuin selvät.
Ahdistunut kirjoitti:
Nyt mennään kyllä metsään monessa viestissä! Ihan kuin mielenterveysongelmien demonisointia ei olis tarpeeksi kaikkialla jo muutenkin :'(
Tunnen (läheisesti) monta epävakaudesta kärsivää, jotka ei todellakaan ole noita kliseisiä jatkuvasti räjähteleviä ihmisiä.
Ihan tieteellisestikin on todettu, että kyseessä on eri ihmisillä todella eri tavoin esiintyvä tunne-elämän ongelma.Ulkoisesti "lievimmillään" epävakaus voi olla esimerkiksi vaikeutta ymmärtää ja hyväksyä omia keskimääräistä voimakkaampia tunteita, joka kääntyy sisään päin itseinhoksi ja saattaa helposti ajaa ihmisen ahdistuksenn ja/tai masennukseen. Narsismista poiketen epävakaasta persoonallisuudesta voi nykytutkimuksen mukaan parantua hyvin.
Jotkut psykiatrit antavat jonkun persoonallisuushäiriödiagnoosin lähes jokaiselle, joiden masennus ja/tai ahdistus ei parane ensimmäisestä masennuslääkekokeilusta. Jotkut psykiatrit sitten taas varovat diagnosoimasta persoonallisuushäiriötä, vaikka merkit olisivat enemmän kuin selvät.
Ja lainaan vielä itseäni sen verran, että toki epävakaa ihminen voi myös olla täysi kusipää, ja tällaisilla ihmisillä epävakaus tuleekin helpommin esiin kaikille ympärillä oleville. Epävakaita (samoin kuin masentuneita, ahdistuneita tai vaikka alkoholisteja, diabeettikkoja ja ylipainoisia) on kuitenkin moneen junaan!
Monet tuntemani kiltit ja empaattiset, epävakaasta (tai muistakin) persoonallisuushäiriöistä sisään päin oireilevat eivät uskalla kertoa siitä kellekään, koska stigma on niin älyttömän vahva.
Epävakaa ja narsisti vetävät toisiaan puoleensa.
Kirjallisuudessa ainakin tyypillinen pari tuntuu olevan epävakaa nainen ja narsistimies. Mutta tuskinpa tätä koko kuviota voi kääntää vain kahdeksi ääripääksi. Suht varmaa lienee kuitenkin että itse täysin terve ja terveessä perheessä kasvanut tuskin jaksaa 20 vuotta sen enempää epävakaata kuin narsistiakaan. Täytyy olla jotain yhteistä "kosketuspintaa", tuttuuden tuntua, joko itseensä nähden tai sitten omaan lapsuuden perheeseen.
Haluaisin, ihan ilman teoriaa, korostaa sitäkin että iso painoarvo on sillä, että suhde on PÄÄTTYNYT. Kuka tahansa voi päätyä suhteeseen millaisen ihmisen kanssa vain. Esimerkkinä tuurijuoppo: selvänä kautena ei ole mitään "tunnistettavaa" ja kumppani pinnitaan sitten kun ryyppykausi alkaa. Jääkö silloin hoivaamaan, alkaako itse juoda, sukeltaako aggressioon, eroaako.
Kirjoitin jo aiemmin ketjuun mainiten läheisriippuvuudesta, olikohan seiska se viestini. Läheisriippuvillahan käy juuri niin, että he jäävät jumittamaan epäterveeseenkin suhteeseen.
Aloittajan "diagnosoisin" huono-onniseksi, kun törmäsi ja rakastui juuri epävakaaseen henkilöön ja viisaaksi, kun on osannut suhteesta lähteä. Pointsit ap:lle!