Jos narsistin vastakohta un uhri, niin mikä on epävakaan persoonallisuuden vastakohta?
Otsikko on huono, en siis tarkoita ihan vastakohtaa, vaan tätä:
Paula Salomaa laittaa narsismin janalle, jossa toisessa päässä on äärinarsisti ja toisessa päässä kynnysmatto ja alistuja. Janan keskellä on terve narsismi. Tietyllä kohtaa oleva häiriöitynyt ihminen löytää vastapoolinsa suht samalta kohtaa janan toisesta päästä.
Jos epävakaa persoonallisuus laitetaan myös janalle toiseen päähän. Keskellä janaa on tasapainoinen ihminen. Mikä siellä toisessa ääripäässä on?
Kommentit (93)
Mielenkiintoinen kysymys, en tiedä vastausta. Mutta mikä tuo janan idea siis on? Tarkoittaako että parisuhteessa on tietyllä kohtaa janan eri päitä lähellä olevat ihmiset, vai että toisesta tulee toisen uhri jos sattuu olemaan sopivalla kohtaa?
Salomaa sanoo, että narsistin uhrilla on myös häiriö narsismissa, mutta se häiriö on polariteetti.
Ap
Ei noita voi verrata. Narsismin voi kyllä asettaa tuon tapaiselle janalle, kun taas epävakaa persoonallisuus on "vakaan persoonallisuusen vastakohta".
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Tämä Salomaa itselle tuntematon, mutta tunnistan tuon narsistin parisuhdekuvion.
Menen nyt ihan arvailuilla, mutta olisi siellä epävakaan janalla tasapainopunnuksena sitten läheisriippuvainen? Epävakaa hakisi sen tulkinnan mukaan ulkopuolista vakauttajaa ja läheisriippuvainen hakisi ulkopuolista "eheytettävää". Tai sitten epävakaa hakee kaltaistaan - vakaa ei ainakaan hakeudu epävakaan kumppaniksi.
Tuntemani ihmiset, jotka ovat ilmoittaneet olevansa narsistin uhreja, eivät minusta ole sen janan toisessa päässä. Tehokkaimpien narsistin tunnistajien kohdalla miettii jotain ihan muuta.
Minä olen epävakaa ja mieheni narsisti, en tiedä onko tässä yhteyttä. Mutta toisaalta eikö epävakaa pidä sisällään niin kovin erilaisia asioita, että hankala lienee mihinkään janalle asetella.
Otin juuri salomaan kirjan uudelleen käsiini. En ehdi sitä nyt selata, mutta johdannossa hän tiivistää, että narsistilla ja uhrilla on sama häiriö: kumpikin on rajattomia, eivät tunnista, missä minä alkaa ja loppuu. Toinen vain on se itsekäs ja toinen epäitsekäs.
Eli onko niin, että epävakaalla ja hänen kumppanillaan on jokin sama, yhteinen häiriö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Tuon logiikan mukaan olisit vähän liian tasainen ja kykenemätön suuriin tunteisiin. Et olisi sitä mieltä että asiat ovat joko täydellisen ihania tai ihanvitunperseestä, vaan ajattelisit monista asioista että ihan sama.
Osuuko kohdalleen?
Kaikkien sairauksien vastakohta on terve mieli.
Jos tuollainen jana piirretään, missä terve mieli on keskellä, se on ympyrä. Jokainen narsisti on ensin itse ollut uhri, mutta kaikista uhreista ei tule narsistia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Tuon logiikan mukaan olisit vähän liian tasainen ja kykenemätön suuriin tunteisiin. Et olisi sitä mieltä että asiat ovat joko täydellisen ihania tai ihanvitunperseestä, vaan ajattelisit monista asioista että ihan sama.
Osuuko kohdalleen?
Hmmm... Taidan tunnistaa itseäni... Olen ollut aivan huipputasainen, mikään ei ole tuntunut miltään. Eräs työkaveri sanoi, että olen teflonia, kaikki valuu pois kuin hanhen selästä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että epävakaalla ja hänen kumppanillaan on jokin sama, yhteinen häiriö?
Ap
Ei itseasiassa hyvin harvoin hyvin epävakaa ja hyvin tasapainoinen ihminen on kumppaneita keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Kontrollifriikki?
Mietin eilen jotain tällaista katsoessani Huippumalli haussa. Olen seurannut taas kahta viimeisintä kautta ja molemmissa sarjaan on valittu ilmiselvä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsvä. Tällä kertaa Bello ja edellisen kauden kaverin nimeä en enää muista. Molemmilla kausilla narsisti bongasi välitömästi porukasta itselleen nälvittävän. Näyttäisi olevan jonkinlainen automaatti tämä. Myös Suomen BBssä aikanaan sama kuvio sillon kun joku psykologi ihmetteli miksi ohjelmaan oli valittu narsku. Ja Huippiksissa nyt sitten eilen Bello taisi bongata itselleen vastapoolin siitä heikosta ja hajoilevasta blondista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että epävakaalla ja hänen kumppanillaan on jokin sama, yhteinen häiriö?
Ap
Ei itseasiassa hyvin harvoin hyvin epävakaa ja hyvin tasapainoinen ihminen on kumppaneita keskenään.
Ei vakaa ihminen voi kestää epävakaata. Täysin vakaa tunnistaa, että jotain on pielessä. Mikä on siis se minun häiriöni, kun en tunnistanut seurusteluvaiheessa, että eksäni on epävakaa?
Olen eronnut jo vuosia sitten, ja kohta on 30 vuotta siitä, kun eksäni tapasin. En oikein muista enää... Muistan kyllä sen hämmennyksen, millä eksä sekoitti pääni. Otin syyllisyyden jotenkin itselleni, eli ajattelin, että itse tein jotain väärin kun mies käyttäytyi noin.
Luin av:lla ketjua puolisoni tuhoaa minut, ja vanhat asiat ovat nousseet mieleeni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin siis ajattelemaan, minkätyyppistä ihmistä epävakaa persoonallisuus vetää puoleensa. Tuskin täysin terve jää alun alkaen häneen kiinni. Jokin koukku pitää olla. Sitren muistin salomaan janan, ja mietin, mitä jos tässä on sama logiikka.
Eksäni on epävakaa. Mikä häiriö siis minussa on/oli? Epävakaa en itse ole.
Ap
Kontrollifriikki?
Sitäkin nuorena olin.
Ap
Herätys nyt siellä. Epävakaa ja narsistinen persoonallisuushäiriö kuuluvat samaan persoonallisuushäiriöryhmään ja jotkin psyyken mekanismit ja jotkin käyttäytymispiirteet ovat niissä samankaltaisia. Epävakaita on myös erilaisia, jotkut oireilevat sisäänpäin, jotkut ovat hyvin impulsiivisia ja draamahakuisia. En lähtisi piirtelemään janoja, vaan etsisin enemmän tietoa näistä häiriöistä.
Ehkä tuota kannattaisi lähestyä pikemminkin oman lapsuuden kuin janojen kautta. Mitä sait olla, mitä et saanut olla, mitä olisit halunnut olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli onko niin, että epävakaalla ja hänen kumppanillaan on jokin sama, yhteinen häiriö?
Ap
Ei itseasiassa hyvin harvoin hyvin epävakaa ja hyvin tasapainoinen ihminen on kumppaneita keskenään.
Ei vakaa ihminen voi kestää epävakaata. Täysin vakaa tunnistaa, että jotain on pielessä. Mikä on siis se minun häiriöni, kun en tunnistanut seurusteluvaiheessa, että eksäni on epävakaa?
Olen eronnut jo vuosia sitten, ja kohta on 30 vuotta siitä, kun eksäni tapasin. En oikein muista enää... Muistan kyllä sen hämmennyksen, millä eksä sekoitti pääni. Otin syyllisyyden jotenkin itselleni, eli ajattelin, että itse tein jotain väärin kun mies käyttäytyi noin.
Luin av:lla ketjua puolisoni tuhoaa minut, ja vanhat asiat ovat nousseet mieleeni.
Ap
En ajattele että se olisi välttämättä häiriö ettei tunnista piirteitä toisessa ihmisessä. Usein rakkaus on sokea, näemme esim. kumppanissa niitä piirteitä joita haluamme nähdä, mutta ne ei toivotut piirteet jää rakastuessa huomioimatta. Toki siinä miten ihmiset tunnistaa toisessa ihmisessä ominaisuuksia on huomattavia eroja. Toisella on parempi ihmistuntemus kuin toisella.
Ihmistunteumusta voi myös mielestäni kehittää. Toiseen tutustuminen vaatii läsnäolon taitoa ja kuuntelua. Jos keskityt lähinnä itseesi ja esim. niihin oletuksiin jotka luot toisesta ihmisestä et opi tuntemaan toista vaan pikemmin itsesi.
Janalla tuskin tasapainoinen on keskellä.